Syyskuun Söpöliinit 2012 *Maaliskuussa*

hawwe & vanilla whip: Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista :heart:

NevaNeva: Tervetuloa :wave: Juuh tämä totisesti on vilkas pino

kakaa: Minäkin haluan vielä sanoa että ihan normaali tunnepurkaus Minulla sama kun Danjuskalla, että vaikka oli kovin odotettu ja toivottu, niin nyt tätä kolmatta odottaessa välillä miettii miten arki tulee onnistumaan ja miten jaksaa. Elämä muuttuu kuitenkin niin paljon pienen nyytin saapuessa että mielestäni onkin erittäin tärkeää että tällaisia asioita mietitäänkin juuri raskausaikana, jotta oltaisiin mahdollisimman sopeutuneita ja valmiita tilanteeseen kun vauva on syntynyt, eikä sitten vasta mietittäisi mitä tuli tehtyä Siksi onkin hyvä että raskaus kestää niin kauan, saa kunnolla aikaa totuttautua asiaan. Mukavaa että tänään fiilis on ollut jo parempi :heart:

Wasabi: Minulla tuota kuvaamaasi limaa on tullut pitkin raskautta ja olettaisin sen olevan limatulppaa. Se uusiutuu kuulemma koko ajan, eli olen ymmärtänyt että vaikka sitä välillä irtoilee, niin se ei olisi millään tavalla vaarallista. Kunhan nyt ei kokonaan irtoa

Ääh kaikkia paikkoja kolottaa ja väsyttänyt koko päivän hirveästi vaikka nukuin ennätykselliset 9 1/2h! Ei ole ollut kovin hyvä päivä mutta jospa huomenna olisi parempi. Hirmuinen myrsky muuten ulkona, onko sitä lunta nyt pakko sataa kun vähän oli edes kerinnyt sulaa :kieh:


Moonchaser 15+3

 

Taas vaihteeksi aamu alkoi sillä,et kiireellä keskussairaalaan verenvuodon takia. Nyt lisäksi supistelee kipeesti. Mitään ei löytynyt mistä vuoto on peräisin ja Hippukin rötkötteli coolina ketarat levällään. Pikkuisen käsiä heilutteli, kun lääkäri tökki kohtua.
Aamulla pissanäyte ja verikokeisiin labraan, kun oli tänään tulehdusarvo 14 ja edellisessä pissanäytteessä oli joku ihme bakteeri. Tahtovat varmistua,et eihän ole mistään muualta tullut kontaminaatiota, et siksi näkysi pissassa. On siitä kiva bakteeri,et on tasan 2 suunkautta otettavaa antibioottia mitkä tehoaa ja raskaana ollessa niitä ei voi syödä. Loput onki sit suonensisäisiä.
Kyllä alkaa olla riemu kaukana tästä raskaudesta.. Aina, kun alkaa pikkuisen varmempi olo olla, niin heti sit sattuu jotaki paskaa.. HUOH stressaa ja väsyttää sikana..

Tillu&Hippu 14+3

 

Onpas ihania tekstejä tänään aamulla kirjoitettu :heart: Oisko ollu hawwe, kakaa ja joku kevät innokas pesänrakentaja, jonka nimeä en just nyt muista! Ihana lukea mitä energiaa näköjään kevät tuo tullessaan ja millaista tunnehurmosta menossa Lisäksi onnea ihanasta ultrakuulumisesta!

Tillu79, jaksamisia! Onneksi kuitenkin ultrassa kaikki hyvin ja hippunen siellä ottaa rennosti. Ärsyttävää, että tuollaisia "turhia" huolenaiheita tulee, varsinkin kun jo tämä odottaminen itsessään on niin raastavaa ja epäilyksiä ja pelkoa on ilmassa ilman nuita verenvuotojakin. Mut onneksi ainakin näit pikkutyypin taas niin usko raskauteen toivottavasti vahvistui ja mieli rauhoittui!

