Syyskuun Söpöliinit 2012 - MEIDÄN KUU!!

Sympatiat kaikille muillekin mahansa kanssa kulkeville!:hug:

Täällä sitä minäkin vielä mahani kanssa pyörin...ei ole vauvelia kuulunu ei, vaikka välillä jo oli pelko että syntyy liian aikaisin! Odottavan aika on todella pitkä...meilläkin on laskettu aika vasta sunnuntaina eli nyt vkoja 39+5 ja silti olisin valmis luopumaan tästä mahasta jo. Tiistain neuvolassa kaikki oli ok. Pissa puhdas, paino noussu nyt vain 100g/vko, sf-mitta oli nyt jo 36(viimeksi 34,5), verenpaineet ja hemppa ok. Pojan pää alhaalla lähtökuopissaan ja painaa todella ikävästi tonne alas. Vauvan paino vain alkaa hirvittää...arvio oli silloin 38+1 jo 3570g, että mitähän se mahtaa olla nyt! Kovasti tässä on yritetty kotikonsteja ja neuvolantätikin niitä mainosti. Saunottu on urakalla ja peiton alla puuhailtu, mutta eipä tuo saa kuin epäsäännöl.supistuksia aikaan. Siivota en pahemmin jaksa. Mutta eipä täs auta kuin odotella ja odotella...ja kärvistellä näissä kolotuksissa. Vauva tulee kun on valmis ja on sen aika...niin asian yritän ajatella. Ke uusi aika neuvolaan ja sitten otetaan yhteys äitipoliin jos ei pientä kuulu. Kuulemma kymmentä päivää yli ei lasketa koska vauva on jo niin hyväkokoinen.

Onnea kaikille vauvan saaneilla ja voimia vielä odottaville!

emäntä82 ja möttiäinen 39+5

 

Sumppa83 Minä ainakin käyn useasti päivässä lukemassa täältä kuulumisia ja kirjoittelenkin aina kun keksin jotain kirjoitettavaa Ei sun tarvi yksin höpötellä.
Millallekin jaksamista, sinä oot kärvistelly pidempään. Jospa pian pääsisit synnyttämään!!

 

Täällä kärvistellään kanssa ja Milla84:n teksti tuntui suoraan luisuneen omista näpeistäni.

Yliaikaiskontrollissa käyty. Kohdunsuun tilanne ei ole muuttunut pätkääkään viimeisen viiden viikon aikana, kohdunkaula on pitkä ja sormelle auki. Hyvä ettei itku päässyt samantien, kaikki supistukset on olleet täysin turhia, nukkumattomat yöt täysin turhia ja vauvakin painaa jo hieman reilu 4kg. Eikun takas kotia ja takasin maanantaina. Ainut hyvä puoli oli se että poika voi paremmin kui hyvin, ilmeisesti siis liianki hyvin -_-

Oon niin väsynyt ja turhautunu sekä pettyny omaan kehooni, perkeleen vino kohdunkaula! Onkin jännää sitten maanantaina, kun laittavat todennäköisimmin sen ballongin, joka kohdistaa paineen sentään oikeaan kohtaan. Lähteekö kroppa toimimaan vihdoin niinkuin pitäisi vai joudutaanko taas popsimaan cytotecejä.

Supervalili Menhit ja vatsaan juurtunut Touho 41+3

 

Kyllä minäkin luen tätä palstaa monta kertaa päivässä. Tosin aika vähän on luettavaa.

Minä varmaan kohta joudun tämän närästyksen takia jonneki suljetulle osastolle Oon tulla hulluks.

Otin ihteeni niskasta kiinni ja kivuista huolimatta aloin vähän siivoamaan. Napakoita kivuttomia supistuksia on nyt tullut ja LIMAA!! opcorn:
Ei paljon, mutta kuitenkin Vähästä ihminen saa ilonsa repiä

Nyt siivoan loppuun ja lähden shoppailemaan lapsille lupaamani lelut. Sitten siskon luo saunaan ja elokuvaa katsomaan. Sen jälkeen sitten synnytämään Infoon teitä vielä ennen synnärille lähtöä

Milla

 

Heippa!!

