Syömishäiriöisiä tai ex-syömishäiriöisiä äitejä täällä?

Löytyykö?
Olen itse (ex)-syömishäiriöinen eli sairastanut TODELLA kauan, mutta ollut nyt "terveen" kirjoissa noin 7 vuotta. Kuitenkin ruokavalioni on kieroutunut edelleen ja on paljon mitä en kertakaikkiaan PYSTY syömään. Mulla on nyt ongelmana se, että lapset on sen verran isoja jo, että he huomaavat sen etten syö samaa ruokaa kuin he. Että miten kuuluu se heille selittää? Haluaisin että lapsistani tulisi kaikkiruokaisia terveitä aikuisia ja ettei he turhaan huolestuisi minun syömisistäni. Painoni on pysynyt nyt 7 vuotta samoissa lukemissa samoilla syömisillä. Minua huolettaa annanko nyt aivan väärää esimerkkiä tahtomattani ja miten voisin toimia. Kiitos ei mitään syyllistäviä vastauksia, mulla on tarpeeksi syyllinen olo koko ajan.

 

Lapse ovat yllättävän tarkkanäköisiä tuollaisten asioittensuhteen... ja taasusti jossain vaiheessa tulee kommentti että "en syö, kun äitikään ei syö"

Mitä nämä ruoka-aineet ovat, joita et halua(pysty) syödä? Voiko ilman niitä koostaa myös lapsille terveellisen ruokavalion esim. lakto-ovo-vege niin että koko perhe voisi syödä samaa ruokaa?

 

Mulla on BDE ja paheni keskiraskauden keskenmenon jälkeen. Ahmin välillä järjettömiä määriä, mutta en oksenna. Paino nousee vain. Hoitoon en tahdo täällä käpykylässä päästä. Pelottaa. BDE puhkes toisen lapsen jälkeen kun masennuin.

 

Mulla oli bulimia. Ei se koskaan taida pysyvästi poistua, mutta on sairautena poissa nyt elämässäni. Tulee aikoja, jolloin ahdistun ja sitten oksennan kerran. Onneksi ovat ohi ne ajat, kun elämä pyöri sen ympärillä. Itsellä nimenomaan lapsensaanti auttoi pääsemään sairaudesta eroon, voimia ap..

 

Täällä raskaana oleva anorektikko. Pelkään samaa, että tulevat lapseni huomaavat omituisen syömiseni. Lapset huomaa kaikkea...
Pääsisitkö ravitsemusterapeutille? Hyvä, että tiedostat, ettet voi syödä jotain tiettyjä juttuja. Mieti, mikset? Mitä kaameaa tapahtuisi, jos söisit jotain niistä? Mitä parempaa saat elämääsi, kun kontrolloit syömistäsi?

p.s. Onko sulla muuten imettäminen onnistunut sikäli, että painoa ollut tarpeeksi? Oliko kova paine laihduttaa synnytyksen jälkeen?

 

Mulla oli bulimia. Ei se koskaan taida pysyvästi poistua, mutta on sairautena poissa nyt elämässäni. Tulee aikoja, jolloin ahdistun ja sitten oksennan kerran. Onneksi ovat ohi ne ajat, kun elämä pyöri sen ympärillä. Itsellä nimenomaan lapsensaanti auttoi pääsemään sairaudesta eroon, voimia ap..

Mulla kans. Raskausaikana alkoi ja joka kerta ollut. <Nykyään harvemmin enää.

 

mulla on syömishäiriö. sairastuin siihen 9 vuotta sitten. välillä on ollu helpompia jaksoja,jopa vuosia mennyt hyvin. nyt tän raskaudenajan oon ollu ihan hysteerinen ja suorastaan vihannut itteeni kun syön. alussa paino ei noussut kilookaan ja kun tuli,noin 23 viikolla,laihdutin sen pois. nyt painoa on kertynyt 6kg ja olen rv 33. tällähetkellä olo on hieman parempi. oonkin aatellut mennä ravitsemusterapeutille synnytyksenjälkeen.

 

harmi kun olet vasta "terveen" kirjoissa,sulla on pitkä tie edessä että pääset "kuiville" ihmisten kirjoihin.
tsemppiä sulle toivon että pääset jossain vaiheessa tuosta vaiheesta yli.
ööö,tää ei oo vi..tuiluu...vaikka mun kirjoitus kuulosti jonkun verran armottomalta.

ite oon sairastanut bulimian ja olen ollut nyt 5vuotta kuivilla.eli ei ole ollut minkään näköistä kieroutunutta ruokavaliota 5vuoteen.
kova työ on saada ittensä edes siihen pisteeseen että on just ns. "terveen" kirjoissa,ja olet varmaan tehnyt kovan työn....hyvä.
toivotan sinulle viellä paljon onnea taistelussasi,mutta en osaa auttaa ongelmaasi lapsien näkökulmasta.
mulla ei ollut sillon viellä lapsia kun sairastin.

