Synnytysraiskaus!!!

Älä viitsi nimitellä, se kuuluu koulukiusaajille. Sinä et ole ollut siellä paikan päällä kärpäsenä katossa näkemässä miten siellä kohdeltiin ja ketä. Ehkä ylireagoitiin, ehkä ei. Joten olisiko fiksua vähän rajoittaa tuota mesoamista???

Mitä mesoamista?
Jaahas, nyt sitä ollaan jo koulukiusaajia. Kohta varmaan olen "henkisesti raiskannut" nämä valittajaäidit. Onpa kamala kohtalo, olla ensin raiskattuna synnytyksessä ja sitten vielä joku kehtaa nettipalstalla sanoa hienohelmaa hienohelmaksi. Kyl nyt on raiskattu sitten perusteellisesti.

 

Ja sinäkö katsot oikeudeksesi verrata kynnen katkeamista esim. selkeisiin hoitovirheisiin tai muuhun ylipäätään epäasialliseen kohteluun, mitä ihmiset (muutkin kuin synnyttäjät) ovat terveydenhoidossa saattaneet kokea?

Ei siinä mitään, tokihan vähätellä voi aina ja vetää asiat läpäksi. Mikäs sen helpompi veto, kuin että "sehän oli vain LEIKKIÄ?". Vika onkin siinä henkilössä, joka tulkitsee asian väärin. (Ei ihme, ettei koulukiusaamista saada kitketyksi, jos asenne kiusaamiseen on yleisemminkin tämmöinen )

Varmaan on niitä, jotka vetävät herneet nenään tuon tuostakin asiasta ja asian vierestä. Näkeehän sen, kun lukee tätä palstaakin, kun anonyymeina pysyttelevät avarakatseiset maailmankansalaiset avautuvat milloin bussikuskeista, milloin naapurin kissoista, milloin pihalla leikkivistä äänekkäistä kakaroista, milloin maahanmuuttajista ja niin edelleen. Ihan totta, maailmassa on aika paljon turhaa ruikutusta.

Oikeat hoitovirheet ja henkilökunnan empatian puute ovat kamalia ongelmia ja en toivoisi kenenkään kohdalle sellaista missään tilanteessa. Mutta kyllähän tuolla sivustolla oli monta kertomusta, joissa traumat aiheutuivat mitättömistä asioista.

 

Synnytyksessä voi olla kivusta ym niin sekaisin, ettei pysty omia puoliaan TODELLAKAAN pitämään.

Totta, mutta henkilökunta ei siitä huolimatta omaa ajatuksenluvunlahjaa, että tietäisi sattuuko vai ei.

 

Synnytyksessä voi olla kivusta ym niin sekaisin, ettei pysty omia puoliaan TODELLAKAAN pitämään.

Ja silti pystyy täysin objektiivisesti muistamaan joka ikisen sanan mitä kätilö on sanonut/ei ole sanonut? Myös jokainen äänenpaino on kristallinkirkkaana mielessä, eikä hormonit ja synnytystilanne kipuineen tietenkään vaikuta tähän synnyttäjän objektiiviseen tilannearvioon mitenkään?

 

Mitä mesoamista?
Jaahas, nyt sitä ollaan jo koulukiusaajia. Kohta varmaan olen "henkisesti raiskannut" nämä valittajaäidit. Onpa kamala kohtalo, olla ensin raiskattuna synnytyksessä ja sitten vielä joku kehtaa nettipalstalla sanoa hienohelmaa hienohelmaksi. Kyl nyt on raiskattu sitten perusteellisesti.

Huh, millainen ihminen olet. Kyllä, tuo on käsittämätöntä mesoamista sinulta. Aivan kuin SINUA olisi henkilökohtaisesti loukattu, kun joku kertoo netissä kokeneensa tulleensa jollakin tavalla väärin kohdelluksi synnytyksessään. Miksi? Minusta tämä kertoo enemmän sinusta kuin noista "hienohelmoista".

