Syyskuun Söpöliinit 2012 *Huhtikuussa*

ei vielä: keskustelin tutun (kokeneen) lääkärin kanssa käynnistetystä synnytyksestä eli varmaan voisi käyttää juuri tuota suunniteltu alatiesynnytys -termiä. Parhaassa tapauksessa se menisi varmasti juuri kuten sinun tuttavallasi, mutta synnytys ei tosiaan välttämättä (tämän lääkärin mukaan) käynnistykään samana päivänä tai edes seuraavana yönä. Sitä voidaan joutua käynnistelemään useita kertoja ja ongelmaksi voi kuulemma muodostua se, että joudutaan antamaan useampi epiduralpuudute, jolloin supistukset eivät enää ole synnyttäjän apuna (loppuvat/eivät tunnu?) ja itse ponnistusvaihe voikin kestää vastaavasti kauemmin ja olla kivuliaampi kun supistukset eivät tunnu. (Jotenkin näin se meni, mutta korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin.) Eli tämän lääkärin mukaan luonnollinen käynnistyminen olisi se "helpoin" (ja mahdollisesti nopein) ja suunniteltu sektio kivuttomin - kivuttomin siis itse synnytystilanteessa, jälkeenpäinhän se varmasti on hyvin yksilöllistä.

Silti jotenkin tuo suunnitelmallisuus kuulostaa paremmalta kuin se, että jonakin yönä synnytys vain käynnistyy eikä mahdollisesti ehditä antaa puudutuksia. Sinun tapauksessasi vielä tuo pitkähkö matka sairaalaan on yksi kysymysmerkki. En minäkään haluaisi toisten nurkissa odotella synnytyksen käynnistymistä.. Toisaalta meidän ensisynnyttäjien puolella tässä on aika, käsittääkseni harvemmin ensisynnytys on kovin nopea prosessi.

Luin kyllä nänniharjoituksista ja totta puhuakseni mietin kyllä vakavasti sitä nännialueen etukäteen "karaisemista" Tuosta öljystä en tiedä, mutta varmaankin netistä voi tilata melkein mitä tahansa.

Kysyit vielä raskauden salassa pitämisestä. Kyllä, pystyn edelleen peittämään vatsan aivan helposti. Samat korkeavyötäröiset farkut menevät jalkaan.. Alavatsalla on pieni kohouma, josta harjaantunut silmä pystyy näkemään tilanteen, mutta esimerkiksi meillä töissä (miesvaltainen työpaikka) ei kukaan ole huomannut yhtään mitään. Ehkä taika piilee siinä, että olen aika pitkä ihminen (170cm) ja kohtuni on kallistunut aavistuksen taaksepäin. Mies kyllä väittää iltaisin, että vatsa näkyy selvästi, mutta iltaisin on tietysti jo turvotustakin eri tavalla kuin päivällä.

Kysymys synnyttäneille / Tinttamaarialle: Miksi monet sanovat, että se alatiesynnytyksen jälkeen tapahtuva ompelu sattuu? Moni on jopa sanonut että se oli se kivuliain juttu.. Miksei siinä kohtaa puuduteta tikattavaa kohtaa??

Vanilla Whip (16+1)

 

Pitkästä aikaa jaksaa kirjoitella, pidin ihan nettitaukoa ja sitten en vaan oo saanut aikaiseksi.

Synnytyksistä olitte puhuneet. Mullakin on käsitys, että käynnistetty synnytys voi olla paljon rajumpi kuin spontaanisti käynnistyvä, niin kuin kaktuspiikki tuolla kirjoittelikin, kun keho "pakotetaan" synnyttämään. Ja voi olla ongelmaa juuri tuossa, ettei käynnisty heti tai käynnistämisestä huolimatta lähde tulemaan, vaan joudutaan sektioon kuitenkin. Nämä vaan kuulemiani kokemuksia siis. Kyllähän se pelottaa, että synnytys alkaa yhtäkkiä eikä sitä voi kontrolloida. Mulla on jotenkin tunne tai pelko siitä, että tää tulis jo ennen aikojaan, kun voihan se tapahtua melkein milloin vaan, en uskalla luottaa siihen, että mennään lähelle laskettua aikaa. Akvarakkuloista oon myös kuullut ystävältä, ettei auttaneet melkein ollenkaan. Eikö ne ole siis ihon alle pistettäviä vesirakkuloita? Vaikutus perustuu siihen, että keho reagoi niihin niin voimakkaasti (vierasta ainetta ihon alla ja siihen liittyvä kipu), ettei varsinaiset synnytyskivut tunnu samalla tavalla. Mulla on myös hirveä piikkikammo, verikokeessa jo on aina pyörtyminen lähellä ja joudun makailla ja ootella, että pääsen pistämisen jälkeen lähtemään, kun tulee niin heikko olo ja pyörryttää. Mutta kai synnytyksessä ne muut kivut vie huomion sen verran tehokkaasti, ettei jotain epiduraalipiikkiä ehdi pelätä

LuvLucy mulla on välillä tollanen samanlainen tunne virtsarakossa. Epäilin kanssa virtsatietulehdusta, mutta kun se tunne menee kuitenkin aina ohi. Siis virtsaamisen jälkeen tuntuu vähän aikaa siltä kun pitäis taas mennä vessaan. Virtsaaminen ei kuitenkaan satu tai muuten ei mitään ongelmaa. Nyt ei taas pariin päivään ole ollut.

kusma mistä tollanen tulehdus tulee?

Rinnat ja nännipiha sekä nännit on sellaset tahmeat, ihan eri tuntuiset kuin ennen. Ja rinnat on ihan valtavat lautaset, musta rumat En voi ymmärtää kuinka isot niistä oikein tulee, kun moni sanoo, että vielä kaksinkertaistuvat maidon noustessa.

Rakenneultra meillä on 12.4, eli jo huomenna! Jännää kauheesti miltä kaikki näyttää! Kumpa nähtäis sukupuoli.



