Syyskuun söpöläiset 2014 <3 *helmikuussa*

Bussi on joo sellainen paikka jossa huono olo iskee helpoimmin... minulle pahin on kuitenkin nykyään keittiö! Ruoankäry on kauheaa haisteltavaa vaikka kuinka ihana ruoka olisikin kyseessä.

Tuntuu että jotenkin viime päivinä ajatukset eivät enää olekaan bumerangina palanneet koko ajan raskauteen ja vauvaan, tunnen vähemmän tarvetta miettiä näitä juttuja tai kirjoittaa tai puhua aiheesta. Oireet ovat kyllä olleet päällä väsymys ja kuvotus etunenässä mutta jotenkin olen jo tottunut niihin ja pystyn elämään niitten kanssa ajattelematta jatkuvasti niiden aiheuttajaa niin etten jaksa keskittyä mihinkään muuhun. Uutuudenviehätys katosi jo? ;-) Parempi näin, eipähän tule hermoiltua.

Eikös se mennyt niin että odottajilla älykkyysosamäärä laskee väliaikaisesti (ja vauva kotona tekee saman niin äidille kuin isällekin), minä ainakin olen tehnyt viime päivinä tosi noloja mokia. Yritin leipoa kuivakakun, mutta laitoinkin taikinaan suolaa sokerin sijaan ja unohdin soodan ;-) Laitoin hoitoaineen sijaan tukkaani suihkugeeliä. Ja sitä rataa. Raskausdementiaa?

 

Minutkin sais poistella listoilta. Eilen kovien kipujen seurauksena ultraan jossa, vauva rv 10+3 ei löytynyt enää sykettä. Vielä pari viikkoa sitten kaikki hyvin ultrassa, vahva syke ja liikkeitä.

Ihan perseestä!

Onnellista odotusta kaikille, jospa itsekin pääsisi mahdollisimman pian uuteen pinoon odottelemaan.

Onneksi on jo yksi lapsi kotona, helpottaa oloa kun saa esikoisen rutistaa syliin. Myös nuori ikä on vielä puolella ja helpot nopeat raskautumiset takana. Että eiköhän tämä tästä vaikka nyt just tuntuu siltä että kaikki suunnitelmat ja haaveet on viety eikä tästä olossa vellomisesta tule loppua.

 

Pitkästä aikaa ilmoittelen itsestäni.. Arjen pyörittäminen vie voimat, väsymys siis edelleen päällä! Myös vellova huono olo iskee välillä.

Kävin tänään antamassa muutaman putken verta, oli kova työ olla syömättä 11 asti! Nyt kun söin niin ihan tosi huono olo

Työt pitäisi tällekin päivälle saada käyntiin..

Tänään viikkoja 10+4, kai tää on jännä, ekassa raskaudessa olin todellakin perillä mikä viikko menossa, nyt pitää välillä laskeskella

isot halit :hug: keskenmenon kokeneille! Se on raskasta, aika auttaa

Odottelen kovasti ultraa, joka on meillä 28. Päivä, toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin! Välillä iskee huoli, toisaalta oireet on eikä mitään syytä, miks ei olisi hyvin.. Muutama kaveri tietää nyt raskaudesta, minun perhe ei vielä..

 

Heippa kaikille täältäkin!

Ja heti alkuun pahoittelut niille, jotka ovat joutuneet kohtaamaan km menetyksen :hug: .

Minäkin olen käynyt täällä lukemassa ahkerasti, minkä vaivoiltani olen jaksanut, mutta kirjoitusta ei vaan ole saanut aikaiseksi..joten koetetaas nyt .

Mullahan tää alkuraskaus on ollut aika huonovointista aikaa monellakin tapaa ja kiloja tullut ihan järkyttävää vauhtia. Pyysin sitten työterveyslääkärissä että ottaisivat multa kilpirauhaskokeet ja näin tehtiin.
Maanantaina lääkäri soitti ja ilmoitti että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja aloitettava tyroksiini.
Heti alkuun tuli tietty paniikki että eihän mitään peruuttamatonta ole ehtinyt tapahtua, kun arvot kuitenkin ihan vahvasti kilpparin vajaatoiminnan puolella.. ei kaiketi (välttämättä) mutta selvinnee varmuudella vasta synnytyksen jälkeen - ainakin itse uskon niin.
Nyt sitten aloitin sen tyroksiinin ja kaiken muun pahanolon päälle "nautin" näistä sivuoireista kuten leposykkeen reilusta noususta, pumpun entistä kovemmasta muljuamisesta,päänsärystä ja kilpparin turvotuksen tunteesta. Harmittaa,mutta eniten ja hartaimmin tietenkin toivon että vauvalla kaikki olis kunnossa.

