Syyskuun Söpöliinit 2012 - MEIDÄN KUU!!

Moikka.

Ihan pikaseen tuun päivittään kuulumisia, kun harvinaislaatuisesti molemmat pikkuneidit nukkuu. Tosiaan varmasti palstan hiljentyminen johtuu tosi suurilta osin siitä, että rupee vauvoja täs oleen ja kirjottaminen on haasteellisempaa/ ei ihan niin suurta motivaatiota oo enää ehkä kaikilla kirjottaa. Mutta yleensä tästä kun vierähtää kuukaus/pari niin arki alkaa helpottaan kun löytyy rytmit ym. ja sillon uskon et varmaan taas vauvapuolella porukka aktivoituu Ei siis saa heittää kirvestä kehään vaikka hetken hiljasta onkin =)

Itellä tosin monesti myös tullut fiilis etten viitsi enää kirjottaa, koska välillä tuntuu et mahtaakohan kukaan ees lukee mitä kirjotan. Mut aina oon sit sillon tällön tullu kuitenkin jotain höpiseen

Meillä elämä melko hektistä ton 1.5v.n ja vauvan kanssa, oman osansa tuo tietenkin myös toi esimurkkuikänen 8v. Vaippoja saa vaihdella oikeestaan niin paljon ku jaksaa ym. Viime viikon mies teki vaan 2-3h päiväs töitä, mut tän viikon sit jo ollu ihan täyttä päivää. Aluks mietin et saankohan näit ees pidettyy hengis, mut ainakin viel oon onnistunu
Väsymystä itellä ilmassa, vaikka vauva nukkuukin yönsä (syömisiä lukuunottamatta, mitkä nekin melko nopeeta hoidettu), niin herätykset 2-3h välein vaatii veronsa. Vaikka mäkin vielä teen niin, että laitan kyllä illalla vauvan omaan sänkyynsä, mutta ekasta syötöstä jää viereen, ku ite nukahdan siihen Mut silti vaan väsyttää.. Oman lisänsä tuo myös flunssa, jossa tällä hetkellä vauvaa lukuunottamatta kaikki ollaan :/

Huonoa omaatuntoa potee päivittäin, ku tuntuu ettei oikeen ehdi kehenkään lapseen kunnolla keskittyyn :/ Mut josko tää tästä kun nää vähän kasvavat ja saadaan tosiaan jonkinnäkösestä rytmistä kiinni, mikä vielä on hakusessa.

Tulipas nyt negatiivissävytteistä tekstiä, ni täytyy todeta tähän loppuun, et on tää vauva aivan ihana ja niin rakastettava. Molemmat isosiskotkin ihan rakastuneita vauvaan, ja tykkäisivät hoitaa Ja koitan kyllä nauttia tästä vauva-arjesta, koska tää on viiminen kerta kun tätä eletään.

Jaksamisia kaikille loppuodotukseen Enää ei joka tapauksessa kellään ole paljoa jäljellä!

 

Onnea vauvautuneille! Ikpi:synnytitkö kättärillä? ja miten toi tens laite toimii?

 

Pikaisesti täältä kuulumisia... Meille syntyi tyttö 6.9 3180g ja tasan 50cm
Oli vauhdikas tapaus, vedet meni aamulla kl.6.00 supistukset alkoi 6.30 ja neiti oli maailmassa kl.8.15.

Onnea kaikille jo käärön syliinsä saaneille ja lopuille tsemppiä viimeisten viikkojen kanssa.

 

Outs, onpas Ciralla ollut nopeaa toimintaa! Huhhhuh. Mutta onnea nyt kuitenkin pienestä prinsessasta! :heart: Itse olen kaikki sormet ja varpaat ristissä, että olisi tulossa rauhallinen synnytys, matkaa kun on se reilu tunti sinne sairaalalle.. Ja mun kipukynnys on korkee...

Kaarja minä ainakin luen kaikki tekstit läpitte, monta kertaa päivässä käyn kattomassa onko uusia viestejä. Meinaa tylsyys iskeä täällä odotellessa Mutta kommentointi jää aina vähäksi, kun kännykällä useimmiten luen. Mutta älä sinä pode huonoa omaatuntoa siellä, oot lapsilles paras äiti, ressaamatta voit parhaiten itekki nauttia siittä <3

Ens viikolla saan ekat rahat sitten toukokuun.! On tässä tiukilla elettykin, toivottavasti en heti kaikkee törsää sitten vaatteisiin ja turhuuksiin Mutta tämän haluan sitten kun on rahaa -lista on mahottoman pitkä.. Kuitenkin taitaa mennä ostoksissa vauvan sitteri ja muut jutskat eelle. Mutta kaikki uudet syysvaatteet yms.. Nooo, pitää malttaa laihuttaakki ensin ennen mitään vaateostoksia.

Malttamattomana oottelen vauvaa täällä jo. Aamulla tuli hetken aikaa mojovampia suppareita, mutta mokomat loppuvat heti kun vähänkin hymyillen ajattelen, että jospa pian päästäisiin synnyttämään.

