Syysfiilistelijät 2023

Niin, kukaan meistä ei ole täydellinen.

Noh, en ihan tuota tarkoittanut. En vain ole lukenut kaikkia kirjoituksiasi, siksi sanoin ”usein”.

 

Noh, en ihan tuota tarkoittanut. En vain ole lukenut kaikkia kirjoituksiasi, siksi sanoin ”usein”.

Jos olisit lukenut, ehkä arviosi olisi hiukan muuttunut.
Joten hyvä näin.

 

@diogenes57 mukava kuulla, että toipilasajasta huolimatta elämä kuulostaa olevan hyvää ja asioita pystyy tekemään tietyissä rajoissa.

Huomenta! Aamu aukesi harmaana, mutta tänään ei sada vettä. Eilen illalla ilma oli ensimmäistä kertaa kirkas ja kuulas. Ihastelimme taivaalle syttyneiden tähtien paljoutta ja rauhaa, kun sahakin tuntui olevan suljettuna. Nenään kantautui jättibalsamin makea tuoksu. Tuoksumuistot elävät vahvoina etenkin syksyllä, kun ilma on niitä täynnä.

Keraamiset kurpitsalyhdyt on kaivettu kaapin perukoilta näitä hämärtyviä päiviä ilahduttamaan ja tuikkukausi on aloitettu. Onneksi niitä oli vielä jäljellä talvivarastossa.

Harvakseltaan ikkunan ohi suhahtaa pieni pyöräilijä matkalla kouluun. Välillä joidenkin meno näyttää siltä, että salaa toivotan matkalle varjelusta. Maailma on ihmeitä täynnä, niin ei siinä aina ehdi kaikkea ympärillään havainnoida. Ja onhan se jonkun pelastettava ne kastemadotkin asfaltilta.

Nyt on aika hauduttaa pieni pannullinen teetä ja nautiskella rauhallisesta aamusta.

 

Eilen oli mahtava sää. Kun ei tarvinnut mennä ulos. Katselin parvekkeelta viereisen päiväkodin lasten leikkejä. Ottivat ämpäriin kourusta tippuvaa vettä ja sitten kiiruhtivat ämpärin kanssa kastelemaan kukkia.

 

Hei, sateista lauantaita täältä. Arki on vienyt täysin mukanaan, eipä ole ehtinyt tätä keskustelua käydä lukemassa. Nyt pieni on päikkäreillä, ja muistin tämän keskustelun olemassaolon. En ala erikseen teidän juttuja kommentoimaan, mutta sanon, että ne on luettu ja huomioitu.

Täälläkin on ollut sadonkorjuu-meininkejä. On käyty puolukassa, kerätty oman puun omenat ja appiukko toi kanttarelleja. Paljoa ei pakkaseen mahdu ja se kyllä harmittaa.

Uuteen arkeen opettelua tämä syksy on. Mun työt, päiväkodin alku ja sen kaiken yhdistäminen...väsynyttä on meno. Mutta kyllä se varmaan tästä pikku hiljaa, vaikka jotain elämän muutoksia kaipailisin. Tiedä sitten mitä sellaiset olisi.

 

@LuIIaby ymmärrän hyvin, että elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, ettei asioita täällä ehdi juurikaan kommentoimaan. Myös te kaikki muut hiljaiset taustailijat olette mielessäni. Toivottavasti keskustelu tuo teille samanlaista kotiin tulemisen tunnetta kuin meille muillekin.

Perjantaina tapahtui jotakin hieman yllättävääkin: nurmi oli aamulla valkean kuuran peitossa. Parkkipaikan autot olivat jäässä. Talojen katot kimmelsivät kauniisti, hengitys höyrysi suloisesti. Niin pitkään oli lämpimiä iltoja, että käänne tapahtui hyvin nopeasti. Sanoinkin puolisolleni keskiviikon ukkosta tunnelmoidessamme, että näiden tuulien mukana kesä lähtee. Alkaa uusi aika. Heti seuraavana päivänä puoliso totesi, että olin ollut oikeassa. Kesä oli poissa.