 

Ja silti pystyy täysin objektiivisesti muistamaan joka ikisen sanan mitä kätilö on sanonut/ei ole sanonut? Myös jokainen äänenpaino on kristallinkirkkaana mielessä, eikä hormonit ja synnytystilanne kipuineen tietenkään vaikuta tähän synnyttäjän objektiiviseen tilannearvioon mitenkään?

Onko joku väittänyt noin vain laukkaako taas mielikuvitus?

 

Toki on. Tosiasiassa noilla osastoilla tuppaa olemaan kiire ja ihmisiä ne kätilötkin on vaikka toki pitäisi osata käyttäytyä asiallisesti. Oma ystävä koko todella vaikean synnytyksen ja vaati saada käydä sen läpi jälkikäteen ja seuraavaan synnytykseen mentäessä halusi käsitellä asiaa jo etukäteen neuvolassa. Usein se oma suu pitää uskaltaa avata, niin valitettavaa kuin se onkin, ettei näille asioille ole kunnolla aikaa. Oma sisko joutui aloittamaan ponnistamisen yksin kun kätilöitä ei ollut tarpeeksi hoitamaan kaikkia samanaikaisia synnytyksiä.

Varmaan näillä kertomuksilla pyritään saamaan juuri tämmöisiin asioihin muutosta Että epäkohdat huomattaisiin ja niihin tehtäisiin tarvittavia muutoksia.

Voihan joku tietysti valittaa vain valittamisen riemusta, kyllähän näitäkin ihmisiä riittää, mutta minusta on ihan suotavaa, että epäkohtiin, olivat ne sitten terveydenhuollossa, sosiaalialalla, perusopetuksessa tai missä hyvänsä yhteiskunnallisessa instanssissa, pyrittäisiin puuttumaan En näe syytä, miksi epäkohdat pitäisi vain hyväksyä?

 

Ainoa mitä en tajua että miksi aikuinen nainen ei ota itsestään vastuuta?
Ei ne kätilöt ja lääkärit osaa sun Todellisia ajatuksia lukea jos puhut ihan päinvastaista.
Itserakasta tai ei, minä kerroin miehelleni mitä toivon, mitä pelkään, hän sai olla ääneni jos minä
Menisin hiljaiseksi.
Luin paljon synnytyksestä, ihan koulumme oppimateriaaleista lähtien, juttelin pelkopolilla mahdollisista
Ongelmatilanteista. Halusin tietää miksi mitäkin joudutaan tekemään.
En vaan jättänyt kaikkea tuurin varaan ehtiikö kukaan luennoimaan miksi on maattava kyljellään
tai miksi katetroidaan, mitä vaikutuksia eri kivunlievityksillä on ja voi olla.

 

Huh, millainen ihminen olet. Kyllä, tuo on käsittämätöntä mesoamista sinulta. Aivan kuin SINUA olisi henkilökohtaisesti loukattu, kun joku kertoo netissä kokeneensa tulleensa jollakin tavalla väärin kohdelluksi synnytyksessään. Miksi? Minusta tämä kertoo enemmän sinusta kuin noista "hienohelmoista".

Ehkä se loukkaa niitä ketkä ovat kokeneet oikeaa seksuaalista väkivaltaa? Ehkä se loukkaa hoitohenkilökuntaa? Bytheway, hienoa keittiöpsykkaa sulta nettikeskustelun perusteella. :flower:

Taidat olla yksi noista synnytysraiskatuista keille ilkeät kätilöt ja lääkärit ovat tehneet ihan vaan vittumaisuuksissaan seksuaalista väkivaltaa?

 

Varmaan näillä kertomuksilla pyritään saamaan juuri tämmöisiin asioihin muutosta Että epäkohdat huomattaisiin ja niihin tehtäisiin tarvittavia muutoksia.

Voihan joku tietysti valittaa vain valittamisen riemusta, kyllähän näitäkin ihmisiä riittää, mutta minusta on ihan suotavaa, että epäkohtiin, olivat ne sitten terveydenhuollossa, sosiaalialalla, perusopetuksessa tai missä hyvänsä yhteiskunnallisessa instanssissa, pyrittäisiin puuttumaan En näe syytä, miksi epäkohdat pitäisi vain hyväksyä?