Guitar 20+1

 

Täälä poksutaan taas =) eli nyt pyörähtää jo viikko 19 käyntiin HUI SE sanon minä :O Mihin tää aika on mennyt puoli väli häämöttää jo, ja jos tuo toinenkin puolisko menee yhtä nopiasti niin syyskuu tulee yks kaks :O APUA.:ashamed:

Eilen kun pääsin kotiin niin meidän Ninja kissa alkoi synnyttämään, neljä pientä ihanaa kovaäänistä vinkujaa tuli yhteensä ja mami voi erittäin hyvin ja näyttikin synnytyksen jälkeen niin onnelliselta kun halaili pieniä pentujansa :heart: Yö meni kyllä ihan koiran unella ja joka vinkumisesta herättiin ja yks pentu onkin niin kova ääninen jotta ihmettelinkin että miten noin pienestä tuleekin niin valtava ääni

Löysin tässä yks päivä aivan mielettömän ihanan pinniksen ja vielä niin mahtavassa tarjouksessakin ja miehelle kun siitä kerroin niin mies sanoi että hän voisi sen ostaa Nyt sain pinniksen varaukseen ja perjantaina saan sen hakea =)
Tässä kuva pinniksestä Vaunula.fi - Lastentarvikkeita suoraan maahantuojalta!

Käynnistyksestä: Kaverilla oli käynnistetty synnytys hänelle oli laitettu jonkinmoiset painot ja lähetetty kotiin, parin päivän päästä hän oli mennyt uusistaan sairaalaan ja käynnistystä oli koitettu ilman tulosta, ja lähetetty uusiksi kotiin ja vasta sitten seuraavana viikolla käynnistetty uudestaan ja sitten syntyikin ihana poika Itse jotenkin niin vähän pelkään tuota synnytystä tai en ainakaan nyt vielä halua sitä ajatella enkä ole niin kunnolla lukenutkaan teidän kommentteja tuohon synnytykseen liittyen iskee kammo muuten.

Kakaa ja Toukka 18+0 POKS

Niin ja lisäyksenä vielä meillä rakenneultra 7.5 ei jaksaasisi odottaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!

 

Tämä neiti on niin myyty kun pääsi eilen näkemään 2 pvän ikäisen pienen vauvan :heart:

Minulla ei ole vielä mielipidettä/kokemusta liittyen vaunuasioihin, synnytykseen, joten en osaa niihin kommentoida. Vaunuja on tarkoitus lähteä katselemaan tarkemmin liikkeisiin. Suurinpiirtein on tiedossa mitä ominaisuuksia haluamme niissä olevan. Mutta yhdyn Kakaan kanssa siihen, ettei uskalla kauheasti lukea synnytyskokemuksia, ettei ala liikaa asiaa ajattelemaan ja sitä kautta pelkäämään. Vaikka asia kiinnostaakin, of course ..sitten lähempänä h-hetkeä etsittävä kaikki mahdollinen tieto.

Kakaa ihanan pinnasänkyn olet onnistunut löytämään.

(.) Eilen tunsin ekan kerran käteeni potkun ..eihän siinä voinut kun kyyneleitä tirauttaa. Taas yksi vaihe, joka tekee tästä kaikesta niin ihanaa.

Tänään neuvolaan. Nyt pysyttävä paremmin kärryillä keskustelu-aiheista niin ei jää vastaamatta mihinkään mihinkä osaan jotain kommentoidakin.

Rakenneuä 23.4, sitten jos sais kokonaisvaltaisen mielenrauhan.

Oletteko tilanneet mitään vauva-lehteä, jota voisitte suositella? Mikä olisi suht kattava eikä joka sivu olisi täynnä mainoksia..

BuBu ja Nyty 19+0 POKS!

 

Synnytyspelosta ja piikkikammosta pakko kommentoida kun itse kärsin ensimmäisessä odotuksessa molemmista. Synnytys ei pelottanut enää lainkaan kun lähdimme laitokselle, vaan olin suorastaan innoissani, sillä odotus oli ollut raskas loppuvaiheessa ja lapsi meni kaksi viikkoa yli. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut paljon - äiti on lopulta niin kypsä odotukseen ettei synnytys lainkaan enää pelota loppusuoralla. Toki joillakin pelko on ja pysyy loppuun saakka. Piikkejä kammosin ja kammoan edelleen, mutta kun mulle supistusten välissä käytiin laittamassa tippa ja epiduraali niin ei ne kyllä tuntuneet missään kipeiden supistusten välissä

pienisieni 17+4

 

Moikka :wave:

Pikapikakommentointia muutamaan kohtaan, ennenku toi pikku neiti tuolta taas herää

Vanilla Whip: Mulla ei ainakaan kummassakaan synnytyksessä oo jälkiompelut sattunu kertakaikkiaan yhtään!! En oo ees tuntenu koko juttua, ihmetelly vaan pikkusta sylissä. Eli ei kannata sitäkään etukäteen pelätä

Kakaa: Toi on todella ihana pinnis! =) Meillä tutuilla on toi ja ihastelin sitä jo sillon ku he sen ostivat.

Bubu: Nyt kun tulit maininneeksi vauva-lehdet, ni mun pakko kertoo, ku mulle tullut nyt noin vuoden kaksplus. Tuli esikon vauva-aikaankin ja nyt sit 7v. myöhemmin uudestaan sen tilasin. Oon tykänny tosi kovin! Mutta.. Eilen tuli lasku ja alun tarjouksen jälkeen maksaa 41.80e kuusi numeroa!! 40snt enemmän ku jos ostais ne irtolehtinä.. Mä olin ihan järkyttyny :-O En todella tajunnu (ollu ottanu selvää) et on ton hintanen. Sen nyt sit maksoin, mut peruutin samantein kestotilauksen. Vauva-lehteä tilaa yks kaveri ja kehunu sitä kovin. Hinnasta en tiiä.

Nii ja täällä kans yks piikkikammonen.. Meinaan pyörtyä jo hemoglobiinin otosta.. Tunteesta eroon pääseminen vie myös toosi kauan, eli en pääse lähteen paikasta mis hemoglobiini/verinäyte otettu yleensä melko pitkään aikaan, sama efekti myös hammaslääkärissä + papan otosta ym. ym... Mutta synnytyksessä tosiaan kivut vieneet niin kovin sen huomion, että siinä vaiheessa ei enää tipanlaittoa/ epiduraalia kyllä ehdi yhtään pelkään!! Kuhan vaan saa helpotusta, ni oisin ottanu kaikki maailman piikit Ite pelkäsin ekassa synnytyksessä etukäteen myös hirveesti just pistämistä ja kaikkea, mut niin se sit vaan tosiaan meni huomaamatta.

