Syyskuiset 2019

Meillä mies ei aiemmin halunnut kauheasti riskeerata koska oli niitä ennenaikaisia supisteluja ja nyt vauva on niin iso ja jotenkin jo niin "läsnä" siinä että molemmista tuntuu oudolta puuhastella mitään. Varsinkin ku nyt vauvan pää on ihan alhaalla ja kiinnittyneenä :D Ite voisin kokeilla silti mut eipä näytä miestä kiinnostavan... :unsure: Ite stressaan johtuuko ulkonäöstä mut ei kuulemma siitä oo kyse, ei vaan jotenkin halua kun vauva on siinä lähellä. Ollaan kyl puheltu et sitte kaikki ässät käyttöön ku meidän lapsenvahdit on meillä muutenkin kylässä lasketun tienoilla mut saa nyt sitte nähä tuleeko siitä mitään. Ärsyttää itteä koko raskausajan seksielämä koska normaalisti haluaisin kyllä puuhastella usein, nyt hyvä jos kymmentä kertaa on tehty yhtikäs mitään koko raskausaikana. Heti vauvan synnyttyä tilanne ei takuulla korjaannu mut ehkä sitte vähän ajan päästä, ku oon toipunut.
 
Täytyy sanoa että täällä eri tilanne koska mies töiden takia asuu vähän pidemmän matkan päässä:( mutta aina kun vapaat niin tulee kyllä edelleen harrastettua seksiä 2-4 krt päivä:oops: nololta tämäkin tuntuu myöntää:eek:
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
@BIMK ei siinä minusta oo mitään noloa, päin vastoin hyvä jos ootte saaneet pidettyä ns. totutun tahdin raskaudesta huolimatta. Mulle seksi on parisuhteessa tosi tärkeä asia ja jos koko homma jotenkin täysin oleellisesti muuttuisi nyt raskauden ja vauvan myötä niin kyllä sillä olisi varmasti jotain vaikutusta. Toki ollaan molemmat varauduttu siihen että ihan heti suoraan synnytyksen jälkeen tuskin pystyn seksiin ihan samalla tavalla kuin ennen mutta toisaalta onhan niitä muitakin tapoja kuin vain yhdyntä. Meillä tahti yleensä ollut luokkaa 2-3 kertaa viikossa ja pysyi kyllä sellaisena johonkin raskauden reiluun puoliväliin saakka. Sen jälkeen kerrat alkaneet harventua. Mutta ehkä tästä ei nyt kannata ottaa stressiä ja menee sitten synnytyksen jälkeen omalla painollaan :)
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
Soitin aamusta neuvolaan ku turvotus taas pahentunut ja sain kutsun omalle hoitajalleni. Katsottiin pissanäyte ja verenpaine. Ei merkkejä raskausmyrkytyksestä mutta hoitaja meinasi että synnytystä valmistavat hormonit pinnassa kun turvotusta tullut selvästi, painokin noussut parissa päivässä reilun kilon. Vauva jaksaa hyvin ja on yhä pää kiinnittyneenä. Hoitaja arvioi et yleensä näillä oloilla menee jotakin päivän ja parin viikon väliltä ja kysyi ollaanko varauduttu että vauva syntyisi vähän aiemmin :whistle: En jotenkin jaksa uskoa että syntyisi vielä mut eihän sitä tiiä. Yhtä hyvin voi mun puolesta oottaa vielä pari viikkoa halutessaan, pääasia ettei oo raskausmyrkytystä tms. Toki jos tää paisuminen pysyy ja yhtään pahenee niin en kohta jaksa tai ees kehtaa mennä ees ovesta ulos niin ihan hirveän kauaa ei tarvis mennä. Supistukset ei oo pariin päivään enää olleet yhtään kipeitä niin sen puolesta pärjäisin kyllä. Jalkaterät vain on niin turvoksissa että jalkapöydän jänteet ei erotu ja jalat on ihan törkeän kipeät :cautious: Lepoa ja pötköttelyä sain ohjeeksi, samoin veden juontia reippaasti, ne kuulemma auttaa parhaiten munuaisia poistamaan nesteitä. Lylleröfiilis on taattu :ROFLMAO:

Nyt rv 37+2.
 
Viimeksi muokattu:
Mä kävin kans neuvolassa aamulla. Mulla on ollu verenpaineeseen lääkitys jo vähän ennen raskautta. Paineet pysyny tosi hyvänä sen ansiosta. Samoin pissa ollu aina puhdas. Nyt oli yllättäen yhellä plussalla valkuainen ja verenpaine koholla. Eka raskaus käynnistetty raskausmyrkytyksen takia. Tosin mulla aamulla jäi lääkkeet ottamatta ennen neuvolaa. Vähä jo mietin, että niinkö se häätyy synnnärille lähteä ku mun lääkäri kirjotti papereihinki, että herkästi käynnistetään.
Sain ohjeeksi kotona mittailla paineet ja pissatestit. Nyt oli laskenu verenpaine melkeen normaaliks ja valkuainenki sama ku aamulla. Turvotusta ehkä ihan aavistuksen jaloissa iltasin. Seki oli outoa, että oli viikossa noussu kilo painoa :X3: Mulla nimittäin koko raskaudenaikana on tippunu paino kilolla, että nyt ollaan siinä lähtöpainossa vasta :D
Mun närästys on sitäluokkaa, etten oo pystyny kauheasti syömään. Aamupala ja jossainvaiheesa päivää yks ruoka. Siinä kaikki. Nyt sitte pyysin reseptin Omepratsoliin, jonka viikkositte alotin. Heti samana iltana teki mieli iltapalaa ku oli niiiin hyvä tunne ruokatorvessa :p. Ukolle sanoinki, että taitaa painoki lähteä nousukiitoon.
Aamulla tuli limatulppaa jonkuverran, mutta sehän nyt ei kerro mitään.
Se tunne kuitenki on, ettei mun ehkä tarvi sinne L.A.han asti ootella. Mahtaavat käynnistää aijemmin, jos nuo arvot alakaa ronklaamaan.
En pistä hanttiin :whistle:
Rv 38
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
@M i l j a ooh, sielläkin :love: Tuuhan kertomaan sitte tänne kuulumisia! Hurjasti tsemppiä... vaikka taitaa olla teidän vauva jo syntynyt :D
No kotia tulin, plaah. Ei ollu viikontakasesta edenny kohdunsuun tilanne yhtään. Pääasia, että vauvan voinnin sai tarkistettua eikä sydänäänet laskenu, vaikka kokoajan käyrällä supisteli. Saa kotona rauhallisin mielin ootella. Verenpaine oli koholla ni sitä pitää seurailla. Jatkuvasti supistelee, mutta silleen, että pärjää. Katotaan mitä yö tuo tullessaan.
 
  • Tykkää
Reactions: BIMK
Täällähän tapahtuu vaikka mitä kun on vähän aikaa poissa:LOL:

Tänään tuli sitten reissattua tuo 250 km, matka muuten ihan ok ei ongelmaa, vain pylly puutu pahastio_O luulen kyllä että nyt viimeinen reissu ennen syntymää, koska tänään tullut muutamat ensimmäiset kivuliaat supistukset levossa ollessa(y)

Voih @M i l j a kyllä se sitten pian tapahtuu varmasti(y)

@Lukka ymmärrän täysin, täällä ollut tämän raskauden aikana useasti miehen kanssa sukset ristissä:rolleyes: kunhan nyt molemmat rauhoitutte ja vedätte vähän happea niin kyllä se rakkaus sieltä voittaa:love:
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
Mä kevyesti päivitän, että poitsu syntyi sillon keskiviikkona klo 18.30 eli oli 39+4
3700g ja 52cm

Kaikki meni hyvin.

Tässä nää päivät mennyt ihan töttöröö sekaisin univajeesta. Kirjottelen lisää kun saan sen itsestäni irti.

Toivotaan jakaantumisia urakalla muille myös.
 
Täällä ollaan myös synnytetty. Juuri kun olin tänne kirjoitellut, että ei supistele enää kuin edeltävä viikolla niin alkoikin pikku hiljaa tapahtua. Eihän tätä tunnetta voi verrata mihinkään. Vauvaa tuijotettu, ihasteltu ja nuuskittu :love: Paljon tsemppiä vielä odottaville!
 
Vautsi, sielläkin, hurjasti onnea @Nyytti19 :love::love: Ja ois ihana jos saatais kuulla lisää synnytyskertomuksia ;)

Täällä kivut lisääntyneet taas, ainakin täksi päivää. Hillittömän kipeä pukama vaivaa :oops: Lisäksi koko lantionseutu juilii ja tuikkii. Pukaman parantaa vain synnytys joten alan toivoa pääseväni pian tositoimiin, nyt pelkkä istumaan meneminenkin käy jo kipeää. Välillä tuikannut semikipeä supistus, toivottavasti se tästä joskus lähtis :ROFLMAO:
 
