Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*

Eläimistä, saapi nähdä, kuinka meidän käy kissojen kanssa. Nyt ajatus on, että totta kai pidetään eikä missään tapauksessa anneta pois, ne on perheenjäseniä siinä kuin lapsikin, mutta mutta... Kisulit on ihan hirmuisen ihmisrakkaita, hellyydenkipeitä sekä aktiivisia. Ei yhtään sellaisia arkoja, mitkä menee sängyn alle piiloon, vaan ihan kaikessa mukana touhuamassa ja koko ajan kotona syliin tunkemassa, kun hetkeksi johonkin istahtaa. Niiden saama huomio ainakin vähenee aika paljon. No täytyy ajatella niin, että sen näkee sitten, ainakin yritetään ja uskon, että onnistuu, täytyy vaan kissojakin "valmentaa" etukäteen, että huomiota ei aina saa ja nyt on alettu opettaa niitä, että nukkuvat eri tilassa.

Guitar 14+0 (poksuu jo hurjat viikot!)

 

Kaktuspiikki, vaikka toivoitkin, ettei asiasta enää puhuttaisi, haluaisin silti kertoa oman "tarinamme" vilkkaasta koirasta ja lapsista...

Eli, meidän sekarotuinen koiramme oli 1,5-vuotias, kun lapsemme syntyi. Keskenkasvuinen, pentu, vielä. Todella vilkas tapaus. Olimme käyneet sen kanssa koiraneuvolassakin vilkkauden takia ja saimmekin sieltä hyviä neuvoja ja niitä käytettiin. Kotona menikin ihan hyvin, koira totteli meitä ja käyttäytyi hyvin. Kun vieraita tuli, se meni aivan mahdottomaksi. Juoksi ympäri taloa, hyppi ja pomppi vieraiden päällä, hyppi syliin (ei ollut mikään hento ja pieni koira, vaikka säkä ei niin korkea ollutkaan). Koitettiin vieraille kertoa, miten niiden tulisi koiraan suhtautua (neuvoja, joita oltiin koiraneuvolastakin saatu). Silti ihmisten vierailut menivät aina samalla tavalla.

Koira ei tullut toimeen muiden narttujen kanssa ja urostenkin kanssa halusi aina näyttää olevansa pomo. Alisti muut koirat heti, eikä rauhoittunut oikeastaan sittenkään. Ei varsinaisesti tapellut, mutta jos toinen koira teki vähänkään vääränlaisia liikkeitä (meidän koiran mielestä) alkoi ärinät ja irvistelyt.

Jo ensimmäistä odottaessa minua tietenkin mietitytti, miten ottaa vauvan vastaan ja osaako varoa vauvaa, kun niin kova oli menemään. Entäs sitten, kun tulee vieraita, tallooko vauvan päälle, hyppääkö vasten, kun vauva on sylissä. Vaikkei pahaa tarkoittanutkaan, muttei todellakaan tajunnut omia voimiaan ja painoaan. Ei koskaan osannut varoa...

Varmasti oli vikaa meissäkin, meidän ensimmäinen koira ja niin kovapäinen ja vilkas tapaus.

No, lapsi syntyi ja koira otti sen ihan ok:sti vastaan. Suurempia ongelmia ei ollut. Meillä ei vaan enää ollut aikaa käyttää koiraa tuntien lenkeillä ja keksiä koko ajan muutakin aktiviteettia. Aloin pian odottaa toista lasta. Lapsilla on ikäeroa 1v2kk2vkoa. Se aika oli muutenkin rankkaa.

Ennen toista lastamme, meillä oli hoidossa 1,5-vuotias lapsi yhden päivän, omamme oli tuolloin puolivuotias. Tämä hoidossa oleva lapsi oli tottunut koiriin ja osasi antaa niiden olla rauhassa (heidänkin perheessä oli koira). Lapsi leikki ja ajoi semmosella jaloilla työnnettävällä autolla, koira oli monen metrin päässä. Lapsi ei ollut kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, ei ollut katsonut siihen suuntaankaan, koko sinä aikana, kun meillä oli ollut. Yhtäkkiä koira hyökkää lasta kohden irvistäen ja murissen. Ehdin väliin, kun matkaa lapsen ja koiran välillä oli onneksi niin paljon. Onneksi ei ehtinyt tapahtua mitään, en tiedä, mitä koira olisi tehnyt, jos en olisi väliin ehtinyt.

No, toisen lapsen synnyttyä koiralle oli vielä vähemmän aikaa. Harmitti koiran puolesta, se kun oli niin aktiivista sorttia, että olisi todella kaivannut enemmän aktiviteettia ja lenkkeilyä. Voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Meillä oli muutenkin useastakin syystä juuri siihen aikaan todella vaikeeta, syitä nyt erittelemättä.

