Onko täällä ketään, jolla on/on ollut joku syömishäiriö (anoreksia, bulimia, ortoreksi, epätyypillinen syömishäiriö) raskausaikana? Miten olette selvinneet? Miten olette kokeneet tulevan äitiyden, onko ollut huolia tai pelkoja?Miltä on tuntunut muuttuva keho? Minkälaisia tunteita kehittyvä lapsi on herättänyt?
Syömishäiriöt ja raskaus
- Viestiketjun aloittaja Paulalii
- Ensimmäinen viesti
R
"raili"
Vieras
Mulla ollut kaikelaista ja eniten ahdisti neuvolan terveydenhoitaja, joka kyyläsi sitä painoa ja alkoi antaa ravinto-oppaita. Otapa siinä sitten rauhassa! Mulle myös neuvottiin vääränlaiset ruokatavat eli hoitaja sanoi, että juo se 3 lasia maitoa päivässä ja syö 5 annosta hedelmiä/vihanneksia/marjoja. No, en koskaan aiemmin juonut maitoa ja tuo 3 lasia toi hulluna kaloreita lisäksi. Ja samoin nuo lisähedelmät (söin vain vihanneksia ja salaattia aiemmin). Paino nousi 20 kg ja sain raskausdiabeteksen.
Itse raskausaikana paino ei ahdistanut, mutta raskauden jälkeen kyllä. Inhosin niin kroppaani, etten voinut syödä mitään ja imetyskin loppui siihen. Vasta kun paino oli entisellään, pystyin nauttimaan elämästä. Lihavana vetäisin varmaan ranteet auki samantien. En vaan voi sietää sellaista kroppaa. Oksettaa vieläkin kun ajattelen itseäni alasti synnytyksen jälkeen. Mieltä helpotti tililläni olevat rahat, joilla suunnittelin vatsankiristysleikkausta ja rintaleikkausta
no, en sellaista tehnyt. Kroppa on taas kuosissaan.
Itse raskausaikana paino ei ahdistanut, mutta raskauden jälkeen kyllä. Inhosin niin kroppaani, etten voinut syödä mitään ja imetyskin loppui siihen. Vasta kun paino oli entisellään, pystyin nauttimaan elämästä. Lihavana vetäisin varmaan ranteet auki samantien. En vaan voi sietää sellaista kroppaa. Oksettaa vieläkin kun ajattelen itseäni alasti synnytyksen jälkeen. Mieltä helpotti tililläni olevat rahat, joilla suunnittelin vatsankiristysleikkausta ja rintaleikkausta
no, en sellaista tehnyt. Kroppa on taas kuosissaan.Mä ymmärrän hyvin ton tunteen, et ei voi sietää lihavaa kroppaa. Nämä syömishäiriöasiat raskausaikana tuntuu olevan vielä melkoinen tabu. Johtuu paljolti siitä, että yleisesti ajatellaan, että äiti tekee raskausaikana kaikkensa vauvan hyvinvoinnin eteen. Entä sitten kun joku ei tee? Sinnittelee pienellä ruoalla ja karttaa painonnousua. Se ei ole hyväksyttävää ja asiasta voi olla vaikea puhua ja hakea asiantuntevaa apua. Syömishäiriö rasusaikana saattaa häiritä tulevaa äitiyttä.
N
"ninni"
Vieras
Mä olen sairastanut syömishäiriötä 14 vuotta ja raskausaika oli kieltämättä haasteellinen. En halua kertoa enempää tässä ketjussa, koska tiedän, että pian tänne ilmestyy kaikenlaista ei-niin-asiallista kommenttia. Jos haluat, voin kirjoitella sulle yksäriä.