Juu, kakaan tilanteesta vieläkin, että itsekin ensimmäistä lasta näin odottavana täytyy sanoa, että aika paljon tässä itselläkin on työtä tunnepuolella, kun tuntuu, että aika ison mullistuksen kourissa tän perheen elämä on lapsen myötä. Hyvällä siis muutos toki, mutta haaste on pelottava! Ensinnäkin oma identiteetti aika menevästä itsenäisestä nuoresta äidiksi, jolla on vastuuta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja toinen ihminen, joka on riippuvainen minusta. Lisäksi ihan arkirutiineissa, parisuhteessa, miehen tukeminen myös hänen isyyden käsittelyssään.. se on kuitenkin loppuelämän sitoumus tuo lapsi Kuitenkin onneksi tällä hetkellä olen lähinnä innokas, mutta hirvee kasa pitää tietoa omaksua ja miettiä... jotenkin eniten pelottaa se "tietämätön", eli ne muutokset arjessa, joihin ei osaa edes valmistautua tai joita ei ole osannut ennakoida. Tuntuu, että tässä on raskaana ollessa tarpeeksi jännitystä, kun yrittää kehoansa kuulostella, mahaa kasvatella ja opetella edes jotain ihan peruasioista, vaunujen valinnasta, vaatteista, tarvikkeista.. samalla yrittää tunnepuolella valmistautua äitiyteen. Ei ole helppo nakki ;D

Kiitos, moonchaser, itsekin uskon, että ei tuo lima nyt niin vakavaa ollut. Illalla löysin keskustelun jostain tuosta limatulpasta ja lohduttauduin siihen, että se kuulemma on uusiutuva luonnonvara. Mutta vaikka olinkin pitkään niin paljon tuota kotidoppleria vastaan, tai no, ajattelin, etten halua siihen itse rahaa pistää, niin sain sen tänään ja löysin sydämen äänet melko nopeasti, en kauaa kuunnellut, vain sen verran, että kuulin ne. Mieli rauhoittui _merkittävästi_! Nyt tiedän, että jos joskus jatkossa tulee samanlaisia "säikähdyksiä" tai ihan vaan epäilyksiä niin omassa kaapissa on tuo laite, jolla mielensä saa rauhalliseksi. Rauhallisuuden seurauksena päivällä ostin kirpparilta ensimmäisen lastenvaatteenkin kunhan nyt ei vaan pato murtunut ja kohta vaatehuone pursuaa pienistä bodyistä ja potkareista

Wasabi ja masukki 15+5

 

Wasabi voi että teilläki ekat ostokset tehty.. Vaunuja olen jo kovasti miehelle ehdottanut mutta vielä ei ole aivan täysin lämmennyt Nyt ei tunnu enää niin hölmöltä kun äippäkin alkoi mäkättämään kun en mahtanut mitään vaan menin ja ostin iki ihanan Reiman toppapuvun 68 kokoisen jo valmiiksi =)

 

Mulla olis huomenna se nt-ultra, jännittää!

Lähdin tänään ihan ok voinnissa iltavuoroon, kun sit reilun tunnin töissä oltua tuli todella heikko olo. kylmä hiki valui otsalta ja jalat lähti alta. Olin apteekissa just sillon ja tokasin vaan myyjälle että taidan pyörtyä nyt. Kerkesin rojahtaa tuolille ja en onneksi satuttanu itteeni. Kyllä säikäytti..taitaa olla influenssan jälkioiretta ja en taida vielä olla ihan kunnossa Työkaverit passitti mut sitten kotiin..

Normaali ruoka ei kyllä maistu sitten yhtään..voisin elää hedelmillä ja mehujäillä! Jospa sekin korjautuis aikanaan..

Tervetuloa uudet kirjoittelijat! :wave: Ja mukavaa lukea hyviä ultrakuulumisia! Alkukuukauden odottajat lähentelee kohta puoltaväliä raskautta! Hui! :O

Huomenna sitten ultrakuulumisia ja toivottavasti hyviä sellaisia! :heart:

 

Voi että Kakaa :hug: Sulla tais vähän eilen illalla hormoonihuurut höyrähtää Mutta niinkun sulle jo joku sanokin, niin noi on ihan normaaleja tuntemuksia, tietty ikäviltä tuntuvat tullessaan. Kuitenkin vielä kerkee monta kertaa itkeskellä vaikka vallan mistä syystä Mä oon itellä oottanu noita hormoonihuurusia tunteen purkauksia, mut vielä toistaseks oon niiltä selvinny. Tosin ei ollu etäällä etten pillittämään alkanu kun sun kertomusta luin

Tillu toivottavasti noi säikyttelyt loppuis jo ja pääsisit nauttimaan raskaudesta.

Ultrassa käyneille onnittelut hyvistä uutisista!

Nevaneva tervetuloa joukkoon!

