No onpas täällä ollut tosiaan kiivasta keskustelua. Hyvä sinänsä, että keskustelua syntyy, ja ihmiset uskaltavat sanoa myös eriävät mielipiteensä, se on mielestäni aina hedelmällinen lähtökohta asioiden pohtimiseen. Ymmärrettäväähän sekin on, että näin tunnepitoiset aiheet todellakin herättää niitä kiivaitakin tunteita - vaikka kukaan ei täällä varmasti ole halunnut missään vaiheessa hyökätä ketään vastaan henkilökohtaisesti. Olen itse siinä samaa mieltä, että varsinkin tunnemyllerryksissä soisi kuitenkin mietittävän, että kuinka asian ja oman mielipiteensä ilmaisee, saman asian kun voi sanoa monella eri tavalla. Yritän keksiä esimerkkiä havainnollistamiseksi (keinotekoinen ja kärjistetty, sori, eikä kuvaa omia mielipiteitäni ollenkaan ) : "minun lastanihan ei jätetä yksin peloissaan pinnasänkyyn nukkumaan" vai "meidän perheelle toimii mielestäni parhaiten perhepedissä nukkuminen".
:stick: Näitä aiheitahan tulee tälläkin palstalla käsiteltyä varmasti vaikka kuinka paljon, kiivaita keskusteluja on taatusti vielä edessäpäin kemikaalien, imetyksen ja eläinkeskustelujen lisäksi: esimerkiksi kivunlievitys synnytyksessä, kesto- vai kertisvaipat, milloin aloitetaan sose, sose vai sormiruoka, pinnasänky vai perhepeti, oma huone vai vanhempien kanssa, milloin hoitoon, milloin yökylään, milloin äiti voi lähteä viihteelle ekaa kertaa, päivähoito vai kotihoito... ...ja tunteikkaissa, vanhemmuuteen menevissä aiheissahan voi olla vaikea löytää sitä ymmärrystä toisin toimivaa kohtaan, eikä välttämättä ole kiinnostusta edes yrittää. Mutta, siitäkin huolimatta, toivottavasti monipuolinen keskustelu ei tyrehdy täällä pienten räsähdysten välttämiseksi.
Uusille tervetuloa joukkoon hurjaan ja onnittelut teillekin plussista ja hyvistä ultrakuulumisista! Monet ovat täällä tosiaan käyneet kurkkaamassa pienokaistaan, ja ihanaa kuulla, että asiat ovat kunnossa. :heart:
Väsymys täällä jatkuu jatkumistaan, eikä kunnon lämmin kotiruoka maistuisi vieläkään. On vaikea mennä ostoksille ja miettiä ostoslistaa, kun mitään oikeaa ruokaa ei tekisi mieli. Pizza, hampparit, toastit, karkki, sipsit yms. kyllä uppoaisi.
Olen nähnyt tosi sekavia ja huvittavia unia tässä viime aikoina. Pakko kertoa yksi esimerkki, kun jäi niin vahvasti mieleen: Yksi yö joku vanhempi mies murtautui asuntooni raiskaus mielessään. Huomasin hänet ja patistin miehen ja naapurin miehen ajamaan ukon pihalle. Noh, taistelun tuoksinassa tämä murtautuja otti esille jonkin etälamauttimen tapaisen, ja alkoi tussauttelemaan sillä minua. Minä mietin hädissäni, että tekeeköhän tämä mitä vahinkoa vauvalle, ja anelin mieheltä hänen lopettavan terveydellisistä syistä. Järkeilin kuitenkin, että en voi kertoa hänelle olevani raskaana, ties miten perverssi siitä innostuu, joten valehtelin, että minulla on oksennustauti. Mies kavahti tätä ja alkoi tekemään lähtöä, jolloin kysyin, että nytkö hän unohtaa raiskaussuunnitelmansa. "En unohda, siirrän suunnitelmia vain parilla päivällä eteenpäin", sanoi mies. Sain sitten miehen ollessa jo ovella napattua häneltä sen etälamautinlaitteen ja aloin tussauttelemaan vuorostani häntä. Heräsin. opcorn: Aikamoista.