Ja tämä on oikea tapa puuttua sinun mielestä epäkohtiin, haukkua raiskaajiksi ja uhriutua raiskatuksi? Sekö on mielestäsi oikea tapa?

 

Ehkä se loukkaa niitä ketkä ovat kokeneet oikeaa seksuaalista väkivaltaa? Ehkä se loukkaa hoitohenkilökuntaa? Bytheway, hienoa keittiöpsykkaa sulta nettikeskustelun perusteella. :flower:

Taidat olla yksi noista synnytysraiskatuista keille ilkeät kätilöt ja lääkärit ovat tehneet ihan vaan vittumaisuuksissaan seksuaalista väkivaltaa?

Juu en ole.

Ja sun pitäisi oikeasti rauhoittua.

Vedät pultit yhdestä sanasta, ja asia sen takana jää huomiotta.

 

Neljä synnytystä on, joista kahdessa on ollut ikävämpiä juttuja. Ekassa oli ensin töykeä kätilö, kun kauheiden kipujen keskeltä kysyin, enkö saisi jotain ja hän tokaisi vihaisesti "ei kuule voida laittaa ennenku katotaan sydänäänet"... Sen olisi voinut sanoa nätimmin. Ja lisäksi olisi sitten lopussa voinut kertoa, mitä minuun laitetaan, oli tosi orpo olo. Onneksi kätilö vaihtu kohta... Lisäksi istukan käsinirrotuksen jälkeen mulle ei oikein kerrottu, mitä on tapahtunu ja miksi makaan sängyssä enkä voi liikkua...

Toinen synnytys oli ihana! Kolmas myös, vaikka siinäki tuli ongelma. Mutta kätilöt hoiti sen hienosti ja asiallisesti.

Neljäs meni päin hevoa sydänäänilaskujen suhteen ja siinä toki oli tehtävä mitä piti, mutta jäi sellanen "alistettu" olo, kun vajaa 10 henkeä pällistelee perse pystyssä olevaa äitiä ja ovi käy koko ajan. Lisäksi verinäytteet vauvan päästä ei meinannu onnistua ja mä vedin ilokaasua ja mua sattu ihan sairaasti. Siitä on jääny joku peikko tuonne päähän ja koko tapahtuma kaikkinensa tuntuu todella pahalta, kun sitä miettii. Jos tähän kaikkeen lisäis vielä törkeän kätilön, niin huh huh... onneksi kätilö oli mitä mahtavin. Olisi vain muut muistaneet pitää sen oven kiinni paremmin.

Ymmärrän hyvin noita juttuja, ei ne välttämättä ole liioiteltuja. Niin ja on muakin ekan vauvan kanssa kätilö kysymättä tempassu rinnasta kiinni ja puristanu ja tunkenu vauvan suuhun. Sillon sitä aatteli, että se kaikki on normaalia. En aattele enää ja seuraavissa ei olis ihan sellaset jutut onnistunukaan ilman reklamaatiota.

 

[QUOTE="vieras";28249104]Oikeat hoitovirheet ja henkilökunnan empatian puute ovat kamalia ongelmia ja en toivoisi kenenkään kohdalle sellaista missään tilanteessa. Mutta kyllähän tuolla sivustolla oli monta kertomusta, joissa traumat aiheutuivat mitättömistä asioista.[/QUOTE]

Sitä mä en tiedä enkä tosiaan ole oikea ihminen arvioimaan, onko jonkun trauma "oikeasta" vai "mitättömästä" asiasta.