Ilmotan vaan, että meille syntyi ihana pieni poika 17.9. viikoilla 40+5. 51cm ja 3920g.Synnytys käynnistyi nopeasti, eikä jääny epäselväksi, että nyt se on menoa. Kaikki meni hyvin. Synnärillä ja vuodeosastolla oli aivan ihana henkilökunta, eikä tullut ollenkaan epävarmaa oloa kun apua ja vastauksia sai kaikkeen. Rankka kokemus, mutta aivan ainutlaatuinen, eikä onnella ole rajaa kun pientä tuhistajaa saa täällä kotona nyt katsella <3<3<3

elvina ja poika 4vrk

 

Täälläkin vielä odotellaan. Ei ollut ripuli synnytyksen enne, eikä tänään aamulla sänkyyn valunut märkä länttikään ollut lapsivettä. Ärsyttävää! Eilen illalla oli napakoita, säännöllisiä supistuksia mutta tänään ei juuri mitään. Kävin nr. nelosen kanssa elokuvissa ja imetyspaitoja ostamassa, silläkään reissulla ei supistanut kuin ehkä 3 kertaa. Nyt on sauna taas lämpiämässä.
Kateeksi käy teitä, jotka ootte ihan toimintakuntoisia. Päivät kuluu niiiiiin hitaasti, kun mitään ei pysty tekemään näiltä kivuilta. Tänään oli ihan ihmeellinen päivä, kun kykenin lähtemään ihmisten ilmoille. Jääkaapissa odottaa 5kg lähikaupasta "poimittuja" puolukoita käsittelyä (hilloa meinasin tehdä), mutta hellan ääressä seisoskelu ei tällä hetkellä kuulu suosikkipuuhiin. Lisäksi täällä voisi joku siivotakin kunnolla...

 

Täällä myös odotellaan koska käynnistyisi. Välillä on todella tukala olo. Iltaisin supistelee tosi usein mutta lakkaa myös todella nopeasti. Tiistaina olisi laskettuaika. Sinne asti uskon ainakin että mennään. Vauvan koko pelottaa painoa itselle tullut vaikka mikään ei tunnu oikein maistuvan ja usein tulee oksennettuakin.

 

Huomenta

Eipä ole tullut lähtöä vielä täälläkään..tuntuu, että kaikki supistukset ym on hävinnyt! Häpyluu on kyllä kipee kävellessä ja siksi ei jaksakkaan kovin pitkiä lenkkejä tehdä tai muutakaan pitempiaikaista.

Mulla tuo valkovuoto on toosi vetistä.Siis ihan vettä vain ja side kastuu heti kun sen laittaa. Mietinkin jo voiko olla lapsivettä? Testasin myös talouspaperilla ja sekin kastuu läpi 10minuutissa. Ite en edes tunne,e ttä mitään valuu...Mut ei kai pienestä tihkuttelusta ole haittaa jos se sitä oliskin? Jos vaan odottelis että homma lähtis kunnolla käyntiin..

Voi, tsemppiä meille lopuille. Niin ja hirmuisesti onnea vauvansa saaneille!!

Biba ja tytsky 40+2

 

Suppareista. Eilen illalla oli niitä jonkin verran ja näköjään myös tänä aamuna. Eivät ole vielä niitä synnytyssupistuksia vaan jotain ennakoivia kai. Tulee polttoja alavatsaan, jotka kestää jonkin aikaa. En huomaa näissä kuitenkaan mitään säännöllisyyttä ja ovat kestoltaan epämääräisiä. Jotain kaiketi kuitenkin tapahtuu.

Tämmönen asia askarruttanut: Mulla siirrettiin ekaultrassa laskettua aikaa 3 viikkoa eteenpäin. Tokassa ultrassa sanottiiin, että vastaa 5 päivää pienempää kun la. Elikkä kun mulla on la ens pe pitääkö asennoitua, että oikeesti on viikot täynnä vasta siitä vajaa viikon päästä? Kuinka luotettavia nuo ultran laskelmat on? Onko jollain käynyt, että lapsi onkin vastannut eri viikkoja kun laskettu, ollut valmiimpi tai epäkypsempi?

Ultraaja sanoi, että vaikuttaa pienemmältä kuin mitä viikkoja ja laski jostain mitasta ton 5 päivän heiton. Sitten lisäs, että "tai sä varmaan vaan teet pieniä lapsia" Siis hä Otapa tosta selvää. No la ei oo mikään tod. näk. syntymispäivä, mutta jotain osviittaa ois kiva saada, että milloin OIKEESTI on noi viikot täynnä.

Sumppa83 rv 39+1

 

Piti tulla kommentoimaan Biballe, että mene ihmeessä päivystykseen tarkistuttamaan tuo vuoto. Itse silloin tiistaina soitin asiasta laitokselle ja pyysivät 12 tunni sisään tarkistuttamaan asian heillä liuskatestillä ja vettä se tosiaan oli vaikka vähän sitä epäilinkin. Synnytyshän käynnistetään vedenmenosta 24 tunnin kuluessa, mikäli ei ole itse lähtenyt käyntiin ja muutenkin antavat vedenmenosta johtuen antibioottia synnytyksessä neljän tunnin välein tulehdusriskin pienentämiseksi - ainakin minun tapauksessani.