Viime yönä kuunneltiin sadetta ja pientä rauhattomasti nukkuvaa kuumepotilasta. Suloisia hetkiä arjessamme, kun ovat niin harvassa, vaikka harmillista se tietenkin on, että juniori on kipeänä. Tänään ollaan yhdessä pesiydytty sohvan nurkkaan vilttien alle ja katsottu elokuvia. Pieni on innostunut Harry Pottereista, vaikka ei vielä aivan ehdi lukea kaikkia tekstityksiä. Illalla valmistetaan pizzaa ja mehustetaan pakkasessa olevia puolukoita. Tuntuu siltä, että puolukkamehulle tulee kuluvana flunssakautena tarve.

 

@LuIIaby ymmärrän hyvin, että elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, ettei asioita täällä ehdi juurikaan kommentoimaan. Myös te kaikki muut hiljaiset taustailijat olette mielessäni. Toivottavasti keskustelu tuo teille samanlaista kotiin tulemisen tunnetta kuin meille muillekin.

Perjantaina tapahtui jotakin hieman yllättävääkin: nurmi oli aamulla valkean kuuran peitossa. Parkkipaikan autot olivat jäässä. Talojen katot kimmelsivät kauniisti, hengitys höyrysi suloisesti. Niin pitkään oli lämpimiä iltoja, että käänne tapahtui hyvin nopeasti. Sanoinkin puolisolleni keskiviikon ukkosta tunnelmoidessamme, että näiden tuulien mukana kesä lähtee. Alkaa uusi aika. Heti seuraavana päivänä puoliso totesi, että olin ollut oikeassa. Kesä oli poissa.

Viime yönä kuunneltiin sadetta ja pientä rauhattomasti nukkuvaa kuumepotilasta. Suloisia hetkiä arjessamme, kun ovat niin harvassa, vaikka harmillista se tietenkin on, että juniori on kipeänä. Tänään ollaan yhdessä pesiydytty sohvan nurkkaan vilttien alle ja katsottu elokuvia. Pieni on innostunut Harry Pottereista, vaikka ei vielä aivan ehdi lukea kaikkia tekstityksiä. Illalla valmistetaan pizzaa ja mehustetaan pakkasessa olevia puolukoita. Tuntuu siltä, että puolukkamehulle tulee kuluvana flunssakautena tarve.

mieltä lämmittävää lukea näitä, kun itsellä ei ole lahjoja kirjoitteluun.
Kuitenkin sen verran, että kävin torilta ostamassa valkosipulin ”siemeniä” syyskylvöä varten..

 

mieltä lämmittävää lukea näitä, kun itsellä ei ole lahjoja kirjoitteluun.
Kuitenkin sen verran, että kävin torilta ostamassa valkosipulin ”siemeniä” syyskylvöä varten..

Mihin aikaan syksystä sielläpäin maailmaa on hyvä valkkarin istutusaika? itse olen yleensä pitänyt marraskuun ensimmäistä viikkoa sopivana.

 

@LuIIaby ymmärrän hyvin, että elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, ettei asioita täällä ehdi juurikaan kommentoimaan. Myös te kaikki muut hiljaiset taustailijat olette mielessäni. Toivottavasti keskustelu tuo teille samanlaista kotiin tulemisen tunnetta kuin meille muillekin.

Perjantaina tapahtui jotakin hieman yllättävääkin: nurmi oli aamulla valkean kuuran peitossa. Parkkipaikan autot olivat jäässä. Talojen katot kimmelsivät kauniisti, hengitys höyrysi suloisesti. Niin pitkään oli lämpimiä iltoja, että käänne tapahtui hyvin nopeasti. Sanoinkin puolisolleni keskiviikon ukkosta tunnelmoidessamme, että näiden tuulien mukana kesä lähtee. Alkaa uusi aika. Heti seuraavana päivänä puoliso totesi, että olin ollut oikeassa. Kesä oli poissa.

Viime yönä kuunneltiin sadetta ja pientä rauhattomasti nukkuvaa kuumepotilasta. Suloisia hetkiä arjessamme, kun ovat niin harvassa, vaikka harmillista se tietenkin on, että juniori on kipeänä. Tänään ollaan yhdessä pesiydytty sohvan nurkkaan vilttien alle ja katsottu elokuvia. Pieni on innostunut Harry Pottereista, vaikka ei vielä aivan ehdi lukea kaikkia tekstityksiä. Illalla valmistetaan pizzaa ja mehustetaan pakkasessa olevia puolukoita. Tuntuu siltä, että puolukkamehulle tulee kuluvana flunssakautena tarve.

hyvä että tulee yöpakkasia, se tekee eetwarttia hirviökärpäsille

 

Uimakelit on nyt alkamassa. Aamulla kävin järvessä ja tuntui todellahyvältä. Kun vesi vielä jäähtyy niin paranee vain.

