jadal
syntyihän se meidänkin vauva, lopulta sitten päätyi kiirelliseen sektioon synnytys virhetarjonnan vuoksi. oli siis tulossa korva edellä maailmaan.
Eli keskiviikko aamuna vähän jälkeen yhdeksän alkoi supistella säännöllisesti. touhuilin niitä näitä, ja kävin välillä tässä koneella päivittelemässä kuulumisia mitäs nyt:in puolelle. Isäntä laittoi mulle saunan lämpenemään, ja sen jälkeen lähetin isännän vielä asioille.
Ehkä siinä 11 tuli hekteksi taukoa supistuksiin, mutta sitten niitä alkoi tulla todella kipeästi, mutta ei kuitenkaan vielä kovin tiheästi. Menin sitten saunaan, ja isäntä oli edelleen asioitaan hoitamassa. Saunassa supistukset tihenivät yhtäkkiä ja olivat jo todella kipeitä, mutta lämpö vei niistä onneksi pahimman terän.
Tähän asti olin ajatellut, ettei tässä ole vielä mitään kiirettä, vaan synnytys on vasta hiljalleen käynnistymässä, mutta nyt tulikin yhtäkkiä sellainen olo, että taitaa olla parempi alkaa tehdä lähtöä synnärille päin. Soitin miehelle, että nyt pitäisi vissiin lähteä, sen verran tujuja supistuksia tulee. tässä vaiheessa välit taas harvenivat, mutta alapäässä ole sellainen paineen tunne, että tiesin, ettei parane enää kauaa odotella.
päästiin sitten synnärille ja kätilö katsoi kohdun suun tilannetta, mutta se oli edelleen niin takana, ettei tämän kätilön sormet riittäneet katsomaan paljonko on avautunut. Jäin sitten käyrälle odottelemaan, että toinenkin kätilö tulee tarkistamaan tilanteen, ja siinä välissä tulikin sitten kolme todella kovaa supistusta noin 4min välein.
Toinen kätilö saapui paikalle ja katsoi tilanteen ja suureksi yllätykseksi sanoi mun olevan 9cm auki, ja pyysi ensimmäistäkin kätilöä koittamaan. Oli kuukema nuo kolme kovaa supistusta saaneet aika paljon aikaan.
Mä siinä hätäilin, ettenkö mä ehdi saada puudutusta, ja kätilöt nauroivat, etten tosiaankaan. Homma olisi kuulema ohi heti kun kalvot puhkeavat.
No kävelin siitä sitten muutaman metrin saliin, ja jäätiin odottamaan supistuksia. aika kauan niitä siinä odoteltiin, ja sovittiin kätilön kanssa, että puhkaistaan kalvot, niin saadaan lapsi syntymään. kätilökin oli täysin valmistautunut siihen, että vauva tulee samaan syssyyn vesien kanssa.
Kalvot puhkaistiin, ja kätilö koitti sitten hetken päästä tilanteen uudestaan. Ja kohdun suu olikin supistunut, ja auki enää 6-7cm, opimpa sitten että noinkin voi käydä
kello oli jotain puoli kaksi tässä vaiheessa.
vettä lorotti koko ajan, ja kätilö sai vaihtaa niitä alusliinoja kokoajan, ja silti jouduin olemaan märällä sängyllä, vettä oli niin paljon.
jonkun ajan päästä alkoi taas supistelemaan kipeästi, ja pyysin spinaalia, kerta se tässä vaiheessa olikin taas mahdollista. meni ehkä puoli tuntia, ja sain spinaalin. samalla laitettiin oksitosiinia, kun kohdunsuulla ei ollut tapahtunut edistystä.
