Syysfiilistelijät 2023

Hei vain! Olette poissa ollessani tunnelmoineet ihanasti.

Viime viikolla ihastelimme kauniisti leiskuvia revontulia. Myöhäisillan lenkillä näkyivät valkeat aihiot, mutta muutaman tunnin kuluttua, kun pujahdin vilttiin kääriytyneenä ulko-ovesta, oli taivaankansi täynnä vihreän ja punaisen sävyjä.

Linnut ilakoivat pihlajissa koko viikon. Nyt ne ovat marjoista tyhjät, mutta lehdet ovat alkaneet pukeutua ruskaan. Viikonlopun aikana oli muutos ruskan voimistumisessa valtava. Kävin parin sadan kilometrin päässä viikonloppuretriitissä ja kokemus oli antoisa. Vaikka koko viikonlopun satoi enemmän ja vähemmän, niin yöllä pihasaunasta joentörmälle kävellessäni oli aivan pimeää ja valtavan kaunis tähtitaivas. Vesi oli mustaa ja kylmää, mutta sinne minä kastauduin ja huuhdoin arjen kireydet virran vietäviksi. Saunan edustalla lämpöä tasaillessa näkyi taivaalla tähdenlentoja. Hyviä asioita on tulossa, uskoisin.

Pikkulinnut ovat maassa syömässä tippuneita marjoja. Tulevana talvena laitan niille ruokintapaikan, jos vielä olemme täällä.

 

Tänä vuonna näyttää parhain ruska jäävän saavuttamatta. Lienee ollut liian lämmin syksy, sillä puut alkavat olla jo paljaita eikä kunnolliseen loisteeseen ehditty päästä. Harmillista!

Yöllä taas satoi tunnelmallisesti, mutta nyt jo aurinko suloisesti paistaa ja tietkin ovat kuivat. Nostin eilen talvikauden vaatelaatikon esille ja katselin mitä voisin jo ottaa käyttöön. Kesän aikana ehtii moni suosikkivillapaidan olemassaolokin unohtua. Nyt ne ovat taas kaapissa aktiivikäytössä. Kesäleningit saavat vielä hetken odottaa kaapissa, sillä ensi kuussa käymme bonusjuniorin kanssa ihmettelemässä välimeren suolaisuutta ja ihan oikeita palmuja.

Kutimien kutsu alkaa käymään ylivoimaiseksi ja lienee pakko päästä paikalliseen lankakauppaan hypistelemään keriä. Löysin kauniin kuviovillapaidan neulomisohjeen, jota haluaisin kokeilla. Työlangaksi haluan ehdottomasti suomivillaa. Tuntuu käsittämättömältä, että suuri osa suomalaisten lampaiden kerittävästä villasta menee hukkaan. Onneksi tilanne on alkanut vähitellen ilmeisesti myös parantua.

 

Itse huomaan jo ajattelevani, että sitten kun tullaan takaisin sinne Suomeen, on varmasti ruskaa mukavasti vastassa maisemassa. Voi kyllä olla, että ruskan kehitys on aika erilainen eteläisessä Suomessa, koska tälläkin hetkellä säätyypit tuntuvat olevan aika erilaisia etelässä ja keskirajan tienoilta ylöspäin.
Me täällä tosiaan elämme vielä ihan kesää, joten tekstinne ovat todella tunnelmallisia itselleni juuri nyt. Aina tähän aikaan vuodesta tykkään erityisesti lukea Vilkunan Vuodenajantiedosta vanhan kansan kalenterista, mitä merkitystä juuri näillä lähestyvillä kekrin ajoilla on ollut. Nyt en muistanut ottaa tuota kirjaa mukaan, mutta tälle sivulle on hyvin kerätty samoja juttuja (jos kiinnostaa vilkuilla).

Se olisi muuten Mikkelinpäivä tänään. Tässä pieni kuriositeetti kyseisen päivän vanhoista perinteistä: "Mikkelinpyhänä menivät tytöt kirkolle tyhjä tuppi vyöllä. Siellä pojat katsoivat mieleisensä tytön ja pistivät puukon tuppeen. Jos tytöstä oli sulho sopiva, hän pisti puukon kotinsa peräseinän rakoon, mutta jos poika oli vastenmielinen, pistettiin puukko oven päälle. "
Ihanan suoraviivaista!

 

Kilsikan tavoin minäkin oon katsellut tätä syksyä sillä silmällä, että ihan kauneinta ruskaa ei taideta tälle vuodelle saada. Harmillista mutta eipä tuolle mitään voi. On kuitenkin ihanaa kun vielä saan olla kotona ja tuleekin joka päivä ulkoiltua ja katseltua syksyn värejä ja maiseman muutosta. Sama ilmiö eli maiseman muutos on minusta ihanaa keväisin, on aina katseltava mitä uutta näkyy, sellaista mitä ei vielä eilen ollut.

