Syntyi lapsia, ei aikaa koirille :( . Asiallisia vastauksia haluaisin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja assh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

assh

Vieras
Eli meillä on kaksi pientä lasta, melko lyhyellä ikäerolla. Kaksi mukavaa koiraa on otettu jo vuosia ennen lapsia. Ikää näillä koirilla on 6 ja 8v.

Olen aina ajatellut, että ihmiset, jotka ottaa eläimiä eikä sitten niitä enää jaksa hoitaa, on idiootteja ja vastuuttomia.

Nyt kuitenkin olen huomannut, että meillä on liian vähän aikaa koirille. Pääsevät ulos kolmesti päivässä ja yksi on pitempi lenkki.

Mutta muuten huomiota nuo saa liian vähän. Enimmäkseen päivän aikana ne on vaan "jaloissa" pyörimässä. Ei ole voimia puuhata niiden kanssa mitään tms.. mitä nuo hyväluonteiset koirat ansaitsisi.

Olen alkanut miettiä, että ehkä niiden olisi parempi olla muualla: kotona, jossa niille oikeasti olisi aikaa.

Onko ajatuksia tai kokemuksia tällaisesta? Koirista luopuminen olisi TODELLA kova paikka. Rakastan noita koiria ihan tosissani. Mutta koska yövalvomisten, uhmien ym. myötä olen suht koht poikki, en jaksa niihin panostaa niin kuin pitäisi.
 
Eli meillä on kaksi pientä lasta, melko lyhyellä ikäerolla. Kaksi mukavaa koiraa on otettu jo vuosia ennen lapsia. Ikää näillä koirilla on 6 ja 8v.

Olen aina ajatellut, että ihmiset, jotka ottaa eläimiä eikä sitten niitä enää jaksa hoitaa, on idiootteja ja vastuuttomia.

Nyt kuitenkin olen huomannut, että meillä on liian vähän aikaa koirille. Pääsevät ulos kolmesti päivässä ja yksi on pitempi lenkki.

Mutta muuten huomiota nuo saa liian vähän. Enimmäkseen päivän aikana ne on vaan "jaloissa" pyörimässä. Ei ole voimia puuhata niiden kanssa mitään tms.. mitä nuo hyväluonteiset koirat ansaitsisi.

Olen alkanut miettiä, että ehkä niiden olisi parempi olla muualla: kotona, jossa niille oikeasti olisi aikaa.

Onko ajatuksia tai kokemuksia tällaisesta? Koirista luopuminen olisi TODELLA kova paikka. Rakastan noita koiria ihan tosissani. Mutta koska yövalvomisten, uhmien ym. myötä olen suht koht poikki, en jaksa niihin panostaa niin kuin pitäisi.

minä voin ottaa!! Etsitään kuumeisesti sopivaa koiraa meidän labradorin kaveriksi ja muutenkin!
 
ajattelet asiaa niin, että kohta helpottaa, itsellä myös kaksi koiraa ja lasten ollessa pieniä koin huonoa omaatutoa siitä, että koirille ei jäänyt kovin paljon aikaa, saivat päivittäiset lenkkinsä ja ohimennen niitä aina rapsuttelin ja iltaisin lasten mennessä nukkumaan oli meillä laatuaikaa mun karvalapsosten kanssa, nuhjattiin sohvalla kylkikyljessä ja rapsuteltiin. ostin myös koirille toimintaleluja, niihin siis laitetaan makupaloja sisään ja saavat itse niitä sieltä ottaa pois kekseliäisyydellä. en usko, että koirasi saavat kuitenkaan sen vähempää huomiota kuin esimerkiksi niissä perheissä joissa ollaan se 8-10 tuntia poissa kotoa töiden vuoksi. juttele ja kehu koiria siinä lastenhoidon lomassa ja yritä paijata aina kun mahdollista ja tosiaan se säännöllinen lenkitys on kans tosi iso plussa, ja tuo, että edes on se yksi pidempi lenkki päivässä. näin työssä olevana voin sanoa, että enpä minäkään kerkiä kuin aamuisin pikaisen pissalnekin tekemään ja iltapäivällä sitten 4-5kilsan lenkin ja illala taas pikainen korttelinkierto.
koirilla on kuitenkin sen verta jo ikää, että sopeutuminen uuteen kotiin voisi olla koiralle aika stressaavaa.
 
ja ihan asiaan vielä. Meillä lasten syntymä ei ole ollut pois koiralta, vaan lauma vaan kasvanut ja minusta ei ole mikään ongelma touhuta koiran+ lapsien kanssa yhdessä. Ja minusta koiran kanssakaan ei tarvitse koko ajan touhuta. Ulkoilua ja kotihommia. Siinähän ne menevät kaikki hyvässä sovussa. Lapset kuin koiratkin. Eri asia jos on jotain palvelus-ym. koiria joita pennusta asti harjoitettu. Tai metsästyskoirat.
 