Spinaali vei hetkeksi kivut, ja ehdin jo naureskella miehelle, että ompa tää muka rankkaa hommaa, ja säälin miestä kun joutui siinä kovassa keinutuolissa istumaan ja itse vain makoilen pehemällä sängyllä
tunti spinaalin laitosta kivut alkoivat taas tuntumaan, mutta avautumista ei ollut tapahtunut edelleenkään oksitosiinista huolimatta. tässä vaiheessa kätilö päätti katetroida, ettei täysi rakko hidasta synnytystä. no sen jälkeen vauva laskeutuikin hieman alemmas, ja avauduin n.7cm -> 8-9cm.
tämän jälkeen ei edistystä enää tapahtunut, vaan kivut kovenivat koko ajan järkyttävällä tavalla.
melkein itkin jo, ja pyysin edes jotain lievitystä ja kätilö lupasi pyytää lääkäriä katsomaan onko kohdunsuun puudute tms. mahdollinen tässä vaiheessa.
Meni hetki, ennen kuin lääkäri tuli paikalle. tässä vaiheessa kipu oli jo jotain aivan sietämätöntä, ei enää edes tavallista supistuskipua. Lääkäri teki sisätutkimuksen, ja kysyi mihin sattuu.
Lääkäri käski kätilöä hakemaan ultran, koska epäili virhe tarjontaa. Ultrattuaan lääkäri sanoi soittavansa takapäivystäjälleen, ja tulevansa kohta takaisin.
Ilmeisesti tässä ei mennyt kauaa, mutta kipujen keskellä se tuntui ikuisuudelta.
Lääkäri palasi hetken päästä, ja käski valmistella mua sektioon, leikkaus puolen tunnin sisään, kuitenkin heti kun edellinen potilas saadaan leikkaussalista ulos.
Sitten pääsin vihdoin leikkaussaliin ja sain puudutteen joka toi taivaan hetkessä, ei enää kipua.
Poika siis syntyi 24.6.09 klo 17.08 ja painoi 3270g ja oli 49cm pitkä.
apgarin pisteet olivat vain 4/8, tarjontavirhe oli rankka myös vauvalle, ja hengitys ei alkuun lähtenyt kulkemaan kunnolla.
lopulta kuitenkin kaikki hyvin, mutta toipumista kyllä riittää
Jadal ja pieni mies 3vrk
Eli keskiviikko aamuna vähän jälkeen yhdeksän alkoi supistella säännöllisesti. touhuilin niitä näitä, ja kävin välillä tässä koneella päivittelemässä kuulumisia mitäs nyt:in puolelle. Isäntä laittoi mulle saunan lämpenemään, ja sen jälkeen lähetin isännän vielä asioille.
Ehkä siinä 11 tuli hekteksi taukoa supistuksiin, mutta sitten niitä alkoi tulla todella kipeästi, mutta ei kuitenkaan vielä kovin tiheästi. Menin sitten saunaan, ja isäntä oli edelleen asioitaan hoitamassa. Saunassa supistukset tihenivät yhtäkkiä ja olivat jo todella kipeitä, mutta lämpö vei niistä onneksi pahimman terän.
Tähän asti olin ajatellut, ettei tässä ole vielä mitään kiirettä, vaan synnytys on vasta hiljalleen käynnistymässä, mutta nyt tulikin yhtäkkiä sellainen olo, että taitaa olla parempi alkaa tehdä lähtöä synnärille päin. Soitin miehelle, että nyt pitäisi vissiin lähteä, sen verran tujuja supistuksia tulee. tässä vaiheessa välit taas harvenivat, mutta alapäässä ole sellainen paineen tunne, että tiesin, ettei parane enää kauaa odotella.
päästiin sitten synnärille ja kätilö katsoi kohdun suun tilannetta, mutta se oli edelleen niin takana, ettei tämän kätilön sormet riittäneet katsomaan paljonko on avautunut. Jäin sitten käyrälle odottelemaan, että toinenkin kätilö tulee tarkistamaan tilanteen, ja siinä välissä tulikin sitten kolme todella kovaa supistusta noin 4min välein.