Joululehtikin tuli, voi niitä aikoja kun sitäkin luki rauhassa iltaisin teen ja kynttilän kera.. nyt yrittää jossain välissä tutkia sivun tai kaksi, kun ei koskaan ehdi rauhoittua oikein lukemaan. Mielessä olen kuitenkin jo jouluakin tunnelmoinut ja miettinyt, vaikka nyt vasta lokakuun alkua mennäänkin..

 

Lokakuuta jo melkein viikko menty. Ilma viileni selkeästi alkuviikosta ja tänään oli ensimmäinen kaunis syyspäivä. Viikonloppuna saatetaan saada ensimmäiset lumisateet, mutta katsotaan kuinka käy. Toivon viikonlopulle kaunista ilmaa, sillä haluaisin päästä nauttimaan maisemista läheisellä vaaralla ulkoillen.

 

Täällä satoi lumen ja rännän sekoitusta koko yön, joten aamulla saatiin herätä "lumiseen" maahan. Eniten tästä oli innoissaan lapsemme, ei muuta kuin ulkovaatteet päälle ja ihmettelemään. Tekivät isänsä kanssa "lumiukon" ja heittelivät lumipalloja, hauskaa tuntui olevan. Minä katselin meininkejä ikkunasta, kipeänä kun olen. On ihana nähdä lapsen vilpitön ilo olemattomasta määrästä lunta. Ja ihan muutenkin tuommoisen taaperon maailman katsomuksesta voisi ottaa niin paljon itselleen...pienet asiat merkitsevät paljon.

Eilen satoi vettä koko päivän, joten rakennettiin vilteistä, lakanoista ja tyynyistä maja ja vietettiin siellä ilta. Lapsi kantoi kaikki pehmolelunsa sinne ja sitten lueskeltiin kirjoja. Oli ihanaa.

Täälläkään ei ole ollut hienoa ruskaa. Lehdet alkaa olemaan pikku hiljaa maassa. Harmi.

 

Ei tullut aurinkoisia päiviä eikä lunta, mutta kanervat ilmestyivät ilahduttamaan etuovelle ja terassille. Löysin kauniit leimuavan viininpunaiset yksilöt.

Viikonloppu oli poikkeuksellisen tapahtumarikas ja tästä onkin mukava laskeutua rauhallisempaan arkeen muutamaksi päiväksi. Pihlajat vielä pitävät kiinni keltaisista lehdistään, mutta huomaan selkeästi olevani vähän pettynyt tämän vuoden ruskaan. Talokaupat ovat myös ikävässä odotustilassa, katsotaan josko vielä talven aikana tapahtuisi ihmeitä ja molempien osapuolien näkemykset aiheesta lähentyisivät toisiaan...

Viikot tuntuvat viuhuvan ohi uskomatonta vauhtia ja samalla tuntuu siltä, että juuri mitään ei tapahdu. Nyt kuitenkin vaihdan päälle lämpimämmät kerrastot ja lähden ulkoilemaan. Josko siinä vähän ajatuksetkin tuulettuisivat.

Rauhallista sunnuntaita!

 

