Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="salainen, post: 25763061, member: 99555"]</p><p><strong>Kaktuspiikki</strong>, vaikka toivoitkin, ettei asiasta enää puhuttaisi, haluaisin silti kertoa oman "tarinamme" vilkkaasta koirasta ja lapsista...</p><p></p><p>Eli, meidän sekarotuinen koiramme oli 1,5-vuotias, kun lapsemme syntyi. Keskenkasvuinen, pentu, vielä. Todella vilkas tapaus. Olimme käyneet sen kanssa koiraneuvolassakin vilkkauden takia ja saimmekin sieltä hyviä neuvoja ja niitä käytettiin. Kotona menikin ihan hyvin, koira totteli meitä ja käyttäytyi hyvin. Kun vieraita tuli, se meni aivan mahdottomaksi. Juoksi ympäri taloa, hyppi ja pomppi vieraiden päällä, hyppi syliin (ei ollut mikään hento ja pieni koira, vaikka säkä ei niin korkea ollutkaan). Koitettiin vieraille kertoa, miten niiden tulisi koiraan suhtautua (neuvoja, joita oltiin koiraneuvolastakin saatu). Silti ihmisten vierailut menivät aina samalla tavalla. </p><p></p><p>Koira ei tullut toimeen muiden narttujen kanssa ja urostenkin kanssa halusi aina näyttää olevansa pomo. Alisti muut koirat heti, eikä rauhoittunut oikeastaan sittenkään. Ei varsinaisesti tapellut, mutta jos toinen koira teki vähänkään vääränlaisia liikkeitä (meidän koiran mielestä) alkoi ärinät ja irvistelyt.</p><p></p><p>Jo ensimmäistä odottaessa minua tietenkin mietitytti, miten ottaa vauvan vastaan ja osaako varoa vauvaa, kun niin kova oli menemään. Entäs sitten, kun tulee vieraita, tallooko vauvan päälle, hyppääkö vasten, kun vauva on sylissä. Vaikkei pahaa tarkoittanutkaan, muttei todellakaan tajunnut omia voimiaan ja painoaan. Ei koskaan osannut varoa...</p><p></p><p>Varmasti oli vikaa meissäkin, meidän ensimmäinen koira ja niin kovapäinen ja vilkas tapaus. </p><p></p><p>No, lapsi syntyi ja koira otti sen ihan ok:sti vastaan. Suurempia ongelmia ei ollut. Meillä ei vaan enää ollut aikaa käyttää koiraa tuntien lenkeillä ja keksiä koko ajan muutakin aktiviteettia. Aloin pian odottaa toista lasta. Lapsilla on ikäeroa 1v2kk2vkoa. Se aika oli muutenkin rankkaa.</p><p></p><p>Ennen toista lastamme, meillä oli hoidossa 1,5-vuotias lapsi yhden päivän, omamme oli tuolloin puolivuotias. Tämä hoidossa oleva lapsi oli tottunut koiriin ja osasi antaa niiden olla rauhassa (heidänkin perheessä oli koira). Lapsi leikki ja ajoi semmosella jaloilla työnnettävällä autolla, koira oli monen metrin päässä. Lapsi ei ollut kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, ei ollut katsonut siihen suuntaankaan, koko sinä aikana, kun meillä oli ollut. Yhtäkkiä koira hyökkää lasta kohden irvistäen ja murissen. Ehdin väliin, kun matkaa lapsen ja koiran välillä oli onneksi niin paljon. Onneksi ei ehtinyt tapahtua mitään, en tiedä, mitä koira olisi tehnyt, jos en olisi väliin ehtinyt.</p><p></p><p>No, toisen lapsen synnyttyä koiralle oli vielä vähemmän aikaa. Harmitti koiran puolesta, se kun oli niin aktiivista sorttia, että olisi todella kaivannut enemmän aktiviteettia ja lenkkeilyä. Voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Meillä oli muutenkin useastakin syystä juuri siihen aikaan todella vaikeeta, syitä nyt erittelemättä.</p><p></p><p>Aina välillä koira ärisi lapsille, samalla koitimme opettaa alle 2 vuotiaille, että koiran tulee antaa olla rauhassakin. Ja hyvin lapset koiraan suhtautuivatkin, todella harvoin oli mitään kiusaamista, enemmänkin etenkin esikoinen meni koiraa halaamaan ja silittämään. Koira antoi lasten ryömiä sen päällä. </p><p></p><p>Esikoisemme ollessa n. 2,5-vuotias tapahtui asia, jolloin päätin, että se oli viimeinen pisara. Enää en aio katsoa koiran ärinää ja toisinaan uhkaavaa käytöstä lapsia kohtaan, en yhtäkään kertaa! Minulle lapset ovat tärkeämpiä ja heidän turvallisuus. Vaikka eläinrakas olenkin. Eli, meidän esikoinen oli menossa koiran luokse ja vannon (koska olin siinä ihan vieressä, ollut koko aamun), että lapsi ei ollut koiraa ärsyttänyt tai kiusannut, ei missään tapauksessa. Eikä ollut ollut koiran "kimpussa" koko aikaa. No, lapsi oli menossa rauhallisesti kävellen koiran luokse, kun koira ihan yhtäkkiä meni lasta kohden, murisi, näytti hampaitaan ja puri. Nyt en ehtinyt väliin. Oli sentin päässä, ettei osunut lasta silmään. Heti silmän viereen ja poskeen jäivät jäljet.