Kannattaa siis jos vaan mahdollista kaikki ottaa mahdollisimman avoimin mielin vastaan (tiedän et se ei oo aina mahdollista..). Synnytys on kuitenkin sellanen et sitä ei voi oikeen mitenkään etukäteen kauheesti suunnitella ja kaikilla ne on erilaisia kokemuksia! Hienoa et asioita jaetaan, mut mitään paniikkia ei ainakaan misään nimessä kannata itselleen lietsoa mistään toisten kokemuksista

Nyt täytyy liitää, täytyy taas joku toinen kerta palailla! =)

kaarja 19+3

 

Mäkin kommentoisin sulle vanilla whip ettei mua ainakaan oo sattunu jälkiompelut! Esikoista ku synnytin ni repesin tosi pahasti mut ei kyllä sattunu yhtään. Muistaakseni puudutuksen ne laitto ennen ku alotti ompelemaan. Muista en sitte oo tikkejä tarvinnukaan.

Mä meen avoimin mielin synnyttämään. Puolisen tuntia oon ehtiny olee sairaalassa näistä kahesta viimisestä ja siinä ei todellakaan oo ehtiny mitään muuta kipulääkettä ottaa ku ilokaasua. Sen voimin yritän nyttekin mutta koskaan kun ei tiedä synnytyksen kulkua ni parempi mennä hetki kerrallaan. Sen näkee sitte! Kunhan sairaalaan ehtisin...

Käynnistys mua kyllä pelottaa. Toivottavasti alkais tulee itekseen. Yli on kaikki menny mut ei oo onneks tarvinnu käynnistellä. Tosin pari ihan hyvää kokemusta oon nyt kuullu käynnistyksestäki mut silti jotenki toivoisin et lähtis tulemaan ihan itellään. Toi kuopus kun oli niin iso ni nyt sit seurataan tarkkaan vauvan kasvua ja jos näyttää et alkaa kasvaa liian isoks ni sit se pitäis käynnistää mut mä NIIN toivon ettei tarttis käynnistellä ja ettei kasva yhtä isoks ku kuopus..

Lehdistä joku kyseli... mulle tulee vauva-lehti ja oon kyllä tykänny! Hintaa en kyllä muista ku mä oon saanu sen tilattua aina jollain hyvällä tarjouksella.

Vaunuista sen verran et meillä on emmaljungat. En kyllä yhtään muista et onks niillä jotain muutaki nimee... Niissä on se pehmee kantopussi/koppa. Kuopus synty maaliskuussa ja mahtu koko seuraavan talvenki vielä nukkuu siinä eli melkein 1-vuotiaana. Tänä talvena se on sit toiminu lämpöpussina. Tykkään kyllä noista vaunuista kovasti. On kevyet työntää ja on isot renkaat. Samat vaunut tulee tälleki vauvalle. Jos jostain löydän halvat ja hyväkuntoset tuplat ni sit varmaan ostan sellaset et pääsen lenkkeilee. Ei toi syksyllä 2,5-vuotias jaksa kuitenkaan pitkiä matkoja olla siinä seisomalaudalla.

En nyt muista muuta! Täytyy mennä laittaa pikkunen päikkäreille!

Aksuliina ja tänään 18!!!

 

Tervehdys pitkästä aikaa :wave: Hyvinkään sairaalasta oli kokemuksia kyselty. Olen synnyttänyt siellä kolme lapsistani ja hyvät kokemukset on jäänyt kaikista kerroista. Nro viisi syntyy siellä myös syyskuussa =). Esikoisen synnytin Naistenklinikalla ja kyllähän isossa sairaalassa oli jotenkin hyljätympi olo, varsinkin kun silloin oli todella ruuhkaista. Synnytyksen käynnistyksestä on kokemusta kuopuksen osalta. Kaikkiaan synnytys kesti lääkkeen annosta pojan syntymään n. 5,5h. Ainoastaan lopun avautumisvaihe meni niin nopeasti, ettei kiireinen anestesialääkäri meinannut ehtiä antaa puudutusta. Puudutuksen sain 2min. ennen ponnistusta, mutta ei jäänyt mitään kauhuja. Oli nopeaa ja melkolailla verrattavissa luomusti alkaneisiin .

rauha räppääjä + vitonen 18+6

 

Synnytyksestä pakko tulla minunkin kommentoimaan. Neuvolaterkkarini sanoi, että on tosi tyypillistä, että synnytystä miettii rv 30 tienoilla tosi aktiivisesti, pelätenkin, mutta sitten viikkojen kuluessa ajatukset muuttuvat niin, että sitä toivoo, että pääsisipä jo synnyttämään.

Esikoisen synnytyksestä kerron nyt vähän ympäripyöreästi sen verran, että synnytys itsessään oli kaiken kaikkiaan oikein positiivinen, voimaannuttava ja hyvä kokemus. Synnytys käynnistyi spontaanisti rv 40+2 (mikä on muuten kuullakseni yleisin esikkojen synnytyspäivä), kesti 15 h ja meni suunnittelematta luomuna lukuunottamatta ponnistusvaiheeseen avuksi otettua oksitosiinia (ja siksi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, koska en tuntenut puudutteille tarvetta, ilokaasua jotenkin pelkäsin ja sitten kätilö sanoikin yhtäkkiä, että et enää mitään saakaan, vaikka haluaisit, kun kohdunsuu oli melkein täysin auki. En siis suunnitellut asiaa etukäteen näin, se vaan meni niin). Sitä oli itsekin jotenkin häkeltynyt omista voimista ja mihin naisen keho oikein pystyy Ja se lopputuloshan on mitä parhain. :heart: Synnytyskipu loppuu samantien, kun vauva on sylissä, mitä nyt jälkisupistuksia voi tulla muutaman päivän ajan. Ja repeämistäkin paranin tosi nopeasti. Myöhemmin voin kertoa tarkemmin, en nyt vielä näin aikaisilla viikoilla jotenkin halua jakaa kaikkia yksityiskohtia. Mutta kaiken kaikkiaan, synnytys voi olla loppujen lopuksi oikein miellyttäväkin kokemus, vaikka olin etukäteen ihan varma, että se tulee olemaan jotain aivan kamalaa. Seuraavassa synnytyksessä aion pyytää epiduraalia, jos tuntuu että sitä tarvitsen, ja jos taas pärjää ilmankin, niin mikäs siinä.