Syksy alkoi täälläkin kertalaakista, melkein voisi sanoa, että hypättiin suoraan syyskesästä myöhäissyksyyn. Jos ei tuota älytöntä vesimäärää ajatella, ovat kelit pysytelleet näihin asti melko mukavina, tosin jo jokusenkn kerran olen kaipaillut kunnon kirpakkaa syysaamua.
Ruska väisti tänä vuonna tämän seudun. Jo elokuun puolivälissä koivut saivat sairaanruskean värityksen ja syyskuun loppupuolelle ne olivat jo lähes paljaina. Samoin menivät haavat, vaahterat ja muut joiden syysväriä olen tottunut vuosittain ihailemaan.
Viime viikolla oli sentään joku päivä sen verran poutainen, että saimme perunat nostetuksi oikein mukavissa oloissa. Sen sijaan, kun olimme pojan perunamaalla, alkoi juuri harmittavasti paria vakoa ennen loppua sataa. Kun siinä oli iltakin pimenemässä, jätimme homman sikseen ja jatkamme taas, kun on kuivempaa.
Viikonloppu meni työn merkeissä, lauantaina keräsin aamupäivällä loput tomaatit kypsymään. Puuskittain riehunut myrskynpoikanen repi muutamastakin kuusesta latvan ja heitti ne tielle. Niitä siivoillessa meni suurin osa lauantai-iltapäivästä. Selkäremontin jälkeen pitelin taas lähes pariin vuoteen ensimmäistä kertaa moottorisahaa näpeissäni ja hyvinhän tuo tuntui sujuvan, kuin vanhasta muistista.
Tänään lähti yksi emoista. Se oli Fifi, viimeinen noista alkuemoistamme. Syksy on luopumisen aikaa, tästä alkoi varsinainen karjan alasajo. Enää ei synny uusia vasikoita, edellisetkin tulevat vieroitusikään ensi kevättalvella. Ja sitä mukaa kuin vasikat otetaan vieroitukseen, lähtevät emotkin, yksi toisensa jälkeen. Tuleva viikko rokottaa laumaamme vielä kolmen emon verran. No, ei ajatella sitä liikaa.
Sen sijaan voi huomion kääntää niihin neljää karvaiseen plussapalloon, joita käymme päivittäin tervehtimässä ja rapsuttelemassa vieroituskarsinalla. Vaikka ne kiinni joutuessaan olivatkin lievästi sanottuna närkästyneitä, alkaa yhteistyö jo sentään sujua tyydyttävästi.
Vaikka syksy tuokin mukanaan monenlaista hankaluuttakin, odotan sitä kuitenkin. Menneitten öitten pikku pakkaset taisivat niistää sienet metsistä, mutta suppilovahveroita riittää pakkasistakin huolimatta. Viikolla kävimme vanhemman pojan ja hänen lastensa kanssa taas pitkästä aikaa rasteillakin. Ne olivat tämän vuoden viimeiset rastit ja vain kivenheiton päässä meiltä. Ipanathan eivät paljon kartoistaan mitään ymmärtäneet, mutta muuten se innostus, kun päästiin hiukkasen oman pihapiirin ulkopuolelle ja kaikenlaisiin jänniin paikkoihin, se oli mukavaa katseltavaa. Sillä reissulla katselin ja ihailin sitä suppiksienkin määrää. Tuon tuostakin löytyi paikkoja, joista yhdellä pysähdyksellä voi kerätä vaikka ämpärillisen noita herkkuja.

 

Koko viikon satoi vettä ja räntää. Ensi viikolla ilma ilmeisesti viilenee ja kuivuu viimeinkin. Otin jo paksumman takin käyttöön, tuntuvat nuo hyytävät viimat menevän välikausitakista turhan helposti läpi. Ostin myös kunnolliset kengät, kun marketista kesken työvuoron viime talvena ostetut menivät kolmessa kuukaudessa niin surkeaan kuntoon. Nyt pysyvät varpaat taas kuivina ja lämpiminä.

Marraskuu lähenee ja huomaan joulun jo hiipivän toisinaan ajatuksiin. Juniorille piti kauppareissussa jo ostaa joulukalenterikin, kun ne pääsivät viime vuonna loppumaan kesken. Itse odotan eniten partiolaisten adventtikalenterin ilmestymistä myyntiin. Nykyisessä asunnossamme on varsin paha ongelma, tänne ei mahdu kunnolla joulukuusta! Onneksi vielä on hyvin aikaa miettiä ratkaisua jouluun mennessä.

Ensi viikko vielä töitä ja sitten pääsemme hetkeksi lomalle. Yrittäjänä on paras lomailla kaukana toimipisteestä ja työkoneesta, muutoin saattaa muutama "pieni ja nopea" työjuttu olla näperryksen alla lomallakin.

Huomenna tiedossa on talvirenkaiden laittoa ja auton syyssiivous.

 

Sieniä tulee paljon kun sää suosii. Venetsialaiset päättävät kesäkauden.

Kyllä ahomansikoita saattoi poimia vielä pari viikkoa sitten

 

Kun nousimme koneeseen lähtöpaikassamme, oli mittarissa edelleen 26 astetta. Pilotti kyllä infosi, mikä on tilanne Helsinki-Vantaalla, mutta oli se silti pieni yllätys, miten tuo kylmä painautui ihoa vasten. Ensimmäiset päivät menivät varmaankin sen kuuluisan ruskean rasvan aktivoituessa, koska yleensähän ihminen hieman tasaisemmin tottuu tähän muutokseen... Mutta enää kädetkään eivät ole ihan aamusta iltaan jäässä, ja olen tottunut kaikkeen taas. On kyllä ihanaa kun lapsi leikkii pudonneilla oransseilla lehdillä pihassamme ja päiväkodinkin pihassa. Hän pääsi tosiaan suoraan varhaiskasvatuksen syleilyyn, kun palasimme Suomeen. Kaikki hyvin meillä. Työtkin alkoivat pehmeällä laskulla itselläni.
Ruska tosiaan taitaa olla hieman vaatimattomampi kuin joskus, mutta ainakin omista ikkunoistamme näkyvissä läheisimmissä puissa on todella kirkkaan keltaisia lehtiä, ja etenkin aurinkoista päivää vasten tuo näky toi itselleni paljon iloa esimerkiksi viime viikonloppuna.