</p><p></p><p>Se oli viimeinen pisara. Olin jo pitkään ajatellut koirasta luopumista. Ihan koiran itsensä parhaaksikin. Se ei kerta kaikkiaan soveltunut lapsiperheeseen. Meillä ei ollut aikaa perehtyä siihen ja sen kouluttamiseen. Ei voimavaroja, ei jaksamisia. En ollut suunnitellut "hylkääväni" koiraa, kun lapsia syntyy, mutta tämä kyseinen koira vaan ei sopinut lapsiperheeseen. Se oli liian iso stressi sille itselleenkin. Pureman aikaan koira oli melkein 4-vuotias. Koira täytti 4v., kun löysimme sille kodin maalta, pariskunnalle, joilla ei lapsia ollut. Koira on ollut siellä nyt 4 vuotta (tai keväällä tulee 4 vuotta siitä, kun siitä luovuimme). Välillä ikävä on ollut kovaa, mutta olen kuitenkin aivan varma, että teimme oikean ratkaisun. Niin meitä ajatellen, kuin koiraakin ajatellen. Eräs eläinhoitaja, jolla on paljon kokemusta koirista, on myös sanonut, että teimme oikean ratkaisun. Hän on meille vain tuttu, eli ei ns. puolueellinen mielipide. Eikä hän sanonut sitä meille, vaan kuulimme sitä muuta kautta.</p><p></p><p>Kyllä sitä jokainen varmasti tuntee oman koiransa ja itsensä ja tietää, mikä on parhaaksi ja paras ratkaisu juuri sille omalle perheelle. Joskus on hyvä tiedostaa tilanne ajoissa, ennen kuin ehtii mitään tapahtua. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että usein nämä tilanteet, kun koirasta luovutaan, on oikeasti sille koiralle itselleenkin parempi niin. Jos vain löytyy hyvä uusi koti. Me kerroimme rehellisesti koiran ongelmista ja mitä oli tapahtunut. Halusin, että uusi koti todella harkitsee vakavasti koiran ottamista, tietäen sen taustan ja luonteen.</p><p></p><p>Hui, tulipas paljon tekstiä ja lisääkin voisin aiheesta kirjoittaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>Nyt meillä on kissa, josta ei lähde karvaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Sfinx. Onhan se ruma, niin ruma, että on jo suloinen. Ikää sillä on vasta vähän reilu puolivuotta. Kiltti on kuin mikä, välillä toivoisin, että enemmänkin näyttäisi meidän 5 vuotiaalle, joka välillä meinaa vähän rajuja leikkejä sen kanssa leikkiä... Mäkään en olisi voinut tavallista, karvallista, kissaa ottaa just sen karvanlähdön vuoksi <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> En voi sietää sitä, että joka paikka on niitä täynnä :/ No, kissan lisäksi meillä on 2 kääpiöluppaa ja 3 rottaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Että sellainen eläinlauma täällä. Koiraa ei ole ja koiraa en otakaan ehkä koskaan. Jos otan, niin ehkä sitten eläkkeellä (jos olen elämänikunnossa), jolloin sille tosissaankin on aikaa. Ja sillä kertaa (jos sitä kertaa nyt edes tulee) aion kyllä perehtyä eri rotuihin ja ottaa sen helpoimman... Vaikka jokainen onkin yksilö jne. jne. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /></p><p></p><p>Anteeksi pitkä kirjoitus, oli vaan pakko osallistua tuohon koirakeskusteluun.</p><p></p><p>Jee, ylihuomenna ultraan :heart:</p><p></p><p>Salainen 11+2.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="salainen, post: 25763061, member: 99555"] [B]Kaktuspiikki[/B], vaikka toivoitkin, ettei asiasta enää puhuttaisi, haluaisin silti kertoa oman "tarinamme" vilkkaasta koirasta ja lapsista... Eli, meidän sekarotuinen koiramme oli 1,5-vuotias, kun lapsemme syntyi. Keskenkasvuinen, pentu, vielä. Todella vilkas tapaus. Olimme käyneet sen kanssa koiraneuvolassakin vilkkauden takia ja saimmekin sieltä hyviä neuvoja ja niitä käytettiin. Kotona menikin ihan hyvin, koira totteli meitä ja käyttäytyi hyvin. Kun vieraita tuli, se meni aivan mahdottomaksi. Juoksi ympäri taloa, hyppi ja pomppi vieraiden päällä, hyppi syliin (ei ollut mikään hento ja pieni koira, vaikka säkä ei niin korkea ollutkaan). Koitettiin vieraille kertoa, miten niiden