Hei taas!
Kivaa, kun täällä näin aktiivisesti uusia kirjoituksia ja kuulumisia pukkaa! Itse en sinne facebookkiin ole näillä näkymin takaisin tulossa (tilini poistatin joskus helmikuun tienoilla) ja siksi toistaiseksi vain täällä kaksplussalla kuulumisianne seurailen!
Kertis-linjalla meillä mentiin esikoisella (ja mennään yhä, koska ei ole tajunnut vielä tuota pyttyä/pottaa) ja samallalailla jatketaan kuopuksen kanssa! Pieni pistos tuntuu omatunnossa välillä, mutta yksinkertaisesti en koe rahkeiden riittävän kestoiluun kaiken muun kotityön ohella...
Tiistaina tämä masutyyppi mylläsi itsensä sellaiseen asentoon, että pari päivää
liikkeet olivat todella vaisut, melkein olemattomat. Meinasi huoli jo pahemminkin iskeä, mutta kun pieni hento kosketus välillä tuntui, niin sain pahimman paniikin lykättyä taka-alalle. Nyt onkin sitten tänään masussa myllätty oikein urakalla. Asennosta en menisi enää niin vannomaan, mutta vahvasti epäilen, että vähän väliä tämä vaavi käy poikkitilassa ja enimmäkseen yhä tuossa perätilassa viihtyy. Ylihuomennahan se asento sitten selviää, kun on tuo
synnytystapa-arvio neuvolassa. Eli
eilen poksui 36 täyteen
Isyyslomaa mies pitää heti kun synnytys / sektio on, koska jonkun pitää tuon esikoisen kanssa kotona olla. Toivon kuitenkin että, jos sektio tulee, se tehtäisiin esim. to tai pe, jolloin mies voisi ottaa nuo päivät vaikka vapaaksi (+viikonloppuna vapaata) ja sitten aloittaa vasta seuraavan viikon maanantaina sen kolmen viikon isyysloman. Muuten menee tosiaan yksi viikko siihen, että minä + vaavi ollaan sairaalassa ja mies esikoisen kanssa kotona. Tuntuu, ettei se kaksi viikkoa kun ollaan kaikki yhdessä kotona muuten riitä mihinkään...
Kivaa myös, kun olette jaksaneet jakaa kokemuksia ja pohdintoja noista
synnytysasioista. Tavallaan taas joutuu tähänkin (synnytykseen siis) ikään kuin "ensikertalaisena" varuiksi varautumaan (vahva veikkaus, että sektio kuitenkin tulee). Eli ensimmäisessä synnytyksessä, kun en päässyt niin pitkälle, että noista varsinaisista synnytystapahtumista mitään kokemusta olisi
Yhden synnytyksen pääsin aikoinaan opiskelijana kokemaan ja avustamaan - ja tämä synnytys olikin silloin ihan kuin oppikirjasta! Yllätys oli silloin, miten ne hajut (lapsivesi + kakka + veri - yhdistelmänä) alkoivat tekemään pahaa, kun sain/jouduin seisomaan synnyttäjän jalkopäässä "jalkatukena". Muuten kokemus oli "vau!" ja aivan uskomattomalta tuntui se, miten täysin tuntemattoman puolesta sitä oli niin iloinen ja onnellinen!
Mutta siis vaikka hajut päätä hetkellisesti huimasi, tuntui kaikki niin asiaan kuuluvalta, ettei sitä mitenkään vastenmielisenä voinut kokea! Eli tuolloin sain hieman näkökulmaa kätilön työstä ja ehkä helpompi olla "nolostumatta" tai muuten liiemmin panikoimatta näitä "turhanpäiväisyyksiä" tuossa muuten niin jännässä tilanteessa!
Sellaisia tällä kertaa, nyt mukavia lauantai-iltoja itsekullekin!
Bastet ja tyyppi rv. 36+1