Ja Sumppa83 noista lasketun ajan ja vauvan koon miettimisestä en osaa varmasti sanoa, mutta lasketun ajan mukaan kuitenkin mennään vaikka vauva ei vastaisi kooltaan viikkoja. Itsekin ihmettelin kuinka la:kseni laskettiin 8.9. kun alunperin menkkojen mukaan sen piti olla vasta 11.9. ja sitten rakenneultrassa taas sanottiin, että näyttää viikkojaan pienemmältä... Joka tapauksessa taas mahdollinen käynnistys menee sen la:n mukaan,ei koon mukaan. Ja kokoarviotkin ovat ultralla aika hakuammuntaa ainakin mun mielestäni. Meillä ultrasivat synnytyksen jo ollessa käynnissä, että 3,5 kg lapsi tulossa, ja niin vaan oli 400 g isompi kuin mitä mittojen perusteella!

(.) Meillä on eka yö kotona takana ja voi että on ihanaa kun on taas pieni vauva talossa :heart: Vauva on nyt nukkunut lähes tauotta kotiinlähdöstä lähtien ja syönyt vaan välissä. Ensimmäinen yö sairaalassa olikin yhtä valvomista ja imetysotteen hakemista sekä huutoa, joten ajattelin jo että voi ei mitä tästä tulee, mutta nyt taidetaan sitten ottaa univelkoja oikein urakalla takaisin. Ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa rauhalliselta tapaukselta. Jännää nähdä esikoiseen verrattuna uusi yhdistelmä minusta ja miehestäni ja jotenkin ihanan rentoa tällä kertaa kun kaikki on kuitenkin vauva-arjesta melko tuoreessa muistissa. Mietin jo nyt, että voi kun ei vauva kasvaisi liian nopeaan, haluaisin ajan vain pysähtyvän ja nuuhkia vastasyntynyttä palleroa pitkään! On kyllä myös ihana tunne, kun olo on niin energinen vaikka synnytyksestä on vasta 3 päivää ja saa vihdoin maattua vatsallaan ja laitettua sukatkin helposti jalkaan. Esikoinen on ollut innostuksestaan huolimatta vähän herkkänä ymmärrettävästi ja suurimman osan huomiosta vaativa, vauvan hoito tuntuu sen rinnalla niin helpolta vielä nyt ennen masuvaivoja ym.

Jaksamista masuaan kasvattaville vielä, kyllä ne pienet sieltä kohta syntyvät!

syksyn taimi ja tyttö 3 pv

 

Onnittelut vauvansa saaneille! <3 Ja isot tsempitykset vielä odottaville!

Jospa mäkin synnytyskertomusta nyt vähän raapustelisin, kun molemmat pienet nukkuu.