Diogenes57, teillä on todella monipuolisen oloisesti siellä kaikenlaista kasvamassa. Tulee ihan mieleen nämä vanhan kansan viisaudet syyskylvöistä ja hallan tulosta pihapiiriin ja miten se aina saattoi olla enne jostakin tietystä. Toki monethan noista on Suomenkin ilmaston muututtua hieman vanhentuneita juttuja, mutta mielikuvien tasolla aina tosi tunnelmallisia.

Me kanssa opetettiin 1-vuotiastamme hoitamaan kasveja, ja juuri noita mainittuja tomaatteja hän kasteli tosi tunnollisesti. Nyt sitten kerättiin ne - olivat tosin menneet hieman kai yli, kun niihin oli ilmestynyt halkeamat pintaan. Mutta olivat silti loistavan makuisia. Oltiin jätetty ne tutun erittäin satunnaisesti kämpässä vierailijan ja aika alkeellisen kastelujärjestelmän varaan siksi aikaa, kun oltiin pitkään Suomesta poissa, ja hyvin olivat selviytyneet.

lullaby,on kyllä tosi ihana ajatus, että lapsi innostuu tuosta lumesta noin! Meillä varmaan se on hieman erilaista, kun omamme on niin pieni, mutta katsotaan, eihän sitä tiedä vaikka olisikin tosi skarppina lumen suhteen Viime talvena ei vielä oikein tajunnut siitä paljoakaan.

kilsikka, täällä myös team partiolaisten joulukalenteri! Muistan lapsena olleeni hieman harmissani, kun joinain vuosina se eka luukku ei ollutkaan marraskuun puolella vaan vasta joulukuussa. Ja nyt sellainen vuosi on taas, ja koitan suhtautua asiaan kuin aikuinen

 

Tervetuloa takaisin Suomeen Biozell! Mukava kuulla, että kotoutuminen on sujunut kuitenkin hyvin, vaikka onhan paluu juuri tähän aikaan vuodesta varsin karu. Tomaatit halkeavat, kun ilmankosteus nousee, mutta kyseessä on vain kosmeettinen haitta. Maku on yleensä, kuten sanoitkin, oikein hyvä. Suloista, että juoniorinne on intoutunut pitämään huolta tomaateista!

Täällä oli eilen ihanan raikas ilma. Hetkittäin satoi kauden ensimmäisiä lumihiutaleita ja maa oli kuiva. On ollut niin pitkään märkää ja epämääräisen lämmintä, että tämä syksy on vienyt energiat huolella. Josko tästä nyt hiljalleen päästäisiin siihen kauniin kuulaaseen loppusyksyn vaiheeseen.

Vielä olisi hyvällä tuurilla huominen töitä ja sitten syysloman aloitus. Tämä viikko onkin mennyt siinä, että valmistelee lomalle jäämistä. Miljoona pientä asiaa, mutta samalla myös pääsee jo valmiiksi asennoitumaan siihen, että pian on loma ja töissä asiat silti sujuvat mahdollisimman hyvin.

 

Itä-Suomessa on mielestäni todella hienon näköinen ruska. Ehkä sellaista kirkuvan punaista oli hieman vähemmän kuin joskus, mutta valtavan suuria alueita keltaisia vaahteria ja niiden lehtiä. Ja kirkkaassa auringonpaisteessa ne kyllä näyttivät hienoilta. Nyt oli ihan todella talvista - miinus kuutta astetta, ja huomasin olevani vielä aika huonosti varautunut talvisäihin. Tänään suuri rynnäkkö vintille ja kaikkien talvivaatearkistojen kimppuun (vaikka täällä Helsingissä nyt sitten taas olikin plussan puolella - on se kumma, miten muutaman tunnin etäisyys pitää sisällään näin isoja eroja).
Toivottavasti kilsikka syyslomasi pääsi alkamaan!