 

Meille syntyi eilen 11.9. tyttö klo 14.37. Painoa tytöllä oli 3790g, ettei mikään ihan pieni. Molemmat voidaan hyvin, mutta osastolla ollaan. Ilmeisesti vasta perjantaina päästään pois,jos kaikki sitten kunnossa.

 

Moikka!

Onnea kaikille vauvan saaneille!

Koski: Mullakin on perjantaina aika polille kello 8 ja juurikin käynnistys taitaa olla luvassa. Viikkoja melkein samat kuin sulla, tänään 39+4. Alkaahan tuo jo pikkuhiljaa jännittää!

pienisieni

 

Onnea uusien vauvojen johdosta! :flower:

Täällä alkoi viikko 39. Mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole ilmoilla - tai onhan tässä koko ajan kipuja ja vihlomisia, mutta kun niitä on ollut niin kauan jo, niin olen menettänyt uskoni siihen, että mitään oikeasti tapahtuu. Huomenna on neuvola, ja hirvittää vähän, mitä vaaka siellä näyttää - nälkä on nimittäin jatkuvasti! Onneksi verensokerit ovat pysyneet aisoissa.

Vauva on edelleenkin tosi ylhäällä. Äitini sanoi, että ennen ainakin on pitänyt lapsivesien mennessä pysyä makuuasennossa, ettei tule mitään napanuorakuristumista, kun vauva äkkiä laskeutuu. Itse olen ollut kuulemma myös niin ylhäällä, ettei edes kalvoja uskallettu kuristumisvaaran takia puhkaista - eli sukuvika tämäkin! Neuvolassa ei kyllä tämän tilanteen suhteen toimimisesta mitään sanottu. Onkohan kenelläkään käsitystä kuinka nykyisin tulisi toimia?

Minulla oli kummallinen parin viikon unettomuusjakso. Yöt meni valvoessa kolmeen-neljään, ja päivällä paikkailin sitten aamupäiväunilla tilannetta. Hikoilutti ja ummetti koko ajan. Ruokakaan ei yhtään maistunut. Nyt on muutaman yön ihan nukuttanutkin, kuten edelleen myös päivällä joten eiköhän tämä tästä...

Silloin kun ei saanut nukutuksi, toivoi vain että synnytys ei vaan alkaisi, mutta nyt se voisi pikku hiljaa jo käynnistyäkin.
Hermot on jatkuvasti kireällä, kun on hankala olla ja sattuu milloin milläkin tavalla. Tuntuu, että koko elämä menee itsehillintää pitäessä, ettei tule kiukuteltua viattomille uhreille turhan takia. Ärsyttää erityisesti se, että mies valittaa jotain kolotuksiaan, kun sillä ei varmasti ole mitään käsitystä kuinka vaikea minun on olla! Olen siis tätä nykyä erittäin empaattinen puoliso... Samoin lasten kiukuttelu on superärsyttävää! Ylipäätään kaikki semmoinen, että pitäisi revetä johonkin muiden tarpeiden takia.:ashamed: Ja itse olen ihan riippuvainen muiden avusta - teinit (jotka onneksi opiskelevat kokeiksi) tekivät eilen ruoankin, kun en shoppailureissun jälkeen kyennyt kuin makaamaan. Lihaskunto on synnytystä ajatellen varmaan ihan katastrofaalinen!
On muuten aika jännää se, että niinä päivinä kun "rehkii" itsensä "kokoaikakivuliaaksi", synnytyskin jännittää paljon enemmän. Varmaan samantyyppiset kivut tuo jotain alitajuisia kipukokemuksia aktiiviseen ajatteluun. Joka kerranhan sitä hämmästyy, että "näinkö hirveetä tää olikin" kun on tositoimissa.

Palstakirjoittelusta ja lueskelusta... Minä ainakin käyn useamman kerran päivässä katsomassa, mitä muut ovat kirjoittaneet ja elän mukana toisten kokemuksissa. Se etten kommentoi, ei tarkoita sitä, että en lue tai piittaa. Joihinkin asioihin vain ei ole mitään sanottavaa, ja joitain asioita ei tule kommentoitua siksi, että asiat voi tehdä monella tavalla ja jokaisella on omat oikeat kokemukset. En myöskään ajattele, että jättäisin itse kirjoittamatta siksi, että juttuihini harvemmin on tullut mitään kommentointia.
Meidän ketju on aika asiakeskeinen, joka on voinut vaikuttaa siihen, että ihmiset nimimerkkien takana eivät ole oikein "muuttuneet persooniksi". Edellisen lapsen aikana palstailin Vauva-lehden palstalla, ja tuolloin meillä oli tosi aktiivinen ketju. Vauvojen synnyttyä aloimme tapailla, n.15 espoolaisäitiä, joista yleensä yli puolet pääsi tapaamisiin. Vieläkin ollaan kavereita muutamien kanssa.
Minä ainakin olen innokas jatkamaan kirjoittelua myös synnytyksen jälkeen. Facebookissa olen, mutten tässä "meidän ryhmässä". Siihen ei ole edes mitään kummempaa syytä, ihan hyvin voisin ollakin.

Huomenna on neuvolapäivä.