Mä olen lukenut noita tarinoita joskus paljon aiemmin,en muista erityisiä yksityiskohtia. Mä kuitenkin luulen, että nuo tarinat ovat vain "jäävuoren huippu" ja on paljon naisia, jotka ovat vain hiljaa nielleet epämiellyttävät kokemukset, koska eivät ole edes ymmärtäneet, ettei asian tarvitse olla niin. Nyt, kun edes jotkut avaavat suunsa asiasta, on aika harmillista huomata, että sitä idetäänkin vain turhana ruikutuksena

 

2010 synnytin tyttären TAYS:sa. Kätilöt oli kyllä, todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Tukivat ja kannustivat ja miehestäni oli myös suuri apu. Yks asia, on jääny mieleen ikävänä asiana. Iäkkäämpi nainen, kätilö ohjasi mut käyriltä synnytyssaliin. Käänty ja alko mäkättää kengistä. Te vaihdatte jalkaanne sairaalan kengät, ei muuta kuin käännös takasi ja sairaalan kengät jalkaan. Mies ihmetteli tota toimintaa ja sano vaan, älä välitä. Kamppailin hirveitten kipujen kanssa ja itkin. No, tää kätilö tuli ilmottamaan, että odotatte tässä käytävässä ja käyn tarkistamassa koska pääsette saliin. Mulla oli vaikeuksia olla, itkin kipujen takia ja meinasin oksentaa, puristin mieheni kättä ja mieheni halaili ja rauhotteli. Tää kätilö viiletti meijän luokse ja selitti, että pääsette kohta saliin. Rupes kattomaan mua ja sano, että kannattaisko vaikka hetkuttaa lannetta näin ja hengitä lyhyesti ja terävästi. Sanoin itkien, että en pysty kyllä nyt hetkuttelemaan, kun sattuu. Tää kätilö vaan tokas, että aha. Hengitin siten, miten mua neuvolassa oltiin neuvottu. Salissa kätilöt sanovat, että hengitysteksniikka on hyvin hallussa ja ihmettelivät tän iäkkäämmän henkilön kärttyilyjä. Muuta ikävää ei jääny painamaan. Paitsi, että sain infektion, joka nosti tulehdusarvot 170 ja kuumetta oli 38 astetta. En meinannu jaksaa ponnistaa ja ihmettelen näin jälkeen päin, että mistä ne voimat siihen revin, että tyttäreni jaksoin maailmaan ponnistaa. Ihmiskeho on ihmeellinen, kuten kätilöitten kanssa jälkeenpäin todettiin .

 

Ja tämä on oikea tapa puuttua sinun mielestä epäkohtiin, haukkua raiskaajiksi ja uhriutua raiskatuksi? Sekö on mielestäsi oikea tapa?

Niin siis, kun mä en muista (enkä suoraan sanottuna jaksa käydä lukemassa), oliko tämä raiskausteema sitten kaikissa tarinoissa mukana?

Kuten jo aiemmin sanoin, minusta synnytysraiskaus on terminä aika kökkö ja mä käyttäisin mielummin jotain muuta, jos se minusta riippuisi. Raiskaus- termille on jo oma määritelmänsä (väkisinmakaaminen, toisen henkilön pakottaminen sukupuoliyhteyteen) eikä se näin ollen palvele tarkoitusta tässä asiassa lainkaan.

 

Sitä mä en tiedä enkä tosiaan ole oikea ihminen arvioimaan, onko jonkun trauma "oikeasta" vai "mitättömästä" asiasta.

Mä olen lukenut noita tarinoita joskus paljon aiemmin,en muista erityisiä yksityiskohtia. Mä kuitenkin luulen, että nuo tarinat ovat vain "jäävuoren huippu" ja on paljon naisia, jotka ovat vain hiljaa nielleet epämiellyttävät kokemukset, koska eivät ole edes ymmärtäneet, ettei asian tarvitse olla niin. Nyt, kun edes jotkut avaavat suunsa asiasta, on aika harmillista huomata, että sitä idetäänkin vain turhana ruikutuksena

Kannattaa lukea ne uudelleen, siellä on sitä turhaa ruikutustakin ihan oikeiden ongelmien seassa. Oikeasti se ei ole hoitovirhe tai empatian puutetta kun traumat syntyivät siitä, että sektiosta heräämisen jälkeen hoitaja sanoi, että ei tiedä vauvan tilannetta, kertoo sitten kun tietää. Jos hoitaja ei oikeasti tiedä vauvan tilannetta niin sitten ei voi mitään. Jos lääkärit ovat vielä hoitamassa vauvaa niin siinä on silloin tärkeintä vauvan henki, ei se että päivitetään kaikille mahdollisille hoitajille mikä vauvan tilanne on.