 

Mihin aikaan syksystä sielläpäin maailmaa on hyvä valkkarin istutusaika? itse olen yleensä pitänyt marraskuun ensimmäistä viikkoa sopivana.

Suys-lokakuussa sanoivat nuo paremmin tietävät, mutta jotkut kylvävät juuri ennen naan jähmettymistä, lokakuun lopulla.

 

Mä ootan että saa istuttaa ensi kevään tulppaanit kohta.

 

Mä ootan että saa istuttaa ensi kevään tulppaanit kohta.

et välttis usko mutta mää oon nuorramiessä istuttanu tulppaanin ja rookkuksen sipuleita aika pali

 

Mä ootan että saa istuttaa ensi kevään tulppaanit kohta.

Samaa täällä.

 

Tähdet ovat siellä ainoat olleet ja tulevat olemaan. Pysy siellä pimeässä vähän kauemmin, niin silmät mukautuu hämärään ja näet niitä pian paljon enemmän.

Noniin, nyt alan olla hiljalleen valmis alkaa fiilistellä syksyä!

Myöhäiset iltalenkit koirien kanssa ovatkin olleet jo ihanan tunnelmallisia, kun tähdet ovat jälleen syttyneet taivaalle ja ilmassa on ollut suloista kirpeyttä. Vanhat villapaidat olivat jo aivan hiutuneet puhki monista kohdista, joten tilasin viimenkin yhden uuden tilalle. En ole tainnut muuhun sen saapumisen jälkeen pukeutuakaan. Pihlajissa on todellakin todella paljon marjoja tänä vuonna, kuten joku jo aikaisemmin mainitsikin. Toivottavasti se tietäisi vähempi lumista talvea, meillä on ollut muutamana talvena lunta todella hurjat määrät. Täällä Kainuussa näyttäisi paikoitellen jo maaruska alkavan nousta! Odotan jo myhäillen ensi kuussa alkavaa ruska-aikaa. Elokuu on mennyt todella nopeasti, ensi kuussa vaihdetaan kalenterista sivua.

Mitä muille friikeille kuuluu?

 

jos sattuu että niitä wanhoja hirsipintoja on levytetty piiloon niin saahan ne kaivettua esiin

meillä on 100+ talo jossa on muutampia seiniä hirsipinnalla

Ja voihan niitä hirsitaloja siirtääkin kuten ovat tehneet esi-vanhemmatkin

 

Ja voihan niitä hirsitaloja siirtääkin kuten ovat tehneet esi-vanhemmatkin

kyä näin on, niitä on siirrelty paljonkin

 

Tunnelmallista syksyn aikaa kaikille! Kuten kilsikka sen sanoi, tunnelma lukiessani näitä viestejä on kuin kotiin tulisi. Minä myös olen kaikki viestit lukenut, pikkuhiljaa, mutta nyt nuorimmaisen nukahtamista valvoessani, tuli ensimmäistä kertaa kirjoitusfiilis. Tai ehkä vain hetki aikaa siihen. Johan tässä ylitettiin (tai alitettiin) ratkaiseva rajapyykkikin, ainakin menneiden vuosien keskusteluissa, nimittäin alle 100 päivää jouluun on.

Elämä tuntuu muuttuvan aina vain kiireisemmäksi. Odotan ja toisaalta en, sitä vuotta kun voin teille kertoa että tämä härdelli on omalta osaltani rauhoittunut.. onneksi kerkeää lukemaan teidän tunnelmointeja, monesti ne tekstit auttavat itseäkin pysähtymään ja huomaamaan alas putoilevia syksyn lehtiä tai auringon pilkahduksen.