Aina välillä koira ärisi lapsille, samalla koitimme opettaa alle 2 vuotiaille, että koiran tulee antaa olla rauhassakin. Ja hyvin lapset koiraan suhtautuivatkin, todella harvoin oli mitään kiusaamista, enemmänkin etenkin esikoinen meni koiraa halaamaan ja silittämään. Koira antoi lasten ryömiä sen päällä.

Esikoisemme ollessa n. 2,5-vuotias tapahtui asia, jolloin päätin, että se oli viimeinen pisara. Enää en aio katsoa koiran ärinää ja toisinaan uhkaavaa käytöstä lapsia kohtaan, en yhtäkään kertaa! Minulle lapset ovat tärkeämpiä ja heidän turvallisuus. Vaikka eläinrakas olenkin. Eli, meidän esikoinen oli menossa koiran luokse ja vannon (koska olin siinä ihan vieressä, ollut koko aamun), että lapsi ei ollut koiraa ärsyttänyt tai kiusannut, ei missään tapauksessa. Eikä ollut ollut koiran "kimpussa" koko aikaa. No, lapsi oli menossa rauhallisesti kävellen koiran luokse, kun koira ihan yhtäkkiä meni lasta kohden, murisi, näytti hampaitaan ja puri. Nyt en ehtinyt väliin. Oli sentin päässä, ettei osunut lasta silmään. Heti silmän viereen ja poskeen jäivät jäljet.

Se oli viimeinen pisara. Olin jo pitkään ajatellut koirasta luopumista. Ihan koiran itsensä parhaaksikin. Se ei kerta kaikkiaan soveltunut lapsiperheeseen. Meillä ei ollut aikaa perehtyä siihen ja sen kouluttamiseen. Ei voimavaroja, ei jaksamisia. En ollut suunnitellut "hylkääväni" koiraa, kun lapsia syntyy, mutta tämä kyseinen koira vaan ei sopinut lapsiperheeseen. Se oli liian iso stressi sille itselleenkin. Pureman aikaan koira oli melkein 4-vuotias. Koira täytti 4v., kun löysimme sille kodin maalta, pariskunnalle, joilla ei lapsia ollut. Koira on ollut siellä nyt 4 vuotta (tai keväällä tulee 4 vuotta siitä, kun siitä luovuimme). Välillä ikävä on ollut kovaa, mutta olen kuitenkin aivan varma, että teimme oikean ratkaisun. Niin meitä ajatellen, kuin koiraakin ajatellen. Eräs eläinhoitaja, jolla on paljon kokemusta koirista, on myös sanonut, että teimme oikean ratkaisun. Hän on meille vain tuttu, eli ei ns. puolueellinen mielipide. Eikä hän sanonut sitä meille, vaan kuulimme sitä muuta kautta.

Kyllä sitä jokainen varmasti tuntee oman koiransa ja itsensä ja tietää, mikä on parhaaksi ja paras ratkaisu juuri sille omalle perheelle. Joskus on hyvä tiedostaa tilanne ajoissa, ennen kuin ehtii mitään tapahtua. Ja olen vakaasti sitä mieltä, että usein nämä tilanteet, kun koirasta luovutaan, on oikeasti sille koiralle itselleenkin parempi niin. Jos vain löytyy hyvä uusi koti. Me kerroimme rehellisesti koiran ongelmista ja mitä oli tapahtunut. Halusin, että uusi koti todella harkitsee vakavasti koiran ottamista, tietäen sen taustan ja luonteen.

Hui, tulipas paljon tekstiä ja lisääkin voisin aiheesta kirjoittaa

Nyt meillä on kissa, josta ei lähde karvaa Sfinx. Onhan se ruma, niin ruma, että on jo suloinen. Ikää sillä on vasta vähän reilu puolivuotta. Kiltti on kuin mikä, välillä toivoisin, että enemmänkin näyttäisi meidän 5 vuotiaalle, joka välillä meinaa vähän rajuja leikkejä sen kanssa leikkiä... Mäkään en olisi voinut tavallista, karvallista, kissaa ottaa just sen karvanlähdön vuoksi En voi sietää sitä, että joka paikka on niitä täynnä :/ No, kissan lisäksi meillä on 2 kääpiöluppaa ja 3 rottaa Että sellainen eläinlauma täällä. Koiraa ei ole ja koiraa en otakaan ehkä koskaan. Jos otan, niin ehkä sitten eläkkeellä (jos olen elämänikunnossa), jolloin sille tosissaankin on aikaa. Ja sillä kertaa (jos sitä kertaa nyt edes tulee) aion kyllä perehtyä eri rotuihin ja ottaa sen helpoimman... Vaikka jokainen onkin yksilö jne. jne.

Anteeksi pitkä kirjoitus, oli vaan pakko osallistua tuohon koirakeskusteluun.

Jee, ylihuomenna ultraan :heart:

Salainen 11+2.