Keskiviikkona 29.9 aamulla kuopus heräs itkeen jo ennen kuutta. Aattelin et meen hänen huoneen sohval hetkeks lepäileen, jos rauhottus viel nukkuun. Siinä sit josain vaiheessa tunsin, et nyt tuli jotain märkää enemmänkin. Oli pimeää, ja aattelin heti et oli lapsivettä. Siinä jännittyneissä fiiliksissä makoilin viel hetken, ku kuopus ei ollu uudelleen vielä nukahtanu, mut haki kyllä unta. Kului aikaa ja aattelin et nyt on kyllä pakko nousta, otin tytön ylös sängystä ja menin vessaan. Voitte kuvitella sen säikähdyksen kun tajusin että olikin verta.. Soitin miehelle, joka tuli kyytiä antaan, ja lähettiin sairaalalle. Käyrille ja tukimuksiin, syy ei selvinny, joten kotiin.
Suht sekavissa tunnelmissa meni se keskiviikko, kuitenkin melko normaali arkipäivä loppujen lopuksi. Illalla alko vähän supisteleen, mutta menin nukkuun puolilta öin ja sainkin nukuttua puol neljään kunnes alko jo hieman tuntuun supistukset. Nousin ylös, hengailin koneella ym. Mieskin havahtu neljän jälkeen, eikä saanu enää unta. Viiden jälkeen alko oleen selvää, et varmaan lähtö tulee, joskaan supistukset ei vieläkään kovin kipeitä ollu. Hieman ennen kuutta soitin äidille et tulis kattoon vanhempia lapsia ja seitsemän aikaan oltiin sairaalalla.
Supistukset ei vieläkään mitään ihan kauheen kovia, ja niitä käyrään piirtykin ilmesesti aika vähän, vaikka niitä kyllä tulikin ihan säännöllisesti. Kätilö kuitenkin mietti lähettäisikö vielä kotiin, koska olin vain 3cm auki, ja käyrät tosiaan näytti mitä näytti. Kahdeksan jälkeen pöydällä maatessa meni lapsivedet ja sillä samalla supistukset kertaantus jollain tsiljoonalla. Kätilö totes vaan, et nyt ei tarvikaan miettiä mitä teidän kanssa tehdään ja meni varaan meille synnytyssalia. Hyvä että pääsin sinne käveleen, supistuksia tuli koko ajan. Synnytyssalissa oltiin hieman ennen puolta yhdeksää ja kätilö pyysi anestesialääkäriä laittaan epiduraalia. Paine kuitenkin kasvoi ja ennen kuin lääkäri pääsi paikalle oli jo liian myöhäistä epiduraalille ja laittovat kohdunkaulanpuudutteen (aivan järkyttävä laitettava niissä supistuskivuissa, ja laitto sattui!! Lisäksi siitä ei ollut MITÄÄN hyötyä, kipu oli täysin samanlaista!!)
Yhtäkkiä pöllähti paikalle lääkäreitä ja hoitajia, ilman että tiesin yhtään että mitä oli tekeillä. "Mene kyljelleen." "Mene kontalleen." "Imukuppi esille". Soitto leikkaussaliin. Josain vaiheessa sain selville että vauvan sydänäänet tosi heikot. "Jos vauva ei pian korjaa, joudutaan menemään leikkaukseen". Aattelin, et jos mä vähän ponnistan? Ponnistin ja sydänäänet korjaantu! (olin niin ylpeä itsestäni, äidinvaisto on mieletön) Ei tarvittu imukuppia, saatika leikkausta. Olin kokonaan auki ja sain ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 2min. Onneks! En olis sitä kipua kestäny yhtään kauemmin. Aikasemmin epiduraalin johdosta en oo tuntenu ponnistuskipua. Se oli aivan tajutonta. (muoks* Lisäys; En saanu ainuttakaan tikkiä ja mietin vaan et mitenköhän venähtäneet mun paikat onkaan )
Noh, lapsen napanuora niin lyhyt, että ei saatu nostettua edes vatsalle. Kätilö kertoi, että jos istukka ois ollu vähänkään korkeemmalle kiinnittyny, lapsi ei ois päässy ulos.
Mut en häntä kuitenkaan ois rinnalle ees saanu. Kaikki kävi niin nopeeta (tosiaan salissa vähän ennen puolta ysiä ja vauvan syntymäaika 8.50) että lapsen keuhkoista ei ehtiny lapsivedet poistuun ja hengitys oli vaikeeta. Hänet vietiin napanuoran leikkauksen jälkeen tarkkailuun ja siitä parin tunnin päästä teholle koska saturaatioarvot ei noussu tarpeeks.
Itse olin jalat pystyssä salissa. Synnytys tosiaan niin nopee, et istukka ei "tajunnu" että vauva syntyny, eikä meinannu irrota. Jälkivaihe 1.5h... Taas väläyteltiin leikkaussalia ym. Ja vitsi sitä pistosten ja kohdun painelujen määrää mitä siinä 1.5 tunnissa oli. Itkin kivusta ja epätoivosta.. En tienny mitä vauvan kanssa tapahtuu, joutuuko tässä ite vielä leikkaukseen ja mitä.. Noh istukka lopulta irtos ja verta tuli samalla paljon. Lähestulkoon menetin tajuntani, ja taas oli sali täynnä ihmisiä. Tipan avulla kuitenkin olo korjaantus. Oksensin vielä jostain syystä ja torstai menikin sängyssä maaten ja itkien..

Perjantaina kolmen jälkeen sain vauvan viereeni, mutta vasta lauantaina todella rakastuin. Olin sitä ennen tosi sekavissa tunnelmissa.. Lauantaina lähettin jo kotiinkin. Pe-la yö oli aivan kaaottinen. Ekaks oma vauva itki 6h ja sen jäkeen itki toisten vauvat, äidit kuorsas, hoitajat ramppas ym.ym.ym. Nukuin sinä yönä varmaan tunnin ja olin aivan valmis kotiin! Aiemmilta kerroilta on vaan hyviä muistoja sairaalasta ja huonetovereista, nyt olin aivan kypsä.

Vieläkin spesiaali paljon itkettää, kun näen/ luen että vauva saatu suoraan rinnalle. Tunnen et menetin ison osan kokemuksesta joka kuuluu synnytykseen. Nytkin alkaa itkettään..

Onneksi kaikki nyt hyvin! Arki haastavaa vauvan ja 1.5v.n kanssa, oman lisänsä tuo toi 8v. esimurkkuikänen. Oon tosi väsyny, mut kuitenkin ikionnellinen mun kolmesta tytöstä <3

kaarja ja tyttö 3vk 2pv

 

Nyt olis ketju vauvapuolella http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsi-kasvaa/vauvat-0-12kk/2190538-syyskuun-sopoliinit-2012-a/#post27196368

 

Kiitos Pegasos2012 vauvaketjusta! liityn joukkoon, kuhan vauva on sylissä!!