@Miliani ai niin, mulla on tota ollut synnytysten jälkeen useampia kuukausia. Ainakaan mitään pomppimista ei ole pystynyt tekemään ja joskus saattanut lirahtaa vähän yskiessä tms. myös. Raskausaikana ei oo ollut ku muutaman kerran. Laskeumaa ei oo koskaan todettu. Joskus luin jostakin et osalla naisista kudokset ja venyminen palautuu normaalille tasolle vasta vuoden parin päästä synnytyksestä ja imetyksen lopettamisesta. Mulla meni viimeksi kaks vuotta synnytyksestä, 8 kk imetyksen loppumisesta, et pystyin taas lenkkeilemään. Ja koko ajan olin kyllä yrittänyt tehdä lantionpohjatreeniä. Kannattaa muistaa harjoitella, tarvittaessa käydä äitiysfyssarilla ja ihan vain antaa kropalle aikaa palautua. Raskausaikahan rasittaa jo pelkän lisääntyneen painon takia, lantionpohja joutuu nyt lopussa varsinkin kannattelemaan isoa painoa normitilanteeseen nähden. Toivottavasti nää vaivat tästä vielä helpottaa.
 
Elikkäs sillon keskiviikkona klo 01 yöllä tuntui oloa että jotain valahtaa, nousin ninjaliikkeillä sängystä ja vedet lorisi lattialle. Supistukset alkoi melko heti perään ja tuli 10 min välein. Ohjeeksi saatiin aamulla mennä naikkarille jos pystyy kotona ongelmitta olemaan. Aamusta alkoi tulla 6 min välein välillä tujumpia mutta enimmäkseen siedettäviä polttoja. Kohdunsuulla ei kuitenkaan kummempaa sillon aamulla, vähän kaulaa ja yhdelle sormelle auki ym. Käytiin kahviossa ja käveltiin vähän portaita, ei juuri apua. Vaihtoehdot oli kotiinlähtö tai sitten kävelylenkki joka siis valittiin, kotiin oli matkaa ja tuntui että supistukset koveni vähän vaikkei vieläkään kovin kummosia, säännöllisiä silti. Lähdettiin parin tunnin merenranta lenkille ja tuntui ettei mitään kummosta vieläkään vaikka astetta taas kovemmin supisteli. Yllätykseksi olin kuitenkin 3cm auki, silloin klo oli jotain 13. Saatiin jäädä ja melko räväkästi alkoikin alati kovenevat poltot. Tens laite selkäpuolella antoi ihan loistavaa apua, ja jossain kohtaa otin ilokaasun siihen tueksi. Seuraavan kerran kohduntilannetta tarkastellessa oli 7cm auki ja kivut kyllä niin jumalaiset. Siinä sain epiduraalin joka ei kylläkään vienyt kipuja niin hyvin kun muistelin sen toimivan, ei puhettakaan torkuista. Edelleen ilokaasuletkussa kahdella kädellä roikkuen olikin kohta ponnistuksen aika, 9min siinä ähkittiin ja woilaa. Kivut oli tipotiessään ja pieni ihanuus siinä silmät auki töllötteli äitiä. :love: Ei repeämiä, ei edes nirhaumaa jäänyt, kai sitä on jo niin väljä:ROFLMAO:

Siitä sitten yön aikana siirryttiin perhepesähotelliin jossa sitten jouduttiin muutama päivä viettämään kun seurasivat sokereita jotka oli kyllä taas niin pienestä kiinni nekin arvot mutta siellä oltiin kyllä ihan parhaissa olosuhteissa omassa hotellihuoneessa. Maito nousi hiukan hitaahkosti mutta nyt on kyllä niin jäätävän kuumottavat kannut että hellurei. :ROFLMAO:

Kysykää jos jotain jäi uupumaan. Pää tuntuu erityisen sekavalta juuri tänään ja vähän semmoi kipeekin olo. Liittyiköhän sekin jotenkin maidon nousuun? (n)

Kovasti onnea myös muille jo vauvan syliin saaneille, on se maagista, joka kerta uudelleen.

Vielä tosta kun synnytys alkoi, se edeltävä päivä oli jotenkin tosi seesteinen ja oli just se olo et tää ei tuu kyl viikkoon, ei supistuksia ei oloja. Ja se kahen päivän ripuli tosiaan oli... ei kai muita ennakko-oireita. Sitä limatulppaa lähti sillon 6vrk ennen.
 
@Veeja hyvältä kuulostaa sun synnytys, ihana ettei tullu mitään vaurioita, varmaan suht nopsaan toipuukin sitte. Millainen teidän vauva on tähän asti ollut? Onnea vielä hurjasti :love:

Mulla nyt totaalisesti äityi toi pukamavaiva, se on ihan helevetin kipeä... :cry: Liikkuminen on yhtä tuskaa..! Ja särkee se paikallaan ollessaankin. Muistan tän infernaalisuuden viime raskaudesta, silloin ei auttanut mikään muu kuin synnytys, äkkiä helpotti sen jälkeen vaikkei synnytys ponnistusvaiheen osalta ollut ees helppo. Aion huomenna viimeistään alkaa soittelemaan ja anelemaan käynnistysaikaa, en kestä jos tätä jatkuu vielä pari kolme viikkoa :cry: Aika skeptisesti suhtaudun mihinkään käynnistykseen enkä haluaisi sellasta mut ei pää kestä tällaista kipua päivätolkulla. Mieluummin vaikka parin päivän synnytyskivut käynnistyksestä ku useampi viikko tätä. Lantiolla juilii muutenkin mut ei mitään selvää merkkiä oo tullu siitä että vauva ois kohta itekseenki tulossa...
 