Musta tuntu tännän kun lomalta töihin menin, että taidan lähtee takas lomalla, kun pikkasen ärsytti aamulla kun oli muutama sotku selviteltävänä ja kaiken hyvän lisäks kerkesin ajaa jo useamman kilsan töitä kohti, kun tajusin ettei mulla oo työavaimet mukana. Pakko oli kääntyä takasin kun en ois päässy pukukaapille missä on mun kaikki työvaatteet. Normaalioloissa oisin lainannu jonkun muun vaatteita, mut lainaapa nyt kun oon joutunu ottaa jo mammahousut käyttöön Onneks päivä kuitenkin parani kun näin raskaana olevan kaverin joka on jo melkonen pallomaha 30 viikolla menossa.

Koski ja Hattis 13+2

 

Voi ei Tillu79... Täällä eletän hengessä mukana, mullakin ollu noita vuotoja muutamaan otteeseen raskauden aikana ja ravannut päivystyksessä niiden takia, mitään kummaa tai syytä ei ole löydetty ja ultrat olleet normaalit ja vuodot menneet sitten ohi. Toivotaan, että näin teilläkin! Mutta kyllä ne kovasti säikäyttää ja jättää pienen pelon persuksiin.

Guitar 16+0 (enpä huomannutkaan ennen kuin tänne kirjoittelin, että tänään taas viikot vaihtuu)

 

Viime viikon torstaina oli seula ultra ja verikoe ja tänään tuli jo postissa labratulokset :O jaajaajaa Tulokset ovat normaalit, liisääntynyttä riskiä ei ole. (ehkä huono käännös) mutta jee!! Ei muuta sitten kirjeessä kun ihanasti lopetettu; toivottaen hyvää jatkoa raskaudellesi.

Muuten tänään onkin ollut rankka päivä.. En päässyt sängystä ylös ennen kuin olin köllinyt ylimääräisen puolen tunnin herätyksen jälkeen, join pienen jugurtti juoman ja suihkuun. Kauhean heikko olo, jouduin istumaan suihkun lattialle siksi aikaa kun huuhdoin hoitoaineen pois, loppu energia totaalisesti! Öljysin koko kehon niin eiköhän alkanu hikoamaan ja sit lensikin pitkä sylki.. Eikun uudestaan suihkuun kun olin ihan hiestä märkänä. Tulikin jo kiire töihin niin ihan vapisten piti äkkiä pukeutua ja laittautua jotenkin edustavan näköiseksi. Töissäkin jouduin koko päivän oikein keskittymään ja hengittämään syvään että ei tulisi uutta sylkeä. Laskin koko päivän tunteja että pääsis kotiin. Nyt onkin jo parempi olo ja huominen onneksi vapaapäivä.

BabyBliss 12+3

 

Huomenta kaikille!
Huomenna olisi nt-ultra. Kyllä jännittää Toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin. Kiva päästä näkemään pikkuinen.
Olo on ollut suht hyvä. Välillä tulee etova olo ja joutuu hengittelemään että olo paranisi. Lisäksi iltaisin on ollut vähän närästystä. Huomasin että piimää juomalla närästys helpottaa.
Vielä viikko töitä ja sitten alkaisi loma. Pääsee levähtämään ja kasvattamaan masua rauhassa

Sinna78 11+6

 

Huomenta hehkuvat mamit :heart:

?ueskelin noita teän tuntemuksia.. Ja kakaan hormoonihöyryjä ennen kaikkee. Tunnistini niin itseni kyllä niistä. Pelkään hirveesti että en oo enää minä itte, oon vaan äiti. En oo enää vaimo, oon "vaan" äiti.
Vaikka eipä sillä, äitiys on varmasti maailman hienoimpia asioita mutta pelkään silti muuttumistani, tai no liikaa muuttumistani. Olen ottanut aika raskaasti sen että kaveripiiri väistyy, ja tilalle tulee muita juttuja. Senkin, että on vaikea puhua kenellekään kun harvalla kaverilla on lapsosia.