 

Onnea vauvautuneille :flower:

Minäkin kyllä luen kaikki viestit läpi ja useamman kerran päivään käyn katsomassa, että onko joku kirjoittanut. Samalta minustakin tuntuu, että ihan turhaan tänne kirjoitan kun ei kukaan kuitenkaan lue näitä minun kirjoituksia. Olen nyt kuitenkin silloin tällöin kirjoittanut, ihan vaikka edes omaks huvikseni

Eilen kävin synnärillä liikehälytyksessä. Koko päivänä ei ollut vauva liikkunut niin käskivät sitten tulemaan sinne kun soittelin ja kyselin asiaa. Käyrä oli aluksi liian vaisua, mutta sitten kun vaihdoin asentoa ja tuli yksi kova supistus niin vauva heräsi mylläämään oikein kunnolla ja mylläsi sitten seuraavat 3 tuntia!! Supistuksia piirtyi käyrälle aika mukavasti. Semmoisia napakoita kovettumisia 4 minuutin välein ja sitten kerran vartissa sellainen kunnon kipeä. Makasin käyrällä tunnin joten kerkesi monet supistukset piirtyä. Lääkäri sitten vielä ultrasi vauvan ja sai painoarvioksi 3800g. Kohdunsuu oli 2cm auki ja kanavaa 2cm jäljellä. Lääkäri pyöritteli sormiaan siellä kohdunsuulla, että alkais tapahtumaan Lääkäri oli niin iloinen kun näki, että minua supistelee. Itse nyt tiedän ettei ne supistukset tee mitään ennen kuin alkavat kunnolla. Nyt sitten vaan odotellaan! (ihan kuin ei oltais odoteltu jo ennen tuota pyörittelyä)

Nytkin supistelee pienen kivun kanssa vähän väliä, mutta ei näillä mitään tehoa ole. Nukkumaan kun menen niin nukun hyvin ja herään sitten yöllä vessaan pari kertaa ja aamulla huomaan olevani edelleen kotona maha pystyssä :stick:

Tulee kun on tullakseen, eiks je? Puhelin pirisee ja en ole edes viitsinyt vastata kun tiedän asian.

Nyt nukkumaan, että jaksaa sitten yöllä synnyttää opcorn: (toiveajattelua)

Milla 39+3

 

Minäkin päivittelen kuulumiset ja palailen myöhemmin tarkemmin lukemaan missä täällä mennään! Ainakin paljon vauvoja on syntynyt! Onnea kaikille! Ja tsemppiä lopuille syyskuulaisille odottajille!!

Meidän poika syntyi 10.9 (rv 41+2), mitat; 4,5kg, 54cm ja py 35cm. Synnytys käynnistyi 9.9 vihertävän lapsiveden tihkumisella. Paikat kuitenkin epäkypsät, joten oksitosiinilla heti käyntiin. 24 tuntia avautumista yritettiin oksitosiinin kanssa. Kuuteen senttiin jäi. Sektioon, joka kesti 3 tuntia!! Terve poika syntyi, mutta itse en koe vielä olevani ns. selvillä vesillä. Vointi kuitenkin parempaan. Yks.kohdat kerron myöhemmin jos uskallan. Jää meidän viimeiseksi lapsukaiseksi tämä. Haikea mieli, vaikka pitäisi tähänkin olla tyytyväinen. Mietin olisiko asiat menneet toisin jos minua olisi enemmän kuunneltu synnytyksen/tuntemusten suhteen. No sitä ei voi tietää. Pääasia, että hengissä ollaan! Ja toivotaan ettei komplikaatioita tule!

Bastet ja poika 2 vrk

 

Sumppa, mulla on viikkoja nyt (vasta) 35+2.
Joo noista sisäsuista ja ulkosuista en tiedäkään mitään, samoin pehmeä ja kiinteä, kypsä ja epäkypsä on tuntemattomia käsitteitä.. Itsellä kohdunkaula oli kiinteä kun tsekattiin, ja se kuulosti musta ihan hyvältä niin en kysellyt mitään

Voi oon katsellut kans itsekin sitä sydänääniä sarjaa. Oli aika rankka jakso viimeksi
Muutoin mielenkiintoista katsoa sitä myös siksi kun on Suomessa kuvattu.

hortensia

 

Tänään 39+0! Viikko laskettuun, hui! Vauva voi syntyä ihan milloin vaan...ihann jännittävää aikaa

Viime yönä piti hereillä pari tuntia, kun niin poltteli mahaa...ihan kuin tosi kovat menkkakivut..Vieläkin vähän selän puolella jomottelee, mutta tuskinpa mitään merkkaa. Ja ens yönä ei tarviis syntyäkkään, kun mies joutuu ehkä olemaan työn takia yön pois..

Noh, nyt kiireellä vessaan(!) ja ulos tytön kans

Biba ja tytsky

 

Heipat pitkästä aikaa!

