Onnea taas uusille vauvaantuneille! :heart:
Jospa itsekin laittaisin nyt vähän synnytyskertomusta.
Tosiaan siis, synnytys lähti käyntiin vähän yllättäen, vaikka oli kyllä jo koko aamun supistellut kipeähkösti, joskin hyvin epäsäännöllisesti. En kuitenkaan uskonut sen ennakoivan mitään, koska samoin oli supistellut myös koko edellisen päivän, mutta iltaa kohti supistukset hiipuivat, ja koko edellisen yön olin nukkunut hyvin. Täällähän vielä samana aamuna valittelin, että käynnistykseen mennään.
Mies oli juuri samana päivänä päättänyt, että aloittaa loman, kun viimeistään torstaina olisi synnytys kuitenkin käynnistetty, ja näin ollen lähti aikaisemmin kotiin. Oli siis joskus kahden jälkeen kotona, kun normaalisti meni lähemmäs kuutta. Siinä vaiheessa ei ollut synnytyksestä vielä tietoakaan, ja miehelle siinä sanoin, että nyt olis hyvä hetki alkaa syntymään, niin kerkeis vielä sen vuorokauden puolella tulla (10.9 oli hyvä päivä sen takia, kun silloin meillä tuli 5 vuotta kihloissa täyteen). No, kello oli aika tarkalleen 14.30, kun tuli ensimmäinen oikeasti kipeä supistus, ja ei mennyt montaa minuuttia kun tuli seuraava. Supistukset alkoivat siis heti säännöllisinä, en sen tarkemmin kellottanut, mutta luulisin että n. 5 minuuttia oli väli. Kolmen jälkeen sanoin miehelle, että soittaa vanhemmilleen, että saavat tulla hakemaan esikoisen heille hoitoon, kun olin jo siinä vaiheessa täysin varma, että synnytys on nyt käynnissä, vaikka vasta puoli tuntia oli supistellut. Joskus vähän ennen neljää oli esikoinen lähtenyt, ja puoli viiden maissa oltiin sairaalassa.
Sairaalassa olin ensin n. puoli tuntia käyrillä, jonka jälkeen tehtiin sisätutkimus, jossa selvisi että 4 senttiä olin auki, ja kanava hävinnyt. Kätilö kyseli kivunlievityksistä, ja kun sanoin että yritän pärjätä ilman, niin ehdotti ammetta, jota päätin kokeilla. Synnytyssaliin en olisi kuitenkaan vielä päässyt, kun oli kaikki varattuina. No, joskun n. Klo 17.40 pääsin ammeeseen, ja samaan aikaan myös vapautui minulle synnytyssali. Heti ammeeseen päästyäni tuli yksi supistus, joka ei tuntunut läheskään niin pahalta kuin aikaisemmin, eli amme kyllä lievensi supistuskipua jonkun verran. Sitten tuli vähän pidempi tauko ennen seuraavaa supistusta, ja siinä miehelle sanoin, että vitsi kun tälleen jatkuisi vielä vähän pidempään. Seuraavassa hetkessä tulikin sitten ihan helvetillinen supistus, ja samalla meni vedet. Sitten alkoikin jo tuntua kovaa painetta, mies kutsui kätilön paikalle, joka tarkisti tilanteen ja totesi että olen täysin auki. Kysyi, että pääsenkö mitenkään päin kipuamaan pois ammeesta, ja jotenkin sain hilattua itseni sieltä ylös että päästiin siirtymään synnytyssaliin.
Pyysin jakkaran, ja kun siihen pääsin, totesi kätilö, että olenkin enää vain n. 8-9 senttiä auki. Ilmeisesti asennon muutos ammeesta pois tultaessa oli saanut pään siirtymään vähän ylemmän, että reunaa oli tullut vähän takaisin. Muutama seuraava supistus menikin siinä, että kätilö samanaikaisesti sormillaan yritti venyttää reunaa kauemmas. Se sattui jonkun verran, mutta vielä kamalampaa oli se, että se loi aivan älyttömän kovan ponnitustarpeen, mutta ponnistaa ei saanut. Siinä sai sitten ihan henkensä kaupalla puuskutella, että ei olisi ponnistanut. Klo 18.00 sain sitten luvan alkaa ponnistaa, ja viidessä minuutissa oli poika ulkona. Mitat 3710 g, 52 cm, sekä pipo 35 cm. Ponnistaminen teki todella kipeää, mutta onneksi ei kovin kauaa sitä tarvinnut kestää, vaikka sillä hetkellä tuntui ihan ikuisuudelta. Vaikka synnytys eteni ehkä vähän turhankin nopeasti, ja teki tosi kipeää, ei mitään traumoja siitä minulle kuitenkaan jäänyt
Tosin jos joskus vielä lisää lapsia halutaan, niin yhtään synnytystä en enää ilman kivunlievitystä halua käydä läpi. En kyllä halua pelotella ketään, joka ilman kivunlievitystä meinaa synnyttää
Esikoisen olen myös luomuna synnyttänyt ihan omasta päätöksestäni, joten tiesin kyllä mihin olin tällä kertaa ryhtymässä, ja siitä huolimatta halusin mennä ilman epiduraalia ym.
Kotona meillä on mennyt oikein kivasti.
vauva on huomattavasti rauhallisempi tapaus kuin isoveljensä. Syö hyvin ja nukkuu aika paljon. Välillä vähän mahaa kitistään, mutta ei muuten pahemmin itkeskele
esikoinenkin on ottanut yllättävän hyvin vauvan vastaan; kovasti olisi kokoajan silittelemässä
Mutta, nyt syöttöpuuhiin
äippä ja poika 1 vk :heart:
