Mä oon sairastanu teini-iästä lähtien tollasta anoreksian tyyppistä syömishäiriötä. En ole koskaan ollu niin laiha, et johonkin hoitoon olisin menny, mut alipainonen kumminkin olen ollu. Syöminen on ollu aina vaikeaa ja pienikin herkuttelu aiheuttaa tunnontuskia. Mun lapsi on nyt parivuotias. Raskausaika oli hirveen vaikeeta kun kyttäsin painoa ja syömisiä koko ajan. Samaan aikaan mä pelkäsin ja oli huono omatunto lapsen takii. Vihasin neuvolaa, mut erityisesti sitä vaakaa. Kyl ne siel vähä jotain sanoi, että painonnousuu ei ole tarpeeks, mut ei siit numeroo tehty.
Mun lapsi synty ihan normaalikokesena ja terveenä kuitenki. Emmä siinä raskausaikns ees ajatellu äitiyttä tarpeeks kun aikaa meni liikaa painon kyttäämiseen. Onneks mun mies tuki kuiteski paljon. Eniten mä pelkään, et lapsiki sairastuu ja tämmöstä kauheutta en sille halua.