tulisi koiraan suhtautua (neuvoja, joita oltiin koiraneuvolastakin saatu). Silti ihmisten vierailut menivät aina samalla tavalla. Koira ei tullut toimeen muiden narttujen kanssa ja urostenkin kanssa halusi aina näyttää olevansa pomo. Alisti muut koirat heti, eikä rauhoittunut oikeastaan sittenkään. Ei varsinaisesti tapellut, mutta jos toinen koira teki vähänkään vääränlaisia liikkeitä (meidän koiran mielestä) alkoi ärinät ja irvistelyt. Jo ensimmäistä odottaessa minua tietenkin mietitytti, miten ottaa vauvan vastaan ja osaako varoa vauvaa, kun niin kova oli menemään. Entäs sitten, kun tulee vieraita, tallooko vauvan päälle, hyppääkö vasten, kun vauva on sylissä. Vaikkei pahaa tarkoittanutkaan, muttei todellakaan tajunnut omia voimiaan ja painoaan. Ei koskaan osannut varoa... Varmasti oli vikaa meissäkin, meidän ensimmäinen koira ja niin kovapäinen ja vilkas tapaus. No, lapsi syntyi ja koira otti sen ihan ok:sti vastaan. Suurempia ongelmia ei ollut. Meillä ei vaan enää ollut aikaa käyttää koiraa tuntien lenkeillä ja keksiä koko ajan muutakin aktiviteettia. Aloin pian odottaa toista lasta. Lapsilla on ikäeroa 1v2kk2vkoa. Se aika oli muutenkin rankkaa. Ennen toista lastamme, meillä oli hoidossa 1,5-vuotias lapsi yhden päivän, omamme oli tuolloin puolivuotias. Tämä hoidossa oleva lapsi oli tottunut koiriin ja osasi antaa niiden olla rauhassa (heidänkin perheessä oli koira). Lapsi leikki ja ajoi semmosella jaloilla työnnettävällä autolla, koira oli monen metrin päässä. Lapsi ei ollut kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, ei ollut katsonut siihen suuntaankaan, koko sinä aikana, kun meillä oli ollut. Yhtäkkiä koira hyökkää lasta kohden irvistäen ja murissen. Ehdin väliin, kun matkaa lapsen ja koiran välillä oli onneksi niin paljon. Onneksi ei ehtinyt tapahtua mitään, en tiedä, mitä koira olisi tehnyt, jos en olisi väliin ehtinyt. No, toisen lapsen synnyttyä koiralle oli vielä vähemmän aikaa. Harmitti koiran puolesta, se kun oli niin aktiivista sorttia, että olisi todella kaivannut enemmän aktiviteettia ja lenkkeilyä. Voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Meillä oli muutenkin useastakin syystä juuri siihen aikaan todella vaikeeta, syitä nyt erittelemättä. Aina välillä koira ärisi lapsille, samalla koitimme opettaa alle 2 vuotiaille, että koiran tulee antaa olla rauhassakin. Ja hyvin lapset koiraan suhtautuivatkin, todella harvoin oli mitään kiusaamista, enemmänkin etenkin esikoinen meni koiraa halaamaan ja silittämään. Koira antoi lasten ryömiä sen päällä. Esikoisemme ollessa n. 2,5-vuotias tapahtui asia, jolloin päätin, että se oli viimeinen pisara. Enää en aio katsoa koiran ärinää ja toisinaan uhkaavaa käytöstä lapsia kohtaan, en yhtäkään kertaa! Minulle lapset ovat tärkeämpiä ja heidän turvallisuus. Vaikka eläinrakas olenkin. Eli, meidän esikoinen oli menossa koiran luokse ja vannon (koska olin siinä ihan vieressä, ollut koko aamun), että lapsi ei ollut koiraa ärsyttänyt tai kiusannut, ei missään tapauksessa. Eikä ollut ollut koiran "kimpussa" koko aikaa. No, lapsi oli menossa rauhallisesti kävellen koiran luokse, kun koira ihan yhtäkkiä meni lasta kohden, murisi, näytti hampaitaan ja puri. Nyt en ehtinyt väliin. Oli sentin päässä, ettei osunut lasta silmään. Heti silmän viereen ja poskeen jäivät jäljet. Se oli viimeinen pisara. Olin jo pitkään ajatellut koirasta luopumista. Ihan koiran itsensä parhaaksikin. Se ei kerta kaikkiaan soveltunut lapsiperheeseen. Meillä ei ollut aikaa perehtyä siihen ja sen kouluttamiseen. Ei voimavaroja, ei jaksamisia. En ollut suunnitellut "hylkääväni" koiraa, kun lapsia syntyy, mutta tämä kyseinen koira vaan ei sopinut lapsiperheeseen. Se oli liian iso stressi sille itselleenkin. Pureman aikaan koira oli melkein 4-vuotias. Koira täytti 4v., kun löysimme sille kodin maalta, pariskunnalle, joilla ei lapsia ollut. Koira on ollut siellä nyt 4 vuotta (tai keväällä tulee 4 vuotta siitä, kun siitä luovuimme). Välillä ikävä on ollut kovaa, mutta olen kuitenkin aivan varma, että teimme oikean ratkaisun. Niin meitä ajatellen, kuin koiraakin ajatellen. Eräs eläinhoitaja, jolla on paljon kokemusta koirista, on myös sanonut, että teimme oikean ratkaisun. Hän on meille vain tuttu, eli ei ns. puolueellinen mielipide. Eikä hän sanonut sitä meille, vaan kuulimme sitä muuta kautta. Kyllä sitä jokainen varmasti tuntee oman koiransa ja itsensä ja tietää, mikä on parhaaksi ja paras ratkaisu juuri sille omalle perheelle. Joskus on hyvä tiedostaa tilanne ajoissa, ennen kuin ehtii mitään tapahtua. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että usein nämä tilanteet, kun koirasta luovutaan, on oikeasti sille koiralle itselleenkin parempi niin. Jos vain löytyy hyvä uusi koti. Me kerroimme rehellisesti koiran ongelmista ja mitä oli tapahtunut. Halusin, että uusi koti todella harkitsee vakavasti koiran ottamista, tietäen sen taustan ja luonteen. Hui, tulipas paljon tekstiä ja lisääkin voisin aiheesta kirjoittaa :D Nyt meillä on kissa, josta ei lähde karvaa ;) Sfinx. Onhan se ruma, niin ruma, että on jo suloinen. Ikää sillä on vasta vähän reilu puolivuotta. Kiltti on kuin mikä, välillä toivoisin, että enemmänkin näyttäisi meidän 5 vuotiaalle, joka välillä meinaa vähän rajuja leikkejä sen kanssa leikkiä... Mäkään en olisi voinut tavallista, karvallista, kissaa ottaa just sen karvanlähdön vuoksi :D En voi sietää sitä, että joka paikka on niitä täynnä :/ No, kissan lisäksi meillä on 2 kääpiöluppaa ja 3 rottaa :D Että sellainen eläinlauma täällä. Koiraa ei ole ja koiraa en otakaan ehkä koskaan. Jos otan, niin ehkä sitten eläkkeellä (jos olen elämänikunnossa), jolloin sille tosissaankin on aikaa. Ja sillä kertaa (jos sitä kertaa nyt edes tulee) aion kyllä perehtyä eri rotuihin ja ottaa sen helpoimman... Vaikka jokainen onkin yksilö jne. jne. ;) Anteeksi pitkä kirjoitus, oli vaan pakko osallistua tuohon koirakeskusteluun. Jee, ylihuomenna ultraan :heart: Salainen 11+2. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 9 9 4
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Tänään 00:22
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Eilen 23:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Lupaan paljastaa kaiken", Sanna Marinin tytär kirjoittaa elämänkerran!
Eilen 23:15
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Yllätyitkö kun Pekka Haavisto (vihreät) valitsi Tieto-Finlandin saajaksi Riikka Leinosen (vihreät)?
Eilen 23:10
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Helsingin seurakunnan joulukalenteri
Eilen 22:33
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
G: Mitä haluaisit kokeilla?
Eilen 22:09
Rätti Väsynyt
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Purra: ”Ottaen huomioon, miten paljon hallituksen toimista kuitenkin hyväksytte, keskusta ja SDP, voisitte joskus sen myöntää myös äänestäjillenne"
Eilen 21:54
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Eilen 21:21
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 759
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 643
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 580
Aihe vapaa
5.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 550
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 479
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 474
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 466
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
@-merkki lausutaan miukumauku
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 00:42
Aihe vapaa
3.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
5.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Latest: vierailija
Tänään 00:22
Aihe vapaa
6.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Latest: vierailija
Tänään 00:13
Aihe vapaa
7.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
Tänään 00:13
Aihe vapaa
8.
Suomen eduskunnan sosialistit suuttuivat kun heitä kututtiin sosialisteiksi
Latest: vierailija
Eilen 23:54
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