Joo eli kasassa ollaan edelleen. Ei mitään oloja Ja totesin,että se vetinen vuotokin on vaan valkovuotoa..Oispa ollu niin hyvä lähtee viikonloppuna synnyttämään, mutta kun ei..odotus jatkukoon...

 

Hei!
Olen uusi, seurannut palstaanne, mutta en ole kirjoittanut. Vertaistukea hakenut muutena. Täällä mennään viikolla 40+5 ja rupeaa kyllästyttämään. Ei yhtään supista, limatulpasta ei tietoakaan, vauva ei ole edes mielestni laskeutunut! Mulla myös tuota valkovuotoa, mutta se onkin ainut. kaikki on mennyt raskausaikana hyvin, mutta olisi jo mielekästä päästä synnyttämään. Tyttöä meille siis on sanottu että odotetaan, mutta saa nähdä. Koko raskausaika on mennyt hyvin ei oksentelua, ei kipuja selässä ei mitään ja sama olo jatkuu... Olen varmaan raskaana ikuisuuden. Maanantaina neuvola, jossa viasiin lähete annetaan tyksiin kontrolliin. Aa nähdä. Miten tämä raskaus päättyy... Mulla ei ole edes tehty ultraten mitään painoarviota, että toivottavasti ei ole mikään jättivauveli... Huoh

P.s. Tällä ollaan kokeiltu vaikka ja mitä: seksiä, siivousta, saunaa, rintapumppua timuloimaan nännejä, kuumaa suihkua rentoutumiseen, juoksua, kävelyä, lantion pyörittelyä jumppapallolla. Mutta vauva on ja pysyy!

 

menin siis perjantaina klo 8.15 polille josta synnytys saliin käynnistykseen...

tämmöstä kommenttia en olis halunnu tulla kirjottaan; siis yhtenä kappaleena vielä, kaikki on hyvin mutta mulla pää hajuaa! perjantaina menin käynnistykseen ja alotettii tipalla, olin sen päivän salissa ja tippa sai aikaan vain vähäsiä supistuksia, yöksi osastolle ja lauantaina sain kolmekertaa puolikkaan cytocekin suun kautta, kolmas sai aikaan jonkin verran kunnon supistuksia jotka sitte hiipu ja nyt oon itkeny kurjaa olo aamukolmesta ja tällä hetkellä KOTONA! meen illalla takasi osastolle ja aamulla katotaan uudestaan tilannetta, VOI ITKU miten voi olla nuin sitkiä. tällä hetkellä tulee n. vartin välein kipeita supistuksia. Perjantaina vauvan painoarvio oli 4360g(40+2) ja oli kolmessa viikosa siis kasvanu 800g. Minä aijon aamulla itkiä sille lääkärille että suosiolla leikkaa pois minä en enää USKALLA synnyttää yhtään isompaa jytkyä, ja jos vielä joskus siunavun raskaaksi niin vaadin suunnitellun section. plaah

 

Etna :hug: Voin vaan kuvitella kuinka turhauttavaa toi voi olla :/ Paljon voimia ja jaksamisia sinne! Onko kohdunsuulla tapahtunu ton rulianssin aikana mitään muutosta?

Menhit ja Touho 41+5 :heart:

 

Väsymys iskenyt takas ja rytinällä. Pakko päiväl ainakin yhdet unet ottaa ei muuten jaksa. En kyl tiedä mistä johtuu. Torstaina olisi seuraava neuvola. Kaikki kyselee jo kun soitan jollekin että jokos syntynyt. Välil kyl turhauttavaa vastata.

39+6

 

Symppikset kaikille mahakkaille!

Minäkin ehdin silloin loppuraskaudesta kokeilla kaikkea mahdollista synnytyksen käynnistymiseksi. En tiedä sitten auttoiko tuo viimeiseksi jäänyt konsti, vai olisiko käynnistynyt muutenkin Eli meillä nautittiin lauantai iltana miehen kanssa kahdestaan iltaa, syötiin tex mex -pitsaa ja erilaisia juustoja suolakeksien kera! Mies avasi punaviinipullon ja en voinut vastustaa kiusausta, vaan "koemaistoin" muutamaan otteeseen tuota punaviiniä. Kerroin miehellekin silloin, että yhdelle tutulle oli oikein synnytyslaitokselta kehoitettu juomaan lasillinen punaviiniä, ja sillä oli synnytys alkanut! No tuo jäi "viimeiseksi" kokeiluksi, kun sunnuntaiaamuna ne vedet menivät