 

oon nyt huomannu täs töis ku oon istunu koneen ääressä, niin välillä tuntuu ihmeellistä kuplintaa kohdussa tai suorastaan tärinää, siis sen tuntee aivan selvästi että sielä jotaki porisee ja ei ole eres kusi hätä tai mitään. ja sitä on nyt jatkunu suurinpiirtein tunnin, onko tää ny sitä paineen tunnetta? onko muilla mitään tämmöösiä ollu, jos ymmärsi selitykseni?

 

Kakaa np= niskapoimu ja nt=niskaturvotus ultra tarkoittaa ihan samaa Siitä taidetaan käyttää molempia nimityksiä. Oisko tuo nt ultra kuitenkin virallisempi? Itsellä ainakin lukee seulontalehtisessä nt-ultra )
Toivottavasti selventi asiaa!

Täälläkin pahoinvointi ja väsymyskin helpottaa (koputtaa puuta!!) Normaali kotiruoka ei kyllä kauheasti maistu mut ei oo tarvinnu nälkääkään nähdä Tuo napostelu on kyllä pahitteeksi, pitäis rueta syömään kunnon aterioita. Paino ei ole VIELÄ noussut, mut eipä siihen kauaa mene kun alkaa sitäkin kertymään.

Eilen jomotteli aikaa kovaa vatsaa..sellainen säteilevä, tuikkiva kipu oli koko vatsalla. En tiedä onko jotain kasvukipua vai mitä mutta vähän tuntu oudolle..ihan kuin ois ollu pieniä supistuksia?? Mut jospa ei kuitenkaan..

Tytön kanssa leivottiin äsken tiikerikakkua! Kohta pääseekin pihalle lumitöihin..tuiskuttaa taas siihen malliin :kieh: Missä se kevät luuraa??

Terkuin Biba ja pikkunen 10+5

 

Kaarja: Meillä on myöskin tervu, entinen oli grotsku. Mistä kennelistä teidän uros on? Hienoja koiria, rotua en vaihtaisi pois :heart:

Milla

 

BiBa kiitos selvennyksestä, Vähän nolottaa ku en tota tajunnu:ashamed:, kauan mietiin että mikä ietuna on NT pää löi niinku niin tyhjää... meillä täälä kaikki mamma kaverit taas puhuu tuosta NP-ultrasta niin siks olin ihan ÖÖöö aapisen lairalla

Nyt alkoi täälä aurinko paistamaan ihanaaaaa :heart: ja lumisare lakkas, saa mennä sitte auraamaan tietä auki jahka kotia pääsee.

Oon nyt laitellut muutamiin paikkoihin työhakemuksia, saa nährä tärppääkö... huhtikuun loppuun asti oon toimisto hommis, nyt on sellainen olo että en halua työttömäksi jäärä kotia lorvimaan tulen hulluksi! mutta olen kyllä varautunut siihen että jos kotia jään niin hommaa on kyllä riittävästi kotona, ja eihän sitä tiedä minkälainen vointi on sitten toukokuun alussa.

Kakaa ja Toukka 12+5

 

Sanoisin kaktuspiikille niinkuin moni muukin, että monikaan meistä asiaa kommentoineesta ei varmasti ole juuri sinulle tekstiään kohdistanut vaan sanonut kyseiseen aiheeseen mielipiteensä. Aihe on arka ja monella lähellä sydäntä joten siksi kommentit voi olla myös aika hyökkäävänkin oloisia.

 

Posti toi mukanaan seulontatulokset ja niissä ei löytynyt mitään poikkeavaa =) Kyllä kädet tärisivät ja sydän hakkasi kun revin kuorta auki.

Pakko tuohon eläinkeskusteluun sen verran tunkea nokkaani, että on hienoa että asioista puhutaan ja luonnollista että ollaan eri mieltä, mutta voisi ehkä miettiä kirjoittamansa tekstin sävyä, kun tarkotukuksena ei varmasti ole loukata ketään Varmasti jokainen tietää oman henkilökohtaisen tilanteensa kuitenkin parhaiten ja tekee päätöksensä sen mukaisesti. Ihan vaan sillä tämän halusin sanoa koska toivon että jokainen vastaisuudessakin uskaltaisi kertoa mielipiteensä ilman pelkoa siitä että saa ryöpytyksen osakseen


Moonchaser 13+3 (Nyt siis virallisesti 1/3 takana, melkoista )

 

Hei vaan

En oo pitkään aikaan kirjotellut, vaikka lukemassa oon kyllä käynyt. Oli vaan pari viikkoa kova flunssa ja ihan hirveä väsymys sen myötä. Nyt alkaa olla jo parantunut. Nyt vaan sitten tyttö sairastaa Oli jo viime viikolla to-pe pois hoidosta sairaana ja la-su ei enää kuumetta ollut, mutta nyt taitaa taas olla, tuntui otsa niin kuumalle. Oli jo kuitenkin eilen ja tänään hoidossa, mutta taitaa huomisesta tulla taas kotipäivä.