Tänää luin puutarhalehdestä oivan vinkin, kasvata sellainen sato jonka saat käytettyä. Simppeli homma, mutta kuinka olenkaan kironnut kun piti laittaa liian monta kesäkurpitsaa kasvamaan. Niistä olen jakanut nyt joka paikkaan satoa ja tehnyt itse sen kymmentä sorttia suolaista ja makeaa, silti on jääkaappi vielä pullollaan.. omenia myös on aina liikaa, mutta minkäs tuolle voi, tontilla on kaksi vanhaa tuotteliasta puuta enkä niistä luovu. Muutakin satoa on kerätty, lähinnä marjoja pakkaseen talven varalle ja tomaattia tulee juuri omiksi tarpeiksi kun ei mitään kasvihuonetta ole.

Jaha, pieni on nukkunut jo tovin, taidan siirtyä isompien seuraan masked singer katsomoon. Joskus saadaan järjestettyä saunan jälkeinen herkku- ja television katseluilta, tänään on sellainen päivä.

 

Tunnelmallista syksyn aikaa kaikille! Kuten kilsikka sen sanoi, tunnelma lukiessani näitä viestejä on kuin kotiin tulisi. Minä myös olen kaikki viestit lukenut, pikkuhiljaa, mutta nyt nuorimmaisen nukahtamista valvoessani, tuli ensimmäistä kertaa kirjoitusfiilis. Tai ehkä vain hetki aikaa siihen. Johan tässä ylitettiin (tai alitettiin) ratkaiseva rajapyykkikin, ainakin menneiden vuosien keskusteluissa, nimittäin alle 100 päivää jouluun on.

Elämä tuntuu muuttuvan aina vain kiireisemmäksi. Odotan ja toisaalta en, sitä vuotta kun voin teille kertoa että tämä härdelli on omalta osaltani rauhoittunut.. onneksi kerkeää lukemaan teidän tunnelmointeja, monesti ne tekstit auttavat itseäkin pysähtymään ja huomaamaan alas putoilevia syksyn lehtiä tai auringon pilkahduksen.

Tänää luin puutarhalehdestä oivan vinkin, kasvata sellainen sato jonka saat käytettyä. Simppeli homma, mutta kuinka olenkaan kironnut kun piti laittaa liian monta kesäkurpitsaa kasvamaan. Niistä olen jakanut nyt joka paikkaan satoa ja tehnyt itse sen kymmentä sorttia suolaista ja makeaa, silti on jääkaappi vielä pullollaan.. omenia myös on aina liikaa, mutta minkäs tuolle voi, tontilla on kaksi vanhaa tuotteliasta puuta enkä niistä luovu. Muutakin satoa on kerätty, lähinnä marjoja pakkaseen talven varalle ja tomaattia tulee juuri omiksi tarpeiksi kun ei mitään kasvihuonetta ole.

Jaha, pieni on nukkunut jo tovin, taidan siirtyä isompien seuraan masked singer katsomoon. Joskus saadaan järjestettyä saunan jälkeinen herkku- ja television katseluilta, tänään on sellainen päivä.

Muutama viime päivä (ja yökin) ovat olleet kaunista syksyn alkua.

Kesäkurpitsa on ällistyttävä satokone, sitä tulee aina liikaa. Tosin niin tulee meillä jopa tomaattiakin, avomaalta. En enää viljele tomaattia kasvihuoneessa koska sopivilla lajikkeilla sato ulkona on parempi.

Nyt ulos pimeään puutarhaan rauhoittumaan, tämä luo tunnelmaa kuulokkeista:

 

Mukava kuulla sinustakin @Juanita88 ! Toivon, että meillä tuo härdelli tässä jossakin vaiheessa alkaisi, mutta nämä on niitä asioita, joihin ihminen itse voi vaikuttaa varsin vähän. Joulu on käynyt minunkin mielessäni jo. On ihana hiljalleen virittäytyä tunnelmaan, pysyä ajankulussa kiinni.

Rauhalliset löhöilypäivät jatkuvat. Saatiin eilen viimeinen velhomaailman osa katsottua ja tänään aloitettiin juniorin pyynnöstä merirosvoelokuvat. Erityisesti jälkimmäisestä saatiin myös mielenkiintoista keskustelua siitä miten erottaa pahikset hyviksistä. On mahtavaa päästä seuraamaan miten pienen ihmistaimen ajattelu kehittyy ja taipuu muotoonsa vuosi vuodelta.