 

Täällä syysloma meni sairastaessa. Koko perhe kipeänä, eikä loppua näy. Harmittaa kun oli kaikkia kivoja suunnitelmia, nyt meni viikko käytännössä neljän seinän sisällä. Muutaman kerran ollaan käyty ulkona ihmettelemässä kuuraisia, aurinkoisia ja kauniita aamuja. Tässä nyt vedetään tikkua siitä, kumpi jää vielä kotiin sairastavan lapsen kanssa.

 

Ai kauhee. Luin ensin väärin että syfilistelijät...

 

Ihanaa kun on taas sienestys aika.
Harmi vaan kun on niin kylmää jo.
Suppilovahveroita vielä löytyy, syksyn ihania aarteita.

 

Ihanaa kun on taas sienestys aika.
Harmi vaan kun on niin kylmää jo.
Suppilovahveroita vielä löytyy, syksyn ihania aarteita.

Aikas myöhäistä jo sienestykselle mutta suppiloitahan vielä pystyy poimimaan. Kanttarelleja tuli kerättyä 200 l ja suppiloita saman verran ja nyt ovat kuivattuna Riihimäen isoissa lasipurkeissa. Karvarouskuja on suolattuna 10 purkkia, lampaankääpiä pakkasessa tattien kanssa ja vielä aarteena yksi pieni lasitölkki kuivattuja mustia torvisieniä. Nyt puutarha talviunille ja muutamia sipuleita vielä multaan.

 

Sumuisenharmaa aamu. Muutaman pakkaspäivän ja -yön jälkeen taas lähes pari astetta plussalla. Pinnastaan sulanut maa plitsahtelee askelteni alla mennessäni katsomaan miten vieroituksessa olevat jakselevat näin pikkulauantain aamusella. Siellä ne odottelevat, korvat hörössä ja pää pystyssä, että tulen, kampaan, kuivitan, juotan ja annan heinät seuraavaksi vuorokaudeksi. Sitä se on, käsittely ja juttelu on tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Nämäkin pallerot päästetään laumaan takaisin jo parin päivän kuluttua. Laumaan, joka on niin perin toisenlainen kuin se, mistä ne lähtivät. Kuluneen kuukauden aikana lauma on vähentynyt viidellä emolla. Ja juuri näiden emot ovat siinä poistuneitten joukossa. Kaksi näistä vieroitettavista, Ulrica ja Udessa eivät juuri olisi vieroitusta tarvinneet muuten kuin siksi, että oppivat sen perusasian, kun on naru päässä, silloin ”omat menot” ovat vähissä. Sensijaan kolmas neideistä, Udele, oli hyvin närkästynyt kiinni joutumisestaan ja alkaa nyt vasta hyväksyä tilanteensa.
Samaan aikaan, kun näitä aletaa laskea vapaaksi, alkaa toisella karsinalla uuden erän kiinniotto. Yksi U-alkuinen vielä ja sitten mennään A-alkuisiin Arthurin johdolla.
Näitä mietiskellessä olen hoidellut vasikat taas tyytyväisiksi ja lähden katsomaan toiseen päähän laidunta, miten siellä maa makaa. Noora makailee rehupaalin jämillä, joiden toiseen laitaan Nessa on kaivanut pyöreän kuopan ja hautautunut sinne lähes sarvenjuuriaan myöten. Mikähän siinäkin on, että sieltä paalin pohjilta ne aina löytyvät, ne maistuvimmat palat. Jokaisessa paalissa nimittäin on, missä yksi, missä useampia tuollaisia porauksia. Ohimennen kampailen Nooran etutukan järjestykseen ja jätän sen sitten rauhassa jatkamaan menneitten märehtimistään. Karsinalla näkyy olevan myös muutama otus sisällä. Laida makailee yhdessä nurkassa pyöreänä kuin olisi juuri nielaissut koko paalin yhdellä suupalalla. Paloma torkkuu aidan vieressä seisaallaan leukojen jauhaessa tuota alutonta ja loputonta urakkaansa. Pikku Arlan, lauman kuopus toikkaroi hermostuneen oloisena sinne tänne, kunnes tulen tarpeeksi kauas portista, jolloin se livahtaa ulos. Äh, pahus, puhelimeni alkaa metelöidä. Eivät nämä puhelimen ääntä pelkää, mutta sieltä läpi kuuluva outo ääni saa aikaan melkoisen paniikin. Äsken niin rauhallisena torkkunut porukka ryntää pystyyn ja ulos karsinasta. Ja tietysti tuo äkillinen pakokauhu tarttuu myös ulkopuolella oleviin. Vips vain ja parissa sekunnissa koko lauma on häipynyt jonkunkymmenen metrin päähän, mistä ne nyt epäluuloisesti kyräilevät.
Kun kuitenkaan mitään sen merkillisenpää ei ole tapahtumassa, alkaa porukka hissuksiin palailla äskeisille sijoilleen. Rauha ja uneliaisuus palaavat niiden mukana, kaikki on taas kuin mitään häiriötä ei olisi ollutkaan.
Kovasti näyttää nuorentuneelta tämä nykyinen laumamme. Vasikoita, muutama hieho ja kuusi emoa.
Helmikuussa tuli kymmenen vuotta täyteen siitä päivästä, kun meille muutti kolme täysin outoa rotua olevaa vasikkaa. Niistä se sitten lähti, aidantekoa, rehustusta, poijitusta, vieroitusta, poistoa, kaikki oli uutta ja opeteltavaa. Tosin lypsylehmien kanssa on tullut takutuksi siihenastinen ikä, niin, etteivät naudat ja niiden aivoitukset täysin vieraita olleet.
Nyt tuokin aika alkaa olla lopuillaan, korkeintaan kolme vuotta ja voi entisen mökinukon tavoin todeta, kun lehmänsä myi: ”Lähti se köyhyys meiltä ja mölähti mennessään”.
Sumu hälvenee vähitellen, esiin tulevat pilvet, joiden rakosista aurinko silloin tällöin tirkistää. Tuuli tohahtelee väliin lehdettömissä latvuksissa, kuin väsähtäneenä omaan riehumiseensa. Tuon tuostakin leijailee tuulen mukana pieni lumikide, sulaen heti kun savuttaa jonkin kiinteän pinnan. Pari varista, vai olisiko korppeja, lentää luuhottaa yli, laitavastaisen tuulen kanssa temppuillen.
Tästä näyttää tulevan hyvä päivä.