Onnea kaikille jo lapsensa saaneille :)

Täällä alkaa olla aika luovuttaja fiilis, todellinen alakuloinen olo vaikka kuinka yritän tsempata. Mulla on ollu aika paljon kaikkia ns. synnytystä ennakoivia oireita jotka ei sit kuitenkaan ilmeisesti mun kohdalla tarkoita yhtään mitään. Pari yötä tällä viikolla mennyt tyhjentyessä vessassa molemmista päistä, välissä siis aina yksi normaali yö kunnes jatkuu. Ei oikein sovi normaaliin vatsatautiin tämä mutta en tiedä sitten. Supistelee edelleen reilusti ja pitkäkestoisesti mutta ei noissa kuitenkaan kipua varsinaisesti ole mukana vieläkään. Lähinnä epämiellyttävä tunne. Ja valkovuotoa (oletettavasti) holahtelee edelleen reilusti. Ainut mikä näistä "klassista" puuttuu on se limatulpan irtoaminen, sitä en oo mielestäni vielä huomannut.

Tuntuu että kaikkien muiden syyskuiset syntyi jo (siis real life tuttujenkin) ja minä vieläkin ihmettelen. Mikä sinällään varmaan ihan normaalia kun laskettukin vasta viikon päästä. Miten tää on tämmöstä tuskaa tämä odottelu, eihän vielä mennä edes yliaikaa! Hohhoi.
 
Tsemppiä @tikkunekku90 ja @BIMK, eihän tää loppuraskauden oottelu niin hauskaa oo välttis... On piinaavaa ihmetellä ja jännätä milloin tulee lähtö synnärille ja samaan aikaan kärsiä jo ennen synnytystä vaivoista. Ite lähden illasta päivystykseen, tuo helvetin pukama on ihan kauhea, tuntuu että taju lähtee kun yritän istua alas tai nousta ylös. Lisäksi alaselässä on kipua ja paineen tunnetta. Oletan et vauva nyt jotenki hengaa niin tympiässä kohtaa et painaa vähän joka paikkaan. En sitten tiedä mitä haluaisin pukamalleni tehtävän, sitä ei varmaan voi akuutisti hoitaa muuta kuin avaamalla mut sit todella toivon että synnytys ei heti käynnisty koska ois kiva et se haava ehtisi ees vähän parantua. Ja toisaalta tää pukama voi hyvin ehtiä vaikka uusia ennen ku vauva syntyy. Synnytys tän oikeesti parantaa, ei mikään muu, jos menee kuten viime raskaudessa, silloin suostuin et pukaman sai avata eikä siitä ollu mitään apua, itkeä tihrustin pari päivää kivuissani. Tuskin silti suostuvat käynnistämään vaikka aion kyllä kysyä. Nyt rv 37+5.
 
Kiitoksia onnitteluista! Yrittäkää te odottajat vielä ottaa levon kannalta nämä viimemetrit mikäli vaan pystytte. Pian teilläkin oma tuhisija kainalossa, joka pitää hereillä oli yö taikka päivä. Itse olin melko varma, että yliajalle menisi mutta viikkoa ennen tulla tupsahti vauva.
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
@Lukka kuulostaa tosi ikävältä toi pukamahomma :sick: ei varmaan loppumetreille kaipais enää ylimääräistä.

Mä ite vaan niin toivon että tää lähtis itestää käyntiin tässä lähipäivinä, ettei tarviis käynnistää. Koska se käynnistys jos ei onnistu ballongilla niin ymmärtääkseni sen jälkeen alkaa lääkkeiden dumppaus ja sitä en haluaisi koska se kai sitten helposti tekee sängyn vangiksi.

@BIMK Onks sulla eka tulossa vai muistanko väärin?
 
Oon niin väsynyt ja kipeä etten jaksa lähteä oottelemaan päivystykseen... Huomenna sit omalle lääkärille jos on yhä sama tilanne aamusta. Vauva on puskenut entistä alemmas tai ainakin eri asentoon, maha on hirveän alhaalla. Toivon et sieltä hän ois pian tulossa... :whistle: Pitkin päivää taas tuntunut napakoita supisteluja mut ei mitään oikeesti kipeitä.
 

Yhteistyössä