*muoks*: ja vielä kommentoin spontaania käynnistymistä vs. käynnistystä: itse luulen, että iso syy siinä, miksi siedin kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, oli se, että supistusten välillä oli selkeät kivuttomat tauot, jolloin ei sattunut ollenkaan, sitten taas supisti minuutin ja taas taukoa... Monet ovat kertoneet varsinkin nopeammista synnytyksistä tai käynnitetyistä, että uusi supistus alkaa ennen kuin vanha ehtii loppua, eikä kivuttomia taukoja ole ollenkaan. Huomasin itsekin tuon oksitosiinin saatuani, että avustetut supistukset olivat kyllä napakampia kuin "luomut".

Aquarakkuloita tosiaan minäkin kokeilin, enkä tykännyt. Ja niiden teho perustuu nimenomaan tuohon aiemminkin mainittuun kipu-vastakipu-reaktioon. Ehkä ne joo vähän auttoivat, kun rakkulat pistettiin selkään ja kipu siirtyi alemmaksi, mutta voihan se kivun siirtyminen johtua myös vauvan laskeutumisesta.

Meillä on rakenneultra 23.4, huoh, vielä niin pitkä aika.

Krumeluu rv 19+1

 

Heippa te kaikki aiemmin raskaana olleet! Ollaan miettimässä, varataanko kesäkuuksi matka Turkkiin, raskausviikko olisi silloin 29. Minkälainen olo teillä on tuolloin ollut eli jaksaako nauttia lämmöstä, millaista on liikkumisen kanssa jne.? Ja hyviä neuvoja otan vastaan, jos olette raskaana matkustelleet!

 

Kivunlievityksestä vielä... Epiduraalin otin ainoastaan esikoisen kanssa, kolmen muun kanssa on ollut spinaali. Spinaali on mielestäni miellyttävämpi, tosin lyhytkestoisempi ja mielestäni vain kerran voi laittaa kun taas epiduraalissa lääkettä voi lisäillä jos synnytys pitkittyy.. Korjatkaa jos olen aivan metikössä

 

Hassua..yleensä saattaa tää kone olla suljettuna viikonkin verran ja nyt taas kausi että istuskelen täällä päivittäin googlettelemassa millon mitäkin
(tällä hetkellä katsellut jo sillä silmällä noita tuplarattaita, meillä myös nuorempi syksyllä 2,5v. enkä usko että pitkiä matkoja jaksaa kävellä...tai sitte menee vääräänsuuntaan )

Olen kyllä samaa mieltä edellisten kanssa siitä, että varmasti jokainen ja jokaisen synnytys on erilainen eikä verrattavissa muihin. Joillakin kipukynnys on korkeempi kuin toisella, toiset tarttee puudutuksia ja toiset menee ihan luomuna. Mulla nyt aina on ollut ongelmia selkäkipujen kanssa joten siksi luultavasti mulla ne supistukset inhasti selässä tuntuikin..eikä näin tietenkään ole kaikilla.. Enkä itse aio nyt yhtään suunnitella synnytystä etukäteen ellei ihan pakko ole, menen avoimin mielin ja jotenkin toivon että saataisiin kokea myös yksi ihan luonnollisesti käynnistyvä synnytys..

Harmittaa kun en nyt muuton jäljiltä löydä synnytyskertomuksia mistään (aika paljo muutaki tarpeellista hukassa vielä, kuten esim. silmälasit) että oisin voinu vielä tarkistella tietoja.. Muistelin nyt kun joku mainitsi tuon ilokaasun, että tarjosivat sitä mullekkin mutta kun kivuilta oli hengittäminen melko katkonaista niin eipä siitä apua sillon ollu.. Enkä tiedä miksi se ompelu sattui niin, mulla tosiaan leikattiin se väliliha (siihen tikit kai laitetaan kahteen kerrokseen..?) ja sitte tuli myös joku repeämä. (en muista tikattiinko sitä mut ainakin se parani nopeemmin kun se leikattu) En nyt pysty asiaa tosiaan tarkistaan ennenku löytyy ne paperit..
Mutta parasta kyllä on, että se kivuntunne kyllä pyyhkiytyy mielestä täysin tosi pian!! Itellä ainakin muisto takaraivossa että kipeetä teki muttei yhtään (onneksi) muista millaselta se tuntu..ei kai sitä muuten lisää lapsia ois tullu tehtyäkään..

Akvarakkuloista löysin tälläisen linkin: TerveSuomi: Synnytyskivun lievitys akvarakkuloiden avulla
jossa kerrottu niistä ja kuva millaiset on. Mulle se laittaminen oli tuskaa, se kirvely ja polte selässä mikä niistä tuli oli järkyttävä! Mutta varmasti tämäkin on yksilöllistä..

Iso kiitos vielä Hyvinkäästä kommentoineille..taitaa mun päätös alkaa oleen selvillä

 

Guitar Lonkkiin/pakaroihin saattaa kerääntyä nestettä/limaa raskauden aikana koska aineenvaihdunta hidastuu. Mutta ei siis varsinaisesti johdu raskaudesta. 9,5 tunnin jalkojen päällä olo töissä on loppupäivästä tuskaa. Mutta onneks meiltä löytyy iso Pakkanen niin täytyy siellä käydä helpottaa oloa. Mitään 8cm pitkää kortisonipiikkiä en halua että muhun tungetaan... Yäk. Tämä "sairaus" ainaki pakottaa lepäämään riittävästi

Joku kyseli nimiehdotuksista. Itselläni tässä Iphonessa on nimiohjelma josta olen poiminut tyttöjen ja poikien nimiä talteen. Haluun jonkun erikoisen jossa esiintyy d kirjain tytön nimessä ja pojalla joku c kirjain )

Kusma ja hattivatti 15+3

 

Vaunuista olen tykästynyt Emmaljungan City crosseihin. Vielä ei kuitenkaan olla käyty liikkeessä kokeilemassa.

Synnytyksessä pelottaa lähinnä sektion mahdollisuus. Kun verikokeenkin ottaminen tuntuu ikävältä, toivon kovasti luonnollista synnytystä.