Täytyy sanoa, että meillä on ollut nyt ihanan rauhallinen viikonloppu. Kuhina käy edelleen pihlajissa eivätkä marjat näytä vielä juurikaan vähentyneen. Pienemmätkin linnut ovat saapuneet osingoille ja maasta noukkivat isommilta tippuneet marjat. Koiria sadekelit selkeästi harmittavat, odottavat kovasti molemmat viileämpiä ilmoja ja lumien tuloa. Niin allekirjoittanutkin, mutta jos ensin saataisiin vielä aurinkoiset ruskapäivät ennen sitä.

 

Tervehdys pienen tauon jälkeen - olen päivittäin käynyt vilkaisemassa, onko uusia viestejä, mutten ole tässä pienessä muuttohärdellissä ehtinyt kirjoittamaan. Tämä syksy on meidän perheellä vähän poikkeuksellinen, koska vietämme sen melkein kokonaan eteläisemmässä Euroopassa, täällä jossa jo aiemmin olen asunut ulkosuomalaisena lähes kuusi vuotta. Tällä kertaa lapsen isällä on täällä työrupeama, ja kun itse olen yhä hoitovapaalla, niin lähdettiin sitten koko perhe tänne. Säätila on toki nyt aivan muuta kuin syksyinen, ja sen takia tämä keskustelu taas onkin todella tärkeä itselleni, kun missaan tämän syksyn osalta ainakin luultavasti ruskavaiheen kokonaan. Onneksi alkusyksy ja syyskesä olivat todella ihania.
Mukava nähdä muitakin tuttuja nimimerkkejä aiemmilta vuosilta, teksteistänne tulee toden totta sellainen olo kuin näkisi vanhan tuttavan, jonka toisaalta tuntee kovin hyvin mutta jonka seuraa ei silti voi pitää itsestään selvänä. Toivottavasti kaikki saavat mukavaa seesteisyyttä ja sopivaa seikkailullisuutta syksyynsä!
Tänään täällä muuten sataa, joten saan pienen visiitin suomimaiseen syksyyn. Toki sitten kun sade lakkaa, työntelen vaunuja taas 25-asteisessa etelän loppukesässä. On muuten hassua, kun täällä on kuitenkin "markkinoinnillinen" syksy, eli kaikissa mainoksissa punaisia lehtiä ja mukamas syksyistä kuvastoa pumpkin spice latteineen, mutta sitten ulkona kunnon kesäinen pätsi. Tietty täälläkään ei ihan aina ole mennyt sää näin.

 

Seikkailullisuutta en kaipaa. Olin ulkomailla ja jouduin siellä elämäni kiperimpään tilanteeseen. Lehmänhermoillani selvisin siitäkin tilanteesta puhumalla.
Parvekkeeni edessä on isoksi kasvanut lehmus, jossa on muutama keltainen lehti värisemässä tuulessa. Kaduilla on jonkin verran värikkäitä puiden lehtiä.
Unohduin taas netin ääreen. Ajattelin tehdä pitkän kävelylenkin.
Olen syysihminen ja rakastan syksyä. Säätiedotus lupasi taas lämmintä.
Ehdin jo nautiskella syksyn viileydestä ja pilvisistä päivistä.
Minusta on kiva katsella läheisessä marketissa syysmuotia vaikkei ole mitään tarvetta ostaa uutta vaatetta. Victoria ja Daniel piipahtivat Suomessa. Voi kun jotain ruotsalaisten mukavuudesta tarttuisi myös meihin suomalaisiin. Ruotsalainen vävyni näkee suomalaisissa hyviä piirteitä, joita en ole aiemmin ajatellutkaan.
Maikkarin Viiden Jälkeen-ohjelmassa on Katri Helenan haastattelu, jossa jo puhutaan joulusta. Viime joulu oli ihana. Olen viettänyt monta joulua ulkomailla.
Ehkä ensi jouluna tunnelmoin kotona kirjoja lukien.

 

Huomasin keskustelun vielä puuttuvan ja hetken mietin, että tuleeko nyt tosiaan sen aika, jolloin keskustelu sammuu. Mutta tiedättekö, se tuntui ajatuksena kovin karulta - jollain tapaa kodittomalta. Olen osallistunut tähän keskusteluun viimeiset 15-16 vuotta, ja vaikkei meitä tähän enää moni jaksaisi vanhaan tapaan kirjoittaakaan, tuntuu kuitenkin oikealta, että tämän alustan tietää olevan olemassa.