Mulla tuli taas tätä valivalia, tuntuu ettei paljoa muuta näihin raskausviikkoihin ole vielä mahtunut..mutta jospa tämä tästä

Jos jollain kokemusta noista kilppariasioista, niin kuulisin enenmmän kuin mielelläni.

Hyviä vointeja kaikille !!

 

Eka lääkärineuvola ohi. Eipä siellä kummempia. Antibioottikuuri pitäis hakea emätintulehdukseen, oli kuulemma erittäin selvä tapaus. Ja pissassa leukkarit +2, huomenna aamulla pitää viedä pissanäyte labraan. Paino ei ollu noussu yhtään ja käskettiin syömään mutta kun ei maistu.

Pahoittelut ryhmästä poistuville. :hug:

Väsymys on edelleen ihan jäätävää. En oikein muusta osaa valittaa niin valitetaan aina siitä.

Nyt kiiruhdan arjen askareisiin.. Tine ja Eemeli 11+2 Eemelin sykkeet oli 176 :heart:

 

voi ei taas yksi menetys... jaksamista pauliinali!

 

Voi ei Pauliinali! Noinki pitkälle edennyt raskaus niin on varmasti ehtinyt jo tosi vahvasti tottua ajatukseen tulevasta vauvasta. Mullakaan ei ole yhtään varma olo, enkä oikein edes aina muista olevani raskaana, kun oireita on niin vähän.

 

No nyt vuotaa.. eiköhän tämä ollut osaltani tässä. Parempaa onnea teille muille!

 

Voi itku mitä uutisia täällä.... Halaus kaikille sitä tarvitseville! :hug:
Tuntuukko musta vaan siltä, vai onko tässä syyskuisten ryhmässä ollut enemmän menetyksiä kun muissa.

En ole pitkään aikaan jaksanut kirjoittaa, vaikka päivittäin luen kaikki jutut täältä. Täällä jatkuu tasainen huonovointisuus, mutta töissä olen kuitenkin yrittänyt käydä. Viikkoja nyt 11+0 ja ensi viikolla olisi niskaturvotusultra. Eilen otettiin veriseulat ja perjantaina olisi neuvola. Mä ostin kaverilta dopplerin ja nyt olen muutaman viikon ajan testaillut sitä silloin tällöin. Tänään jo huolestuin, kun ei sykettä vieläkään kuulunut. Perjantaina neuvolassakin kuunnellaan sydänääniä ja pelkään ettei kuulu sielläkään. Toivottavasti kaikki kuitenkin on hyvin...

 

Ja just kun mä eilen ajattelin, että ehkä tässä ollaan kohta jo voiton puolella, niin täällä onkin paljon suru-uutisia vastassa. Nyt alkaa mietityttää myös itseä (taas) että onkohan siellä edelleen kaikki kunnossa. Pitääköhän mun perhana kuitenkin mennä vielä uudelleen sinne ultraan, ennen sitä meidän oikeaa ultraa. Esikoinen kyydissä, joten ehkä se lisää tätä jännitystä vielä enemmän.

 

Voi pauliinali ja seetri. rankkaa kuulla tälläisiä uutisia. Jaksamista ja voimia :hug:

Itse tänään meinasin pyörtyä töissä. Kaiketi jotenkin verenpaineet heitteli ja sisäilma oli. Ii lämmin ja muutenki aika kiirus aamuvuoro. Oltii pomon kans hoitamas yhtä sänkyyn hoidettavaa ja mun rupes kaikki äänet kuulumaan ainaki 3 kertaa kovempaa ja silmis meni mustia pilkkuja. Sanoin pomolle että täällä on aika kauhis ilma täällä huonees. Sit alko jalois tunto katoamaa ja sanoin että pakko käydä haukkaamas happea. En ait päässy huoneestakaa pois ku jo oli pakko istahtaaja vaa hengitellä. Ihan kauhee olotila mut meni ohi ku istuin ikkunan vieres. Oli sitte kerrottava tälle asukkaalle ettei tilanne johtunu siitä, vaan että oon raskaana. Se ymmärsi sitte ja onnitteli ja naureskeli mulle.