 

Varmaan näillä kertomuksilla pyritään saamaan juuri tämmöisiin asioihin muutosta Että epäkohdat huomattaisiin ja niihin tehtäisiin tarvittavia muutoksia.

Voihan joku tietysti valittaa vain valittamisen riemusta, kyllähän näitäkin ihmisiä riittää, mutta minusta on ihan suotavaa, että epäkohtiin, olivat ne sitten terveydenhuollossa, sosiaalialalla, perusopetuksessa tai missä hyvänsä yhteiskunnallisessa instanssissa, pyrittäisiin puuttumaan En näe syytä, miksi epäkohdat pitäisi vain hyväksyä?

Ehkä näin on, en vaan itse usko, että hoitohenkilökunnan haukkuminen tuo muutosta asiaan. Ja ei, epäkohtia ei tarvitse hyväksy. Pitäisi löytää vaan oikea kanava asioiden eteenpäin ajamiselle.

 

Sitä mä en tiedä enkä tosiaan ole oikea ihminen arvioimaan, onko jonkun trauma "oikeasta" vai "mitättömästä" asiasta.

Mä olen lukenut noita tarinoita joskus paljon aiemmin,en muista erityisiä yksityiskohtia. Mä kuitenkin luulen, että nuo tarinat ovat vain "jäävuoren huippu" ja on paljon naisia, jotka ovat vain hiljaa nielleet epämiellyttävät kokemukset, koska eivät ole edes ymmärtäneet, ettei asian tarvitse olla niin. Nyt, kun edes jotkut avaavat suunsa asiasta, on aika harmillista huomata, että sitä idetäänkin vain turhana ruikutuksena

Se on turhaa ruikutusta jos asialle ei mitään muuta tehdä kun vingutaan netissä. Jokainen on oikeutettu saamaan paperit synnytyksestä, ja keskustelemaan siitä hoitaneiden kätilöiden/lääkärien kanssa. Yleensä ne ketkä sen viitsivät tehdä muuttavatkin mielipidettään, kun ovat päässeet keskustelemaan synnytyksen läpi. Tajuavat ettei se kätilö ollutkaan se hirviö mikä on mielikuvissa syntynyt, ja että joka toimenpide tehtiin syystä.

Mutta jos asenne on tuo, "olen raiskattu ja häväisty, minua kohdeltiin väärin, olen UHRI" niin ei kyllä taatusti ikinä tule toipumaan eikä varmasti mikään rakentava keskustelu tule onnistumaan.

 

Edellinen kommentti täyttä asiaa.

 

[QUOTE="vieras";28249264]Kannattaa lukea ne uudelleen, siellä on sitä turhaa ruikutustakin ihan oikeiden ongelmien seassa. Oikeasti se ei ole hoitovirhe tai empatian puutetta kun traumat syntyivät siitä, että sektiosta heräämisen jälkeen hoitaja sanoi, että ei tiedä vauvan tilannetta, kertoo sitten kun tietää. Jos hoitaja ei oikeasti tiedä vauvan tilannetta niin sitten ei voi mitään. Jos lääkärit ovat vielä hoitamassa vauvaa niin siinä on silloin tärkeintä vauvan henki, ei se että päivitetään kaikille mahdollisille hoitajille mikä vauvan tilanne on.[/QUOTE]

No tämähän ei minun mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Jos ei tiedä, ottaa selvää Eikös se ole vähän niinkun hoitohenkilökunnan tehtävä? Emmä tiedä, tarvitsisiko semmoisen asian vuoksi traumat tulla, varsinkin jos asia on sitten pikimmiten selvitetty, ja toisaalta taas, jos mä itse heräisin sektiosta pökkyräisenä ja vauvan voinnista huolissani, niin kyllä minun kurkkua saattaisi hetken kuristaa, jos vastaus kyselyyn vauvan voinnista on: "en tiedä".

