Minulla oli ollut jo viikon pahaolo, tosi kamala olo. En tietenkään antanut periksi, että olisin soittanut neuvolaan.
17.11.06 Menin neuvola käynnille. siellä siten tutkittiin,ja todettiin et valkuaisarvot koholla, kuten verenpaine.Eli minnulla oli raskausmyrkytys. aikansa kyseltyään niin kerroin pahasta olostani. Neuvola täti sanoi et voin soittaa, tai mennä synnärille jos oloni pahenee. Mieheni oli aivan kauhuissaan koko ajan olostani, viimeinen niitti oli neuvola käynti. Onneksi sain hänet yli puhutuksi, et menen lauantaina näyttämään itseni synnärille, en uskonut jääväni sinne, vaikka oloni oli mitä kamalin.
Tutkimusten jälkeen jouduin jäämään naistentautien osastolle tarkkailuun. Oloni oli ed. kamala. sunnuntaina käynnisteltiin suun kautta otettavien tablettien kanssa synnytystä, no mitään ei tapahtunut. Maanantai aamuna sain alapää tabletin. Silloinkin oli sellainen olo ettei mitään tapahtunut. Välillä kävin tarkkailussa, ja lääkärin tutkimuksissa,jossa tutkittiin sydänäänet ja supistukset. Mitään ei ollut minun mielestäni tapahtunut. Toinen lääke kuin annettiin joskus klo 17.00. niin klo 18.00 tuntui etten pääse enään kävelemään, tuli yksi yhtenäinen pitkä supistus joka jäi päälle. Menin klo 21.45 taas laitteeseen tutkittavaksi. Jäin yksin huoneeseen, siinä sitten lapsivedet menivät tasan 22.00. Aloin soittaa itkuisena kelloa, jotta hoitaja tulisi paikalle, sanoin itkuisena et pissasin alle, vaikka tajusinkin lapsiveden menevän. Siinä vain sanoin/hoin haluavani kakkalle, en päässyt, kun oli niin kiire synnyttämään. Alhaalla salissa, sitten kakkasin alleni pari kertaa. lopuksi halusin vessaan, kun hävetti tilanne. Istuin pöntöllä melkein tunnin, kun molemmista päistä tuli. Mieheni ja kätilö saivat pakottaa huoneeseen. Jos olisin odottanut hetkenkin pidempään,niin en olisi saanut puudutusta. Siinä ne supistukset ja ponnistukset alkoivatkin. olin koko ajan vain sängyssä, välillä kyljellään, selällään. Alku supistukset tuntuivat pahalta, ei muuten. Kätilö sanoi minun saavan lapseni maailmaan klo 24.00, sitten hän sanoi et pää näkyy, enään muutama ponnistus ja lapsi on maailmassa viim 00.30. siinä sitten ihmeteltiin,kun kätilö lähti pois hetkeksi. sen jälkeen huone täyttyi ihmistä. imukuppi laitettiin, joka oli maailman kamalin, kivuliain kokemus. Siinä vaiheessa sanoin rumat sanat, meinasin lopettaa hommat kesken. Synnytyksen piti kestää vain kaksi tuntia,kestikin viisi tuntia. Poika päätti jäädä kiinni. imukupin laitto ja tikkien laitto olivat kivuliaita, ikäviä muistoja. Varsinkin kun jouduttiin leikkaamaan peppuun asti auki lihaa, jotta vauva pääsisi maailmaan. neljä viikkoa meni kun pystyin istumaan, kävelemään, sekin oli kamala olo. Vertakaan ei tullut kuin desi minulta.
Viikko oltiin sairaalassa pojan kanssa, keltasuuden takia.
Kävin ennen synnytystä lantiopohja tutkimuksessa, minulle sanottiin että pystyn synnyttämään yli kolme kiloisen. Poikamme syntyi viisi päivää etuajassa, pituus 48cm, ja paino 2740g. siltikin jäi kiinni.
Minua ei edes otettu todesta et on perinnöllistä et on pienet paikat.
Synnytyksen jälk. lääkäri sanoi minulla olevan pienet ahtaat paikat. joten ensi kerralla ei yritetä alatie synnytystä.