Tulin töistä kotia ja ajattelin käydä kaupas ja apteekis, mut sit istahdin sohvalle ja se siitä ajatuksesta. Nukahdin ja herättyä oli ihan kamala olo. Söin mertvurstia suoraa paketista ja laitoin miehelle viestiä että tuo mulle juustohampurilaisen. Tiedän että hyppöötän sitä joka välis hakemaan jotain, enkä tiiä kuinka sille sanoa kuinka kiitollinen oon siitä et se jaksaa hypätä ja teherä. Sanoinki sit jotain,mut en tiiä oisko se ymmärtäny kuinka tosissani mä oon. on se vaa nii ihana.

Peikkotytsy 8+3

 

Pahoittelut kaikille keskenmenon kohdaneille!

En ole edelleenkään oikein osannut kirjoitella, kun en oikein uskalla olla raskaana myös henkisesti. Huomenna menen aamusta neuvolaan ultraan ja uskonkin siirtyväni pois tästä ryhmästä. Eilen huomasin oireiden alkaneen hävitä. Viime yönä sain kauhean mahataudin ja nyt oireista ei ole senkään vertaa tietoa. Edes rinnat ei arista yhtään. Ei kyllä huonot uutiset yllättäisi, tämä olisi sitten 3. perättäinen, yhteensä 5. keskenmeno. Jokaista keskenmenoa on edeltänyt yllättävä oireettomuus.

Toistaiseksi 8+2

 

Voimia kaikille menetyksen kohdanneille ja tsemppiä ja tarrasukkia muille!

Niinhän siinä sitten kävi ettei me tulla enää luomusti lapsia saamaan. Onneksi asiat saatiin heti etiäpäin ja 1,5kk päästä ois polille aika. 5-6kk päästä ois mahdollisuus päästä kunnallisella puolella lapsettomuushoitoihin. IVF on meiän ainoo mahdollisuus.

 

Hei vaan. Anteeksi kun tungen ryhmään. Edellisestä raskaudestani 7vuotta, tämä kuopus tyttö ja esikoinen 10v poika. Olen itse 28v. 4km kokenut äiti immeinen. Edelliset raskaudet ovat antaneet odottaa itteään mutta tämä olikin toisenlainen tarina. Multa löyty lokakuun lopussa kohdusta kasvain jonka vuoksi kierukka poistettiin. Yhet menkat tuli joulukuussa ja tammikuussa tein positiivisen testin. Viime to kävin ultrassa. Kasvainta ei löytynyt mutta "taimi" kiivaalla sykkeellä varustettuna löytyi. Mulla tänään 8+5 ja la oli vissiin 19.9? Meen pe neukkiin ekan kerran. Mulla oli alussa tissit tosi kipeet. Rv 5 alko 2pvän vuoto ja samoin 7vkolla 2pvän vuoto. Syytä ei löytynyt? Samalla oireet katosivat. Oli helpotus nähdä 7+ 6 vkoja vastaava alkio ja kaik kunnossa. Nyt kun rv 8 alko ni viime su saakka ollu niii kipeet tissit taas ja huono oloki yllätyää välillä. Menkka juilia on ilmassa myös. Toiv kaik kunnossa. Huh tulipa pitkä selostus mut toiv mahun messiin vielä. Aijuu ja vahva tyttö olo! Ja kerron vielä senkin valmiiksi että pelkään synnytystä todella paljon eli aion pelkopolille pyytää pääsyä.

 

sydäntähti mulla myös ollut aikas oireeton raskaus tähän mennessä. Mitä nyt se nälkä ja turvotus. Rinnatkaan ei tunnu mitenkään erilaisilta. Sairastin myös rajun noroviruksen tuossa 6+2 paikkeilla ja silti onneksi 7+0 ultrassa oli kaikki kunnossa. Toivohan ei ole menetetty vielä, ennenkuin vuoto alkaa. Tsemppiä odottamiseen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja murehdit turhia

peikkotytsy meillä mies on onneksi päässyt tähän asti suhteellisen helpolla. Kovia mielihaluja ei mulla juurikaan ole ollut. Miehelle sanoinkin, että on tähän mennessä päässyt helpolla

Menkkajuilintaa on ajoittain, joskus päivällä ja joskus illalla. Vähemmän kuitenkin, kuin aiemmin. Edelleen kova nälkä parin tunnin välein ja pissalla joutuu normaalia useammin käydä (joo no, mä käyn normaalisti kaks kertaa päivässä pissalla). Tavallaan sitä toivoisi niitä oireita että tietäisi kaiken olevan kunnossa. Enää kolme viikkoa ultraan.. menispä aika nopeasti!

