syömishäiriö

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Sen kun pahenee. Olen jo 4-kymppinen, ja niin kauan kuin muistanut, kärsinyt syömishäiriöistä. Jo päälle 10 vanhana aloitettiin kaverin kanssa dieetit ja glauber-suolat. Siitä asti on ollut bulimiaa, ja anoreksiaa lähentelevää laihduttamista. Lapsia odotellessa tämä jo normalisoitui ja painoa tuli, mutta jälleen on hirveä itseinho tullut, kun jäi kiloja odotuksista. Koen itseni niin nollaksi ja lihavaksi, että en koe olevani sen arvoinen, että saisin syödä mitään muuta kuin kuivaa näkkileipää. Paino on tippunut 43:een. Tiedän, että en ole enää lihava, vaan hoikka, mutta tuo heikko itsetunto kun on, niin tulee läski lehmä olo, jos annan itseni syödä. Voikohan tästä toipua ikinä, lihomatta kumminkaan.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
 
anonyymi.
Alkuperäinen kirjoittaja vampyyri:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Paino on tippunut 43:een. Tiedän, että en ole enää lihava, vaan hoikka, mutta tuo heikko itsetunto kun on, niin tulee läski lehmä olo, jos annan itseni syödä. Voikohan tästä toipua ikinä, lihomatta kumminkaan.
ei voi
Peesi. Siis parantua kyllä voi, mutta sun pitää osata antaa itsellesi periksi se painon muutos terveempään suuntaan. Koska terve ei ole, jos koko ajan pakonomaisesti vahtii painoaan.

Mutta huomaa nyt tuo, että parantuminen ON mahdollista. Nimim. usean vuoden kokemus
 
anonyymi.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
Vai pelkäätkö sä sitä avun vastaanottamista?
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietääkö joku, onko 40 kiloa virallinen raja, että pidetään anorektikkona? Jotain avoterapiaa voisin ottaa, mutta laitokseen en halua.
Sanoit ettet halua mihinkään laitokseen kun sut leimattais mielenvikaiseks.. tiedätkö, sä olet jo mielenvikainen :( Hakisit apua...
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja anonyymi.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
Vai pelkäätkö sä sitä avun vastaanottamista?
Kyllä siitäkin on kyse. Myönnän että tässä pidetään kiiltävää pärjäämisen ja suorittamisen kulissia, ja tuntuu, että jos tästä palakin murtuu, niin koko homma romahtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietääkö joku, onko 40 kiloa virallinen raja, että pidetään anorektikkona? Jotain avoterapiaa voisin ottaa, mutta laitokseen en halua.
ei ole, ei siinä ole mitään virallista kilorajaa tai painoindeksirajaa. pitää vaan täyttää tietyt kriteerit että sen saa ,ei tarvitse olla välttämättä edes alipainoinen.

aikuisen ihmisen laittaminen pakkohoitoon anoreksian takia on kyllä melko mahdotonta että sitä ei hirveästi kannata pelätä
 
annika
En usko että sua mihinkään laitokseen lukittais, ellet oo ihan kuoleman kielissä :) Varmaan just terapiaan voisit päästä. Mä en tiedä tuosta rajasta. Varmaan jokaiselle voidaan erikseen laskea se alaraja pituuden mukaan.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
Mutta tuohan on psyykkinen sairaus :0 hae hyvä ihminen apua, tai lapsesi on pian äiditön!
 
anonyymi.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja anonyymi.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
Vai pelkäätkö sä sitä avun vastaanottamista?
Kyllä siitäkin on kyse. Myönnän että tässä pidetään kiiltävää pärjäämisen ja suorittamisen kulissia, ja tuntuu, että jos tästä palakin murtuu, niin koko homma romahtaa.
Mutta kai sä ymmärrät itsekin, että se kulissin pitäminen ei ole tervettä. Sun pitää murtaa se kulissi, että pystyt ottamaan apua vastaan. Tiedätkö jotain mukavaa lääkäriä, jolle voisit puhua? Tai lasten neuvolantätiä, ketään? Aika paljon mun käsittääkseni vaaditaan, että aikuista ihmistä aletaan pakkosyöttää. Eli älä huoli.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
Mutta tuohan on psyykkinen sairaus :0 hae hyvä ihminen apua, tai lapsesi on pian äiditön!
Niin kai. Mielellään vaan leikkisi, ettei sitä olisi. Sitä ei leikisti ole, jollei siitä kerro kellekään.
 
annika
Mutta ehkä on eri asia olla psyykkisesti sairas kuin leimautua sellaiseksi. Varsinkin jos se vaikuttaa siihen miten ihmiset suhtautuu. Kaikenlaisia idiootteja kun on. Mutta kyllä apua voi saada ilman että siitä kukaan tietää.
 
