Sekava selostus, mutta nyt siihen pointtiin; eilen illalla iski ajatus, että kääk! Meillä on kohta kaksi poikaa! Jonkinlainen haikeus iski, kun en tarkkaan tiedä onko lapsiluku nyt tämän jälkeen sitten tässä -vai täydentyykö se vielä tulevaisuudessa (ja jos täydentyy, niin yhtälailla poikavoittoista voipi sitten olla). Tajusin, että mahdollisesti jää minulta kokematta
äiti-tytärsuhde, jota jossain määrin olen kaipaillut. Olenkohan vanhanaikainen myös siinä, kun ajattelen, että lapsieni tullessa aikuisikään jään enemmästä paitsi - koska lapseni ovat poikia ja pojat tuntemissani perheissä eivät paljon vanhemmilleen enää aikuisempana tai teini-iässäkään elämästään jaa. Toisin kuin tyttäret yleensä. Lisäksi mietin niinkin pitkälle kuin tulevia lasteni häitä, lastenlapsia ym. En ole koskaan ennen miettinyt miltä tästä näkökulmasta tuntuu olla "pojan äiti". Hulluja ajatuksia, mutta näiden kautta vasta tajusin, etten ole koskaan miettinyt itseäni tytön/pojan äitinä ja nyt vasta toisen pojan tulossa ollessa tajusin, että statukseni
"poikien äitinä" vain vahvistuu ja sitä kautta kai jotain haikeutta iski.. Lisäksi aloin ajattelemaan miten ihmeessä saan rakennettua lapsiini sellaisen suhteen, että oli sukupuoli kumpi tahansa, lapseni säilyisivät läheisinä ja uskaltaisivat kanssani asioita myös aikuisena jakaa! Ja siitäkös kauheat
kasvatuspaineet iskivät! Hurjaa miten pitkälle sitä ajatuksissaan pääsee aivan pienestä kipinästä! Hih!
Halusin vain jakaa näitä ajatuksia, joita tieto sukupuolesta herätti pienellä viiveellä! Ja kiva oli lukea teidän muidenkin ajatuksia vauvan sukupuolesta ja siitä mitä ultra paljasti! Ja muitakin odotuksia/toiveita/ajatuksia tähän sukupuoli/lapsiluku-asiaan liittyen! Täällä palstalla uskallan näitä ajatuksia ääneen pohtia, kun uskon että monella muulla vastaavassa tilanteessa olevalla saattaa yhtä mielenkiintoisia aivoituksia esiintyä ja enpä usko kenenkään tästä pillastuvan
(Samaa ei voi sanoa kaikista ystävistä/sukulaisista). Tuossa edellä oli ainakin monta hyvää kirjoitusta ja kyllähän tuo sukupuoliasia tunteita voi herättää! Esikoisen kohdalla tosiaan tällaisia ei vielä putkahtanut mieleen.
Bastet + tyyppi rv 21 + risat
Tähän kirjoitukseen piti kommentoida, että olisi voinut olla mun kirjoittama. Ymmärrän täysin sun tunteet ja ajatukset. Näin olen itsekin usein ajatellut äiti-tytärsuhteesta ja ajatellut myös, että sen niin mielelläni kokisin. Mulla kun ei ole itselläni siskojakaan, 2 veljeä, joiden kanssa olen hyvinkin läheinen, mutta ei sitä miesten kanssa ihan samanlaisista jutuista puhuta, tai vaikka puhuttaisiinkin, niin ei ne samalla tavalla ymmärrä, kuin nainen naista
Mulla on mun äitin kanssa tosi läheiset välit ja äiti on kyllä ihan mun paras kaveri. Sen kanssa jaan niin huolet, murheet, kuin ilotkin. Äitille aina ensimmäisenä soitan ja äitiltä ensimmäisenä kysyn/kerron. Kyllähän äiti on läheinen mun isoveljenkin kanssa, mutta ei kuitenkaan samalla tavalla. Me äitin kanssa käydään yhdessä hemmottelulomilla Tallinnassa, käydään yhdessä shoppailemassa tai muuten vaan ihan vaan oleskellaan
Niin, asiaan. Oon siis jollakin tavalla aina, ehkä salaakin, toivonut myös itselleni tytärtä, jonka kanssa välit olisivat läheiset, vielä ja ehkä etenkin senkin jälkeen, kun kotoa pois muuttaa. Siis totta kai poikienkin kanssa EHDOTTOMASTI ihan samalla tavalla, ja toivon, että poikien kanssa välit olisivat niin läheiset, että pidettäisiin tiivistä yhteyttä, mutta poikia ei välttämättä kiinnosta äitin kanssa shoppailut ja hemmottelulomat, mitä tyttöjä... Jos ymmärrätte, mitä ajan takaa. Vähän jotenkin vaikea selittää, mitä tarkoittaa. Ettei tule väärinkäsityksiä kenellekään.