Tänään 9+1. Hurjaa! Viimeksi 8+ tuntui oudon suurelta kun pelännyt, että menee kesken. Ja nyt ollaan jo tässä

 

Voimia teille, jotka olette joutuneet kokemaan keskenmenon! Minä niin tiiän tuon tunteen, jonka Pauliinali ilmaisi. Mulla todettiin kans 11. viikolla, että oli mennyt kesken ja kun on puolitoista kuukautta maannut pahoinvoinnin kourissa, niin ei ole kummoiset fiilikset siinä.

Uusiakin oli vissiin tullut, tervetuloa!

Mulla on aika karmee olo edelleen. Aina sitä toivoo, että seuraava päivä olis jo parempi (tässä vaiheessa uskaltaa jo toivoa, kun se ei enää olis niin huolestuttavaa se olon helpottaminen). Ja sitten taas makaa sohvalla ja yrittää olla niin ettei tarvis oksentaa. Paitsi välillä on pakko oksentaa, kun muu ei auta.

Ultraan olis vielä pari viikkoa aikaa, labrassa jo kävin. Lääkärineuvola on vasta myöhemmin, ku ei löytynyt aikoja.

Tämä on vähän tämmöistä väliaikaiselämää koko ajan, tässä ei kyllä hirveästi osaa hetkestä nauttia, kun ei hirveästi niitä hyviä hetkiä ole . Paitsi silloin, kun kuuntelee dopplerilla niitä ääniä, niin silloin on vähän aikaa niin hyvä mieli . Ja onhan sitä toki koko ajan iloinen siitä, millaisen palkinnon toivottavasti sitten syksyllä saa. Mutta sitäkin vielä miettii koko ajan aika varovasti.

Meelia ja kullanmuru 10+4

 

Eikä vuotokaan ole aina merkki keskenmenosta. Pelästyttää kylläki. Mulla oli ed raskaudes tytöstä tiputtelua ja tosiaan tässäkin raskaudessa ihan alussa muutaman pvän... toivon kyl et enää ei tulis!!

 

Bhumi: samantyyppinen olo, jotenkin ei oo jaksanu miettiä ja puhua raskaudesta ja vaihteeksi muitakin ajatuksia ollut joku viikon ajan. Oireetkin vähentyneet, mikä ajankohta huomioon ottaen ihan odotettavissa. Turvotuksen väheneminen on tuntunu ihanalta. Ajattelen, että ihan normaalia, ehkä oon saanut jotain ajatuksia jo "käsiteltyä" ja nyt rauhallinen odotteleva fiilis etenemisen suhteen. Varmaan sit tulee spurtteja taas myöhemmin ajatuksiin ja tunteisiin. Ai niin tunteetki olleet tasaisemmat, en oo tiuskinu miehelle yhtään silleen kun alun hormonihuuruissa

Isot myötätunnot keskeytyneille! *halaus*

Ilokarpalo ja Pipana 11+0

 

Terveisiä sohvan pohjalta! Joka päivä taas käyny täällä lueskelemassa mut tuntuu ettei oo voimia mihinkään, ei edes kirjottamiseen. Mutta toisaalta yhä onnellinen näistä oireista. Viime perjantaina oli ensimmäinen ilta ainakin kuukauteen, että oli normaali olo. En nyt siinä ehtiny vielä hirveesti pelästyä kun huono olo palas heti lauantaiaamuna ja jatkoa on seurannu. Tsemppiä kuitenkin vielä huonompien uutisten kanssa kamppaileville :hug:

Hei mites ketkä ootte jo käyny nyt/aiemmissa raskauksissa fysioterapeutin pitämällä perhevalmennuskerralla, onko miehet ollu mukana ja koitteko tarpeelliseksi? Paperissa lukee: "Myös isät ovat tervetulleita mukaan" mutta mietin tuleeko miehillä siellä tylsää kun aiheina on tuki- ja liikuntaelimistössä tapahtuvat muutokset, ergonomia, liikunta, rentoutuminen ja hengitys sekä lantionpohjan lihasten toiminta ja harjoittaminen. Kun jotenkin itselle kuulostaa, että ei välttämättä isän tarvisi osallistua, mutta jos siellä yleensä on aina molemmat niin siinä tapauksessa otan sitten minäkin ukkokullan mukaan

Aniko & pomppi 9+5

 

Voi ei, taas surullisia kohtaloita täälä Pahoittelut kaikille suuren surun kohdanneille :hug:

Huomenna olis ultra. Jännittää aivan älyttömästi, pahinta vuotojen vuoksi pelkään. Mulla on ollut keskeytynyt keskenmeno ja silloin ensimmäiset oireet oli juurikin vuoto. Se vuoto jopa loppui hetkeksi ja alkoi uudestaan sitten. Polilla ultrattiin ja todettiin kehitys loppuneeksi ja lääkkeellisesti piti tyhjentää kohtu kun ei itekseen vuoto alkanut. Ja nyt on kaikenlaista vihlontaa ja epämukavaa tuntemusta ollut niin en ole kovin luottavainen.