Apua saa kyllä jos vaan ottaa vastaan
Alkuperäinen kirjoittaja anonyymi.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja anonyymi.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Oletko ikinä hakenut apua? Sitähän se on ettei halua lihoa, mutta jos tuo tekee sut onnettomaksi, niin kannattaa miettiä minkä arvoista ois olla joskus onnellinen.
En ole hakenut apua, koska arvaan, että sitten alkaa pakkosyöttäminen. Ja pelkään, että joutuu laitokseen. ja leimautuu psyykkisesti sairaaksi...
Vai pelkäätkö sä sitä avun vastaanottamista?
Kyllä siitäkin on kyse. Myönnän että tässä pidetään kiiltävää pärjäämisen ja suorittamisen kulissia, ja tuntuu, että jos tästä palakin murtuu, niin koko homma romahtaa.
Mutta kai sä ymmärrät itsekin, että se kulissin pitäminen ei ole tervettä. Sun pitää murtaa se kulissi, että pystyt ottamaan apua vastaan. Tiedätkö jotain mukavaa lääkäriä, jolle voisit puhua? Tai lasten neuvolantätiä, ketään? Aika paljon mun käsittääkseni vaaditaan, että aikuista ihmistä aletaan pakkosyöttää. Eli älä huoli.
Niin, tiputukseen voit kyllä "joutua". Mutta usko pois, se on silloin sulle paras vaihtoehto...
 
vieras
Kiitos teille vastauksista, vaikka vähän suorapuheisiakin olivat. Oikeasti vaan pelkään hoitoon menemistä, pelkään, että romahdan, ja pelkään lihomista. Pelkään, että alkaisin nauttia olostani pullukkana enkä enää jaksaisi huolehtia kropastani. Huom. kaikki muut ovat mun mielestä kivannäköisiä painosta riippumatta, enemmän tämä on sellaista totaalista tyytymättömyyttä itseeni. Vaikka mitä tekisin, aina joku muu on jossain vähän parempi. Ja silloin tunnen arvottomuutta, että ei ole oikeutta syödä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kiitos teille vastauksista, vaikka vähän suorapuheisiakin olivat. Oikeasti vaan pelkään hoitoon menemistä, pelkään, että romahdan, ja pelkään lihomista. Pelkään, että alkaisin nauttia olostani pullukkana enkä enää jaksaisi huolehtia kropastani..
tiedätkö, kun sä et ole tyytyväinen nytkään sun kroppaan. Ja niin kauan kun olet sairas, sä et tule olemaan tyytyväinen millään tavalla, riippumatta siitä miltä näytät. :|
 
nättitähti
ei tuo kilomäärä vielä riitä sairaalahoitoon ja pakkosyöttöön.
kannattaa silti hakeutua terapiaan,se voi joitakin jopa auttaa. kaikki lähtee silti itsestään haluaako vai ei.
mulla on ollu 10vuotta tai enemmän syömishäiriö.
 
ääripää
voimia sinulle! minä taistelen toisessa ääripäässä, eli kumpikaan ei näytä olevan tyytyväinen itseensä! syömishäiriö minullakin kun syön kokoajan...
toivottavasti jonain päivänä olemme molemmat siinä keskivaiheilla ja tyytyväisiä itseemme!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja annika:
Ehkä sun kannattaiskin keskittyä vain siihen itsetunnon parantamiseen ja sen jälkeen susta vois tuntua hyvältä syödä riittävästi ja olla sen kokoinen kuin olet.
Olet varmastikin aivan oikeassa. Ei tämä ihan tervettä ole, kun pakonomasesti laihduttaa eikä anna itselleen lupaa syödä kuin näkkäreitä. Ja silti odotan että uudet reseptivapaat laihdutuslääkkeet tulevat keväälle. Kaikkea laihdutuslääkettä, glaubersuolaa, ulostuslääkettä sekaisin.
 
anonyymi.
Mä vastaan vielä, vaikka taisit jo lähteä linjoilta.. Puhu jollekin ihmiselle. Oikeasti. Mieluiten lääkärille. Mieti, jos ottaisit yhden ruokapalan, ihan mitä vaan tahansa mitä sun tekee mieli. Olisiko se niin kauheaa jos sen söisit? Mikä olis PAHIN asia mitä vois tapahtua jos sen söisit? Pliis, ajattele aluksi vaikka sun lapsiasi, jos et itseäsi voi ajatella. Mutta itseäsikin sun täytyy jossain vaiheessa ruveta ajattelemaan.

Ja jätä ne laihdutuslääkkeet kauppaan. Niillä saat vaan kroppasi entistä enemmän sekaisin. Ja ulostuslääkkeet.. Kai tiedät, että suolisto saattaa tottua niihin ei-bulk-laksatiiveihin, "laiskistuu". Ei ole hyvä juttu sekään.

Anteeksi jos olen puhunut liian suoraan. Mutta todellakin tiedän mistä puhun. Toivottavasti pääsisit parempaan suuntaan. Jos haluat laittaa mulle yksäriä niin voin luoda tunnuksen.
 
vieras
Kiitos vielä anonyymi sullekin kannustavasta viestistäsi.

Tiedän tasan tarkkaan, mitä siitä seuraisi, jos laittaisin jonkun vaikkapa pizzanpalan suuhun. Se on pakko oksentaa. Siitä jää paha mieli ja olo pitkäksi aikaa. Tänään kävi juuri niin, söin pikku palan pizzaa kun tein lapsille. Se oli pakko mennä oksentamaan. Lisäksi piti varalta oksentaa vielä illalla uudestaan. Rankaisen tästä itseäni vielä huomisenkin. Taitaa olla aika paha tilanne... huomaan sen itsekin.
 

Yhteistyössä