Täällä vauva-arki alkanut leppoisasti. Poitsu nukkunut ennätykselliset 5 tuntia viime yönä yhtä kyytiä! Sitten jaksoikin kukkua pari tuntia ennen seuraavaa 4 tunnin uniputkea! Ihanaa, etenkin kun esikoinen nukkui vauvana max. 1,5 tuntia kerrallaan ja vietti rinnalla aina sellaiset 3 tuntia yhtämittaan. Tämä on toistaiseksi aivan toisenlainen!! Syö ja on tyytyväinen. Ja kun nukkuu, nukkuu hyvin! =)

Ulos ei olla oikein vielä päästy! Kylpykin on jäänyt kokeilematta! Jotenkin arki menee syödessä ja nukkuessa, niin en oikein tiedä missä välissä sinne ulkoilemaan jaksaisi lähteä! Ensi viikolla yritetään ryhdistäytyä, koska sitä seuraavalla viikolla mies jo töissä ja pitäisi lasten kanssa täällä kolmistaan jaksaa! Tuonne vauvapuolelle aion myös siirtyä, jospa tulisi silloin tällöin kuulumisia vaihdettua!!

Ristiäisjärjestelyt aiheuttavat täällä päänvaivaa; kirkko on niin varattu, ettei sopivaa aikaa löydy ennen kuin vauva yli 2kk ikäinen. Myös seurakunnantilat varattuina kaikki lokakuun viikonloput! Ja kotona meillä remontti menossa, samoin anoppilassa ja minun äidin luona! Eli mietittävää on...

Tsemppiä lopuille odottajille!! Kohtapuolinhan kaikki syyskuulaiset ovat syntyneet!

Sateista sunnuntain jatkoa täältä Turusta!

Bastet ja poitsu 13 vrk

 

Terse kaikille!

Pitkästä aikaa pääsen taas kirjoittamaan. Vähän ollut kiirettä.

Jospa mieki nyt tästä ilmoittaisin, että poikalupaus piti paikkansa ja poika syntyi maailmaan viikko sitten sunnuntaina 16.9 klo:11:39 viikolla 39+1. Oli nopea synnytys, epiduraali auttoi enkä kipua tuntenut. Avauduin uskomattoman nopeasti ja ponnistusvaihekkin kesti alle 10min. Hyvä tuuri kävi, kun ensisynnyttäjänä sain pojun maailmaan suht. nopeasti sekä synnytyskin meni uskomattoman hyvin. Annoin arvosanaksi 8/10, mutta nyt antaisin jopa 9/10. Maailman ihanimmat kätilöt oli naistenklinikalla, kaikki oli niin kilttejä ja auttavaisia. :heart:

Uskomatonta vain miten pieni meidän mukula on teihin verrattuna. :O Kaikilla sellanen 3.5kg jössikkä, mutta meidän oma oli vain 2770g ja 49cm pitkä. Jopa lääkäri kysy, että poltanko ku tuli noin pieni vaikka on ihan täysaikainen ja en siis polta, en ole ikinä röökiä edes maistanut. Nähtävästi vaan äitini puolelta tulee toi pienuus sillä äitinikin syntyi täysaikaisena ja painoi vain n. 2500g. Oli pojulla pikkasen keltasuutta, mutta päästiin kotiin kolmantena päivänä ja seuraavana päivänä veri testit näytti että kaikki on ok ja nyt poika sit syö ku mikäkin possu. Täällä syödään 1-2h välein ympärivuorokauden. Rankkaa on, mutta sellasta se on tämä vauva rumba. :heart: Nyt vain odotellaan, että poju sais vähän massaa, ettei olisi niin hitsin hento...

Toivotan paljon onnea jo kaikille, joilla on oma mussu tullut maailmaan! :heart: Ja kaikille niille, joitten oma ei ole vielä tullut niin toivottavasti saatte kohta pikkuisen kainaloonne!! :heart:

LuvLucy & 1 viikon ikäinen R-Herra <3

 

Tuo Etnan synnytyksen käynnistys on juuri sitä mitä mä pelkään ja kammoan, siksi niin odotan joka minuutti että jotain tapahtuisi. Voimia sinne! Tosiaan oletkopaljon avautunut noiden kolmen päivän aikana vai jymähtänyt johonki paikoilleen.

Täälläkin ihmiset soittelee ja kyselee koko ajan ja se todella turhauttaa!

