Syyllisyydentunne siitä, että on liikaa lapsen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja harvemmin näin päin
  • Ensimmäinen viesti
harvemmin näin päin
Minulla on 1v5kk ikäinen lapsi ja en ole kertaakaan ollut hänestä yötä eross. Yhteensä kaksi kertaa poikamme on ollut mummin hoidossa pari tuntia ja mummi on myös silloin laittanut nukkumaan, mutta yöksi ollaan tultu kotiin. Päiväsaikaan olen satunnaisesti käynyt jossain, jolloin lapsen kanssa on ollut isä. Nekin kerrat ovat tosin hyvin harvassa.

Nyt poden tietynlaista syyllisyyttä tästä, että lapsesta tulee liian äitiriippuvainen kun ei ollenkaan totu olemaan minusta erossa. Tai ehkä syyllisyys on väärä sana, mutta kannan siitä huolta. Toisaalta uskon, että on hyvä, että lapsen äiti on lapsen saatavilla, mutta onkohan liika liikaa? Tuntuu, kun esim. tätä palstaa lukee, että on ihan outo kun ei ole jo ollut ties missä ja kuinka monta kertaa, että kyllä sitä omaa elämääkin olis nyt jo pitänyt olla.

Meillä vaikea saada hoitajaa, mutta en tiedä onko sekään oikeasti syy siihen, miksi ei olla oltu. Kai hoitajan jostain sais jos oikein pakottava tarve olis lähteä, mut ei ole vielä tullut.

Onko kellään samanlaisia mietteitä?
 
niin. ei kai sitä mihinkään tarvi lähteä jos ei halua joten turha siitä on syyllisyyttä potea. ja lapsesi on vielä niin pieni että saa vielä äitiriippuvainen ollakin ;)

mulla on taas vähän toisinpäin. on paljon töitä ja koulua ja menee päiviä etten näe lasta kuin aamulla hoitoon viedessä. nää päivät on onneksi nyt vähentyneet mut kesä ja syksy oli aika kurjaa. huonoa omatuntoa poden aina välillä mutta asiat on nyt näin.

kaikki tavallaan, ei näitä kannata liian paljon pohtia kun aina tekee kuitenkin väärin :whistle:
 
Tuttuja mietteitä..
Esikoinen oli jo liki 3v kun ekaa krt yökylässä. Nyt runsas 4v, edelleen kotihoidossa ja todella sosiaalinen reipas poika.
Tyttömme on nyt 1v8kk emmekä vielä todellakaan harkitsekaan yökylään vientiä. Pari krt mummi on pari tuntia ollut hoitamssa meillä kotona ja nyt ajattelimme viedä joku päivä mummille muutamaksi tunniksi.
Mua aina sieppas kun moni ihmetteli etteikö teidän poikanne vieläkään ole ollut hoidossa yötä.. Itse olen varma että perusturvallisuus kunnossa kun saa pienenä olla riittävästi kiinni. Ei meillä ainakaan ole ollut ongelmia että kiinni minussa nyt olisi.
Hienoa että jaksat!!!!! Ole ylpeä itsestäsi! Parasta mitä lapselleen voi antaa, on aika!
 
Niin, mitä se ns. "oma elämä" sitten on? Minullakin on pistänyt silmiin näitä palstoja lukiessa juuri tuo lausahdus. Meillä / minulla oma elämä tarkoittaa tavallista arkea koko perheen kesken.

Meillä poika ei ole koskaan ollut yökylässä eikä vielä varmasti pitkään aikaan mene jollei tule joku hätätilanne. Ikää on 1v8kk. Yhden yön minä olin n. kk sitten pois pojan luota. Enpä ole mitään menettänyt kun en ole aiemmin ollut. Poika on ollut (ja jatkossakin on) kotihoidossa joko minun tai isänsä hoitamana ja toinen vanhemmista on ollut n. puolipäiväisesti töissä/opiskellut, joten aika paljon ollaan ns. koko perheen kesken yhdessä.

Omaa aikaa on kyllä mulla ja miehellä ja yhdessäkin välillä, on pika isovanhempien hoidossa aina välillä muutamia tunteja kerrallaan ja se on ainakin meille ihan riittävä määrä.

Nyt on sitten tulossakin uusi tilanne kun kakkonen syntyy maaliskuussa, äidin on vissiin pakko olla pois kotoa jokunen yö... Mutta hoitohommelit pojalle on järkätty niin että synnytyksen käynnistyessä hoitaja tulee tänne (ja on tuttu ihminen), joten ei silloinkaan tarvi mennä minnekään yökylään vaikka lähtö tulisi yöllä.

Minä en usko että lapsesta voi tulla "liialla vanhemien kanssa olemisella" jotenkin yliriippuvainen. Enneminkin lapsesta kasvaa itsenäisempi kun hän saa irroittautua vanhemmistaan omaan tahtiinsa. Ja paljon on kiinni jo perusluonteesta. Meillä poika on ollut aina ns. rohkea ja sosiaalinen, uusissa tilanteissa ennemminkin innoissaan menossa kokeilemaan ja tutkimaan kuin että olisi arka.
 
Meidän 2v poika on kerran ollut yökylässä mummon luona. Mä olin aika huonona, vaikka poju nautti olla siellä serkkujensa kans :) Tänään olis (taas) tarkoitus mennä mummin ja ukin luo, ja mikäli poika tahtoo niin saa jäädä yöksi. Hui :eek: :D
Olen kotona pojan ja tyttövauvan kans päivästä toiseen, asutaan maalla eikä tällä hetkellä ole edes päivisin autoa, joten ollaan tosi tiiviisti lasten kans koko ajan yhdessä. Mutta kas kummaa, poika on todella reipas, yhteistyökykyinen ja sosiaalinen luonne! Ei siis yhtään "erakoitunut" tai liian äitiriippuvainen :) Ei siitä ainakaan meillä ole mitään huonoa koitunut että on päivät pikät mun kanssa kotona. Päin vastoin! Aijon hoitaa lapsia kotona vielä vähintään vuoden, eli poika lähtee siskonsa kanssa tarhaan vasta kun on 3v ja risat. Hyvä näin, vaikka joskus mietin pitäiskö pojalla jo olla ikäistään seuraa ja muuta toimintaa, mutta tuskimpa nyt sentään!
 
Meillä ei ole lapsi ollut kertaakaan "huvin vuoksi" hoidossa. Siis päiväkodissa on, mutta ei ole ollut yökylässä eikä mummolla/kummilla, jotta meillä miehen kanssa olisi ollut yhteistä aikaa. Nyt on vuoden ikäinen. Ei ole vielä tullut tarvetta viedä yöhoitoon tai edes jättää iskälle (koko)yöksi (pyydettiin tässä just juhlimaan 150 km päähän, enpä taida lähteä).
 

Yhteistyössä