Taustalla olen lueskellut kuulumisianne ja elänyt mukana kokemuksissanne, mutta omien tarinoiden kirjoittaminen tuntuu aina kovin hankalalta. Tärkeää vertaistukea kuitenkin palstan kautta olen saanut vaikka keskusteluun en aktiiviisesti ole osallistunutkaan. Nyt päivitän kuitenkin tilannettamme, sillä tuo pieni nyytti tuossa vieressä nukkuu. Eli poika syntyi 6.9.2012 rv 40+5 pituus 51cm, paino 3755g.


Laitan tähän vielä synnytyskertomuksen tuolta fb:n puolelta kopioituna:

6.9.2012, rv 40+5. Olin alkanut vuotelemaan ruskeahkoa vuotoa tiistain aikana ja muutama supistuskin, tosin lievä sellainen päivän aikana tuli. Iltaa kohden supistukset voimistuivat ja tulivat alle kymmenen minuutin välein ja ajattelinkin, että lähtö voisi tulla yöllä, sillä aikaisemmat synnytykset ovat kertaheitolla käynnistyneet suppareilla. Veimme pojat mummolaan yöksi, sohvalla torkkuen supistuksiin heräillen vietin alkuyön ja sitten aamuyöstä kömmin sänkyyn kun supistusten väli piteni ja hetkeksi jopa laantui. Keskiviikko aamuna alkoi uudelleen supistelemaan, mietinkin perunko neuvola-aikani siltä päivältä vai en. Päätin mennä, koska ajattelin että tilanteen voisi sielläkin mahdollisesti tarkistaa. Neuvolan täti oli sitä mieltä että synnytys on käynnissä ja tutkimuksessa oli kanava hävinnyt ja kohdunsuu sormelle auki. Siitä sitten kotiin päin, supistukset jatkuivat kymmenen minuutin välein, välillä alle, välillä yli, kestoltaan eivät kuitenkaan tarpeeksi pitkiä. Taas mietittiin miten yön kanssa tehdään, viedäänkö pojat mummolaan vai ei. Edellisen yön perusteella ajattelin, että ei viedä varotetaan vaan mummoa että jos pääsisi yöllä tulemaan mikäli lähtö tulee. No ajattelin etten piru vie halua anoppia tänne yöllä soittaa, sinnittelen jos suinkin mahdollista kotona siihen saakka että pojat lähtevät kouluun. Menimme nukkumaan ajoissa, sainkin unen päästä kiinni onneksi, panadolin voimin. Heräsin neljän aikaan kellottelemaan supistuksia, tulivat n. 5 minuutin välein ja kestoltaakin olivat jo minuutin luokkaa. Tiesin silloin, ettei nämä pääty ennen kuin synnytykseen. Ensimmäinen pojista lähti kahdeksaksi kouluun, silloin vielä pystyin hyvin olemaan, toinen meni tuntia myöhemmin ja silloin kävi mielessä, että voisiko lähteä vähän aikaisemmin... Heti kun saimme lapsen matkaan, lähdimme sairaalalle. En soittanut edes etukäteen, päätin että menen enkä pois tule. Supistukset olivat kipeitä tässä vaiheessa. Automatka se kaikki 8 km tuntui ikuisuudelta, kipu oli jäätävää kun joutui istumaan. Pääsimme synnärille, siitä käyrille ja tutkimuksiin, en päässyt pöytää pidemmälle kun vedet menivät. Tätä ei ole kummassakaan aikaisemmassa synnytyksessä tapahtunut ennen kuin salissa. No siitähän supistukset intoutuivat. Tutkimuksessa olin kaksi senttiä auki, mikä tuntui silkalta vääryydeltä kipuhin nähden. Lähdimme vielä pienelle kävelylle sairaalan lähimaastoon, tunnin verran siellä olimme kunnes päätin mennä takaisin ja halusin kivunlievitystä. Tutkimuksessa en ollut juurikaan edistynyt, johtuu siitä että rentous oli tiessään. Saliin kuitenkin pääsimme, sain kipupiikin josta ei juurikaan ollut apua, menin vain tokkuraan, kätilö lähtiessään sanoi, että ota vaikka torkut.. niin varmaan. Sattui aivan karmeasti ja soitinkin kätilön melkein heti kipupiikin saannin jälkeen takas ja kysyin että pitäiskö tämän viedä oikeesti kipuakin pois... Pyysin saada kohdunkaulapuudutteen jonka olin edellisellä kerralla todennut hyväksi, kätilö halusi tehdä tutkimuksen sitä ennen ja totesi että joo annetaan vaan olet kuusi senttiä auki... käyrille ei piirtynyt yhtään supistusta, joten kenelläkään muulla kuin minulla ei ollut käsitystä siitä voimasta jolla kipu vyöryi päälle. Lääkäri tuli melkein heti ja totesi että oletkin jo seitsemän senttiä auki, ei muuta kuin puudutetta vaan. No siinä pikkuhiljaa kätiö alkoi laittamaan tarvittavia tavaroita valmiiksi ja kerroin että painetta alkaa tuntumaan... kello oli tässä vaiheessa vähän yli kaksitoista. Kätilö tarkisti tilanteen ja kappas olinkin jo täysin auki, kätilö kehoitti ponnistelemaan pikkuhiljaa tuntuman mukaan, sanoin, ettei mene kauas tämä tulee justiinsa ulos. No kätilö kääntyi katsomaan ja totesi että nyt sitten kuuntelet ohjeita niin hoidetaan hommat, tukka näkyi tässä vaiheessa. Ponnistus sattui vähän, mutta parasta oli kun tunsin koko ajan missä mennään, tiesin minne suuntaan pitää ponnistaa ja tunsin kun joka työnnöllä (niillä muutamalla) lapsi tuli ulospäin, pään jälkeen vauvan hartiat vielä tuntuivat ponnistettaessa, mutta loppu tulikin itsestään. Klo 12.24 syntyi pieni ihmeemme, rakastettava poikalapsi <3 Pituutta 51cm, painoa 3755g. Ponnistusvaiheen pituus 4 minuuttia, eli nopeasti meni. Kokonaisuudessaan synnärillä oltiin kolmisen tuntia, josta tunti meni kävellessä sairaalalla.