Tänään olikin sitten np-ultra iltapäivällä. Kaikki oli kunnossa, minkä nyt pystyi näkemään. Näkyi molemmat aivopuoliskot, nelilokeroinen sydän, munuaiset, virtsarakko, selkäranka, kädet, jalat, liikkui normaalisti yms. Niskapoimu (tämä kätilö puhui niskapoimusta, että varmaan kummatkin np ja nt ovat ihan virallisia nimikkeitä) oli 1,59 ja pääperä-mitta 68 mm. Eli vauvan koko vastasikin jo viikkoja 13+1 (neuvolan laskut oli 12+3), joten laskettu aika muuttui 3.9.. Viikon päästä tulee sitten verikokeeseen yhdistetty riskiluku neuvolaan ja vain jos se hälyttää soittavat kotiin, muuten sen saa vasta sitten seuraavalla neuvolakerralla, mikä mulla on 19.3.

Onnittelut muillekin ultrassa käynneille ja hyviä uutisia saaneille :flower: Moonchaserille onnittelut myös hyvistä seulatuloksista!

En nyt muista mistä olitte muuten jutelleet, paitsi noista eläimistä, mutta meillä ei niitä ole niin ei ole oikein siihen asiaan mitään sanottavaa. Lueskelen vähän taaksepäin ja tulen sitten vielä kirjoittelemaan, jos kommentoitavaa löytyy. Yritän nyt vähän skarpata tän kirjoittamisen kanssa, kun tuo ultrakin meni niin hyvin niin uskaltaa jo pikkuhiljaa luottaa tähän raskauteen.

Teeu 13+1

 

Ihania uutisia saatiin tänään np-ultrassa! :heart: Pieni oli oikein liikkuvainen ja hienosti kasvanut. Imi peukaloaan niin suloisesti ja saatiin hienoja kuvia. Laskettu aika aikaistui, tänään viikkoja jo 13+1 eli uusi la olisi 3.9! Voisin vannoa, että tunsin tänään ensimmäisen liikkeen, mutta en usko, että se on vielä mahdollista.

Koira-asia on ollut täällä pinnalla: Meillä on varmastikin myös edessä koirasta luopuminen. Ei lapsen tulon takia, mutta koirallamme alkaa olla monenmoista vaivaa ja sairaus, jonka vuoksi mietityttää koiran hyvinvointi. Jostain täytyisi vain saada voimia tehdä se lopullinen päätös. Vaikealta tuntuu. Itse kyllä ymmärrän täysin myös sen, että joskus koirasta luopuminen muillakin syillä on täysin oikea valinta! Jos itsestä tuntuu ettei aikaa jne ole tarpeeksi, niin siinä tekee jopa palveluksen eläimelle, kun etsii sille uuden ihanan kodin! Paljon haleja kaktuspiikki! :hug:

 

Teeu: Ei voi olla totta! Meillä on sama synnytyssairaala, lasketut ajat olivat samana päivänä ja nyt nämä uudet la:t siirtyi täsmälleen samalle päivälle! :O

 

LittleStar: Jopas sattui Aika jännä! Kävitkö neuvolassa ultrassa vai äitiyspoliklinikalla? Mie kävin tuolla äitipolilla. Seuraava ultra onkin sitten 20.4.

Unohtui, Onnittelut sinullekin hyvistä ultrakuulumisista!

 

Teeu: Mulle antoi rakenneultra-ajan vasta 23.4, jäin miettimään että eihän antanut vahingossa vanhojen viikkojen mukaan, kun tuolloin on kuitenkin jo rv 21. Monella se on 19-20 viikoilla. Ja siis äitipolilla kävin, joo!

 

Nopea postaus nyt.

Tuli vaan mieleen kun on ollut puhetta noista seulontaa varten otettavista verikokeista ja ottoajasta. Kauheasti tuntuis olevan erilaisia käytäntöjä, Mä kävin siis nt-ultrassa maanantaina ja samalla käynnillä myös labrassa. Labrass näytettä ottanut hoitaja sanoi että verikoe PITÄÄ ottaa samana päivänä ultran kanssa, että tuloksia varten näytteiden täytyy olla raskauden samassa vaiheessa otettuja.

Hassua kun joillekin sitten oli sanottu että kaksi viikkoa ennen ultraa otetaan verikoe, toisille sitten taas ihan muuta. Tuskinpa tuossa nyt kuitenkaan mitään väliä on, mutta ihmetyttää että niin montaa eri totuutta ammattilaisilta kuulee...