Nimien kanssa meillä tuntuu olevan miehen kanssa ihan erilaiset ajatukset. Eiköhän me johonkin sopuratkaisuun päädytä, mutta vielä ei ole löytynyt molempia miellyttäviä.

Rakenneultra 26.4.

 

No 16 vuoden diabeteskokemuksella voin sannoo että mulla ei ainakaan ole piikkikammoa!
Enkä oikeestaan edes pelkää synnytystä,olisin vaan onnessani jos sinne asti tällä kertaa päästäs! Ainut mitä ehkä hieman "pelkään" on sekstio,mutta vuosien saatossa oon siihen ajatukseenkin tottunut,suurin osa diabeetikoista joutuu siihen.

Laskeskelin tossa pikaseen,että mullahan ois mahollista alottaa äippäloma jo juhannukselta! en tiijä laskinko ihan oikein,mutta jos alotan sen 50 päivää ennen laskettua ja sit vuosilomat pidän ennen sitä,niin aika lähellä kuiteskin! voi kun pääsis sinne asti!! pelottaa ihan suunnitella mitään,jos meidän matka tyssää taas rakenneultraan,tai jos sielläkään ei saada varmuutta niin kuin kauan meidän pitää vielä odotella!?!
Äh,välillä on päiviä ettei tule ollenkaan ajateltua negatiivisesti ja välillä taas niidenkin edestä!

kaktuspiikki 18+4

 

krumeluu Pakko kommentoida tota käynnistetyn synnytyksen suppareiden välejä, kun en oo edes ennen ajatellut että synnytyksessä voisi olla oikeasti kivutonta aikaa Varmaan johtuukin siis juuri siitä että on vaa käynnistetyt synnytykset takana, eikä tosiaankaan ole supistuksissa mitään välejä ollut kun synytys on lähteny käyntiin. Erikseen toki siis supistusten huiput, ettei se nyt pelkkää sitä kovinta kipua sentään ole ollut, heti kun kovin kipu taittui alkoi se kasvaa uudestaan. Tavallaan kuin hyvin kipeä kestosupistus, joka jatkuvasti välillä pahenee vielä kipeämmäksi.
Pakko sekin sanoa, että vaikka synnytykset ovat olleet rankkoja lähtisin siihen puuhaan milloin tahansa uudestaan. Kokemuksena se on kuitenkin niin vapauttava ja uskomaton. Ja on uskomatonta mihin oma keho pystyy.

Mutta nyt meen unelmoimaan, josko tää kaveri haluais syntyä ajallaa, ettei sitä pirun käynnistystä tällä kertaa tarvittas. Kivuttomat välit supistuksissa.. Mmmm.....

Menhit ja Touho 18+1 :heart:

 

Synnytystä en vielä oo uskaltanu ees ajatella, kun sitä elää vaan tässä hetkessä ja päivän kerrallaan(aikaisempien huonojen tapahtumien takia). Josko sitä rakenneultran jälkeen uskaltas vähän rentoutua, jos siellä on kaikki hyvin.
Meillä rakenneultra on 24.4

Tillu&Hippu 18+4

 

Hui kun oli tullut tekstiä niin paljon, ettei kaikkee nyt pysty kommentoimaan! Mutta hyvä kun keskustelua riittää, tulee jokaiselle jotain

vanilla whip Tuosta alapään ompelusta, mulla se kyllä vähän nipisti, siis tunsin selvästi että ommellaan. Pieni repeämä vain tuli, 4tikkiä. Se kipu johtui varmaan siitä, että kätilö kyllä puudutti, mutta alkoi heti ompelemaan joten eihän se hetkessä puudu! Mutta siinä onnen huumassa ja juuri tapahtuneen kivun jälkeen(synnytys) se oli niiiin pientä

pienisieni Meillä tyttö syntyi 7.10 joten ei ihan olla oltu samaan aikaan kysillä Mistä sitä tietää ens syksynä Pitääköhän sit kysellä huonetovereilta et kirjottelitko SÄ kaksplussalla No ei vaineskaan..

Voi mahoton miten mahaa kiristää...varsinkin sivuilta tuntuu että maha on ihan täynnä ja poksahdan kohta!

kakaa Oletpa tosiaan löytänyt iiihanan sängyn!! Harmi kun meillä ei tällä kertaa oo tarvista sängylle

Hankinnoista Kävin tossa mielessä läpi mitä meidän tarvii hankkia, niin uudet vaunut ehkä. Muutenpa kaikki löytyy! Turvakaukalo lainataan kaverilta, kun esikoisen aikanen kaukalo on veljellä ja jo niin vanha että ei haluta sitä enää. Meillä oli esikoisen aikaan "halpis" vaunut. Emman yhdistelmät. Mutta yllättävän hyvin on toimineet ja meidän käyttöön oikein passelit. Ainoa miinus todella pieni koppaosa ja koska taas talvivauva tulossa niin kopassa pitäisi olla tilaa. Ja jos tämä on meidän viimeinen lapsi niin haluan nyt kunnolliset ja kauniit vaunut
Se mitä vaunuihin tarvitsen on: isot pyörät mieluiten kovilla renkailla, iso koppa, heittoaisa Ja väriä!! Nykyset on mustavalkoiset ja niin tylsät..

Jaahas, nyt verkkopankkiin laskuja maksamaan

Biba ja pikkunen 16+6

 

LuvLucy mulla on välillä tollanen samanlainen tunne virtsarakossa. Epäilin kanssa virtsatietulehdusta, mutta kun se tunne menee kuitenkin aina ohi. Siis virtsaamisen jälkeen tuntuu vähän aikaa siltä kun pitäis taas mennä vessaan. Virtsaaminen ei kuitenkaan satu tai muuten ei mitään ongelmaa. Nyt ei taas pariin päivään ole ollut.

En ole siis ainoa. Jännä juttu. Mulla ollu vaan kerran. :/

Joku kyseli nimiehdotuksista. Itselläni tässä Iphonessa on nimiohjelma josta olen poiminut tyttöjen ja poikien nimiä talteen. Haluun jonkun erikoisen jossa esiintyy d kirjain tytön nimessä ja pojalla joku c kirjain )

Minä kyselin!