Vaikka synnytys olikin nopea, sen rajuus yllätti minut kuitenkin. Aikaisemmista synnytyksistä jääneet muistot eivät olleet näin kivuliaita, vaikka sattuivatkin. Ehkäpä tämän lopun nopeuden vuoksi kivutkin olivat kovat ja jos olisin tiennyt ettei kestä kauaa tämä toimitus, olisin ehkä pystynyt kivunkin käsittelemään. Puudutuksenkin olisin voinut aikaisemmin vaatia, vaan enpä siinä vaiheessa osannut arvata mitä vauhtia sentit häviävät. Mutta summa summarum, tekisin kaiken uudestaan vaikka heti sillä tuo pieni rakas on niin mahtava.


Vielä Isosti Onnea kaikille nyyttinsä syliin jo saaneille ja vielä odottaville kovasti jaksamista ja tsemppiä loppumetreille!

 

Neuvolareissu tehtynä. Terkkari totesi, että ensi viikolla nähdään, vaikka oisin itse jo voinut "olla näkemättäkin". Terkkari myös epäili 3,5kg:n painoarviota, ja totesi että itse kallistuisi sinne neljään kiloon.
Oma paino oli vaihteeksi laskenut siitä huolimatta, että olen syönyt kuin hevonen. Sf-mitta oli pysynyt 38:ssa ja vauva on edelleenkin tosi ylhäällä ja jotenkin erikoisessa asennossa, vaikka pää edellä onkin tulossa ainakin tässä vaiheessa. Mietti, että jos vauva on kovin pitkä, niin asento voi johtua siitä. Totesi myös, että jos tuo alkaa nyt kasvaa kovin reippaasti, on laitettava arvioitavaksi Jorviin. Napanuoraa käski tunnustella jos vedet menee, ja jos tuntuu, niin sitten makuullaan sairaalaan. Muuten saa olla pystyasennossa.

Ja nyt päikkäreille!

 

Viime yö meni valvoessa, alkuyöstä tuli kipeitä supistuksia, ei oikeen tienny miten päin olla. Tuntu et luut menee poikki... Loppuivat kuitenkin kolmen neljän aikaan ja kuudesta kymmeneen sain nukuttua, kunnes taas alko. Nyt lievemmin supistellu, kipuja ootellessa

Metku lämpöiset onnittelut pojasta <3

 

Heips!

Biba ja Villaruusu, teillä onkin vielä jännäämistä! Villaruusulla varsinkin, toivottavasti supistukset vahvistuu!

Uskon itsekin joo, että keskustelupalsta on nyt hiljentynyt kun niin moni on synnyttämässä, mutta eiköhän keskustelu taas aktivoidu kun alkaa tulla kysymyksiä ja keskustelua vauva-arjesta selviämisestä !

Vihdoin omaa synnytyskertomusta, kun ehtii vihdoin kirjoittelemaan. Ei mennyt sit kaikki ihan niinku strömsössä

Lauantaina alkoi aamuyöstä neljältä kovahkot supistukset ja ajattelin ilolla, että tässäkö sitä nyt mennään. Viikkoja oli kuitenkin jo 41+2. Keskipäivällä mentiin sairaalalle näyttäytymään, kohdunsuu 3cm auki ja kokonaan kadonnut, kävin käyrillä istumassa, kätilö sanoi, että melko lieviltä supistukset vielä näyttävät käyrien mukaan ja vauvan syke hyvä. Lähetti minut kahdeksi tunniksi kävelemään ja syömään ja pyysi palaamaan sitten takaisin. Palattuani he laittoivat minut uudestaan käyrille. Supistukset eivät käyrien mukaan olleet koventuneet ja kätilö totesi niiden edelleen olevan "ennakoivia" supistuksia, että tuskin suuta avaavat enempää, että synnytys on ehkä lähellä, mutta ei vielä käynnissä. Lähetti minut takaisin kotiin, ei edes katsonut kohdunsuun tilannetta uudestaan, jota ihmettelin kovasti. Matkalla kotiin sanoin miehelle, että jos synnytyssupistukset ovat kovin paljon kipeempiä niin saavat kyllä huumata minut, koska mielestäni supistukset olivat jo oikeasti kipeitä ja tuskaisia ja ennenkaikkea säännöllisiä. Mutta kotiin lähdettiin, kun kätilö niin sanoi.