Täällä oltu perjantaista alkaen flunssassa ja loppua ei näy. Astma oireilee pahasti nyt

 

Piikikäs: Tuo seulonta-verikokeen ajankohdan vaihtelu eri neuvolaittain varmaan vois johtuu siitä, että laskevat niitä riskilukuja eri ohjelmilla ja toisissa sitten pitää olla juuri samana päivänä otetut, kun taas toiset ohjelmat osaa laskea itse noista raskausviikoista vastaavuudet. Mutta tämä on ihan minun oma mutu-tuntuma eli ei mitään tietoa onko oikeasti näin, tuli vaan tämmöinen vaihtoehto mieleen. Meillä siis sai käydä antamassa verinäytteen rv. 9-11 ja ultra rv 11-13 eikä mitään rjoitusta montako viikkoa tms. välissä tulisi olla.

 

Hei älkää hyvät ihmiset olko niin tuomitsevia toisiamme kohtaan!Kohtele muita niinkuin toivoisit muiden kohtelevan sinua!
Antakaa ihmisten tehdä omat tilaanteeseen sopivat OMAT päätöksensä ja KUNNIOITTAKAA niitä!:stick:
Ei PARANE MENNÄ ARVOSTELEMAAN, KETÄ TE LUULETTE OLEVANNE TUOMITSEMAAN?
Kaktuspiikkille paljon voima haleja asian kanssa, tiedän että EI VARMASTI OLE HELPPOA luopua lemmikeistään jotka ovat jokaiselle eläimen omistajalle rakkaita!
Olen samaa mieltä että lapsi/ihminen menee aina edelle ja minusta on ihan älytöntä edes verrata niitä!
Olen itse ollut lapsena ja nuorena erittäin eläin rakas ja minulla oli aina useita lemmikkejä.Kun aloin odottaa esikoistani kissani sai lähteä samantien ovesta ulos kynsimästä ja pissailemasta!Lapseni saatua en tosiaan enään ole pahemmin eläinrakas, koiraa tai kissaa en ottas enää ikinä..Haluan minimoida kaikki riskitekijät raskautta ja lapsia ajatellen.
Ollaan kaikki erillaisia ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Ja pidetäänpä mielessä että me kaikki täällä olemme raskaana ja erittäin herkissä tiloissa on monet, JOTEN TOIVOISIN TEILTÄ VÄHÄN HIENOTUNTEISUUTTA KUN LAUOTTE MIELIPITEITÄNNE!Jookos?
Vanilla whipille kiitos kattavasta analyysista koskien rattaita! varmasti on monelle ensikertalaiselle hyviä vinkkejä.Itse olen havinnut ihan samoja asioita hyvistä rattaista ja hyvistä ominaisuuksista!
Vielä oma vinkkini on että käykää liikkeissä kokeilemassa eri rattaita, ottakaa vaikka kaverin muksu mukaan ja istuttakaa rattaisiin.Ottakaa huomioon se että joustavat riittävästi (kun maassa on aina töyssyjä),jarrut, ovatko kevyet ja pystytkö miten nostamaan niitä työntöaisasta käsin, esim. kun menet jostain virasto ovesta sisään ja joudut hieman nostamaan ensin etupuolta...no varmaa tajusitte!
Sori sekavahko selostus
Hui, huomenna alkaa viikko 12! Ihanaa on odottaa:heart: hyvä ja ihana olo:heart:
oon joka päivä kunnellut pikkusen sydänääniä ja voin sanoa että olen kiintynyt siihen pikkuolentoon jo TODELLA PALJON!Tunnen rakkautta tätä pientä kohtaan tosi paljon ja tuntuisi ihan maailmanlopulle jos en häntä saisikaan pitää...Voi että..Toivottavsti kaikki menee hyvin!Välillä iskee pelko ja huoli.
Ylihuomenna ultra, jännittää kyllä kovin.

Myy ja Nuppu 10+6

 

Hehe, en ajatellutkaan että tosiaan kun keskustelupalsta on täynnä raskaana olevia pikku ärripurreja, voi syntyä keskustelua. Olette ihania senkin pallomahat :heart:

Eilen poksui ja viikon päästä olisi nt-ultra. Paha olo väistynyt, väsymys vaivaa jos ei nuku kunnolla. Eimullamuuta, nyt saunaan

Pipsis rv 11+1

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista, niitä olikin tullut taas oikein roppakaupalla!

Itse sain jo seerumiseulan tulokset (ultra oli viime maanantaina, tulos tuli postitse jo perjantaina!) ja niissä ei näkynyt kohonnutta riskiä. Vähän kaduin koko seulaan menemistä, mutta eipähän tarvitse sitä enää pohtia.