Välillä mä mietin että miten sitä sitten jaksaa, oon koko elämäni ollu aika itsekäs omasta vapaudestani... Nyt olen lapsen kanssa kiinni, tosi kiinni. Haluan jotenkin yrittää valmistautua siihen valmiiksi, etten olisi niin järkyttynyt siitä kun se tulee eteen. Oon yrittänyt nautiskella nyt omasta rauhastani, katella telkkaria jopa myöhäänki ja pötkötellä aamulla pitkään... Kesän jälkeen niistä on ainakin hetkeksi luovuttava oon nauttinut lämpimästä ruuasta lautasella, ja pitkistä maratonpuheluista kavereille. Onkohan niihin pian enää aikaa? En halua liioitella asiota, mutta haluan varautua siihen että vauvan tulo ja oleminen voi olla aluksi aika haastavaa. Ainakin kaltaisilleni jotka eivät ole tottuneet tinkimään omasta vapaudesta / menoista / työkuvioista / harrastuksista...

Ukon kanssa ollaan niin itsenäisiä, illat / yöt sitte kimpassa ollaan ja viikonloput. En tiie saako kukaan oikein kiinni tästä mun höpinästä?
Jos ei, ni ei sekkään mitään.

Nirp 15+4

 

Heippa mammat ja masuasukit <3

(.) Eileen sain rohkeutta puhua mieheni kanssa tunteistani raskauteen, jotenkin aina vetäydyn omaan maailmaan tälläisissä asioissa. Mutta oli helppo puhua, kysyin mieheltä että: mitä mieltä hän on itse tästä raskaudesta, rehellisesti? Mies vastasi että olisihan raskaus ennemmin tai myöhemmin tullut meidän elämään, ja se päätti tulla nyt vaikka olisihan sitä voinut odottaakkin myöhemmäksi, mutta se on hyvä asia että ollaan nyt saamassa vauva kun niin moni kavereista on myös samassa tilanteessa. Mies ainakin on raskaudesta onnensa kukkuloilla :kiss:
Sain muutenkin kaikkiin pelkoihini ja ajatuksiini mieheltä oman vastauksen joita olin eilisen päivän miettinytkin. Tuli helpottunut fiilis..

nirp täälä kans sama olo tuosta itsenäisyydestä: Kaveripiirissämme 3 kaveria on samassa tilanteessa kuin me ja meillä on vain muutamien viikkojen ero laskettuihin aikoihin joten se helpottaa kyllä oloa kun on itsellä ja miehellä kavereita joiden kanssa voi jakaa tämän asian mutta jotenkin vain on välillä sellainen tunne että tahtoisi tavallaan olla ihan hiljaakin tästä raskaudesta ja olla ihan niinkuin normaalisti. Siis onhan se toki kivaa ja ihanaa jutella raskaudesta mutta jotenkin vain itseä ärsyttää kun heti kylään mentäessä lause alkaa raskauteen liittyvällä kysymyksellä.... Se on ihanaa että kaveripiiri pysyy aina yhdessä kun saamme esikoiset "yhtäaikaa" niin on leikkikaveria heti ja seuraa... Mutta se jotenkin nyt pelottaa että onko enään mitään muuta puhuttavaa kuin raskaus ja vauva....kun tahtoisin nauttia vielä "itsenäisestä olosta" tai siitä että olemme kahden mies ja minä ja olemme Minä ja hän ennen sitä H-hetkeä ja siitä että me olemme kohta kolmistaan ja olemme äiti ja isä ja yrittää saada itseä tajuamaan ja valmistautumaan tähän raskauteen kaikessa rauhassa....

Tuli jotenkin sekava viesti, kai, mutta toivottavasti ymmärrättä jutun idean

Niin ja vauva uutisia vielä vähän lisää Eilen kun päästin toisen kissoistamme tupaan (Ninjan) niin katsoin että ompas se lihoonu tai että onkohan se syöny jonku hiiren mutta sitten ku kokeilin masua niin nännit oli jyvän kokoiset ja masu kova,hihiiiiii eli kissa vauvoja on Ninjalta tulossa en ole Ninjaa niin seurannut kun en ole häntä kollien perässä nähnyt ja kiima aikakin sillä kesti vain yhren päivän, ja olen vain seurannut toista tyttökissaamme Viliä nyt sitten saa nährä onko Vilikin raskaana kun nännien ympärillä on ainakin ihmeelliset patit jotta jos ne nyt muuttuu kans jyvän kokoisiksi niin sitten on luvassa tuplasti kissa vauvoja :heart:
Eli tästäkin huomaa että hehkutan enemmän kissa vauvoista kun omasta tulevasta vauvasta mutta eihän niitä voi todellakaan verrata toisiinsa, oma vauva on kumminkin niin riipuvainen meistä ja ei sitä voi jättää kotiin niinkuin kissan tai koiran.