Mulla on siis 2 poikaa. Joista olen maailman onnellisin :heart: :heart: On niin mammanpoikia, ettei tosikaan. Joka päivä suukottelevat äitiä ja halivat yms. Kummastakin olin todella onnellinen, tietenkin. Varsinkin kuopusta odottaessa tiesin, että sekin olisi poika. Olin 100% varma.
Nyt kolmatta odottaessa en ollutkaan varma, että tämäkin poika olisi. En jotenkaan uskaltanut, että meille voisi tyttö tulla, vaikka tyttöolo mulla olikin. Mies ei uskonut alkuunkaan, että se olisi tyttö. Ei melkeinpä suostunut kuuntelemaan, kun kerroin, että mulla kyllä on enemmän tyttö-, kuin poikaolo. Sanoi, että ei semmoisiin usko ja uskoo vasta, jos ja kun ultrassa näkyy, tai kun on syntynyt. Mies on jostain syystä alusta lähtien ns. avoimemmin tyttöä toivonutkin, tai sanotaanko, että etenkin kahden pojan jälkeen varsinkin. On paras isä pojilleen ja selvästi nauttii poikien jutuista ja käy poikien kanssa luistelemassa, jääkiekkoa pelaamassa, jalkapalloa potkimassa ja sählymailoilla lämimässä pihalla yms. Suunnittelee tulevaisuuden harrastuksia ja on sanonut, että haluaisi olla mahdollisesti mukana valmentamassa, jos ja kun jompi kumpi/kummatkin pojista lätkän kunnolla aloittaa.
Me se tyttölupaus saatiin viime viikolla ja kyllähän se tuntuu ihan mahtavalta :heart: Oltaisiin kyllä iloittu pojasta ihan yhtä lailla, mutta jokin salainen haave/kaipaus toteutuu. En ole halunnut näistä kauheasti ääneen puhua, mutta uskon, että moni teistä ymmärtää, mitä ajan takaa ja kun
Bastetin kirjoitus liippasi niin läheltä omia mietteitä ja ajatuksia.
Mistäs muusta oottekaan puhuneet.
Äitiyspakkausta ei oteta. Meillä on tallessa esikoisen pakkauksesta makuupussi, varmaankin harsoja (niitä tuleva kummitätikin lupasi meille ostaa). Siinä ne käytetyimmät taisikin olla. En esikoisenkaan aikaan niitä vaatteita jotenkaan osannut/halunnut pitää, ei olleet niin mieleisiä.
Voimavara/parisuhdekysely ollaan saatu, pitäisi jossain vaiheessa täyttää. Seuraavaan neuvolaan on kyllä 3 viikkoa vielä aikaa, joten ei vielä niin kiire...
Tutkimuksiin osallistumisesta. Kuopuksen kohdalla pyydettiin diabimmune, eli diabetestutkimukseen, johon osallistuttiinkin. Siinä ei ollut muita tehtäviä, kuin 3v. ja 5v. käynnit, ensimmäisellä käynnillä otettiin verikokeet koko perheestä, toisella käynnillä vain tutkimukseen osallistuvalta lapselta. Verikokeiden vastaukset saatiin (siinä oli mm. allergia/yliherkkyys yms. testejä verestä katsottu). 3-vuotiaasta 5-vuotiaaseen täytettiin kyselyä mm. terveydentilasta, sairasteluista, lääkehoidosta sairasteluiden aikana, vitamiinivalmisteiden käyttö, kontakti eläimiin, kotioloista (minkä kokoinen asunto yms.) ja pituus, paino ja neuvolassa saadut rokotteet. Ei oikeastaan kummempia.
Ihanaa lukea hyvistä
rakenneultrauutisista ja sukupuolilupauksista
Meillä on rakenneultra vappuaattona, 4D ultrassa käytiin jo viime viikolla. Jaksamisia kaikille, jotka vielä odottavat tarkempia tietoja rakenneultrassa löydetyistä asioista. Toivotaan, että kaikki saavat pian hyvät uutiset niistäkin!
Iik, Greyn anatomia alkaa. Nyt pakko mennä
Anteeksi pitkä ja sekavakin teksti...
Peppi85 + tyttö 19+3.