 

Etna, täällä vähän samat tunnelmat! Eilen illalla melkein pääsin lähtemään. Kivuliaita ja kivuttomampia suppareita puoli 7:stä kymmeneen. Enimmäkseen tulivat säännöllisesti 4 minuutin välein, mutta välillä oli 2:n ja välillä 9 minuutin välein. Ajattelin sitten vielä käydä saunassa ennen synnärille soittelua. Siihenhän ne kipeät supparit loppuivat, ja kivuttomatkin hiipuvat nukkumaan käydessä. KYLLÄ TURHAUTTI!
Nyt tein suunnitelman, että seuraavan kerran kun tilanne toistuu, meen kiireesti synnärille, jos tän sais ulos sen tipan kanssa... Toisaalta jännittää sekin, kun pari kertaa on ollut tämmöistä - aiemmin ei kyllä eilisen veroista - niin onko tuolla miten valmista, eli tuleeko vedet ja vauva sitten peräkkäin kymmenessä minuutissa kun on tullakseen kotiin eteiseen tms. Etenkin jos vesien tullen pitää heittäytyä pitkälleen, kuka avaa arkena ovea sit ambulanssimiehille.
Viimeksi tais olla 9 cm auki ennenkuin oli sietämätön olo, joten pitänee älytä lähteä hieman ennen, eilen esim. ois pitänyt älytä. Mutta kun olin NIIIIN varma, että synnytys on käynnissä, etten ajatellutkaan lähteväni "ajanviettoon" sairaalaan, vaan olen kotona niin kauan kuin voin: Meiltä on Jorviin autolla 5 minuutin matka.

 

Etnalle voimia ja toivotaan nyt, että pikkuinen syntyisi mahdollisimman pian!

Kumiankkakin on melkein päässyt synnyttämään, mutta ei ihan. Kyllä se lähellä on jo varmasti. Odottavan aika on vaan NIIIIIIN pitkä! Tsemppiä!

Onnea kaikille jotka ovat vauvan jo syliinsä saaneet :flower:

Sitten sitä omaa ISO napaa: Minä alan nostaa valkoisen lipun pystyyn :headwall: En oikeasti enää jaksa. Olo on niin tukala ja kivulias ja huoli vauvasta kasvaa koko ajan. Vauva on tosi hiljanen nyt ollu pari päivää, että mietityttää koko ajan onko kaikki ok?! Tänään olo oli aamustapäivin aika masentunut ja taas vaan makasin ja itkin tuolla sängyssäni. Pelkään, että joudun käynnistykseen johon en vaan missään nimessä halua! :'( Viikko aikaa tulla itekseen ulos, sen jälkeen kuulema jäätävä osastolle. En ymmärrä miksi pitää käynnistää JOS vauvalla kaikki ok. Tietääkö joku muu? Minusta voisi ihan hyvin antaa olla ja käydä vaikka 2 päivän välein tarkastuksessa... Sitten pelkään myös sitä, että JOS se alkaaki syntymään :headwall: Synnytys on alkanu pelottamaan ihan hurjasti. Tuntuu, että oon ihan puun ja kuoren välissä tämän asian takia. Tiedän, että synnytettävä se joskus on ja haluaisin käynnistyvän itsestään, mutta pelkään synnytystä. Tuon takia olen miettinyt pois pääsyä tilanteesta, mutten ole keksinyt On tämäkin :stick:

Kaikkeen lopen uupunut ja kyllästynyt Milla 41+0

 

Etna, voimia ja kärsivällisyyttä sulle jämähtäneen synnytyksen kanssa. Toisaalta, vaikka alku olis hankala ja hidas, voi loppu mennäkin rytinällä Kohta saat palkkasi.

Milla84 lle...Soita heti huomenna neuvolaan ja kerro miltä susta tuntuu. Mitä rennommin pystyt menee synnyttämään, sitä paremmin kivun kestää.

Tänään on ollut itellä touhupäivä. Koluttu Jumbo, Ikea, ja sen jälkeen oli vielä vieraita kylässä. Kun vieraat lähti, iski hirvee pesänrakennusvietti. Oon siis rasittanu kroppaa tänään hirmusesti.

Nyt tuleekin jotain juttuja alamahaan, kipeitä, samalla vauva liikkuu. Laskeutuu varmaan. Sairaalakassi on pakattu, hoitopoytä järkätty ja kaikki valmiina. Saa siis tulla jos on tullakseen. Rauhallisilla mielin vaihteeksi täällä ollaan.

Sumppa83 rv 39+2

 

Moikka pitkästä aikaa. Ei vaan oo energiaa kirjoittaa tänne.. Niin on mieli maassa. Oon ihan poikki, itkettää ja väsyttää.. Vieläkin siis syli vailla vauvaa.. Tuolla mahassa se viihtyy ja kasvaa ja kasvattaa äitin pelkoja.. Mulla alkaa usko menee, että ite saisin tätä puskettua pihalle. Oon niin väsyny. Ja hurjista ennakoivista supistuksista huolimatta mitään edistystä ei tapahdu.. Tällä kertaa tuntuu, että sectioon mennään...