Kakaa ja Toukka 14+0 POKSSSSSSSS

 

Kakaa, tuosta tunteenpurkauksesta, itselläkin välillä samantyylisiä fiiliksiä. Ja ois aika kumma jos ei olisi- kyllähän tässä koko elämä muuttuu peruuttamattomasti (jos kaikki hyvin menee ja lapsoset syliin asti saadaan). Positiivisten fiilisten keskellä olo on myös välillä hemmetin pelokas ja ahdistunut! Hyvä että sait puhuttua tunteistas miehen kanssa! :hug:
nirpillä tais kanssa olla tutunoloisia ajatuksia!

Mulle vois laittaa poikaolon, en mä tiedä mistä se tulee, mutta semmonen nyt vaan todella vahvasti on! Saa nähdä millanen sopeutuminen edessä jos hän onkin tyttö

Mites muuten, ootteko kertoneet raskaudesta ihan julkisesti nt-ultran jälkeen? Mulla se siis oli eilen ja kaikki ok. Mutta ei mulla yhtään "varmempi" olo jostain syystä ole, ja toisaalta tekis mieli raskaus julkistaa (monet kyllä jo tietää, mutta ei "kaikki"), toisaalta ei. Äh, en tiedä.

Paljon on muuten paino noussut ensimmäisen kolmanneksen aikana? Mulla vissiin jotain 3 kiloa, pahoinvoinnista & oksentelusta huolimatta.. Onkohan se ihan ok määrä? Hoikka rimppakinttu oon aina ollut ja saanut syödä lihomatta mitä vaan. Nyt on kyllä mennyt toi 3 kiloa suoraan tohon vatsan seutuville..

Ai nii, me ostettiin eilen pinnasänky! Ehkä pikkasen liian aikasta Mutta oli nettikirppiksellä tosi halvalla semmonen, mistä saa laidan alas. Aika vanha ja käytetty, eikä mikään "unelmien täyttymys pinnis", (melko rumakin siis.. ) Mutta jospa se asiansa ajais! En jotenkin voinnu vastustaa. :ashamed:

Huoh, mä olen saikulla ainakin tän päivän, vähän meinaa nostaa lämpöä & räkätauti, kamala olo. En sentään ole tänään siihen päälle oksennellu, niinku eilen (ainakaan vielä..) Jospa tää tästä, pitää koittaa lepäillä.

Tsemppiä teille keillä tänään nt-ultra! :flower:

hawwe & minipapu 12+4

 

hawwe: täälä tuo tunteiden möllerrys jatkuu sellaisena on/off- "suhteena" välillä olen onnen kukkuloilla ja ajattelen kaikkea vauvaan liittyvää mutta sitten iskee se pelko taas ja tuntuu että ne hyvät ja ihanat ajatukset vain poksahtaa pois, mielestä. Mutta eiköhän tämä tästä miehelle sanoin että kyllä sitten viimeistään uskon kunnolla tähän raskauteen kun saan sen vauvamasun (oma masu tuntuu ja näyttää pelkältä läskiltä,tällä hetkellä) ja Toukka potkaisee oikein kunnolla minua

raskauden kertomisesta: oltiin aluksi kovaa suunnitelleet että jos maltettaisiin olla hiljaa äitienpäivään saakka (ainakin vanhemmille ei kerrottaisi ennemmin) mutta eipä se onnistunutkaan, minä kerroin melkein heti plussan tehtyäni muutamille kavereille ja siskolleni, mies oli hiljaa mutta sitten 10.2 kun oltiin ekassa neuvola käynnissä ja sielä sitten ultrattiin ja pienen pieni piste sielä näkyi ja sydän vläpätti menemään ja neuvolatäti antoi miehelle kuvan käteen niin vissiin kolahti, mies heti tokaasi jotta ottaa kuvan mukaansa töihin ja näyttää sen äitillensä, olin itse sitä mieltä että jos orotettaisiin nt-ultraan niin saataisiin parempia kuvia mutta mies kumminkin halusi kuvan ottaa mukaansa, ja siitä se sitte lähtikin kaikille kerrottiin ekan neuvola käynnin jälkeen ja viikkoja tuolloin ei ollut kuin semmoiset 9+jotain :ashamed:
Nyt suunnittelin että kun rakenne ultra sattuu sopivasti ennen äitienpäivää niin jos vain Toukka näyttää sukupuolensa niin ostettaisiin mummoille joko punaiset tai siniset ruusut mutta kuulin sitten eilen siskoltani että äitini ei missään nimessä halua tietää kumpiko on tulossa muuten siinä ei oo mitään jännitettävää joten hissuksiin pitää sitten olla!!