6h ehdin olla kotona telkkaria katsomassa miehen kanssa. Kokoajan supisteli ja mies yritti parhaansa mukaan hieroa alaselkää supistusten aikana ja vaikka kello olikin yli 10 illalla valutin silti kuumaa vettä kerrostalon suihkussa loputtomia määriä kipuihin. Parasetamoliakin tuli napsittua. Ihmettelin mielessäni, että mitenköhän pahaksi näiden kipujen vielä pitäisi tulla kivut siis pysyi tasaisen voimakkaana koko päivän. Yhdeltätoista makasin sängyssä tv:tä katsellen miehen hieroessa alaselkää kun supistuksen aikana lorahti vedet ja kivut muuttui POLTOIKSI ja KIPEIKSI. Soitin sairaalaan ja lähdettiin samantein paikalle - ottivat puhelun tosissaan kun oksentelin kivusta kesken puhelun.

Päästiin paikalle, jouduttiin odottamaan aulassa tovi - olipa tuskaisia minuutteja, painetta ja kipua oli paljon. Itkin, huusin ja valitin aulassa - varmasti koominen näky. Sanoin miehelle, että paras olla tilanne kehittynyt, että olisin jo ainakin sen 5cm auki - no, kuinkas kävikään. Kätilö tsekkasi alapään, olin 9cm auki ja siitä rynnättiinkin samantien vaatteidenvaihtoon ja synnytyssaliin. N. 30 min myöhemmin meidän typykkä ilmestyi maailmaan

Loppuvaihe meni sellaisessa hötäkässä ja shokissa, ettei sitä oikein vieläkään tiedä mitään... Jotenkin oli valmistautunut sellaiseen rennompaan ja ohjatumpaan synnytykseen, jossa ehtisi valmistautua ja kokeilla asentoja, kun kaikki oli uutta ja olisi saanut tukea ja edes mahdollisuuden keskustella kivunlievityksestä. Nyt tuntuu, että jäi jotenkin tuo synnytys kokonaan kokematta Mutta ainakaan ei jäänyt huonoja kokemuksia, ei tullut kuin pieni repeämä ja itse kävelin lepäilyn ja syömisen jälkeen lapsivuodeosastolle vauvelia työnnellen.. Onneksi kaikki meni hyvin ja lapsivuodeaika oli riittävän lyhyt, 2,5 päivää. Oli ihana palata kotiin <3 Jorvissa sai kyllä hyvää hoitoa mielestäni ja kätilöt olivat miellyttäviä. Ainoa huono muisto jäi siitä synnytysosaston kätilöstä, joka ei sen 2h kävelyreissulta paluun jälkeen katsonut kohdunsuun tilannetta vaan arvioi pelkästään käyrää. Ties mikä oikeasti tilanne oli siinä vaiheessa jo :O

 

Wasabin synnytys kuullosti just semmoselta nopeelta ja kivalta. Ei liian pitkää kärsimystä sairaalassa

Minulla tuli tänään LIMATULPPAA!!! En ole koskaan moista tulppaa ennen nähnyt. Viime raskaudessa se tuli samalla kun vauva ja ekassa se tuli silloin kun kalvot puhkaistiin vähän ennen ponnistusta. Nyt sitä tuli ja kylläpä alko jännittämään Ehkä minä oikeasti synnytän joskus opcorn: Olen aina luullut, että jos sitä tulppaa alkaa tulemaan niin sitten on pöksyt koko ajan ihan siinä limassa. Kuitenkaan niin ei ole käynyt. Peukalonpään kokoinen klöntti tuli iltapäivällä ja sen jälkeen ei mitään. :O Liekkö sen noin pitäneekin mennä....

Supistuksiahan minulla on ollut jo piiiitkään, mutta kyllä nyt muutaman päivän aikana ne kipeät supistukset ovat lisääntyneet. Minua NIIN jännittää

Nyt pitää lähteä vessan kautta nukkumaan. :wave:

Milla 39+4

 

Oikeesti ei oo enää todellista!!! Oon nukkunu tasan kaks tuntia viime yönä, automatkalla 3 minuutin välein tulleet supistukset epäsäännöllistyi ja lopulta heikkeni. Mentii lähemmäs synnäriä, meiltä kun tota matkaa on. Lopulta ne hiipu niin et sain onneksi nukuttua, mutta mieli on kyllä hurja, ... En kestä enää montaa väärää hälytystä, ens yönä kyllä meen ja vaadin synnytystä jos jatkuu tämmösenä. Voitte kuvitella kuin kiukkunen oon..

Wasbilla juuri sellainen synnytyskokemus jota en ehkä itelleni haluais, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. En juuri tuon vuoksi illalla mennyt sairaalaan, ku pärjäsin vielä ja vissii hyvin pärjäsinki..