 

Kun nousimme koneeseen lähtöpaikassamme, oli mittarissa edelleen 26 astetta. Pilotti kyllä infosi, mikä on tilanne Helsinki-Vantaalla, mutta oli se silti pieni yllätys, miten tuo kylmä painautui ihoa vasten. Ensimmäiset päivät menivät varmaankin sen kuuluisan ruskean rasvan aktivoituessa, koska yleensähän ihminen hieman tasaisemmin tottuu tähän muutokseen... Mutta enää kädetkään eivät ole ihan aamusta iltaan jäässä, ja olen tottunut kaikkeen taas. On kyllä ihanaa kun lapsi leikkii pudonneilla oransseilla lehdillä pihassamme ja päiväkodinkin pihassa. Hän pääsi tosiaan suoraan varhaiskasvatuksen syleilyyn, kun palasimme Suomeen. Kaikki hyvin meillä. Työtkin alkoivat pehmeällä laskulla itselläni.
Ruska tosiaan taitaa olla hieman vaatimattomampi kuin joskus, mutta ainakin omista ikkunoistamme näkyvissä läheisimmissä puissa on todella kirkkaan keltaisia lehtiä, ja etenkin aurinkoista päivää vasten tuo näky toi itselleni paljon iloa esimerkiksi viime viikonloppuna.

Diogenes57, teillä on todella monipuolisen oloisesti siellä kaikenlaista kasvamassa. Tulee ihan mieleen nämä vanhan kansan viisaudet syyskylvöistä ja hallan tulosta pihapiiriin ja miten se aina saattoi olla enne jostakin tietystä. Toki monethan noista on Suomenkin ilmaston muututtua hieman vanhentuneita juttuja, mutta mielikuvien tasolla aina tosi tunnelmallisia.

Me kanssa opetettiin 1-vuotiastamme hoitamaan kasveja, ja juuri noita mainittuja tomaatteja hän kasteli tosi tunnollisesti. Nyt sitten kerättiin ne - olivat tosin menneet hieman kai yli, kun niihin oli ilmestynyt halkeamat pintaan. Mutta olivat silti loistavan makuisia. Oltiin jätetty ne tutun erittäin satunnaisesti kämpässä vierailijan ja aika alkeellisen kastelujärjestelmän varaan siksi aikaa, kun oltiin pitkään Suomesta poissa, ja hyvin olivat selviytyneet.

lullaby,on kyllä tosi ihana ajatus, että lapsi innostuu tuosta lumesta noin! Meillä varmaan se on hieman erilaista, kun omamme on niin pieni, mutta katsotaan, eihän sitä tiedä vaikka olisikin tosi skarppina lumen suhteen Viime talvena ei vielä oikein tajunnut siitä paljoakaan.

kilsikka, täällä myös team partiolaisten joulukalenteri! Muistan lapsena olleeni hieman harmissani, kun joinain vuosina se eka luukku ei ollutkaan marraskuun puolella vaan vasta joulukuussa. Ja nyt sellainen vuosi on taas, ja koitan suhtautua asiaan kuin aikuinen

Tomaattien halkeileminen ei suinkaan johtunut mistään ylimenosta, vaan todennäköisemmin liiasta kastelusta. Jotkin tomaattilajikkeet ovat hyvinkin herkkiä halkeilemaan, jos vettä tulee liikaa lämpöön ja valoon nähden. Kirsikka- ja marjatomaatit ovat siitä parhaita "harjoitustomaatteja", että ne eivät halkeile niin herkästi kuin jotkin isommat lajikkeet.