P
Pikkumama
Vieras
Mä oon sairastanu teini-iästä lähtien tollasta anoreksian tyyppistä syömishäiriötä. En ole koskaan ollu niin laiha, et johonkin hoitoon olisin menny, mut alipainonen kumminkin olen ollu. Syöminen on ollu aina vaikeaa ja pienikin herkuttelu aiheuttaa tunnontuskia. Mun lapsi on nyt parivuotias. Raskausaika oli hirveen vaikeeta kun kyttäsin painoa ja syömisiä koko ajan. Samaan aikaan mä pelkäsin ja oli huono omatunto lapsen takii. Vihasin neuvolaa, mut erityisesti sitä vaakaa. Kyl ne siel vähä jotain sanoi, että painonnousuu ei ole tarpeeks, mut ei siit numeroo tehty.
Mun lapsi synty ihan normaalikokesena ja terveenä kuitenki. Emmä siinä raskausaikns ees ajatellu äitiyttä tarpeeks kun aikaa meni liikaa painon kyttäämiseen. Onneks mun mies tuki kuiteski paljon. Eniten mä pelkään, et lapsiki sairastuu ja tämmöstä kauheutta en sille halua.
Mun lapsi synty ihan normaalikokesena ja terveenä kuitenki. Emmä siinä raskausaikns ees ajatellu äitiyttä tarpeeks kun aikaa meni liikaa painon kyttäämiseen. Onneks mun mies tuki kuiteski paljon. Eniten mä pelkään, et lapsiki sairastuu ja tämmöstä kauheutta en sille halua.
D
dsbe
Vieras
Kyllä mun mielestä pää pitäisi saada kuntoon ennen lapsentekoa.
Mutta jos nyt sairaana lapsen tekee, niin pitää olla tarkkana, ettei "tartuta" sairautta lapseen. Ettei kauhistele kilojaan ja syö pelkkää salaattia.
Olen nuorempana sairastanut anoreksian, mutta raskaaksi tultuani olin siitä jo kauan sitten parantunut.
Mutta jos nyt sairaana lapsen tekee, niin pitää olla tarkkana, ettei "tartuta" sairautta lapseen. Ettei kauhistele kilojaan ja syö pelkkää salaattia.
Olen nuorempana sairastanut anoreksian, mutta raskaaksi tultuani olin siitä jo kauan sitten parantunut.
N
"noora"
Vieras
onneksi löysin viel tämän ketjun 
Mä en omasta mielestäni ole ikinä ollu syömishäiriöinen, muttta sitten kun raskauduin, niin tilanne jotenkin muuttui. Olen aina ollut liikunta-aktiivi ja elänyt terveellisesti. Jotenkin tuli kummia tuntemuksia sitten kun olin raskaana. Oma keho ei tuntunutkaan niin omalta enää.
Mä vierastin sitä mahaa ja en olisi halunnu sen kasvavan. Hierveeä voimattomuuden tunnetta tuli, kun vaatteet ei mahtunut. Yritin syödä tosi vähän ja terveellisesti, mutta mua pelotti, että lapsi ei kasva kunnolla. ristiriitaisissa merkeissä koko raskaus meni. Terveen vauvan sain, ei siinä mitään. Jotenkin vaan olin niin ristiriitainen raskauden aikana. en olisi halunnu lihoa, mutta vauvaa piti ajatella.
Mä en omasta mielestäni ole ikinä ollu syömishäiriöinen, muttta sitten kun raskauduin, niin tilanne jotenkin muuttui. Olen aina ollut liikunta-aktiivi ja elänyt terveellisesti. Jotenkin tuli kummia tuntemuksia sitten kun olin raskaana. Oma keho ei tuntunutkaan niin omalta enää.Mä vierastin sitä mahaa ja en olisi halunnu sen kasvavan. Hierveeä voimattomuuden tunnetta tuli, kun vaatteet ei mahtunut. Yritin syödä tosi vähän ja terveellisesti, mutta mua pelotti, että lapsi ei kasva kunnolla. ristiriitaisissa merkeissä koko raskaus meni. Terveen vauvan sain, ei siinä mitään. Jotenkin vaan olin niin ristiriitainen raskauden aikana. en olisi halunnu lihoa, mutta vauvaa piti ajatella.