En muistellut seuraavana päivänä kauhulla synnytystä. ei ollut kamala kokemus.
17.11.06 Menin neuvola käynnille. siellä siten tutkittiin,ja todettiin et valkuaisarvot koholla, kuten verenpaine.Eli minnulla oli raskausmyrkytys. aikansa kyseltyään niin kerroin pahasta olostani. Neuvola täti sanoi et voin soittaa, tai mennä synnärille jos oloni pahenee. Mieheni oli aivan kauhuissaan koko ajan olostani, viimeinen niitti oli neuvola käynti. Onneksi sain hänet yli puhutuksi, et menen lauantaina näyttämään itseni synnärille, en uskonut jääväni sinne, vaikka oloni oli mitä kamalin.
Tutkimusten jälkeen jouduin jäämään naistentautien osastolle tarkkailuun. Oloni oli ed. kamala. sunnuntaina käynnisteltiin suun kautta otettavien tablettien kanssa synnytystä, no mitään ei tapahtunut. Maanantai aamuna sain alapää tabletin. Silloinkin oli sellainen olo ettei mitään tapahtunut. Välillä kävin tarkkailussa, ja lääkärin tutkimuksissa,jossa tutkittiin sydänäänet ja supistukset. Mitään ei ollut minun mielestäni tapahtunut. Toinen lääke kuin annettiin joskus klo 17.00. niin klo 18.00 tuntui etten pääse enään kävelemään, tuli yksi yhtenäinen pitkä supistus joka jäi päälle. Menin klo 21.45 taas laitteeseen tutkittavaksi. Jäin yksin huoneeseen, siinä sitten lapsivedet menivät tasan 22.00. Aloin soittaa itkuisena kelloa, jotta hoitaja tulisi paikalle, sanoin itkuisena et pissasin alle, vaikka tajusinkin lapsiveden menevän. Siinä vain sanoin/hoin haluavani kakkalle, en päässyt, kun oli niin kiire synnyttämään. Alhaalla salissa, sitten kakkasin alleni pari kertaa. lopuksi halusin vessaan, kun hävetti tilanne. Istuin pöntöllä melkein tunnin, kun molemmista päistä tuli. Mieheni ja kätilö saivat pakottaa huoneeseen. Jos olisin odottanut hetkenkin pidempään,niin en olisi saanut puudutusta. Siinä ne supistukset ja ponnistukset alkoivatkin. olin koko ajan vain sängyssä, välillä kyljellään, selällään. Alku supistukset tuntuivat pahalta, ei muuten. Kätilö sanoi minun saavan lapseni maailmaan klo 24.00, sitten hän sanoi et pää näkyy, enään muutama ponnistus ja lapsi on maailmassa viim 00.30. siinä sitten ihmeteltiin,kun kätilö lähti pois hetkeksi. sen jälkeen huone täyttyi ihmistä. imukuppi laitettiin, joka oli maailman kamalin, kivuliain kokemus. Siinä vaiheessa sanoin rumat sanat, meinasin lopettaa hommat kesken. Synnytyksen piti kestää vain kaksi tuntia,kestikin viisi tuntia. Poika päätti jäädä kiinni. imukupin laitto ja tikkien laitto olivat kivuliaita, ikäviä muistoja. Varsinkin kun jouduttiin leikkaamaan peppuun asti auki lihaa, jotta vauva pääsisi maailmaan. neljä viikkoa meni kun pystyin istumaan, kävelemään, sekin oli kamala olo. Vertakaan ei tullut kuin desi minulta.
Viikko oltiin sairaalassa pojan kanssa, keltasuuden takia.
Kävin ennen synnytystä lantiopohja tutkimuksessa, minulle sanottiin että pystyn synnyttämään yli kolme kiloisen. Poikamme syntyi viisi päivää etuajassa, pituus 48cm, ja paino 2740g. siltikin jäi kiinni.
Minua ei edes otettu todesta et on perinnöllistä et on pienet paikat.
Synnytyksen jälk. lääkäri sanoi minulla olevan pienet ahtaat paikat. joten ensi kerralla ei yritetä alatie synnytystä.
En muistellut seuraavana päivänä kauhulla synnytystä. ei ollut kamala kokemus.