 

Lapse ovat yllättävän tarkkanäköisiä tuollaisten asioittensuhteen... ja taasusti jossain vaiheessa tulee kommentti että "en syö, kun äitikään ei syö"

Mitä nämä ruoka-aineet ovat, joita et halua(pysty) syödä? Voiko ilman niitä koostaa myös lapsille terveellisen ruokavalion esim. lakto-ovo-vege niin että koko perhe voisi syödä samaa ruokaa?

En syö (vaika haluisin) lihaa missään muodossa (voin kyllä maistaa ruokaa tehdessäni) (paitsi juhlissa voileipäkakussa saattaa olla joku kinkunkappale). Kalaa en syö (voin kyllä maistaa ruokaa tehdessäni) (paitsi surimia ja äyriäisiä syön kyllä).
Maitoa en juo enkä siis kaakaota, en myöskään alkoholia (mikä ei nyt lapsia pitäisi häiritä), en tuoremehuja, en limsaa.
Pizzaa, hampurilaisia, uppopaistettuja tai paistettuja ruokia, sipsejä ymym.
Minulle olisi kauhistus syödä lämmin lounas!
Tähän asti on mennyt hyvin mutta nyt on lapset alkaneet kysellä miksen syö heidän kanssaan samaa.

Mutta sitten taas karkkia kyllä syön sekä suklaata ja jätskiäkin joskus kesällä. Kananmunia syön sekä muita maitotuotteita kuin maitoa ja rasvaista juustoa.
Kaikkia kasviksia syön mutta perunaa en kauheesti (paitsi ehkä uusia) ei makaroonia eikä pastaa, ei edes kasvispastaa, en syö kermaa sisältäviä ruokia paitsi juhlissa kermakakkua.
Älä kysy miksi, en tiedä itsekään. Jotkut ei parane syömishäiriöstä koskaan, olen kai yksi heistä, mutta olen oppinut elämään suht normaalia elämää sairauteni kanssa.

 

Joo, ei ihan terveeltä kuulosta toi sun rajoittuneisuutesi. Ymmärrän kyllä hyvin kaikki tuollaiset mielen rajoitukset, mutta mieti nyt, normaalit ihmiset syö noita kaikkia ihan tuosta vain! Ja ovat ihan onnellisia! Mitä sä voitat tällä?
Mene ravitsemusterapeutille! Mä pääsin neuvolan kautta, ehkä säkin?

 

Täällä raskaana oleva anorektikko. Pelkään samaa, että tulevat lapseni huomaavat omituisen syömiseni. Lapset huomaa kaikkea...
Pääsisitkö ravitsemusterapeutille? Hyvä, että tiedostat, ettet voi syödä jotain tiettyjä juttuja. Mieti, mikset? Mitä kaameaa tapahtuisi, jos söisit jotain niistä? Mitä parempaa saat elämääsi, kun kontrolloit syömistäsi?

En millään voisi enää mennä ravitsemusterapeutille koska 10 vuotta ole syömisiäni kelannut eestaas psykiatrilla silloin kun oli oikeesti sairas. Ei jaksaisi.

p.s. Onko sulla muuten imettäminen onnistunut sikäli, että painoa ollut tarpeeksi?

Kyllä on onnistunut ihan painosta riippumatta imettäminen. Huomasin kyllä se että jos pikkusenkin rupesi itse "laihduttamaan" niin maito heti väheni. Pitkät imetykset takana mulla, ekaa imetinkin kauan sen vuksi että josko paino tippuisi vaan ei tippunut mutta hyvä niin.

Oliko kova paine laihduttaa synnytyksen jälkeen?
Ekan syntymän jälkeen ei ollut paineita kun lapsi oli niin ihana ja EKA, ja ajttelin että se imetys vie kilot mutta ei se sitten vienytkään ja toinen raskaus alkoi sitten heti perään niin en ehtinyt samaan painoon päästäkään, mutta tokassa raskaudessa en sitte lihonnutkaan paljoakaan niin sitten oltiin samassa suunnilleen kuin ennen lapsia. Ja siinä pysytty.

 

hei,yritin tuosta BDE:stä etsiä netistä tietoa mutta saalis jäi laihaksi.kuulostaa vaan niin tutulta että jos joku osaisi kertoa lisää??
vaikka yyveelläkin =)

 

hei,yritin tuosta BDE:stä etsiä netistä tietoa mutta saalis jäi laihaksi.kuulostaa vaan niin tutulta että jos joku osaisi kertoa lisää??
vaikka yyveelläkin =)

ahmitaan mutta ei oksenneta niin kuin bulimiassa

 

AP, mitä sä sitten syöt?