Mutta kuten sanottua, jos/kun asia on selvitetty, olisi tietysti hyvä yrittää päästä asiasta ylitse Helpompaa itsellekin

 

Se uhriutuminen noista teksteistä nimenomaan paistaa läpi. Tokihan synnytys on herkkä tapahtuma, virheitä sattuu eikä selvästi epäasiallista käytöstä pidä sietää. Silti ketään ei palvele tuollainen asenne että jopa vuosia märehditään sitä kuinka väärin kohdeltiin sen sijaan että selvittäisi tehtiinkö jotain ihan oikeasti väärin vai löytyykö tapahtuneelle ihan oikeasti selitys jolloin se on paljon helpompi hyväksyä ja seuraavissakin synnytyksissä ymmärtää.

 

Se on turhaa ruikutusta jos asialle ei mitään muuta tehdä kun vingutaan netissä. Jokainen on oikeutettu saamaan paperit synnytyksestä, ja keskustelemaan siitä hoitaneiden kätilöiden/lääkärien kanssa. Yleensä ne ketkä sen viitsivät tehdä muuttavatkin mielipidettään, kun ovat päässeet keskustelemaan synnytyksen läpi. Tajuavat ettei se kätilö ollutkaan se hirviö mikä on mielikuvissa syntynyt, ja että joka toimenpide tehtiin syystä.

Mutta jos asenne on tuo, "olen raiskattu ja häväisty, minua kohdeltiin väärin, olen UHRI" niin ei kyllä taatusti ikinä tule toipumaan eikä varmasti mikään rakentava keskustelu tule onnistumaan.

Tarkoitat varmaan että asioista pitäisi vaieta julkisesti sillä mistäs tiedät onko noista asioista tehty valituksia/keskusteltu?
Ja mistä tiedät tuon yleistyksen (yleensä ne jotka viitsivat...), oletko tutkinut asiaa?


Kuka sen päättää kellä ja minkälaisista asioista ylipäätänsä ihmisellä on oikeus ruikuttaa (turhasta)? Olisiko mitään ongelmaa, jos ihminen EI tuntisi itseään häväistyksi?

 

No tämähän ei minun mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Jos ei tiedä, ottaa selvää Eikös se ole vähän niinkun hoitohenkilökunnan tehtävä? Emmä tiedä, tarvitsisiko semmoisen asian vuoksi traumat tulla, varsinkin jos asia on sitten pikimmiten selvitetty, ja toisaalta taas, jos mä itse heräisin sektiosta pökkyräisenä ja vauvan voinnista huolissani, niin kyllä minun kurkkua saattaisi hetken kuristaa, jos vastaus kyselyyn vauvan voinnista on: "en tiedä".

Mutta kuten sanottua, jos/kun asia on selvitetty, olisi tietysti hyvä yrittää päästä asiasta ylitse Helpompaa itsellekin

Ei välttämättä juuri tämän hoitajan tehtävä. Tällä hoitajalla saattoi olla ihan eri työtehtävät meneillään. Hänhän saattoi vaikka tilanteessa pelastaa juuri äidin henkeä, jolloin ei ole aikaa juosta kyselemään vauvan tilannetta. Ja totta kai se säikäyttää äitiä, jos ei tiedetä lapsen tilannetta, mutta joskus se tilanne on niin kaoottinen ja joka sekunnilla on väliä, että sitä tilannetta ei oikeasti tiedä kuin se henkilö joka juuri yrittää pelastaa vauvan henkeä ja hänellä ei varmaankaan ole aikaa lähteä kertomaan asiasta. Hoitohenkilökunta ei ole sama asia kuin Jumala ja tämä tuntuu monelta unohtuvan. He eivät pysty mahdottomiin, he eivät pysty tekemään miljoonaa asiaa yhtä aikaa tai tietämään mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paska tilanne, jos äiti ei tiedä vauvan tilannetta, mutta ei se välttämättä mikään hoitohenkilökunnan virhe ole vaan kohtalon julmuutta. Kyseinenkin hoitaja kuitenkin sanoi kertovansa heti kun tietää.