Mutta huomenna se asia selviää, en varmaan saa nukutuksi ollenkaan yöllä.

muhvi & pätkis 7+2 :heart:

 

Voi ei kun vieläkin keskenmenneitä Tsemppiä menetyksen kohdanneille!

Uusille täältäkin lämpimästi tervetuloa!

Oon kateellinen teille, jotka ootte jo np-ultrassa käyneet. Mulla piti olla 11.2. mut lykkäsivät väärälle synnärille ku luulivat Naistenklinikan remontin takia et meenki Kättärille. Nkl sitten soitteli perään että tuo aika on peruttu ja mul on uus aika vasta 4.3. (rv 13+0). Plussan oon tehny 30.12. ni tuntuu kyl aika käsittämättömälle jälleen kuinka pitkään pitää elää pissatikun valossa. Olokin on ku ei raskaana oliskaan, mut näimpä oli esikostakin. Ei vaan oo yhtään konkrrtisoitunu se ajatus vielä että syyskuussa meitä oliskin yks enemmän. Senkin puolesta odotan sitä ultraa että kaikesta tulee todellisemman tuntuista.

Labroissa kävin maanantaina eli ne on ainakin hoidettu alta pois. Vielä pitäis kiikuttaa tuonne pissanäytteet. Sentään jotain "tapahtuu". Mä kyllä toisaalta nautin tästä oireettomuudesta. Ristiriitaista

Pitäis taas alkaa ottamaan viikottain masukuvia ni näkee sitten muutoksen silläkin tapaa ja jää kiva muisto mahan kasvattamisesta. Ootteko muut jo ottaneet?

Yölliset pikaterveiset täältä ruudun takaa t. Simppu ja pikkumuru 10+2

P.S. Ei aikaakaan kun alkaa liikkeet tuntumaan! Esikosta tunsin ekat 14+1!

P.P.S. Miten sitä voikaan olla näin pihalla raskausviikoista. Esikosta tuli meneillään oleva rv niinko apteekin hyllyltä, nyt ei toivoakaan

 

Minusta kanssa tuntuu että syyskuisissa ollut paljon menettäneitä.katselin joskus jotain muuta ryhmää niin siinä oli ehkä 5kpl. Luulen että syy on kuitenkin että meidän ryhmässä ollut niin aktiivisia äitilöitä jo alussa että sitten useempi tippunut pois
Minusta olisi kiva sellainen tarkistus ultra odottaville.typerää äitien simputusta vaan tällainen. Ja simpulle olis pitäny antaa mahdollisuus ultraan vaikkei olis ollu np. Just fb:n puolella kirjoteltiin siitä kun jotkut ei sitten millään voi ultrata vaikka kuinka äiti olisi kipeä tai huolissaan.ihme pelleilyä. Sori nää suorat sanat tänään lähden helsinkiin syömään ja en muuta saakkaan tehdä hotellissa pari päivää tekee kyllä hyvää! Helsingin tuliaisiks on tarkoitus katsoa ekaa vauvan vaatetta <3<3<3
10+5

 

Ja tottakai saa ryhmään liittyä kaikki syyskuiset ja lähellä olijat! Kiva vaan ! Kyllä tänne mahtuu

 

Juu kaikkien tapauksessa esim. vuoto ei todellakaan ole keskenmenon merkki, mutta mulla kyllä on! Onneksi nyt taisin kyllä ylipanikoida tästä oireiden häviämisestä, koska yöllä kun en saanut unta, kaivoin dopplerin esiin ja olen aika tosi varma, että sain pienen sykkeen kuulumaan hetkeksi. Olin niin onnellinen, että pääsenkö minäkin vihdoin odottamaan vauvaa!?! Sain itse asiassa ensimmäiset äänet kuulumaan jo 8+0, mutta en ollut ihan varma, niin hiljaa kuuluivat, nyt sain kuulumaan täsmälleen samasta kohdasta, mutta voimakkaammin kuului :heart: Muutaman tunnin päästä ultraan tarkistamaan etten kuullut omiani!

 

SYDÄNTÄHTI! Pidän sormet ristissä että pieni ihme löytyy