Minullakin on alkanut usko hiipumaan raskaana olemisen suhteen: jotenkin sitä taas on alkanut epäilemään, että onko sitä ollenkaan raskaana, vai kuvittelenko vaan koko homman. Joitain hiljaisia liikkeitä olen tunnistavani päivittäin, mutta en mene vannomaan, että ne olisivat oikeasti liikkeitä, eikä se poista tuota epätodellisuuden tunnetta raskauden suhteen. Neuvola on kahden viikon päästä, jospa siellä kuunneltaisiin sydänäänet, ja saisin taas mielenrauhan hetkeksi.
Nyt toivotan hyvää viikonloppua ja hyviä vointeja!
Krumeluu rv 14+3
:stick: Näitä aiheitahan tulee tälläkin palstalla käsiteltyä varmasti vaikka kuinka paljon, kiivaita keskusteluja on taatusti vielä edessäpäin kemikaalien, imetyksen ja eläinkeskustelujen lisäksi: esimerkiksi kivunlievitys synnytyksessä, kesto- vai kertisvaipat, milloin aloitetaan sose, sose vai sormiruoka, pinnasänky vai perhepeti, oma huone vai vanhempien kanssa, milloin hoitoon, milloin yökylään, milloin äiti voi lähteä viihteelle ekaa kertaa, päivähoito vai kotihoito... ...ja tunteikkaissa, vanhemmuuteen menevissä aiheissahan voi olla vaikea löytää sitä ymmärrystä toisin toimivaa kohtaan, eikä välttämättä ole kiinnostusta edes yrittää. Mutta, siitäkin huolimatta, toivottavasti monipuolinen keskustelu ei tyrehdy täällä pienten räsähdysten välttämiseksi.
Uusille tervetuloa joukkoon hurjaan ja onnittelut teillekin plussista ja hyvistä ultrakuulumisista! Monet ovat täällä tosiaan käyneet kurkkaamassa pienokaistaan, ja ihanaa kuulla, että asiat ovat kunnossa. :heart:
Väsymys täällä jatkuu jatkumistaan, eikä kunnon lämmin kotiruoka maistuisi vieläkään. On vaikea mennä ostoksille ja miettiä ostoslistaa, kun mitään oikeaa ruokaa ei tekisi mieli. Pizza, hampparit, toastit, karkki, sipsit yms. kyllä uppoaisi.
Olen nähnyt tosi sekavia ja huvittavia unia tässä viime aikoina. Pakko kertoa yksi esimerkki, kun jäi niin vahvasti mieleen: Yksi yö joku vanhempi mies murtautui asuntooni raiskaus mielessään. Huomasin hänet ja patistin miehen ja naapurin miehen ajamaan ukon pihalle. Noh, taistelun tuoksinassa tämä murtautuja otti esille jonkin etälamauttimen tapaisen, ja alkoi tussauttelemaan sillä minua. Minä mietin hädissäni, että tekeeköhän tämä mitä vahinkoa vauvalle, ja anelin mieheltä hänen lopettavan terveydellisistä syistä. Järkeilin kuitenkin, että en voi kertoa hänelle olevani raskaana, ties miten perverssi siitä innostuu, joten valehtelin, että minulla on oksennustauti. Mies kavahti tätä ja alkoi tekemään lähtöä, jolloin kysyin, että nytkö hän unohtaa raiskaussuunnitelmansa. "En unohda, siirrän suunnitelmia vain parilla päivällä eteenpäin", sanoi mies. Sain sitten miehen ollessa jo ovella napattua häneltä sen etälamautinlaitteen ja aloin tussauttelemaan vuorostani häntä. Heräsin. opcorn: Aikamoista.
Minullakin on alkanut usko hiipumaan raskaana olemisen suhteen: jotenkin sitä taas on alkanut epäilemään, että onko sitä ollenkaan raskaana, vai kuvittelenko vaan koko homman. Joitain hiljaisia liikkeitä olen tunnistavani päivittäin, mutta en mene vannomaan, että ne olisivat oikeasti liikkeitä, eikä se poista tuota epätodellisuuden tunnetta raskauden suhteen. Neuvola on kahden viikon päästä, jospa siellä kuunneltaisiin sydänäänet, ja saisin taas mielenrauhan hetkeksi.
Nyt toivotan hyvää viikonloppua ja hyviä vointeja!
Krumeluu rv 14+3