Älytön väsymys ja saamattomuus vaivaa vieläkin. Varsinaista pahoinvointia ei ole, mutta kunnon lämmin ruoka ei sitten maistuisi millään. Ja jotkut tv-mainokset saavat aikaan oikein kunnon puistatusfiiliksiä, kuten Kotipizzan Lasanen, rypsiporsasnuggetit ja kaikki, jossa paistetaan kanaa... Yök! :$

Minäkin olisin jo melkein vannonut tunteneeni pienen hentoja liikkeitä välillä, mutta herranjestas, päivittelin jo tuolla fb:n puolellakin, että eivät kai ne voi vielä tuntua?!!? Joka tapauksessa, alkavat tuntumaan varmaan viimeistään kuukauden päästä, jännää. :heart:

Eläinkeskusteluun on minunkin pakko sanoa mielipiteeni, mutta mainitsen vielä, että en kohdista sanojani kellekään, ovat vain minun mielipiteitä. Niinkuin muutkin ovat täällä sanoneet, on mielestäni rohkeaa ja vastuuntuntoista myöntää, jos omat rahkeet eivät riitä eläimen pitämiseen, oli syy mikä tahansa. On harmi, jos eläin joutuu vaihtamaan kotia, mutta aikuinen vastuuntuntoinen ihminen osaa ajatella eläimen parasta, lapsen turvallisuutta tai muuta painavaa asiaa, mikä se sitten ikinä onkaan. Vaikka syy sitten olisikin monien mielestä vähäpätöisempi ja "pinnallisempi", kuten "tämä ei nyt ollutkaan mun juttu" tai eläin ei olekaan niin söötti enää kun se ei ole pentu - näillä syiden keksimisellä yritän vain korostaa mielipidettäni siitä, että syyllä ei loppujen lopuksi pitäisi olla muille mitään väliä - niin ei se mielestäni ole muilla syy tuomita (ja tässä kohtaa taas mainitsen, että en kohdista tätä sanomaa kellekään). Eikös se ole eläimellekin parasta, jos hänelle löytää rakastavan ja välittävän kodin, jossa sille on oikeanlainen ympäristö, aikaa ja osaamista? Vastuuntuntoista ei enää ehkä olekaan, jos samaan kotiin, samaan elämäntilanteeseen hommataan taas uusi lemmikki, kun aika kultaa muistot, ja tämä taas etsii uutta kotia jonkin ajan päästä, alkuhuuman laannuttua. Ihanteellista tietenkin aina olisi, jos eläin pystyisi viettämään koko elämänsä samojen ihmisten kanssa, ja tämä ajatus tulisi mielestäni olla aina lähtökohtana eläintä ottaessa, mutta niinkuin monet ovat täälläkin jo joutuneet huomaamaan, ei asia valitettavasti aina mene niin.

Harmi, kaktuspiikki, jos pahoitit mielesi muiden kommenteista, vaikka kukaan ei kommenttejaan varmasti kohdistanut sinua syyllistääkseen. Toivottavasti pystyt jatkamaan keskuteluja omaan aktiiviseen, eläväiseen tyyliisi tästä huolimatta. Ja toivottavasti koiruudelle, kisusellekin, löytyy uusi, hyvä koti :heart:

Itse jouduin luopumaan kaneista noin vuosi sitten, esikoiseni ollessa vähän vajaa vuoden ikäinen. Allergisoiduin niille (tai heinälle, mutta nehän nyt ovat erottamattomat) raskausaikana tosi pahasti, sain esimerkiksi kunnon säikäyttäviä hengenahdistuskohtauksia ja mieheni joutui hoitamaan kanit käytännössä kokonaan. Odotin, että allergiaoireet helpottaisivat tytön syntymän jälkeen, mutta näin ei käynyt. Kanit olivat omassa huoneessaan, kun vielä silloin nukuimme koko perhe samassa makkarissa, mutta kontaktini niihin oli käydä välillä tervehtimässä muutaman minuutin ajan satunnaisesti. Astmalääkkeitä kului päivittäin, nenä oli jatkuvasti tukossa jne. Onneksi löysin pupusille aivan ihanan kodin todella herttaisen oloisesta perheestä, jossa viettävät oikein kunnon kaninpäiviä Monet itkut kyllä tuli asian kanssa itkettyä, ja vieläkin on pupusia ikävä. Päätökseni oli oikea, sitä en epäile hetkeäkään.

Meillä on siis useampi kissa ja sekarotuinen pienikokoinen koira. Eläimet ovat taas sitten esikoisen vauvavuoden jälkeen päässeet nukkumaan makuuhuoneeseen kanssamme, mutta niitä pitäisi taas alkaa totuttamaan, että makkarin ovi pysyy suljettuna. Voi hyvä ihme sitä huudon ja raapimiseen määrää aina alkuun! :kieh:

Luin muuten hiljattain jostain artikkelista, että on hyvin tyypillistä, että synnytyksen jälkeen vastasyntyneen äiti kokee perheessä olevan koiran, tuon aiemman silmäteränsä, jotenkin likaisena ja ärsyttävänä otuksena. Ajatukset menevät kuulemma ohi muutamassa viikossa. Olen jo nyt huomannut itse, että kun aiemmin koiran kanssa lenkillä käyminen oli itselle se kiva ja energisoiva juttu, on se nyt oikea taakka, ja jääkin liian usein miehen kontille. Aiemmin meillä on ollut tapana lenkittää koira aamupäivällä tytön kanssa noin 40 minuuttia, ja illalla jompi kumpi meistä vanhemmista käy vähintään samanmoisella lenkillä uudestaan. Nyt on koiraparka joutunut pärjäämään vähemmillä lenkeillä Ehkä se tästä, kunhan kevät tekee tuloaan ja väsymys alkaa väistymään. Suoraan sanottuna, tällä hetkellä suostuisin varmaan muuttamaan kamppeeni väliaikaisesti vaikka vanhainkotiin, jos sitä markkinoitaisiin minulle valmiiksi katetulla pöydällä, puolestani hoidetuilla kotitöillä ja runsaalla levolla :ashamed:

Krumeluu rv 13+0 (huih! niin paljon jo! )

 

Hahhhah krumeluu ku nauratti tuo sinun kommenttisi koskien vanhainkotia!
Itte olen kans ihan tosissaan haaveillut jostain lepokodista ja tuo vanhainkotikin tuntus aika hyvälle ajatukselle, kyllä! Kyllä se kevät sieltä tulee, pian!

 

Ah , ihanat hormonit!

 

vielä kukun täällä vaikka väsyttää ja aamulla kamalan aikanen nousu |O

Eläinkeskusteluun sen verran, että mekin on laitettu pois yksi koira 3v sitten.. Ja juurikin niin perustein, että oli loputon energia pakkaus ja tolkkua ei tullut päähän vaikka käytiin koirakoulussa apua hakemassa. Lenkilläkäynti oli yhtä tuskaa vaunujen kanssa (ja meillä kun paljon lenkkeillään juurikin vaunujen kans) Silmiään ei voinut irti päästää kun jo hävis. Lisäksi repi tuota vanhempaa koiraamme reppanalla ei ollut karvoja selässä ja hännässä.. ja jos eri huoneissa piti, oli ovenkarmit sen näköiset.. Hyvin ihmisrakas koira, eikä ihmisille koskaan mitään tehnyt, mutta tuntui, että omat voimavarat ja aika ei riitä siihen mitä koira vaati. Saikin ihanan kodin anoppilasta jossa aina tavataan =) Siellä saa mellastaa ja on sopeutunut erittäin hyvin talon tavoille.
Edellinen kissa hävitettiin kun kuopuksella ilmeni allergia.. ihottumaa oli muutenkin ruoka-aine yliherkkyyksien takia ja sitten kaikki paljaat kohdat oli ruvella tai auki kun kissankarvalle herkistyi. Ihana kissa mutta kyllä lapsi menee ehdottomasti etusijalle.
En tiedä altistuiko typy ajan kanssa mm. mummolassa kissoille, mutta nykyään ei tule mitään oireita ja uskaltauduttiinkin ottamaan jälleen kissa.
Nyt väkisin mietityttää, että mitä jos seuraava lapsi on yhtä allerginen mitä aiemmat.. Mutta jos niin on, toivon että saataisiin meidän karvakasa jonnekkin sijoitukseen ja että voitaisiin sitten ottaa takas kotiin kun/jos mahdolliset allergiat helpottaa.
Karvoista en tykkää minäkään, mutta olen oppinut sietämään ja tosiaan ehkä en ole enää niin eläinrakas mitä ennen lapsia, mutta ilman koiraa puuttuis elämästä jotakin. onneksi tuo meidän 8v coctail on oikea gentlemanni Kulkee nätisti niin pyörän kuin vaunujenkin kanssa ja myös irti.. Ja tietääkseni aika lailla samalla lailla kouluttanut molempia.. toinen vain sattui olemaan luupäisempi sekoitus

Jokaisella on näistä asioista omat mielipiteet ja jokaisella eri tilanteet. Ja tosiaan ei kukaan ole ketään varmasti tahallaan loukannut.
Kyllä itsekkin olen sillä kannalla, että eläin on elävä olento, eikä sekään ansaitse tulla riepotelluksi paikasta/perheestä toiseen, mutta kyllä ihmiset menee etusijalle.
Mutta esim. kissojakin on niin valtavasti saatavilla ja harmillisen usein otetaan kissa jota katsellaan muutama vuosi ja sitten päätetään, ettei enää jakseta sitä.. ja kissathan voivat elää hyvinkin pitkään.

Meillä eläimet elää aika kovassa kurissa ja vastavuoroisesti lapsiltakin vaaditaan, että eläimenkin on annettava olla omassa rauhassaan. Kissan kanssa vaatii vielä opettelua, mutta pieni rappaus muistuttaa jos ei äitin sana tepsi.

Yläkertaan makkareihin eläimillä ei ole asiaa paitsi kissa pujahtaa joskus pikkukakkosta lasten kanssa katsomaan Mutta yöllä ovi pysyy kiinni. Sen puoleen en ole ikinä ollut huolissani, että kissa menisi vauvan sänkyyn kaveriksi nukkumaan. Sen sijaan ulkona nukuttaminen vaatii tarkkailua kun tässä on naapureillakin kissoja..