 

Viikonloppuna pidettitin halloween-juhlat vanhemmillani, kun näytti ettei kaveriporukan kautta sellaisia ole tulossa. Olen kyllä muutenkin alkanut tykätä viettää enemmän seuraa vanhempien sukulaisteni kanssa, enkä mitenkään pidä heitä "vanhoina" kuten joskus nuorempana saatoin ajatella, vaan ihan samalla viivalla olevina persoonina kuin oman ikäisiänikin. Samalla tavalla kaikki istuu juoma kädessä ja kertoo hauskoja juttuja ja on iloinen tuosta sosiaalisesta tilanteesta, joka on järjestetty. Lisäksi sellaisenkin jutun olen huomannut, että kun omat kaverit saattavat tuntua hieman kaikkoavan tässä ruuhkavuosi-iässä, ovat nämä vanhemmat sukulaiset oikeastaan aina valmiita saapumaan paikalle. Arvostan heidän läsnäoloaan suuresti!
Kurpitsalyhty ja teeman mukaiset koristelut kyllä loivat kekrin tunnelman, ja nyt olisinkin valmis jo antamaan tilaa hiljalleen jouluisemmille ajatuksille ja miksei hiljalleen myös koristeillekin. Ainakin jouluisia valoja voi kyllä mielestäni jo hyvin laittaa (esimerkiksi pieni pöydälle laitettava valokuusi).

Ja kyllä, suppiloita vaikka jäisinä ämpäriin, ne saa hyvin silti haihdutettua ja pakastettua siitä talteen. Odotan, että pääsisin vielä itsekin kerran.

 

Minä jo viime viikolla Halloween koristeita laittaessani hykertelin, että tällä viikolla saan ne pois ja siitä voi joulun odotus sitten pikkuhiljaa alkaa. Noh, niin kiirus oli viikonloppu jotta vähän jäi halloween juhlistamiset kotona, pakko kai nyt antaa siis koristeiden vielä olla viikonlopun yli, jospa nyt sitten olis aikaa paremmin. Toki tytöt on hoidossa ja koulussa jo halloweenit viettäneet, ja olimme tällä viikolla paikallisen teatterinkin Halloween tapahtumassa, joka olikin melko mukavan pelottava..

Onko monilla nyt jo lunta? Kun uutiset on täynnä lumikaaosta ja meillä vain tihuttaa tai sataa kovemmin vettä, kovin masentavaa.. nyt alkaa olla myös maisemat sitä myöten syksyiset että vihdoin on suurin osa lehdistä pudonnut, vaikka jotkut puut vielä sinnittelevät.

Joku kysyi facen "vauva"ryhmässä, että tuleeko muille joulukuuset kun on taaperoita kotona. Hölmö kysymys. Tottakai tulee.

 

Juanita, täällä tuli lunta tooosi paljon. Oli hämmentävää kun monissa puissa vielä lehdet ja sitten monta senttiä lunta. Nautittiin kyllä, mutta nyt ne tuosta alkaa sulamaan, tälläkin hetkellä sataa vettä.

Me ei tänä vuonna vielä taaperon kanssa vietetty Halloweenia, mutta ensimmäinen tonttu kaivettiin jo esille. Otettiin joulukorttikuvatkin, tuli niiin ihania, että vaikea valita vain yksi. Omenapuu sai myös valot ja se näytti pari päivää niin kauniilta kun oli lunta ja pakkasta. Nyt on hassua kun lumen päällä on paljon lehtiä. Ollut jotenkin erikoinen syksy näitten säitten suhteen.

Joululaulujakin aloitin kuuntelemaan, perinteisesti Michael Bublen joululevyllä. En yleensä ole vielä suomalaisia joululauluja kuunnellut tähän aikaan vuodesta, mutta nyt soitetaan jo niitäkin kun perheen pienin niin tykkää.