 

olen sairastanut itse anoreksiaa. ja parantunut siitä täysin. se vei aikaa, mutta paranin.

haluan nyt tässä sanoa teille tytöt ja naiset: arvostakaa itseänne. hyväksykää itsenne. rakastakaa itseänne. kohdelkaa itseänne hyvin ja kunnioittaen. älkää tehkö itsellenne pahaa.

anoreksiasta toipuminen onnistuu sitä paremmin, mitä nopeammin haet apua. siis toimi!
jos et jaksa itse hakea apua, pyydä joltain luotettavalta ihmiseltä tukea avun hakemiseen.

rohkeutta elää!

 

hei,yritin tuosta BDE:stä etsiä netistä tietoa mutta saalis jäi laihaksi.kuulostaa vaan niin tutulta että jos joku osaisi kertoa lisää??
vaikka yyveelläkin =)

ahmitaan mutta ei oksenneta niin kuin bulimiassa

:/

 

binge-eating-disorder eli ahmimishäiriö. mässätään paljon mutta ei oksenneta. netistä löytyy bed-testikin jolla voi testata onko ahmimishäiriötä. itse sain siitä testistä täydet pisteet...

 

En osaa sanoa, miten selittäisit erikoisen syömisesi lapsillesi. Onko perheessä mies, joka syö kaikkea? Olisi edes toinen malli. Ilmeisesti et aiokaan pyrkiä eroon oudosta ruokavaliostasi tai et ainakaan tällä hetkellä jaksaisi keskustella ja vatvoa sitä ammattilaisen kanssa. Ehkä kannattaisi harkita vielä kuitenkin?
Paha sanoa, ehkä voisit sanoa, että äiti on aikuinen ja voi syödä näin, mutta lapset kasvavat ja tarvitsevat tätä ja tätä..? Pelkäänpä vain, että joskus tulee eteen se, että lapset (tai aikuiset lapset) tajuavat, mistä oikeastaan on ollut kyse.

Kiitos noista imetys ja laihdutusvastauksista. Helpotti, että on onnistunut ainakin painon puolesta. Olin raskautuessa keskivaikeasti alipainoinen ja nyt oon saanut painoa tosi hyvin! Semmoisesta "normaalipainostakin" on tullut 7 kg ja vielä muutama viikko raskautta jäljellä! Oon onnellinen, että oon saanut psykoterapiassa asioita kasaan.. ja ravitsemusterapeutiltakin hyviä neuvoja. Mutta pitkä tie silti vielä ja synnytyksen jälkeinen elämä vähän arveluttaa...

 

hei,yritin tuosta BDE:stä etsiä netistä tietoa mutta saalis jäi laihaksi.kuulostaa vaan niin tutulta että jos joku osaisi kertoa lisää??
vaikka yyveelläkin =)

Eiks se ole BED = Binge Eating Disorder? eikä BDE?

 

hei,yritin tuosta BDE:stä etsiä netistä tietoa mutta saalis jäi laihaksi.kuulostaa vaan niin tutulta että jos joku osaisi kertoa lisää??
vaikka yyveelläkin =)

ahmitaan mutta ei oksenneta niin kuin bulimiassa

:/

Niin ja kyseessä siis BED ei BDE... Täällä yksi sen sairauden "uhri" entinen bulimikko olen.

 

Mites te muut syömishäiriöiset suhtaudutte siihen, jos omasta lapsestanne tulee läski? Tai miten suhtaudutte siihen, jos hänkin sairastuu syömishäiriöön ollessaan läski/laiha? Äidin esimerkin mukaan lapset syövät usein vielä aikuisenakin... Ap:n lapset eivät kyllä opi minkäänlaista ruokakulttuuria kotonaan, paitsi ehkä negatiivisen suhtautumisen ruokaan.

 

Auttasko vähän jos ottasit edes samaa ruokaa lautaselle ja paljon salaattia tai mitä sit syötkin niin lisäksi? Näkevät että otat samaa. Ja jos edes ihan pikkusen maistat?

 

En ole vielä äiti, mutta kohtalotoveri kuitenkin. Olen sairastanut syömishäiriötä 10 vuotta ja käynyt läpi kolmen vuoden terapian, mutta eipä vain näytä ajatusmaailma normalisoituvan... Pahimman yli kylläkin olen päässyt. Mullakin on ruokavalio tosi rajoittunut (olen kasvissyöjä, tosin ihan eettisistä syistä).
Oletko saanut psykoterapiaa? Suosittelen sitä! Vaikka se ei mua täysin "normalisoinut", se kuitenkin auttoi ymmärtämään itseään ja lievittämään oireita. Ravitsemusterapeutille meno on varmasti myös hyvä ajatus.
Tsemppiä sulle, tiedän, miten hel##tillinen sairaus syömishäiriö on...

 

Ihme jos ei lapset motivoi edes yrittämään syödä niitä ruoka-aineita joita et "pysty". Annat kyllä aika ikävän ruokailumallin lapsillesi.

 

Ihme jos ei lapset motivoi edes yrittämään syödä niitä ruoka-aineita joita et "pysty". Annat kyllä aika ikävän ruokailumallin lapsillesi.

Älä viitti, kun et mitään asiasta tiedä. Ilmeisesti.