Etna voimia <3 Ja kaikki muutkin mahakkaat <3. Ja kaikki vauvansa kanssa elävätki tarttee tsemppejä<3 Joten kaikille voimia<3

Milla84 mulla on niiiiiin samallaiset fiilikset ku sulla..

Ja en yhtään JOKO JOKO viestiä jaksa!!! EN. En halua loukata ketään lähimmistäni, mutta se vaa on perseestä yrittää vastata positiivisesti, ku itellä ei oo enää positiivista asennetta, että tää itekseen täältä syntyis. Onneksi äiti ja anoppi tietää kuinka rasittavaa se on, ovat sanoneet etteivät uskalla hirveesti soitella, ku ovat itsekin kokeneet ressaavana aikoinaan ollessaan samassa tilanteessa.

Musta nyt vaa tuntuu pahalta, että tää syntyy käynnistyksellä lokakuussa, kun oon 14 viikolta asti joutunu varomaan raskasta työtä, liikkumista yms. supistelujen vuoksi. Seuraavan muksun kohalla sitte tiiän, että voin ennakoivista supistuksista huolimatta elää normaalisti ja käydä töissä ja nauttia elämästä. Mulla on nyt nii paska fiilis koko raskausajalta. Ehkä tää avautuminen helpottaa, täällä te ehkä ymmärrätte, mies parka saanut kuulla valitusta jo ihan tarpeeksi. Ja sanoikin, että hänen on vaikee ymmärtää, miltä musta tuntuu. Ja ymmärrän kyllä, hän ei ole käynyt näitä mun tunteita omassa mielessään läpi. Hänkin vain haluaisi vauvan pian syliinsä. On ihan väärin, että mulla on paska fiilis tästä raskaudesta, kun muuten oon kyllä voinut hyvin ja ei mitään muuta ylimäärästä oo ollu. Vauvalla on koko ajan ollu kaikki hyvin.

Tänään kävin neuvolassa, perjantaina uudelleen. Ens viikolle varmaan saan yliaikaiskontrollin, terkka kyllä sanoi laittavansa lähetteeseen, että oon ihan sika väsyny ja toivoi että se nopeuttaisi kontrolliajan saamista. Paino oli pudonnut 400g viime viikosta, kaikki muut ok, paitsi verenpaineet 119/81, normisti 100/60... Mutta johtuu kuulemma väsymyksetä..

Väsynyt, turhautunut ja kärsimätön Villaruusu 40+6

 

Villaruusu koita jaksaa vielä hetki. Tiedän, että kuullostaakin jo ihan typerältä :headwall: Aika samanlaiset fiilikset täällä :wave:

Eilen uhmasin itkuissani kehoani ja puhdistin omenapuitten alta omenoita lapiolla ja haravalla. Yöllä en sitten enää oikein päässyt kävelemään vessaan. Parin sentin askeleita vaan sain otettua. Nyt tänään kun menin sänkyyn lepäämään niin enpäs päässyt sieltä ylös Siinä sitten ihmeteltiin lasten kanssa kuinka äiti saataisiin ylös ja vähän siskoaniki hätyyteltiin apuun jos en pääse ylös. Lepäsin hetken ja sitten tuo meidän 5 v tyttö auttoi minut ylös. Työnsi jalat lattialle ja yhdessä veljensä kanssa vetivät käsistä istumaan :heart: Mihin minä joutuisinkaan ilman noita lapsia?! Ei sitten vissiin kannata pitkälleen mennä jos ei mies ole kotona.

Nuo JOKO JOKO EIKÖ MITÄÄN kysymykset on todellakin perseestä! Parasta sitten vielä on se jos joku fiksu sanoo toiselle ei niin fiksulle kyseliälle että älä soittele ja kysele tyhmiä! Niin tämä toinenhan sitten suuttuu siitä MINULLE! Ärsyttää vastata puhelimeen (tiettyjen ihmisten soittaessa) kun tietää asian. Meinasin eilen alkaa huutamaan puhelimeen kun veli kysyi että etkö oo vielä synnyttäny? Ootkos ajatellu edes sitä asiaa? MITÄ? Että oonko ajatellu :stick:

Sadepäivän ratoksi oli pakko keksiä jotain ettei lapset hyppisi niin seinille. Tekaistiin sitten pullataikina ja päätettiin tehdä suklaapullaa. Nyt se taikina tuolla kohoaa ja minä mietin kuka ihme sen vielä leipoo pullaksi :| Minä voin kyllä sitten syödä valmista pullaa

Huomenna neuvolaan. Ihan ärsyttää mennä sinne! Perjantaina sitten olis se yliaikaiskontrolli. Tosin viimeyönä heräsin jopa kahdesti siihen kun supistaessa poltti selkää. Minä heti ajattelin, että jee kipua kipua kipua opcorn: Ehkä se vielä tästä!

Milla 41+1