D niinkuin Daniela ja C niinkuin Cesar tuli heti mielee.
Itsekkin pidän erikoisista nimistä, kuhan ei ole liian erikoinen.
En tuu ikin unohtamaan sitä yhtä nimeä..
Olikos se ny Briteis, mis joku anto lapsensa nimeks Playstation 3!
Toi menee jo vähän yli... :xmas:

Nimien kanssa meillä tuntuu olevan miehen kanssa ihan erilaiset ajatukset. Eiköhän me johonkin sopuratkaisuun päädytä, mutta vielä ei ole löytynyt molempia miellyttäviä.

Meil oli vähä sama juttu aluks..
Mie tykkään vain muutamasta perus suomalaisesta nimestä.
Mies taas ei tykänny niist yhtää.
Ehdotin esim. Julius - Ei.
Niko - Ei

Sit yks mikä molempiin uppos oli Adrian.
Olin sillee et hei tota vois jopa miettiä!
Mut sit "Ai pojan nimeks? No ei hitos!!!"
Olin sillee et häh miks ei, ku sehä on niinku pojan nimi...
"Rockyn vaimon nimi on Adrian, se pitää antaa tytölle".
Ja minähän en anna Adrian nimee tytölle haha joten se siitä nimi vaihtoehdosta.
Ainoastaan sit voisin antaa tytölle, jos tietäisin et siit tulis tosi poikamainen niin sit sopiski,
mut ku ei voi etukäteen tietää.

Onneks se mulle tärkein nimi ehdokas iskee myös muruni korvaan.
Pojan nimi siis. Sit meil on tosiaan kaks tytön nimee ja muru ois halunnu niistä toisen esikoistytön nimeksi ja sit JOS tulee toinen tyttö niin sit se B nimi, mut itse haluan B nimen esikoistytölle ja A nimen sit tokalle tytölle jos sellanen suodaan. Hehe on se vaikeeta joo.

Tokan pojan nimen kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen.
Yhdestä nimestä, josta päästiin on meidän kissalla nimenä ni jos sit tulee kaks poikaa niin pitää keksii uus nimi toiselle kisulle.... >< Noh se on sen ajan murhe sitten.

Niin joo ihana kehto Kakaa!!!
Pitäisköhä meidänki tollane hankkia.. :heart:

 

sori voin olla hieman väsyny,enkä ihan oo ymmärtäny kaikkee,mutta luvlucy kuin montaa vauvaa sinä ootat?! jos on nimet jo ekalle ja tokalle tytölle/pojalle? vai onko teillä siis jo ennestään lapsia vai WHAT?!?! :O

Minä oon jo miettiny kans nimet valmiiks,jostain syystä pojalle paljo helpompi keksiä! Mies on kans hyväksyny pojan nimen,tytön nimi on ehkä vielä hakusessa,muuttuu vähä väliä. Mulla on semmonen pieni kirjanen mihin oon vuosien varrella keränny hyviä nimiä,ei ihan niin perinteisiä villejä ja kalleja. Mutta kuitenkin suomalaiseen suuhun sopivia.

viikonloppu häämöttää,miten tää viikko onkin menny niin hitaasti,vaikka maanantai oli vp?!

kaktuspiikki

 

Hui, uskallankohan vielä tuppautua pinkkaan mukaan...? Minulla LA 1.9 ja toinen lapsukainen tulossa. Esikoinen on 2-vuotias pojanviikari. Rakenneultra on 20.4 eli jo ensiviikolla, 21+0 silloin menossa. Taustalta olen juttujanne jo alusta asti seuraillut (tunnustan), mutta lähinnä kännykän kautta olen surffaillut ja siksi en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään! Lisäksi, kun tietsikalla ei saa rauhassa koskaan istua ja poitsun mennessä nukkumaan olen itsekin hyvin nopeasti höyhensaarilla, niin siitäkin syystä olen tänne taustapiruksi jäänyt!

Esikoisen syntymästä ei tosiaan pitkäaika ole, joten hieman jännittää miten nyt asiat menevät. Esikoisen käynnistetty synnytys (yliaikaisuus) päättyi kiirreelliseen sektioon enkä oikein jaksa uskoa, että tämä toinenkaan ilman sektiota tulisi ulos. Ahdistaa jo nyt tuo synnytystapa, etenkin jos yliajalle mennään ja päädytään käynnistämään, enkä oikein edes osaa asennoitua enää ns. normaali synnytykseen. No mutta onhan tässä vielä aikaa!

Noista imetysasioista ajattelin erityisesti nyt kommentoida. Esikoinen oli melkoinen tissitakiainen, kunhan vauhtiin pääsi. Ei oppinut koskaan tuttipullosta juomaan, eikä sitten lopulta jaksettu kauheasti sen asian kanssa tapella, kun maitoa omasta takaa tuli. Esikoisen odotusaikana sain ohjeeksi, että bepanthenia ei suositella nänneihin, koska se pitäisi aina pestä/pyyhkiä pois ennen imetystä! Siksi käytin ahkerasti tuota Lasinoh-voidetta (olikohan sen nimistä), kun sitä ei tarvinnut ennen imetyspuuhia pestä pois. Ja toimi hyvin! Minulla oli rinnanpäät tosi kovassa rasituksessa (vauva jatkuvasti tissillä) ja kyllähän se ensimmäisen kuukauden ajan hieman kirpaisi aina kun vauva imun aloitti. Imuote oli vauvalla kuitenkin loistava, joten siinä ei ongelmaa ollut. Kipu hellitti ihan muutamissa minuuteissa, kun vauva oli päässyt imun alkuun ja parin kuukauden sisällä tuota imetyksen alkukipuakaan ei tuntunut enää. Toista oli sitten kun hampaita tuli kehiin... Esikoista imetin 1v 3kk ikään saakka. Koskaan en uskonut, että se lopettaminen voisi olla hankalampaa, lähinnä esikoisen raskausaikana murehdin onnistuuko imetys ollenkaan. Tuntui niin vieraalta ajatus, että noista rinnoista jotain maitoa joskus tulisi! Mutta yllättäen imetys olikin täysin yksinkertainen juttu ja lopettaminen tuntui sitten lopulta vaikeammalta! Tosin meillä sujui sekin melko helposti vain päättämällä, että that´s it. Poitsukaan ei ollut sen kummemmin pahastunut, oli varmaan koko ensimmäisen vuotensa ollut niin "ylitissitetty"!