Huomenna taitaa poksua rv13 =)
Ensi ma neuvola, joka täällä on tietääkseni kuukauden välein, ellei ole 3 vuodessa käytöntö muuttunut.
Dopplerilla ollaan pikkuista kuunneltu :heart:

Suhteellisen rönsyilevä teksit muta silmät harittaa jo..
Nyt nukkumaan, että aamulla pääsen ylös ajoissa.

 

Siis apua pakko tulla teillekkin kertomaan on sen verran hauska juttu, nauroin tänään niin paljon jotta huhhuh VAROITUKSENA voin sanoa että kannattaa käyrä kusella ennen ku lukoo

Elikkäs pelattiin tossa kavereiden kesken pelikorttia ja yks mies puolinen kaveri rupes kertomaan tämän aamuisesta tapahtumasta.
Oli pukenut työhaalarit aamulla päälle ja lähtenyt hakemaan puita, pannuhuoneeseen mentäessä rupesi tekemään stokeriin valkiaa. Vähän oli kaverilla tunne jotta pitäis mennä paskalle, mutta ajatteli jotta ei jaksa riisua vaatteita ja puitakin pitäisi mennä hakemaan lisää, no lähti hakeen puita lisää ja siinä sitten puun kanto reissulla päätti päästää pierun mutta kuinkas ollakkaan paskat valui pulttuun oikoosenaan kaveri juoksi täyttä vauhtia tupahan ja naureskeli ittellensä "jotta on se mahtavaa ku huomenna täytän 27 ja paskansin housuuhini" siis voi luoja ku nauroon niin kippuras ku kaveriki sitä niin tosissansa selitti...Aivan mahaan koski ja veet valu silmistä ja ei siinä vielä kaikki, nauroon niin lujaa jotta kusin housuuhini ja siitähän riemu alkas uurestaan:ashamed:

Hyvää yötä kaikille:wave:

Kakaa ja Toukka 12+5

 

kakaa kiitos aamun parhaista nauruista Mussa on vissiin jotain vikaa ku nää jutut naurattaa aina.. Ihan vedet silmissä nauroin!

Eipä tässä näin aamutuimaan muuta!

Aksuliina ja tänään tasan 12!!!!

 

Ihanan keväinen ilma tänä aamuna, mahtavaa! Piristi ihan älyttömästi, kun töihin lähteissä oli jo valoisaa ja nyt toimistolla istuessa aurinko paistaa ikkunasta täydeltä terältä

Tuo eriävä ultrakäytäntö kyllä ihmetyttää. Väestöliiton sivuilla on kyllä sikiöseulonnoissa mainittu vain tämä käytäntö, että ensin verikoe viikolla 9+ ja sitten nt-ultra viikolla 12+. Outoa että se voi erota niin paljon eri paikkakunnilla. Sitten on alkanut mietityttää nuo ultralaitteet, että minkälaisia / tasoisia ne missäkin ovat. Onko yhtä luotettavia ja uusia joka paikassa, enpä usko. Ja jääkö jotain ehkä huomaamatta jos laite on kovin vanha? Lääkärin kokemus / kokemattomuus on tietysti toinen seikka, mutta sehän on tuurista kiinni minkälaisen lääkärin sattuu saamaan ellei käytä yksityistä. En tiedä, ehkä nämä on ihan neuroottisia mietteitä, mutta oletteko ajatelleet tällaisia koskaan?

Vanilla Whip (10+1)

 

Vanilla Whip: täälä kans yks ihan ulapalla noista ultra käytännöistä silloon 10.2 kun käytiin ekan kerran neuvolassa niin kehotettiin viikonlopun aikana päättämään halutaanko sikiöseulontaan vai ei ja verikokeisiin piti täälä mennä ensin ja tiistaina sinne menin ja viikkoja tuolloin oli jo 10+5 ja sitten kun sain lähetteen ultraan niin se meni vasta 5.3 päivälle eli viikkoja neuvolan mukaan silloon jo 13+4 ja sitten vielä neuvolassa sanottiin että 2 viikkoa ennen pitäisi käyrä verikokeissa.... Ja sitten minua on mietityttänyt se että, kun monissa tiedotteissa lukee että tuo sikiöseulonta ultra tapahtuu emättimen kautta ja monet muut kaverit on sanonut sitä samaa jotka eivät sielä vielä ole ollut. Mutta sitten yksi kaveri joka on sielä ollut niin hänelle se oli tehty ihan normaalisti tuosta kohdun päältä. Eli kuinka se nyt sitten menee??

Aksuliina: Joo siis kyllä voi sanoa että hormoonit jyllää aika kovaa vauhtia täälä, kun eileen vielä nauroon hysteerisenä kuset housuissa niin tänään sitten aamulla itkeä turahdin.

Kakaa ja Toukka 12+6 (huomenna poksuuu, voi ku tuo aika menööki muka nopiaa)