Paino täälä noussut 4 kiloa yhteensä ja itsekkin olen samanlainen kuin sinä hawwe eli hoikka ja pieni, pituutta 158 ja BMI 18 ennen raskautta ja aina paino pysyny samana ja saanu syörä vaikka mitä, ja nyt sitten oon lihoonu ja kaikki on tullut tuohon mahaan :/ tokikaan se ei haittaa vaikka tuo paino nousee ja lihoaa mutta nyt vain tuntuu siltä että näytän enemmänkin lihoneelta kuin raskaana olevalta.... Mutta siis mulle neuvola lääkäri sanoi tuosta painon noususta että ei haittaa yhtään vaikka onkin noussut paljonki kun lähtö painoni kumminkin oli normaali

Kakaa ja Toukka 14+0

 

Tillu: Voi että Voimia jälleen täältä toivottelen! Saisi tosiaan loppua tuo vuotelu. Miten voi olla ettei sille edes löydetä syytä : /

BiBa: Oletko mitannut verenpaineitasi? Minulla joka raskaudessa painuvat niin matalalle että ajoittain meinaa taju lähteä : / Nyt ollut ihan ok, mutta edellisessä jouduin mm. kerran kesken kassatapahtumien käydä istumaan lattialle kun meinasin pyörtyä. Toki se voi johtua vasta selätetystä influenssasta, mutta oli pakko kysyä kun tuli mieleen Toivottavasti olo kohenee pian!

hawwe: Minulla täysin samat tuntemukset, olo ei ole sen varmempi nt-ultran jäljiltä, odottelen nyt vaan rakenneultraa : / Ei huvita kertoa sen kummemmin kenellekään, kun pelottaa hirveästi jos siellä havaitaankin jotain. En pysty nauttimaan siis vieläkään tästä raskaudesta. En tiedä voiko tämä vieäkin johtua varhaisesta km jonka koin ennen tätä raskautta. Yksi ystävä tietää, perheestäkin vain osa. Lapsille en olisi halunut vielä kertoa, mutta mies oli niin innokas ettei voinut pitää asiaa sisällään. Olen sitäkin harmitellut. Tulipa vuodatus Meillä ei ole vaakaa, joten en tiedä ollenkaan mikä on nykyinen paino


).(: Väsymys sen kun jatkuu, illat menevät ihan sumussa. Mistä tämä väsymys nyt taas putkahti kun hetken olin jo niin pirteä :kieh: Minä taidan kärsiä tunnepurkauksista unissani. Olen aika usein herännyt nyyhkyttäen, kun olen itkenyt unessa. Tänään jatkoin itkua vielä havahduttuani :O Minulla itku ei kuulu "normi elämään", tai siis en vaan normaalisti itke enkä tiedä mitään ikävämpää kun itkeä julkisesti. Mietinkin että voisikohan nämä tunteenpurkaukset siksi sijoittua nyt yöaikaan? Aiemmissa raskauksissa on kyllä padot auennut milloin vaan ja missä vaan.. Unet ovat nyt lähes joka yö ahdistavia tai painajaisia.


Moonchaser 15+4

 

Moonchaser: Joo paineet on kyllä ollu hiukan matalalla, mutta ei paljoa kuiteskaan..Epäilen kyllä että tää influenssa vaan veti niin heikoksi, että huimaa..

Tänään olin nt-ultrassa Kaikki oli oikein hyvin :heart: Voi miten ihanasti pikkuinen kölli masussa ja ultrauksen lopuksi rupesi nukkumaan. Mitat saatiin otettua tosi hyvin ja down riskiluvut normaalit. Vauva oli niin söpö!! Nyt tuntuu tää odotus taas todemmalta =) Rakenneultraankin sain ajan ja se on sitten toukokuun alussa..

Onnellinen Biba ja pikkunen 12+6

 

Iltaa syyskuulaiset!