Syysfiilistelijät on siis kaikkien syksyn, viileiden iltojen, huurteisten aamujen ja kesästä vähemmän välittävien vertaistukipaikka, jossa pääasiassa jaetaan tuokiokuvia arjesta ja omista syksyisistä havainnoista.

19 astetta lämmintä vaikkei edes aurinko paista

 

Pilvinen, nihkeänsumuinen syysaamu, lämmintä hiukan toistakymmentä astetta. Lähden laitumelle katsomaan tulevia "oppilaitani" Tulevalla viikolla aloitetaan tosissaan syksyn vieroitus- ja koulutusurakka. Ulrica hipsii karsinaan minut nähdessään, se on jo oppinut, että jotakin herkkua on saatavilla. Udele luuhaa jossakin karsinan vierustoilla kerjäten herkkuja aidan raoista. Lopulta sekin pujahtaa sisään.
Vähitellen koko lauma kerääntyy katsomaan, mitä siellä nyt oikein on tekeillä ja siinä hässäkässä Udessakin joutuu vahingossa karsinan sisäpuolelle. Vaikka se yleensä on hyvinkin kesy ja seurallinen, se oudoksuu nyt tätä vierasta ympäristöä, kiertelee pitkin aidanviertä eikä oikein osaa rauhoittua rapsuteltavaksi. Lopulta se huomaa, mistä pääsee ulos ja pujahtaa äiti Mantan suojiin. Vain viimeinen vieroitettavista Usva, pysyttelee loitommalla, se ei kai ole vielä kertaakaan tullut sisään.
Jätän vasikat karsinaan ja lähden tervehtimään muuta laumaa. Rapsuteltavat vaihtuvat taajaan, sillä kaikkien pitäisi päästä kammattaviksi ja ihan sitten samanaikaisesti.
Vain Fifi seisoskelee sivummalla kuin katsellen ja arvioiden, että antaa noitten nuorempien kohnottaa, hän kyllä tietää. miten arvokkaan lehmn pitää käyttäytyä.
Fifi on lauman vanhin, komeasarvinen blondi, viimeinen niistä kolmesta kantaemosta, jotka silloin kymmenen vuotta sitten ostimme. Suurista sarvistaan huolimatta se ei ole mikään tappelupukari, päinvastoin. Se vetäytyy mieluummin syrjään pahimmasta häslingistä, mutta pitää kyllä puolensa toisella tavalla.
Pyöriskelem kampani kanssa lauman seassa tarkkaillen samalla, että kellään ei ole mitään poikkeavaa meneillään. Vähitellen yksi toisensa jälkeen huomaa, ettei täällä itse asiassa ollutkaan mitään mielenkiintoista ja palailee jatkamaan aamuista torkkutuokiotaan rehupaalien viaheille. Korvat heilahtelevat laisksti silloin tällöin, silmat painuvat puoliumpeen ja leuat jatkavat tuota ikiaikaista jauhamistaan. Vasikat on ruokittu jo aamutuimaan joten nekin makailevat mikä mitenkinpäin entisillä paalinjämillä. Rauha ja järjestys on taas palannut laitumelle, kun vielä lähtiessäni pumppaan juoma-altaan vettä täyteen.
