Syömishäiriö ja lapsen hankkiminen?

["annie"]

Onko täällä aikalla syömishäiriöisiä äitejä tai lapsen hankintaa suunnittelevia? Miten "uskaltauduit" hankkimaan lapsen, mitä vaikutuksia syömishäiriöllä on ollut raskauteen, lapsen kanssa jaksamiseen jne.?

Itselläni on anoreksia, tällä hetkellä paremmassa vaiheessa, mutta kuitenkin kummittelemassa olkapäällä... Mieheni kanssa ollaan pohdittu lapsen hankintaa, mutta itselleni nousee esteeksi syömishäiriöni. Pelkään valtavasti niitä muutoksia, joita kehoon tulee raskauden ja synnytyksen myötä. Toisaalta pelkään sitäkin, miten jaksan lapsen kanssa synnytyksen jälkeen, kehoni ja mieleni eivät le kovin vahvoja. Lisäksi ei ole edes ollenkaan varmaa tulenko raskaaksi (kuukautiset kylläkin ovat palanneet, ovat tosi epäsäännölliset, mutta kuitenkin) ja onko huonosta syömisestä jne haittaa sikiön kehitykselle... Tosi paljon hankalia ja pelottavia asioita pyörii päässä. Psykologin kanssa olen asiasta jutellut, mutta en koe saaneeni oikein apua ja tukea tämän asian käsittelyyn, kaipaisin lähinnä muiden vastaavassa tilanteessa olevien kokemuksia.

 

[dokumentti]

näkyisöhän vielä jostain (yle areena) teemalla ollu dokumentti "sirpa ja syömishäiriö". kertoi nuoresta naisesta, joka oli täysin toipunu syömishäiriöstä. hän oli tullu raskaaksi muutama vuosi sen jälkeen kun oli ollu ihan kuolemankielissä alipainonsa takia. raskaus oli tukenu hänen toipumistaan. kertoi että pystyi ajattelemaan lapsensa parasta, syömään ja nauttimaan kehonsakin muutoksesta.

 

["annie"]

näkyisöhän vielä jostain (yle areena) teemalla ollu dokumentti "sirpa ja syömishäiriö". kertoi nuoresta naisesta, joka oli täysin toipunu syömishäiriöstä. hän oli tullu raskaaksi muutama vuosi sen jälkeen kun oli ollu ihan kuolemankielissä alipainonsa takia. raskaus oli tukenu hänen toipumistaan. kertoi että pystyi ajattelemaan lapsensa parasta, syömään ja nauttimaan kehonsakin muutoksesta.

Kiitos vinkistä, yritänpäs etsiä tuon jostain.

 

[ggggggggggg]

Joo mutta monesti vanhakin syömishäiriö puhkeaa uudestaan raskaus aikana ja nämä ongelmaiset sitten jättävät syömättä jolloin sikiö ei saa niin paljoa ravinteita ja jää pieni painoiseksi.. Elämästä ei koskaan tiedä. Uudet asiat jännittää aina, kukaan ei voi sinulle sitä luvata jotta kuinka käy, niinku ei voi luvata kenellekkään muullekkaan.. Kaikilla on tiukkoja hetkiä vauvojen kanssa mutta raskaus ja äitiys antaa eväitä itsessään tähän tehtävään. Ihmisen biologia tukee arjessa jaksamista. Jos miehesi on "täysjärkinen" pärjäätte yhdessä varmasti! Ainut mihin sinun pitää sitoutua tosissasi on ravinnon saantiin raskausaikana.. Sitten kun rupeatta tenavaa tekemään hakeudu jo silloin jonkun ravinto terapeutin juttusille tai johonkin terapiaan JOTTEI anoreksia puhkea uudelleen.

 

[hei se olikin]

sirpa ja anoreksia

 

[mutta kun]

monesti olen kuullut senki kannan, että raskausaikana on helpompi kun voi syösä "toisen ihmisen takia" ts. sikiön

 

["annie"]

Joo mutta monesti vanhakin syömishäiriö puhkeaa uudestaan raskaus aikana ja nämä ongelmaiset sitten jättävät syömättä jolloin sikiö ei saa niin paljoa ravinteita ja jää pieni painoiseksi.. Elämästä ei koskaan tiedä. Uudet asiat jännittää aina, kukaan ei voi sinulle sitä luvata jotta kuinka käy, niinku ei voi luvata kenellekkään muullekkaan.. Kaikilla on tiukkoja hetkiä vauvojen kanssa mutta raskaus ja äitiys antaa eväitä itsessään tähän tehtävään. Ihmisen biologia tukee arjessa jaksamista. Jos miehesi on "täysjärkinen" pärjäätte yhdessä varmasti! Ainut mihin sinun pitää sitoutua tosissasi on ravinnon saantiin raskausaikana.. Sitten kun rupeatta tenavaa tekemään hakeudu jo silloin jonkun ravinto terapeutin juttusille tai johonkin terapiaan JOTTEI anoreksia puhkea uudelleen.

Tuota syömättömyyden puhkeamista mä pelkäänkin eniten. Vaikka tiedän, miten tärkeää sikiölle on, että söisin. Onneksi mieheni on niin ihana että tukee minua lapsen synnyttyä, kriittisin juttu on tuo sikiön kehitys.