Päivän aikana paheneva selkäkipu on aikamoinen! Helpottaa aina yön aikana, mutta sitten työpäivän edetessä äityy (minulla työssä aika paljon seisomista). Onko muilla ollut ongelmia selän kanssa? Kohtu on ilmeisesti taaksepäin kallellaan ja sekin tähän osaltaan vaikuttaa.

Pari viikkoa olisi vielä neuvolaan ja huhtikuun lopulla vasta rakenneultra.

Kuinka moni on nähnyt tulokkaasta unta? Minä muistan nähneeni kolme unta, jossa kahdessa vauva on ollut poika ja yhdessä tyttö. Mitään poika-tai tyttöoloa minulla ei sen kummemmin ole...

celinee 14+1

 

celinee: tervehdys lokakuulaisista ja kiitos tervehdykstäsi! Laitanpa tämän sulle tännekin, kun en tiedä, vieläkö käyt tuota meidän puolta lukemassa
Pitää pyytää itsekin ottamaan nuo tokson vasta-aineet. Niinhän se on, että tokso voi periaatteessa aktivoitua uudelleen, mutta vain primääritartunta on raskausaikana vaarallinen ei vanhan tartunnan uusiutuminen. Eli jos vasta-aineet löytyy että on sen sairastanut, ei pikkuisen kannalta ole mitään hätää. Näin kertoo ainakin muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sivusto http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437,26262,28103 ja kaikki muutkin lähteet, mistä olen asiasta lukenut.

 

celinee täälä ainakin välillä selkä kivut vaivaa ja tuossa raskauden alussa ne oli kyllä niin tukalat makuulleen kun meni niin otti tosi lujaa kipiää, mutta nyt sitten on tyyliin pari kertaa viikossa selkä kipiänä ja siihen vaikuttaa minulla paljon kylmä ilma jännitän tosi helpolla selkää jos on kylmä ja sitten kolottaa yläselkää ja ala selkää aamuisin pistelee ikävästi: /

Unista: itse olen nähnyt ainoastaan vauvan vaatteista unta sellaisista mintun värisistä. Äitini taasen on nähnyt tosi paljon unta meirän tulokkaasta ja unissa se on poika,

Kakaa ja Toukka 14+0

 

äääähhh! iskias vaivaa! onpa kiva nitkutella menemään kun yhtä äkkiä vihlasee persuuksista!
vissiin ei tykänny kun hiihdätin hoitolapsia ja kävelin tossa epätasasella ladulla..

yhen kerran oon muistaakseni nähny tulokkaasta unta,siinä työnsin rattaita missä nukku poikavauva ja se oli meidän :heart: sen jälkeen oon nähny vauvoista unta,mutta ne on ollu aina muiden. Mulla oli jo ennen tuota unta vahva poika tunne.

eipä tänne nyt sen kummempaa,viikko on hurahtanu äkkiä työn merkeissä. tulis vaan se ens torstaikin äkkiä! Tässä on alkanu jo toivo mennä tähän raskauteen..ei ole yhtään sellanen fiilis että ois raskaana tai että tämä päättys hyvin.. :'(

kaktuspiikki 14+4

 

celinee: tervehdys lokakuulaisista ja kiitos tervehdykstäsi! Laitanpa tämän sulle tännekin, kun en tiedä, vieläkö käyt tuota meidän puolta lukemassa
Pitää pyytää itsekin ottamaan nuo tokson vasta-aineet. Niinhän se on, että tokso voi periaatteessa aktivoitua uudelleen, mutta vain primääritartunta on raskausaikana vaarallinen ei vanhan tartunnan uusiutuminen. Eli jos vasta-aineet löytyy että on sen sairastanut, ei pikkuisen kannalta ole mitään hätää. Näin kertoo ainakin muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sivusto Toksoplasmoosi ja kaikki muutkin lähteet, mistä olen asiasta lukenut.

Kiitos Sabrinafair, tuo tieto on jäänyt huomaamatta (miten helpottavaa!!!!) Käyn kurkkimassa teidänkin pinoa silloin tällöin

 

Moikka kaikille.

Kävin eilen ensimmäisen kerran äitiyspoliklinikalla ultrassa ja laskettua-aikaa siirrettiin reilulla viikolla aiemmaksi. Ennen se oli 6.10 ja nyt se muutettiin 29.9.
Minut voi myös lisätä pinoon mikäli uusia mahtuu mukaan
Eli jumppapallo, ensimmäinen raskaus (odotan kaksosia), ikä 24, laskettuaika 29.9 ja sairaalana KOKS.