Mitäs muuten ne dogsitterit tekee? Siis ne 4h:n koirahoitajat? Voisko sellasta saada teille leikkimään koirien kanssa tai onko teillä ketään tuttavia lähistöllä, jotka oisivat kiinnostuneita jeesailemaan koirien kanssa?
 
Niin, no mulla voi tietysti olla ehkä liian "korkeat kriteerit". Ennen lapsia käytiin erilaisilla koirakursseilla ja muutenkin koirat oli keskipisteenä, niiden kanssa tehtiin usein 2h "vaelluksia" ulkona jne..

Kyllä mä noita joka päivä rapsuttelen ja silittelen, mutta se on lähinnä iltaisin, sitten kun lapset jo nukkuu.

On vaan huono omatunto siitä, että nuo on joutunut niin sivuun.

Varsinkin tuo isompi, palveluskoirarotuinen koira on tosi fiksu, kiltti, tottelevainen jne.. varmasti puuhaisi mielellään kaikenlaista, jos omistajalla olisi aikaa.

Toisaalta tiedän, että jo parin vuoden päästä tilanne helpottaa, kun ei ole vauvaa tai pientä taaperoa.
 
Ne on koiria, niiden on tarkoitus sopeutua perheen elamaan, ei toisinpain! (Tietty perus jutut on oltava kunnossa...) Vaihtoehtoisesti laita lapset hoitoon jotta saat 'laatuaikaa' koirien kanssa :D
 
Älä luovu!

Mulla oli koira seitsemän vuotta kunnes lapsia alkoi syntymään perheeseen. :)
Koira sopeutuu yllättävän hyvin uuteen laumaansa.
Ja kun lapset kasvoivat vaippaiästä, niin huomasin kuinka he olivat mukana hoivaamassa ja rapsuttelemassa koiria.
Olisin ehdottomasti katunut jos oisin koirat laittanut pois, vain sen parin vuoden erilaisen elämän takia. ;)
 
Mulla oli kissojen kanssa sellanen vaihe kun lapset oli pieniä etten iltaisin jaksanut enää niitä paijailla kun koko päivän oli joku ollut sylissä. Mutta se meni ohi kun lapset kasvoivat. Ja kohtahan teillä on lapsetkit koirille antamassa huomiota. Ohimenevä vaihe, en luopuisi koirista.
 
Niin, no mulla voi tietysti olla ehkä liian "korkeat kriteerit". Ennen lapsia käytiin erilaisilla koirakursseilla ja muutenkin koirat oli keskipisteenä, niiden kanssa tehtiin usein 2h "vaelluksia" ulkona jne..

Kyllä mä noita joka päivä rapsuttelen ja silittelen, mutta se on lähinnä iltaisin, sitten kun lapset jo nukkuu.

On vaan huono omatunto siitä, että nuo on joutunut niin sivuun.

Varsinkin tuo isompi, palveluskoirarotuinen koira on tosi fiksu, kiltti, tottelevainen jne.. varmasti puuhaisi mielellään kaikenlaista, jos omistajalla olisi aikaa.

Toisaalta tiedän, että jo parin vuoden päästä tilanne helpottaa, kun ei ole vauvaa tai pientä taaperoa.

Ei ne koirat tyhmiä, ole kyllä ne tajuaa, että nyt on laumassa pienempiä, joiden kanssa tietenkin vietetään enemmän aikaa. Varmasti ne koirasikin nauttivat kun on perheessä pieniä (jos ei siis oo selviä merkkejä, etteivät tykkkää). Joten älä missään nimessä tuollaisen takia koiria pois anna. Kyllä sitä aikaa taas löytyy enemmän kun lapset kasvavat.
 
