synnytyspelosta

[nyt harmaana]

Elikkä synnytyksestäni ei ole paljoakaan aikaa. Pelkäsin koko raskauden ajan synnytystä (oli ensimmäinen) ihan hulluna. Kun synnytys tuli, se meni parhaimmalla mahdollisella tavalla ja tosi hyvin. Silti minua jäi se kaivelemaan, en pääse yli siitä. Halusin joskus kolme lasta, mutta nyt olen tiputtanut lapsiluvun kahteen. Minua ahdistaa mennä siihen tilanteeseen uudestaan. Pitäisi nauttia vauva-arjesta, mutta minä mietin jo, että kääk... joudun vielä kerran menemään sinne. Syytä pelkoon ei ole, koska kaikki meni hyvin ja synnytyskin oli lähes kivuton. Eihän nykyään ole mitään pelkoa synnyttää kun on hyvät kivunlievitykset ja edistyksekäs lääketiede. Mutta silti... Onko synnytyksestä vielä liian vähän aikaa? Mikä minun on? Joskus esim. kun imetän vauvaani, muistan tuon synnytyksen kun katson vauvaani. Onko muilla ollut tällaista ja miten sitten kaikki on mennyt kun on taas mennyt synnyttämään?

 

[HeMa05]

varmaan aika luonnollista että synnytystä miettii.itsellä synnytyksestä yli vuosi ja edelleen kelaan sitä välillä koska se ei mennyt yhtään niinkuin luulin.ole onnellinen että kaikki meni sinulla hyvin ja sinulla on ihana käärö sylissä.kyllä se luonto järjestää että nainen unohtaa,ei kai kukaan muuten uudestaan ja uudestaan synnyttämään menisi.
minäkin menen,toivottavasti,sitten joskus.ja menen luottavaisella mielellä vaikka tämä synnytys meni miten meni.

 

[Amaryllis]

\

varmaan aika luonnollista että synnytystä miettii.itsellä synnytyksestä yli vuosi ja edelleen kelaan sitä välillä koska se ei mennyt yhtään niinkuin luulin.

Mulla ekasta synnytyksestä aika tarkalleen viisi vuotta ja toisesta kaksi ja puoli vuotta, ja kyllä molemmat muistan ihan hyvin. Ei ne nyt enää päivittäin tule mieleen, mutta jos tulee puheeksi niin aika pieniä (ja välillä hassujakin ) yksityiskohtia niistä muistaa. Synnytys on niin erityislaatuinen ja iso kokemus, että varmaan siksi jää mieleen. Voisikohan sitä verrata vaikka ensimmäiseen laskuvarjohyppyyn tms. suoritukseen jossa ylittää itsensä ja kokee jotain täysin ennen kokematonta? En ole kyllä koskaan laskuvarjolla hypännyt, mutta tulipahan vaan ensimmäisenä mieleen

Kolmannen vauvani pitäisi syntyä syksyllä ja nyt jo huomaan aina vaan useammin ajattelevani tulevaa synnytystä. Kai tämä on jonkinlaista henkistä valmistautumista tulevaan.

Ap: Mieti synnytystäsi ja käy sitä läpi ihan rauhassa. Jos se, ja varsinkin mahdollinen seuraava synnytys, alkaa tuntua kovin suurelta ja ahdistavalta asialta, ota asia puheeksi vaikka neuvolassa. Nykypäivänä toivottavasti th:lta löytyy ammattiaitoa käsitellä myös näitä asioita.

HeMa: :hug: sulle, mitä ikinä onkin tapahtunut! Toivottavasti tosiaan saat uuden mahdollisuuden ja siitä jää parempi mieli.

 

[tiitu]

Pelkäsin/jännitisn esikoisen synnytystä. Loppujen lopuksi se meni vauhdilla luomuna ja nopeasti toivuin ja kaikki hyvin.

Aloin odottaa toista esikon ollessa 3 kk. Heti siitä aslusta asti pelkäsin toista synnytystä. Esikko oli niin helppo ja nopea, etten uskonut että toinen voisi olla samanlainen. Lppujen lopuksi toinen oli vielä nopeampi ja helpompi.

Kolmannesta haaveilen, mutta jo nyt jännittää/pelottaa tuöeva synnytys. Eihän kaikki synnytykset voi olla samanlaisia tai yhtä helppoja.

 

[baby2003]

Mulla on ihan sama juttu,eli siis mietin pelokkaana (mahdollista seuraavaa)synnytystä vaikka esikoisen synnytys meni todella hienosti,ja oli lähes kivuton!Ainoastaan kotona oli kirvelyä virtsatessa koska tuli 2 tikkiä...ja sen 3pv olin aika kipeä.Mutta vaikka en ole edes raskaana on alkanut taas pelottamaan,pelottaa se että seuraava ei menisi niin hyvin ja kivuttomasti... :/