Toinen kätilö saapui paikalle ja katsoi tilanteen ja suureksi yllätykseksi sanoi mun olevan 9cm auki, ja pyysi ensimmäistäkin kätilöä koittamaan. Oli kuukema nuo kolme kovaa supistusta saaneet aika paljon aikaan.
Mä siinä hätäilin, ettenkö mä ehdi saada puudutusta, ja kätilöt nauroivat, etten tosiaankaan. Homma olisi kuulema ohi heti kun kalvot puhkeavat.
No kävelin siitä sitten muutaman metrin saliin, ja jäätiin odottamaan supistuksia. aika kauan niitä siinä odoteltiin, ja sovittiin kätilön kanssa, että puhkaistaan kalvot, niin saadaan lapsi syntymään. kätilökin oli täysin valmistautunut siihen, että vauva tulee samaan syssyyn vesien kanssa.
Kalvot puhkaistiin, ja kätilö koitti sitten hetken päästä tilanteen uudestaan. Ja kohdun suu olikin supistunut, ja auki enää 6-7cm, opimpa sitten että noinkin voi käydä
kello oli jotain puoli kaksi tässä vaiheessa.vettä lorotti koko ajan, ja kätilö sai vaihtaa niitä alusliinoja kokoajan, ja silti jouduin olemaan märällä sängyllä, vettä oli niin paljon.
jonkun ajan päästä alkoi taas supistelemaan kipeästi, ja pyysin spinaalia, kerta se tässä vaiheessa olikin taas mahdollista. meni ehkä puoli tuntia, ja sain spinaalin. samalla laitettiin oksitosiinia, kun kohdunsuulla ei ollut tapahtunut edistystä.
Spinaali vei hetkeksi kivut, ja ehdin jo naureskella miehelle, että ompa tää muka rankkaa hommaa, ja säälin miestä kun joutui siinä kovassa keinutuolissa istumaan ja itse vain makoilen pehemällä sängyllä
tunti spinaalin laitosta kivut alkoivat taas tuntumaan, mutta avautumista ei ollut tapahtunut edelleenkään oksitosiinista huolimatta. tässä vaiheessa kätilö päätti katetroida, ettei täysi rakko hidasta synnytystä. no sen jälkeen vauva laskeutuikin hieman alemmas, ja avauduin n.7cm -> 8-9cm.
tämän jälkeen ei edistystä enää tapahtunut, vaan kivut kovenivat koko ajan järkyttävällä tavalla.
melkein itkin jo, ja pyysin edes jotain lievitystä ja kätilö lupasi pyytää lääkäriä katsomaan onko kohdunsuun puudute tms. mahdollinen tässä vaiheessa.
Meni hetki, ennen kuin lääkäri tuli paikalle. tässä vaiheessa kipu oli jo jotain aivan sietämätöntä, ei enää edes tavallista supistuskipua. Lääkäri teki sisätutkimuksen, ja kysyi mihin sattuu.
Lääkäri käski kätilöä hakemaan ultran, koska epäili virhe tarjontaa. Ultrattuaan lääkäri sanoi soittavansa takapäivystäjälleen, ja tulevansa kohta takaisin.
Ilmeisesti tässä ei mennyt kauaa, mutta kipujen keskellä se tuntui ikuisuudelta.
Lääkäri palasi hetken päästä, ja käski valmistella mua sektioon, leikkaus puolen tunnin sisään, kuitenkin heti kun edellinen potilas saadaan leikkaussalista ulos.
Sitten pääsin vihdoin leikkaussaliin ja sain puudutteen joka toi taivaan hetkessä, ei enää kipua.
Poika siis syntyi 24.6.09 klo 17.08 ja painoi 3270g ja oli 49cm pitkä.
apgarin pisteet olivat vain 4/8, tarjontavirhe oli rankka myös vauvalle, ja hengitys ei alkuun lähtenyt kulkemaan kunnolla.
lopulta kuitenkin kaikki hyvin, mutta toipumista kyllä riittää
Jadal ja pieni mies 3vrk