Kiukkunen villaruusu ja yksiöönsä kiintynyt pieni 39+3

 

Meidän poika syntyi 10.9 (rv 41+4) mitoin 3710 g ja 52 cm :heart: Synnytys oli nopea, ja lähti käyntiin vähän yllättäen, kun vielä samana aamuna täällä valittelin, että käynnistykseen mennään

Yritän tässä mahdollisimman pian taas päivitellä listaa, sekä kirjoitella vähän synnytyskertomusta

 

Vauvoja syntyy kuin sieniä sateella, mut niinhän se pitääkin Onnea kaikille!!

Mun pitäis lähtee kohta tytön kanssa neuvolaan. Aamulla tekastiin pullataikina, leivotaan sitten kun palaillaan. Käytiin myös lenkittämässä koira...peruspuuhailua siis..Ja nyt vaan jomottelee, enempi tuonne selän puolelle :/ Ärsyttää kun nämä ei tästä muutu miksikään vaan tasaista menkkajomotusta ollu jo monta päivää. Ei limatulppia tms epämääräistä ole tullut Ja olo on ihan kuin "jännittäs" jotain...mahassa kiertää...
No turha jahkailla, eiköhän sitä tiiä sitten kun lähtö oikeesti tulee

Milla84: Mulla tuli esikoisesta limatulppa, sellainen tl kokoinen klöntti. Tyttö syntyi viikon päästä siitä

No, nyt pitää lähtee valmistautumaan neuvolaan!! :wave:

Biba ja tytsky 39+1

 

Minä pääsin vielä viikonlopuksi kotiin, eli ei tänään vielä käynnistelty Lääkäri halusi vielä varmistaa tuon streptokokki tilanteen ja otti nyt ihan pelkän streptoviljelyn. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että jos on aiemmin yksi lapsi jo sairastunut ko. bakteerista melko vakavasti, niin pitäis jo automaattisesti laittaa äidille tippa synnytykseen vaikka viljelykset näyttäiskin negatiivisilta. Eli nyt siis tuon uuden näytteen (jo kolmas) takia käynnistys siirrettiin maanantaille, jota melkein kyllä jo osasin odottaakin En siis oo ollenkaan pettynyt. Kohdunsuun tilanne olikin jo jonkun verran kypsynyt edellisestä, oli jo pehmeä, 1,5 senttiä auki ja kanavaa saman verran jäljellä ja pääkin tuntui jo alakautta kokeiltuna Eli josko sekin tilanne etenis lisää viikonlopun aikana ja käynnistyskin olis sitten helpompi. Kokoarvio ultralla viime viikolla oli 3400g ja nyt arvio oli vaan pikkusen reilun 3300g. Ei lääkäri kuitenkaan huolestunu, koska saattaa olla eroja eri mittaajilla ultrassakin. Käsikopelolla kokoarviot sit oli kuitenkin 3500-3800g, joten saahan nähdä minkäkokonen jässikkä sieltä tulee. Päänympärys kuitenkin ultran arvion mukaan ei mikään iso ollu, eli helpotuksesta sain siinäkin suhteessa huokasta. Nyt vaan maanantaita odottelemaan, sillon viimestään tapahtuu jotain

Mitenkähän Pienisieni, onkohan käynnistetty tänään?

Onnea taas kaikille vauvan jo saaneille :heart:

Koski ja Jäppinen 39+5

 

Pakko käydä vielä tänne hehkuttamassa, että taas tuli sitä limatulppaa!!! opcorn: Alkaa jo jännittämään!!! Selkää pakottaa ja samoin alamahaa! Tosin näin on ollut jo monen monta päivää ja yötä!

Nyt lähdetään käymään kaupoilla ja sitten jos vaikka ensyönä lähtis synnyttämään

Aika omanapaista, mutta nyt ei meinaa enää pysyä ajatukset kasassa kun tuota limaa valuu

Milla 39+5

 

Heippa taas kaikille,

Jälleen neuvolasta kotiuduttu, tänään rv 40+6. Seuraava käynti sitten yliaikakontrolli, milloin sen ajan nyt saankin varatuksi kun eivät yhteydet toimi NKL:lle. Että näin menee tämäkin raskaus... painoa nyt koko raskaudessa +14 kg, verenpaineet laskeneet hurjasti ja ovat 97/55, hemppa noussut 143:een, sf-mittakin jo keskitasoa eli 35 ja painoarvio pikkuiselle 3,6 kg. Kaikki normaalia, oma olo valittava ja usko mennyt lapsen syntymään.

(.) Limatulppaa tullut osissa nyt neljättä päivää, välillä vähän vaaleanpunertavanakin. Eilen pientä menkkakipuilua/alaselkäkipua ja vatsa sekaisin. Ei kuitenkaan niitä supisteluja, joita olen joka yö tässä kuulostellut sitten viime viikonloppuisen ja tämän alkuviikon lyhyiden kertojen Eilen siis vielä kuvittelin, että päästäisiin tämän viikon aikana synnyttämään, nyt luulen että pitkälle ensi viikkoon menee joka tapauksessa. Pelottaa jo uuden sektion mahdollisuus kun ei oma kroppa osaa synnytystä ajoissa käynnistää ja tulokkaan kokokin jo isompi kuin esikoisen! :O

Hei tähän väliin onnittelut taas uusille vauvansa saaneille!! :flower:

Villaruusulle tsemppiä ja toivotaan, että pääset tänään synnyttämään!