Jatkan matkaani tarkistaakseni, miten edellisviikon kaatosateiden aiheuttama pienenpuoleinen vedenpaisumus on laitumen kohdalta laskenut. Siinä sivussa muistelen, että tänään on kai jonkinsorttinen merkkipäiväkin. Tänäänhän tulee täyteen tasan neljä vuosikymmentä siitä kun sanoimme sen kohtalokkaan sanan, tahdon. Neljä vuosikymmentä yhteistä tahtomista on kai sentään yhden muistelun arvoinen asia.
Silloinkin oli syyskuun alkupuoli hyvin lämmin ja sateinen. Korjuukiireet painoivat päälle, oli oltava menossa lähes pyöreitä vuorokausia. Muistan ajaneenii vielä viimeisen kuorman siinä hääpäivän aamuna. On siis täysin ymmärrettävää, etten muista koko juhlasta juuri muuta kuin sen, että satoi. Vettä tuli välillä kaatamalla ja sitten taas välillä hiukan vähemmän. Ja välillä seassa rakeitakin. Se oli jonkinlainen ukkosmyräkkä ja samalla viimeinen lämmin päivä sinä syksynä. Yöllä oli sitten ensimmäinen pikku halla ja seuraava aamu valkeni tuulisena ja kylmänä.
Jotkut itseään muita viisaampina pitävät väittävät, että sade hääpäivänä ennustaa onnea ja rikkautta. Mene ja tiedä, miten on sitten sen todenperäisyyden kanssa. Ensiksikin, en oikein usko siihen, että ainellinen rikkaus viihtyy samassa paketissa onnen kanssa. No, se on jokaisen päätettävissä, onko näin vai ei. Mutta kaikenlaista muuta rikkautta on kyllä mielestäni karttunut vuosien ja vuosikymmenten kuluessa, niin myös onnea.
Ei se onni mitään tasapaksua pötkylää ole ollut, pieniä hetkiä vain silloin tällöin, sopivasti antamann toivoa ja uskoa tulevaan. Ja kuka voisikaan jaksaa olla niin läpionnellinen jatkuvasti, en minä ainakaan. Kohtuus makkarassakin, kerrotaan ennenvanhaisen Oriveden papinkin ärähtäneen.
Joka tapauksessa ei voi olla tyytymätön katsellessaan taaksejäänyttä aikaa. Ja silläkin uhalla että minut nyt tuomitaan toivottoman läheisriippuvaiseksi ja ties miksi muuksikin, voin ihan tosissani todeta, ettei mihinkään nuorempaan päivittämien olet tullut koskaan mieleenkään. Eletyt vuosikymmenet, kaikki ne kohokohdat ja kolhut, ne on kestetty yhdessä. Miten ihmeessä kukaan voisikaan kuvitella, että sellaisen määrän muistoja ja inhimillistä lämpöä voisi noin vain pakata jätesäkkiin ja heittä roskikseen?
Avaan veräjäjousen ja pujottaudun pois laitumelta, pilvikerros on ohentunut, tuuli pyyhkinyt aamuiset sumut pois. Ympärilläni kuulaan syyskuisen sunnuntain rauha.

