Että kun vaihtelee olot. Aamupäivällä ja päivällä töissä olin ihan että jeejee, loistava fiilis. Kotimatkalla pimeää tietä ajaessa vastaantulevien valot alkoi tuntua inhalta. Kotona oli eklo ja ihan tööt olo. :/
On kyllä hyvä kun on tämä vertaisryhmä! Helpottaa lukea, että muitakin öklöttää ja on ollut päänsärkyä ja vaihtelevaa oloa.
Varhaisultraa pitää itse odottaa vielä 1vko ja 1pvä. No, nopeesti kait tää aika menee(!) Mies on ollut vähän hämillään että tuleeko hänkin mukaan. Sovittiin sit, että mennään yhdessä ultraan.
Joku puhukin neuvolan toiveesta, että mies ekalle käynnille mukaan. Tää on mun eka raskaus (miehellekin oon eka kumppani raskaana) ja mies oli ihan hämmästynyt, että häh, pitääkö hänenkin tulla, eikös ne oo jotain naistenjuttuja
Alkujärkytyksestä toivuttuaan sanoi tulevansa mukaan. Ja neuvolan esitietopapereihin valitsi vaihtoehdon, että aikoo osallistua synnytykseen. Ihmiset on niin eri tahtisia. Mun mies on ihana, mut silleen eri luonteinen, että sillä kestää aina päivän tai muutaman ajatella joku juttu läpi, mihin mä voin vastata parissa minuutissa.
Onneks tunnen tyypin kohtalaisen hyvin ja osaan suhtautua, ettei se hidastele mielipiteiden sanomisessa ilkeyttään vaan luonteensa vuoksi.
Ai niin kiitos pikkurunosta kuka sen lähettikään, liikutuin. ;')
Tsemppiä kaikille meille!