Sydänääniä-sarjaa olen minäkin seuraillut, eikä viikon takainen jakso todellakaan ollut mitään kivaa katsottavaa :'( Muutenkin tulee kovasti taas luettua vauvalehtiä tässä ajan kuluksi. Tympäisee kun kalenterikin jo ihan tyhjä eikä mitään enää oikein osaa sopia ettei sitten tarvitsisi menoja peruakaan.

Kumiankka muistaakseni lapsivesien mentyä makuuasento olisi hyvä, mikäli vauva ei ole vielä kiinnittynyt juurikin tuon napanuoran vuoksi, mutta soittaisin kyllä itse siinä tilanteessa vielä varmistuksen synnytyssairaalaan. Olen tässä muuten myös pähkäillyt, kuinka kauan vesien menosta kotona oli vielä hyvä olla, mutta jos niiin kävisi niin soittaisin varmasti myös sairaalaan, vaikka vauva onkin jo kiinnittynyt.

Palstailuaktiivisuudesta sen verran, että itsellä myös tulee katsottua tekstit kerran-useamman kerran päivässä läpi ja odotan aina mielenkiinnolla uutisianne. Monesti luen myös ne kännykältä, jolloin kommentointi sillä hetkellä jää eikä myöhemmin enää muista mitä kaikkea täällä oli tarkemmin puhuttu. Lisäksi tuntuu, että aina on joko mies koneella tai lapsi vaatimassa leikkikaveria, joten aikaa kirjoittamiselle harvemmin enää jää vaikka haluaisinkin. Pienellä kateudella olen kuitenkin esim. elokuisia tässä loppuvaiheessa seuraillut, jaksavat niin vilkkaasti kommentoida ja samalla itse täytyy myöntää, että todella heikosti on tullut keskusteluihin otettua osaa :ashamed:

Pääsispä tänään tai edes huomenna synnyttämään...

syksyn taimi ja tyttö 40+6

 

Onnittelut kaikille vauvautuneille ja paljon jaksamista vielä odottaville!

Täällä eletään jo ihanaa vauva-arkea ja nautiskellaan ekoista hymyistä. Pikku-ukko on jo 4 viikkoa ja 4 päivää vanha ja kasvaa vauhdilla. Neljän viikon iässä 4560g (3640g) ja 55 cm (50 cm). Aika menee liian nopeasti! Sunnuntaina juhlitaan ristiäisiä ja ensi viikolla mies palaa isyyslomilta töihin. Jännää aloittaa arki kahdestaan pikkuisen kanssa.

Olisi mukava jatkaa keskustelua täällä vaikka pienemmällä porukalla sitten kun kaikilla on vauvat sylissä.

Voimia odotukseen!

Oliviaa ja pikku-ukko 4 viikkoa ja 4 päivää

 

Tsempit loppurutistukseen odottajat! ja onnittelut vauvan saaneille.
Mulle sanottiin tuosta lapsiveden menosta et peräti 12h sais olla kotona jos ei supistele.Muistelen esikoisen ajoilta et se olis ollu se 6h.Mulle ei mistään makuuasennosta puhuttu mitään enkä tajunnut itse sitä pelätä.
Limatulppa mulla meni vko ennen synnytystä tässä raskaudessa ja esikoisesta 2päivää ennen syntymää.
Mulla ei ollut mitään ennakoivia merkkejä ennen synnytystä.Ei menkkajomotusta eikä kipeitä suppareita.
Yöllä meni lapsivesi ja sit aamulla sairaalaan.Kunnon supistukset alko vasta sairaalassa.

 

Kävin aamulla synnärillä käynnistysarviossa ja eipä käynnistettykään tänään kun vauveli onkin suht pienikokoinen ja mahtunee hyvin tulemaan vaikka yliaikaa menisikin. Lääkäri sai mut vakuutettua siitä, että lapsi mahtuu hyvin syntymään. Fingers crossed! Aiemmin eri sairaalassa mulle sanottiin, että esikon synnytys pysähtyi ahtaan lantion takia, mutta mitään perusteita tälle väitteelle ei kuitenkaan ollut kun magneettikuvissakin lantio on ok. Luultavasti synnytys pysähtyi tarjontavirheen takia.

Lääkäri totesi tänään, että paikat on jo sen verran kypsyneet, että saattaa vaikka jo tänä viikonloppuna syntyä! Jee! Sisätutkimuksen jälkeen alkoikin tulla supistuksia ja niitä on nyt tullut pitkin päivää, kuitenkin epäsäännöllisesti. Välillä aika kipeitäkin suppareita ollut. Jotenki tuli tänään sellainen olo että synnytys on lähellä, en osaa sen tarkemmin selittää. Sellainen outo olo ollut koko päivän. Toivottavasti yöllä alkais tapahtumaan!

Sisko vinkkas että jumppapallon päällä keinuminen/pomppiminen saattais auttaa synnytyksen käynnistymisessä ja mies lähtikin nyt varastosta sitä hakee...

Huomenna 40+0!