Vaunuista vielä, esikoisen aikana päädyimme Teutonioihin, taisi olla malliltaan Prestige. Ne sopivat meidän pieneen kerrostalohissiin, vaikkakin sitten loppupeleissä tuntuivat melko ahtailta, kun tuo jätkä oli jo puolivuotiaana melkoinen jöllikkä toppavaatteissaan. Oppi kunnolla nukkumaan päikkäreitä sisällä vasta 1,5-vuotiaana, joten pitkään vaunuissa nukkui. Ahtaaltahan se näytti. Mutta muuten kyllä varsin näppärät yhdistelmävaunut nuo ovat!

Ystäväpiirissä on sattumoisin raskauduttu hyvinkin samaa tahtia kuin meillä, vaikka mitenkään selkeästi ei toistemme suunnitelmista olla oltu tietoisia. Meillä esikoisen yritys kesti sentään 3-vuotta, joten siksikin melkoinen yllätys, että monta ystäväparia oli kanssamme samassa tilanteessa ja lapsemme ovat kutakuinkin samanikäisiä. Siksipä olemme olleet siinä onnellisessa asemassa, että ystävät ovat pysyneet ja oikeastaan vain lähentyneet!

Semmoista oli nyt mielessä. Toivottavasti ette pahastu jos vielä tuppaudun mukaan. Voipi olla että kirjoittelu jää satunnaiseksi, mutta ajattelin nyt ilmoitella, että hengessä mukana olen taustalla jo tovin ollut!

Bastet + nööpiö rv 19+5

 

Menhit oli se kyllä onni, että sattui tuollaiset säännölliset, tauolliset supistukset. Mua oikein suututti kun kätilö ehdotti oksitosiinin laittoa, kun juuri nautin pidentyneistä supistusväleistä, sai hyvin kerättyä voimia ponnistusta varten. Mutta nopeastihan se oli sitten ponnistettu (ja mielestäni itseasiassa synnytyksen helpoin vaihe), kun sai vähän lisäpotkua suppareihin.

LivLucy:lle ja muillekin nimiasiaa: tytön nimen olen oikeastaan jo päättänyt. Etunimi on mielestäni ihana, sen kun kuulin ensimmäistä kertaa kaveriltani ei se kuulostanut nätiltä, mutta nyt on jäänyt kummittelemaan mieleen ja muuttunut maailman kauneimmaksi nimeksi. Toki varmistan vielä kaveriltani, että eihän hän pahastu, jos nimen nappaan, hän kun ei aio tehdä enää itse lapsia. Toinen nimi mummoltani. Kolmas muunnelma siitä, mikä piti tulla esikoiselle toiseksi nimeksi, mutta jäi sitten laittamatta hassun nimiyhdistelmän takia. Esikoisella on ihan oikeastaan muutama vuosi sitten ällöyleinen etunimi, mutta olin päättänyt sen tyttöni nimeksi jo vuosia aiemmin, ja sopi mielestämme hänelle Toinen nimi myös vuosia sitten miehen kanssa mietitty erikoinen nimi, tyttömme taisi olla kolmas tämän nimen saanut nimirekisterin mukaan.

Pojalle meillä piti olla nimi valmiina jo esikon aikaan, mutta nyt se onkin alkanut kuulostamaan sellaiselta lähiölapsi, tuleva koulukiusaaja -nimeltä. Yksi vuosia sitten ihannoitu nimi olisi hyvä, mutta ei sovi kuin pienelle ja hentoselle pojalle, ja sellaista on turha odottaa mieheni pojaksi. Toinen nimi on kylläkin jo melko varmasti päätetty.

Bastet ja muutkin uudet tervetuloa, kyllä tähän porukkaan mahtuu! Meillä onkin melkein samanikäiset esikot, tyttöni täyttää kohta 2v. Minäkin imetin esikoistani, joka ei koskaan huolinut pulloa, ja käytin Lansinoh-voidetta arkoihin nänneihin parin viikon ajan, oli kyllä hyvä voide. Toivottavasti imetys onnistuisi kakkosenkin kanssa.

*anteeksi kirjoitusvirheet ja hassut lauserakenteet, en niitä nyt jaksa korjaillakaan, toivottavasti pysytte kärryillä

 

sori voin olla hieman väsyny,enkä ihan oo ymmärtäny kaikkee,mutta luvlucy kuin montaa vauvaa sinä ootat?! jos on nimet jo ekalle ja tokalle tytölle/pojalle? vai onko teillä siis jo ennestään lapsia vai WHAT?!?! :O

Minä oon jo miettiny kans nimet valmiiks,jostain syystä pojalle paljo helpompi keksiä! Mies on kans hyväksyny pojan nimen,tytön nimi on ehkä vielä hakusessa,muuttuu vähä väliä. Mulla on semmonen pieni kirjanen mihin oon vuosien varrella keränny hyviä nimiä,ei ihan niin perinteisiä villejä ja kalleja. Mutta kuitenkin suomalaiseen suuhun sopivia.

viikonloppu häämöttää,miten tää viikko onkin menny niin hitaasti,vaikka maanantai oli vp?!

kaktuspiikki

Haha Siis ihan esikoinen tulossa.
Mut siis halutaan kaksi lasta.
Joten sen takia meillä on tiedossa kahdet pojan ja tytön nimet.

Et jos tulee tyttö ja poika, on nimet valmiina,
mutta jos tulee tyttö ja tyttö tai poika ja poika,
on silloinkin nimet valmiina.

Ja siis nyt on tulossa ihan yksi lapsi (onneksi).
Mut heti perään aletaan tekemään sitä toista.
Jos vaan nappaa.