Joulu kyllä on mielessä jo aika paljon, mutta muuten mieli on ollut aika maassa. Meillä sairastuttiin taas, ennen kuin ehdittiin edes edellisestä taudista kunnolla parantua. Väsyttää. Tuntuu, että kuntokin on laskenut kuin aasin häntä kun ei pääse paljoa ulkoilemaankaan.

 

Hei kaikki! Olipa ihana lukea monta, monta, monta viestiä tunnelmointia syksystä ja selkeästi hiljalleen alkavasta talvesta.

Meidän porukka palasi syyslomalta palmujen alta pari viikkoa sitten. Töissä on vain ollut nyt järjettömän ikävä tilanne päällä, niin ei ole ollut voimia avata sivustoa ollenkaan. Ulkoasukin oli muuttunut tyystin sitten viime käyntini!

Sinä päivänä, kun junalla köröttelimme takaisin kotiin, tuli lumi maahan. Ja siihen se sitten näemmä jäi. Viime viikolla oli jo niin lämmintä ja mähmäistä, että pelkäsin kaiken sulavan, mutta niin vain on maa edelleen valkeana ja ilmakin viimein pakastunut. Kaunista, mutta varsin varhaista jopa näille korkeuksille.

Ensimmäiset kausivalot virittelin kotiin tullessamme, kun olin saanut viimeiset hellemekot pestyä ja suljettua takaisin kesävaatteiden laatikkoon. Keittiössä on edelleen valoisan ajan verhot. Lienee hiljalleen aika käydä paikallisessa kangaskaupassa ostamassa materiaalit uusiin verhoihin. Eniten odotan kuitenkin ulkovalojen asentelua ulko-ovelle. Se tapahtuu vasta kuun vaihteessa, mutta voi että miten olenkin jo innoissani siitä.

 

Tässä on jotakin todella tuttua ja vuosittain toistuvaa. Istun tekemässä aamun ensimmäiset pari tuntia hiljaisia töitä (joihin ei tarvitse esimerkiksi puhelinta), ulkona marraskuun hämäryys ja taustalla Jouluradion Happy Holidays, jota kuuntelen mielelläni jo marraskuussa, koska noissa englanninkielisissä joululauluissa ei ole sellaista harrasta joulukuumaista tunnelmaa.
Tajusin alkuviikosta, että elämme melkoisessa tasaisessa pikkusotkussa. Oikeastaan koskaan tasot eivät ole tyhjiä sillä tavalla kuin haluaisin, ja se on luonut sellaista jatkuvaa levottomuutta. Maanantaina tyhjensin ne kovin keinoin vain totaalisesti, ja keräsin kaikki irtosälät laatikkoon (järjestelin laatikon myöhemmin). Jo tästä sain todella hyvän ja rauhaisan olon iltoihin, jopa pari kynttilää ja ensimmäiset tonttukoristeet nostin niiden kulmille ja olin totaalisen hyvällä fiiliksellä lapsen mentyä nukkumaan. Välillä sitä vain unohtuu perusasioiden merkitys, kun arki on niin hirvittävä show.

Kilsikalle toivon työtilanteen normalisoitumista - nuo tuollaiset syövät todella sitä omaa rentoutumista ja palautumista. Onneksi pääsitte vaihtamaan maisemaa, se nimittäin usein resetoi tällaiset huolet ainakin hetkeksi.

 

Tänään oli lähinnä kotitoimistopäivä. Pidän niitä muutenkin syksyllä enemmän, sillä keho ja mieli kaipaa rauhaa ja maadoittumista. Katselin kuinka ensimmäiset tiedustelijatirpat tulivat katsastamaan perjantaina laittamani talopallotelineen. Vähitellen ne kertovat tutuilleen, että täältäkin saa syötävää ja sitten saamme kissan kanssa yhdessä katsella lintujen touhuilua. Nukuimme koirien kanssa kylki kyljessä sohvalla pitkät rentouttavat päiväunet. Unet todella tulivat tarpeeseen, sillä juniori oli meillä viikonloppuna ja isänpäivänä piti tietenkin herätä aikaisin tekemään aamupalaa ja supattamaan lahjoista. Oli hellyyttävää, vaikka mielellään olisin nukkunut viikonloppuna vähän pidempään...

Ensimmäiset joululahjat on tilattu! Viime vuonna kuivasin appelsiininsiivuja ja nyt tänä vuonna ajattelin saada ne viimein koristenauhan muotoon ja ehkä ihan seinälle asti. Viikonloppuna tein kauden ensimmäisen taatelikakun ja voi että miten se onkin ollut makoista. Miesväki leipoi sunnuntain iloksi pipareita, joten kotona tuoksuu ulkoa tullessa varsin mukavalle.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!