No hyvin jaksatte hoitaa. Mä en vieny koiraa kertaakaan lenkille esikoisen ensimmäisen elinvuoden aikana. Nytkin viedään vaan pikasesti hädille aamuisin ja iltaisin. Joskus harvoin jaksan pidemmän lenkin, ehkä kerran kuukaudessa. Ei koirien kanssa nyt hirveesti tartte touhuta, pääasia että saa olla perheen kanssa :)
 
Ei ole koiralle helppoa tulla hylätyksikään laumasta (muutto uuteen kotiin).

Toisekseen, ei ne ipanat vauvoja ikuisesti ole, muutama vuosi niin helpottaa jo kummasti.

Että joo, en todellakaan ymmärrä miksi luopuisit koirista nyt, ne saa kumminkin perushoidon, parempi sekin kuin koirien pallottelu kodista toiseen.
 
[QUOTE="joku";25082245]No hyvin jaksatte hoitaa. Mä en vieny koiraa kertaakaan lenkille esikoisen ensimmäisen elinvuoden aikana. Nytkin viedään vaan pikasesti hädille aamuisin ja iltaisin. Joskus harvoin jaksan pidemmän lenkin, ehkä kerran kuukaudessa. Ei koirien kanssa nyt hirveesti tartte touhuta, pääasia että saa olla perheen kanssa :)[/QUOTE]

Tän on pakko olla provo!!!
 
[QUOTE="vieras";25082345]Tän on pakko olla provo!!![/QUOTE]

Toivon todella että olet oikeassa... Kas kun ei hommata hiekkalaatikkoa koirien pissapaikaksi, niin poistuisi sekin pihalle viemisen vaiva.
 
Mun mielestä on lapsille yksi rikkaus, että saavat varttua koirien parissa. Ei tule niin helposti allergiaa ja oppivat koirien käyttäytymistä ja muuta. Ymmärtävät eläimiä sitten paremmin aikuisenakin.

Aloittajalla on kaksi koiraa ja yleensä silloin tilanne on se, että koirat kilpailevat omistajan huomiosta. Siksi pyörivät jaloissa. Ihan normaalia toimintaa siis. Koirista pitäisi olla seuraa toisilleenkin eli tuskin ovat niin vähällä huomiolla.

Mä koen että on ihanaa jättää lapset miehelle ja lähteä koiran kanssa ulos lenkille. Pian lapsetkin on niin isoja, että niiden kanssa voi tehdä metsälenkkejä koiran kera.
 
[QUOTE="vieras";25082345]Tän on pakko olla provo!!![/QUOTE]

Tarkoitin että mies käytti koiraa lenkillä! Unohtui ihan tosta :D Ja mies ei ole koira-ihminen joten lenkit olivat vain muutaman minuutin lenkkejä.
 
[QUOTE="joku";25083355]Tarkoitin että mies käytti koiraa lenkillä! Unohtui ihan tosta :D Ja mies ei ole koira-ihminen joten lenkit olivat vain muutaman minuutin lenkkejä.[/QUOTE]

ahaa, että 2 tervettä ihmistä ei yhtä koiraa ja yhtä lasta hoida. laiskoja olette.
 
Mulla välillä samasta syystä syyllinen olo. Meillä 8-vuotias koira ja 3kk vauva. Koira pääsee kyllä ulos 3 kertaa päivässä ja rapsutellaan vähän väliä, mutta silti tuntuu ettei saa meillä tarpeeksi huomiota. Anopille kun tätä valitin, hän vain totesi: "Se on VAAN koira, nyt ku teillä on vauva!". Mutta kun se on meille perheenjäsen!

Kyllä niiden koirien on ihan hyvä olla teillä! Viekää lasten kanssa koiria ulos, koirapuistoon jne. ja lapset voi leikkiä koirien kanssa (aikuisten valvonnassa).
Yritä päästä siitä syyllisyyden tunteesta ja huomioi koiria aina kun mahdollista! Uskon että teidän koirat on ihan onnellisia teillä! :)
 
Itsekin olen ihmetellyt läheisen ihmisen koiranhoitoa. Miettinyt miten siihen lapsi mahtuisi, kun koiraa pitää huomioida 24/7. Koko ajan puhuu sille ja puuhaa sen kansa jotain kehittävää. Mietin että jos se koira ei kohta opi puhumaan, niin on melko tyhmä. sehän saa monat kertaa enemmän huomiota kuin meidän lapset, joilla päivisin 1 äiti kotona. Läheisellä 2 aikuista paijaamassa päivät koiraa.
 

Yhteistyössä