Mä kun haluun tietää kaiken etukäteen,
ettei tuu sit yllätyksiä esim. just riitaa nimistä.
Sen takii on nimet jo valmiina. :heart:

 

Moikka kaikille :wave:
Kakaa: IHANA sänky!!!! Ääh ku meiltä löytyy jo pinnis. Oisin muuten niin tilannu tommosen
Nimiasiasta; Mansikan työnimenä on toiminut nyt AkuLiina. Kun ei tosiaan tiedetä kumpi on vielä.
Meidän UÄ ois 19.s päivä Voi että kyllä odotan jo tuot päivää ja toivotaan tosiaan että sukupuoli näkyisi kun olen niin utelias luonne

 

Rakenneultrassa käyty tänään TAYSin äitipolilla. Jouduimme odottamaan yli tunti 15 min pääsyä lääkärin vastaanotolle, kun heillä oli tullut yllättäen joku toimenpide. Kaikki rakenteet oli kuitenkin normaalit ja vauva vastasi viikkoja. =) Vain reisiluun mitta vastasi viikkoa 18+5, kun nyt on 19+3. Eli pikkuinen on ja painoarvio oli tällä hetkellä 236g. Pissa puhdas. Verenpaine 115/69. Neuvoivat rautaa syömään, jos väsyttää. Haluaisin hemoglobiinin mittauttaa kuitenkin ensin neuvolassa. Pitäis huomenna varailla aika sinne toukokuun ekalle viikolle. Sais sitten raskaustodistuksenkin ja sopia työnantajan kans, et pidän lomani ennen äitiyslomalle jäämistä. Vauvan aivoverenkierronmittaustulos oli edelleen normaalia korkeampi, joten joudun jossain vaiheessa Naistenklinikalle punasolusiirtoon. :| Soittavat mulle, jos tulee lähtö. Viime viikon verikoetulokset eivät olleet vielä tulleet. Seuraava ultra jo 23.4. Seurataan sitä aivoverenkiertoa ja anemisoitumista. Tällä hetkellä ei kuitenkaan hätää. =)

Vaunuista. Meillä oli aiemmin Easywalkerin tuplat joissa oli pitkä, kova koppa. Nuorimmainen mahtui nukkumaan sinne vielä vuoden ikäisenä, kun oli pienikokoinen. Nyt ajattelimme säästää parvekevaunuiksi Hartanit, joissa kova koppa mikä on kätevä matkasänkynä. Olemme hankkimassa naapureilta Phil&Tedsin tuplat (Explorer). Pyysivät niistä vain 420e ja takuutakin on jäljellä melkein vuosi. Brion Ponyt jääkin sitten tarpeettomiksi...

Synnytyksestä. Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja kun pyysin lisää, niin ei sitä enää annettu. Eppari leikattiin ja se ompelu kyllä sattui jonkun verran, kun puudutus oli alkanut jo hävitä ja opiskelija ensikertalaisena oli hidas ompelemaan sekä repeämät, että epparin kahdessa kerroksessa. Jouduin sanomaan, että sattuu ja pitäis vähän kiirettä. Toisessa synnytyksessä miehestä oli enemmän apua ja terävin kipu helpotti, kun mies painoi supistuksen huipulla selässä olevista hymykuopista kovasti peukaloilla. Ilokaasua en kummassakaan halunnut eikä sitä tarjottu. Akvarakkuloista kieltäydyin jo synnytysvastaanotolla kun kysyttiin onko toiveita. Niitä en voi suositella kenellekään sillä perusteella mitä olen kuullut. Spinaali taas oli todella hyvä toisessa synnytyksessä. Parempi kuin epiduraali, sillä tunsin supistukset ja tiesin koska ponnistaa, mutta ei sattunut. Siinä on vaan lyhyempi vaikutusaika ja sitä ei voi lisätä. Eli ajoitus on tosi tärkeä. Se puuduttaa siis selästä alaspäin, ei kaulasta alaspäin. Sektiossa puutuu rinnasta alaspäin.

Nänneille paras voide on ollut mielestäni Lansinoh. Bepanthenia en voi suositella, sillä sitä ei saa joutua vauvan suuhun. Lisäksi suosittelen kestoliivinsuojia. Ne ovat paljon mukavammat ja valikoimaa riittää. Vatsalle raskausarpiin hyvä oli Ceridal öljy ja sitä käytin myös intiimihierontaan. Silti repesin toisessa synnytyksessä ensimmäistä pahemmin, kun lapsi päätti syntyä otsa edellä ja kudokset eivät antaneet periksi.

Huomasin jo ekan raskauden jälkeen, että menkkakivut helpottivat tai sitten ne ei enää tuntuneet niin kovilta, kun olin kokenut kovat synnytyskivut. Yllättävän rauhallinen olin synnytyksen hetkellä ja ennen sairaalaan lähtöä. Mies oli enemmän huolissaan, että pitäis lähteä jo. Muistutti, että mun pitäis pystyä istumaan autossa yli 7km. Eka synnytys kesti 12 tuntia ja toinen 6 tuntia. Olin kyllä toisen synnytyksen aikana kipeämpi avautumisvaiheen aikana ja kokeilin enemmän rajojani, kuinka paljon kestän kipua. Ekassa synnytyksessä sain oksitosiinitipan suppareita tehostamaan ja rajun oksentamisen takia sokeriliuosta suoneen. Voinkin sanoa, et pahinta molemmissa synnytyksissä oli oksentaminen sen aikana ja jälkeen. En tiedä aiheuttiko puudutteet pahoinvoinnin vai itse synnytys. Toisessakin synnytyksessä sain loppuvaiheessa oksitosiinia, mutta nenäsuihkeena.

Lehdestä.Meille tulee joku 6kk Vauva-lehden tarjousjakso ja itse tykkään siitä. Kaksplussan irtonumeroita oon joskus ostanut ja tilannutkin, mutta sen voi lukea myös kirjastossa tai lainata niin kuin Vauvankin. Ajattelin tilata jälleen Meidän Perhe-lehden, kun Vauvan tarjousjakso loppuu. Kannattaa hyödyntää noita tarjouksia. Normaalihinnat on kyllä korkeat.

Matkustaa kannattaa toisen kolmanneksen aikana. Kävimme silloin Maltalla eikä ollut mitään ongelmaa. Mulla oli tosin aika vähän viikkoja. Joskus toisen kolmanneksen alkupuolella. Myöhemmin olen tullut huonovointiseksi risteilyllä. Eli parempi matkustella aiemmin. Itse en voi nyt pitkälle lähteä, kun on tarkempi seuranta eikä tiedä milloin tulee lähtö Hesaan. Jatkuvasti verikokeita ja ultrat, joten ei paljon matkustella. Joka viikko jompi kumpi. :/ Piti heinäkuun ekaksi viikoksi varattu mökkiviikkokin perua, mikä harmittaa eniten. Ehkä pääsemme sinne sitten ensi vuonna, isommalla porukalla.

Täällä on herkuteltu tänään Frödingen sydänkakulla, rakenneultran kunniaksi. =)

Yeppee ja Pikkuinen 19+3