Odotan kovasti,että milloin tämä paha olo väistyisi. Melkein jo maanantaina hehkutin hyvää oloa,mutta taas eilen ja tänään on ollut todella etova olo. Ja tämä väsymys on jotain aivan käsittämätöntä. Voisin vain makoilla peiton alla koko päivän, jos se olisi mahdollista

 

Ei mennyt ihan putkeen tuo punaisella merkitseminen. Toivottavasti siitä kuitenkin saa jotain tolkkua

 

Huomenta päivää mamit <3

kaktuspiikki: täälä kans samanlainen fiilis ei tunnu yhtään että olis raskaana kun ei pahemmin oireitakaan ole, paitsi noi mieliala vaihtelut on hurjia.
Ja seuraava neuvola käyntikin on vasta ensikuun alussa :/ Mutta jaksamista sulle paljon ensiviikon torstain odotteluun:hug:

jumppapallo tervetuloa joukkoon aktiiviseen mukaan :heart:

(.) Ei saisi juora iltaisin enään mitään kun taas on saanut yöllä herätä monta kertaa kauheaan kusi hätään |O huoh
Tänään oli aamulla sellainen olo että eeeeeeii kiiiinnosta herätä!! saatika nousta ja mennä töihin, mutta tääläpä sitä ollaan, mutta onneksi pääsen jo parin tunnin päästä kotia kun ei mun tarvinnut tämän päiväiseen kokoukseen osallistua
Pitäisi käydä hakemas niitä D-vitaamini tapletteja mitä neuvola lääkäri ehdotti alentuneen hemoglupiinin takia, nyt on joka ilta väsyttänyt aivan yli lujaa ja nukkumaan olen mennyt ennen kymmentä, ja aamuisin kun pitää vähän niistää niin tulee verta rään mukana :/ Lapsena mulla tuli tosi paljon verta nenästä mutta hemoglupiini arvot olivat hyvät. Mutta tämä väsymys on hermoja raastavaa kun kokoajan haukottelen ja töissäkin olen tässä info pisteessä sellaisessa paikassa missä kaikki minut näkevät, joten kiva siinä sitten haukotella kun muut kyylää:kieh:

Sitten tähän lopuksi kysymys, ja tämä onkin osoitettu niille mameille joilla on jo ennestään lapsia; elikkäs kuinka lapsen syntymän jälkeen parisuhde on sujunut?

Kakaa ja Toukka 14+1

 

Täälläkin käyty eilen nt-ultrassa ja kaikki oli hyvin. Masussa oli pikkunen tyyppi joka näytti voivan hyvin ja vaikutti vähän ujolta tapaukselta kun piteli käsiänsä kovasti naaman edessä. Koko oli muutaman päivän isompi, mutta laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan. Oli ihan uskomatonta nähdä pikku asukas, kun ennen ultraa oli ihan sellanen fiilis, että ei siellä kuitenkaan mitään ole. Nyt ollut sitten niin onnellinen olo.:heart:

Muille kertomisesta, niin eilen tuli sitten muutamille lähipiirin ihmisille tästä kerrottua. Oli vaan ihan pakko, kun maha on jo niin iso, että muuten sen kyllä jo arvaisikin. Kivempi näin, että saa itse kerrottua, kuin että alettais kyselee. Kaikki on ottanut uutisen tosi ihanasti. Ens viikolla pitäis vielä töissä ilmoittaa pomolle ja sitten oikeestaan suunnilleen kaikki tietääkin.

Vieläkin on aaltoilevasti pahoinvointia ja töissäkin joutuu edelleen syömään eväitä. Paino on varmaan noussut ihan kiitettävästi sen takia. Alkais jo se energinen ja hyvinvoiva keskiraskaus vaihe, että sais syötyä taas normaalisti ja pääsisi kunnolla liikkumaan. Sitä odotellessa...

Billabee 12+1

 

Neuvolassa ja lääkärillä käyty. Kaikki hyvin, vilkas tyyppi vaan oon, kun ei meinannu pysyä dopplerin alla, jotta sykeet saisi mitattua. Halus mitata SF-mitan jo nyt ja mittaustuloksen jälkeen tuumasi, että odotettavissa iso maha(lapsi) tälläkin kertaa. Oli nyt jo n.3cm korkeemmalla, kuin normaalisti näillä viikoilla.
Cira 13+3