 

[QUOTE="Kifa";28249334]Se uhriutuminen noista teksteistä nimenomaan paistaa läpi. Tokihan synnytys on herkkä tapahtuma, virheitä sattuu eikä selvästi epäasiallista käytöstä pidä sietää. Silti ketään ei palvele tuollainen asenne että jopa vuosia märehditään sitä kuinka väärin kohdeltiin sen sijaan että selvittäisi tehtiinkö jotain ihan oikeasti väärin vai löytyykö tapahtuneelle ihan oikeasti selitys jolloin se on paljon helpompi hyväksyä ja seuraavissakin synnytyksissä ymmärtää.[/QUOTE]

Ei varmaan palvelekaan. Niinkuin ei palvele vaikenemisen kulttuurikaan. Ehkäpä kaikki nimenomaan juontaa juurensa vaikenemisen kulttuurista...? Mene ja tiedä. Asioista ei ole ennenkään saanut valittaa, ainakaan ääneen, mutta netin kulta-aikana ihmiset ovat vihdoin löytäneet kanavan, jonka kautta voivat avata suunsa tässä vaikenemisen kulttuurissa ilman, että menettävät silti kasvojaan yhteisössään (jossa on vain hiljaa kärsittävä).

Jokatapauksessa olet ihan oikeassa, märehtiminen ei auta yksilöä itseään ja tuskin asialle mitään enää vuosien jälkeen voikaan tehdä, noin niinkuin yksilötasolla. Mutta jotta vastaavat kokemukset voitaisiin tulevaisuudessa välttää, on ihan hyvä, että ihmiset uskaltavat edes joskus jossain puhua kokemuksistaan ääneen.

Turha haukkuminen on tietysti lähetymistapana väärä, en minä semmoisen puolesta puhu. Minä puhun sen puolesta, että ihmiset lakkaisivat vaikenemasta ja häpeämästä itseään tai kokemuksiaan ja uskaltaisivat ottaa härkää sarvista. Ehkä, kun joku uskaltaa "ruikuttaa turhasta" netissä, joku toinen uskaltaa tämän innoittamana tehdäkin asioille jotain, sen sijaan, että nielisi kokemuksensa, niinkuin on tehty aina ennenkin

 

[QUOTE="vieras";28249353]Ei välttämättä juuri tämän hoitajan tehtävä. Tällä hoitajalla saattoi olla ihan eri työtehtävät meneillään. Hänhän saattoi vaikka tilanteessa pelastaa juuri äidin henkeä, jolloin ei ole aikaa juosta kyselemään vauvan tilannetta. Ja totta kai se säikäyttää äitiä, jos ei tiedetä lapsen tilannetta, mutta joskus se tilanne on niin kaoottinen ja joka sekunnilla on väliä, että sitä tilannetta ei oikeasti tiedä kuin se henkilö joka juuri yrittää pelastaa vauvan henkeä ja hänellä ei varmaankaan ole aikaa lähteä kertomaan asiasta. Hoitohenkilökunta ei ole sama asia kuin Jumala ja tämä tuntuu monelta unohtuvan. He eivät pysty mahdottomiin, he eivät pysty tekemään miljoonaa asiaa yhtä aikaa tai tietämään mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paska tilanne, jos äiti ei tiedä vauvan tilannetta, mutta ei se välttämättä mikään hoitohenkilökunnan virhe ole vaan kohtalon julmuutta. Kyseinenkin hoitaja kuitenkin sanoi kertovansa heti kun tietää.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä kanssasi. Minulla ei ole mitään syytä kieltää kirjoittamiasi asioita Silti, hoitohenkilökunnan tehtäviin kuuluu kliinisten hoitotoimepiteiden lisäksi oletettavasti pitää asiakas ajantasalla, joten en näe, että kiire, kaaottisuus tai mitkään muutkaan seikat kumoaisivat sitä velvollisuutta. Niinkuin varmaan ymmärrät itsekin

Mutta kuten kirjoitit, hoitaja sanoi kertovansa heti kun tietää, joten en henkilökohtaisesti aivan käsitä, miksi joku on mahdollisesti kokenut sen traumaattisena (jos on).