 

Pilvinen, nihkeänsumuinen syysaamu, lämmintä hiukan toistakymmentä astetta. Lähden laitumelle katsomaan tulevia "oppilaitani" Tulevalla viikolla aloitetaan tosissaan syksyn vieroitus- ja koulutusurakka. Ulrica hipsii karsinaan minut nähdessään, se on jo oppinut, että jotakin herkkua on saatavilla. Udele luuhaa jossakin karsinan vierustoilla kerjäten herkkuja aidan raoista. Lopulta sekin pujahtaa sisään.
Vähitellen koko lauma kerääntyy katsomaan, mitä siellä nyt oikein on tekeillä ja siinä hässäkässä Udessakin joutuu vahingossa karsinan sisäpuolelle. Vaikka se yleensä on hyvinkin kesy ja seurallinen, se oudoksuu nyt tätä vierasta ympäristöä, kiertelee pitkin aidanviertä eikä oikein osaa rauhoittua rapsuteltavaksi. Lopulta se huomaa, mistä pääsee ulos ja pujahtaa äiti Mantan suojiin. Vain viimeinen vieroitettavista Usva, pysyttelee loitommalla, se ei kai ole vielä kertaakaan tullut sisään.
Jätän vasikat karsinaan ja lähden tervehtimään muuta laumaa. Rapsuteltavat vaihtuvat taajaan, sillä kaikkien pitäisi päästä kammattaviksi ja ihan sitten samanaikaisesti.
Vain Fifi seisoskelee sivummalla kuin katsellen ja arvioiden, että antaa noitten nuorempien kohnottaa, hän kyllä tietää. miten arvokkaan lehmn pitää käyttäytyä.
Fifi on lauman vanhin, komeasarvinen blondi, viimeinen niistä kolmesta kantaemosta, jotka silloin kymmenen vuotta sitten ostimme. Suurista sarvistaan huolimatta se ei ole mikään tappelupukari, päinvastoin. Se vetäytyy mieluummin syrjään pahimmasta häslingistä, mutta pitää kyllä puolensa toisella tavalla.
Pyöriskelem kampani kanssa lauman seassa tarkkaillen samalla, että kellään ei ole mitään poikkeavaa meneillään. Vähitellen yksi toisensa jälkeen huomaa, ettei täällä itse asiassa ollutkaan mitään mielenkiintoista ja palailee jatkamaan aamuista torkkutuokiotaan rehupaalien viaheille. Korvat heilahtelevat laisksti silloin tällöin, silmat painuvat puoliumpeen ja leuat jatkavat tuota ikiaikaista jauhamistaan. Vasikat on ruokittu jo aamutuimaan joten nekin makailevat mikä mitenkinpäin entisillä paalinjämillä. Rauha ja järjestys on taas palannut laitumelle, kun vielä lähtiessäni pumppaan juoma-altaan vettä täyteen.
Jatkan matkaani tarkistaakseni, miten edellisviikon kaatosateiden aiheuttama pienenpuoleinen vedenpaisumus on laitumen kohdalta laskenut. Siinä sivussa muistelen, että tänään on kai jonkinsorttinen merkkipäiväkin. Tänäänhän tulee täyteen tasan neljä vuosikymmentä siitä kun sanoimme sen kohtalokkaan sanan, tahdon. Neljä vuosikymmentä yhteistä tahtomista on kai sentään yhden muistelun arvoinen asia.
Silloinkin oli syyskuun alkupuoli hyvin lämmin ja sateinen. Korjuukiireet painoivat päälle, oli oltava menossa lähes pyöreitä vuorokausia. Muistan ajaneenii vielä viimeisen kuorman siinä hääpäivän aamuna. On siis täysin ymmärrettävää, etten muista koko juhlasta juuri muuta kuin sen, että satoi. Vettä tuli välillä kaatamalla ja sitten taas välillä hiukan vähemmän. Ja välillä seassa rakeitakin. Se oli jonkinlainen ukkosmyräkkä ja samalla viimeinen lämmin päivä sinä syksynä. Yöllä oli sitten ensimmäinen pikku halla ja seuraava aamu valkeni tuulisena ja kylmänä.
Jotkut itseään muita viisaampina pitävät väittävät, että sade hääpäivänä ennustaa onnea ja rikkautta. Mene ja tiedä, miten on sitten sen todenperäisyyden kanssa. Ensiksikin, en oikein usko siihen, että ainellinen rikkaus viihtyy samassa paketissa onnen kanssa. No, se on jokaisen päätettävissä, onko näin vai ei. Mutta kaikenlaista muuta rikkautta on kyllä mielestäni karttunut vuosien ja vuosikymmenten kuluessa, niin myös onnea.
Ei se onni mitään tasapaksua pötkylää ole ollut, pieniä hetkiä vain silloin tällöin, sopivasti antamann toivoa ja uskoa tulevaan. Ja kuka voisikaan jaksaa olla niin läpionnellinen jatkuvasti, en minä ainakaan. Kohtuus makkarassakin, kerrotaan ennenvanhaisen Oriveden papinkin ärähtäneen.
Joka tapauksessa ei voi olla tyytymätön katsellessaan taaksejäänyttä aikaa. Ja silläkin uhalla että minut nyt tuomitaan toivottoman läheisriippuvaiseksi ja ties miksi muuksikin, voin ihan tosissani todeta, ettei mihinkään nuorempaan päivittämien olet tullut koskaan mieleenkään. Eletyt vuosikymmenet, kaikki ne kohokohdat ja kolhut, ne on kestetty yhdessä. Miten ihmeessä kukaan voisikaan kuvitella, että sellaisen määrän muistoja ja inhimillistä lämpöä voisi noin vain pakata jätesäkkiin ja heittä roskikseen?
Avaan veräjäjousen ja pujottaudun pois laitumelta, pilvikerros on ohentunut, tuuli pyyhkinyt aamuiset sumut pois. Ympärilläni kuulaan syyskuisen sunnuntain rauha.

Tulkoon teille kahdelle monia yhteisiä vuosia lisää
Ja nauttikaa kauniista syksystä