Synnytyskertomuksia?

Ensimmäinen lapsi: lapsivedet tuli kotona ja lähdimme sairaalaan. Supistuksia ei ollut tässä vaiheessa ollenkaan. Mies lähetettiin kotiin odottelemaan. Sitten alkoi supistukset ja kovenivat kovaa vauhtia. Hoitaja soitti miehelleni ja ääneen siinä ihmetteli, että ehtiiköhän se mies mukaan, höh, ja olin ensisynnyttäjä...arvaa vaan pelottiko. No,ehtihän se. Sain epiduraalipuudutuksen joka ei minusta ollut hyvä. Supistukset tuntuivat edelleen ja lisäksi oli kovan paineen tuntu koko ajan persuksissa. Kun sitten alkoi työntöjen vuoro, minusta tuntui, että en saa lasta millään ulos...oli se kauheaa. Lapsen päähän siinä muotoutui, lapsi parka, hurjaa tuo synnytys. Synnytys kesti neljä tuntia.

Toisen lapsen kohdalla alkoi supistukset kotona ja taas mentiin. Sairaalassa taisi olla ruuhkaa kun piti käytävällä odotella pääsyä synnytysosastolle. Supistukset oli kovat, lapsivesi oli tullut. Itse piti mennä hoitsuille kertomaan, että lapsi syntyy nyt käytävään jos en pääse heti synnytyssaliin. Sinne mentiinkin sitten kiireesti. Ehdin vaihtaa sängystä jolla minut sinne pukattiin synnytyssänkyyn kun lapsi oli kuin olikin tulossa ja tällä kertaa mies ehti juuri ja juuri mukaan, kun kävi vaihtamaan vaatetta, joka siihen aikaan oli tapana. Puudutksia tai muutakaan lääkitystä en ehtinyt saada. Synnytys kesti 2 tuntia.

Kolmannen lapsen kohdalla tuli lapsivesi kotona ja sairaalassa pian sen jälkeen tuli lisää samalla kun supistukset alkoivat äkistä ja voimakkaina. Synnytyssalissa oltiin laittamassa puudutusta ja sitten tapahtui jotain yllättävää, lapsen sydänäänet laski äkisti ja sitten mentiin kiireesti leikkaussaliin jossa tehtiin hätäsektio. Mies jäi suu auki katsomaan ja ihmettelemään, oli varmaan peloissaankin. Synnytyksen kesto oli tunti.

Nopeita synnytyksiä saanut kokea, onnekseni ja ihana, että lapset ovat kaikki voineet hyvin heti syntymästään saakka.
 
Limatulppa alkoi tulla keskiviikkona ja torstai-aamusta tulivat kipeät supistukset. Koska miehellä oli vapaapäivä, päätimme kuitenkin lähteä asioille, kuten alunperin suunniteltu. Halusin olla mahdollisimman paljon jalkeilla, joten päivä meni kaupungilla. Supparit tulivat välillä kymmenen minuutinkin välein, mutta laimenivat sitten lopulta iltaan mennessä. Vauva liikkui minusta jotenkin laimeammin kuin aikaisemmin, mutta liikkui kuitenkin jonkin verran.

Perjantaiaamuksi oli sovittu neuvola klo 10.30 ja olin kovasti helpottunut siitä, koska vauvan liikkuminen oli minusta harvinaisen vähäistä ja heikkoa. Supistuksia tuli harvakseltaan eikä niin kivuliaita kuin edellisenä päivänä. Kerroin neuvolassa huolistani ja koska olin jo ollut seurannassa korkean verenpaineen takia, terveydenhoitaja kirjoitti minulle lähetteen Kätilöopiston synnärin päivystykseen. Päivystyksessä minut laitettiin pissakokeen jälkeen sydänkäyrille, joista ilmeni, että supistusten jälkeen vauvan sydänäänissä tapahtui selvä notkahdus. Koska mulla siinä vaiheessa oli lisäksi raskausviikot täynnä ja verenpaine koholla, lääkäri päätti käynnistää synnytyksen saman tien. Soitin miehelle, että soittaisi töihin ja peruisi työvuoron ja alkaisi suunnata kohti synnäriä. Sydän jyskytti, minä synnyttäisin tänään!! Minut vietiin siitä suoraan saliin, vaihdoin vaatteet ja pöydälle kalvojen puhkaisuun. Kello oli siinä vaiheessa 16.20 perjantai-iltana. Koska kalvojen puhkaisu ei tuottanut tulosta, mulle laitettiin oksitosiini-tippa, jonka jälkeen supistuksia alkoi tulla tiheämmin ja kipeämpinä. Koska edelleen myös vauvan sydänäänet laskivat aina supistusten yhteydessä, vauvan päästä otettiin verinäyte, että pystyttäisiin toteamaan saako vauva riittävästi happea. Näyte otettiin kaksi kertaa vajaan puolen tunnin välein. Toisen näytteen ottamisen jälkeen lääkäri tuli nopeasti huoneeseen ja kertoi tilanteen; koska synnytys ei ollut lähtenyt hyvin käyntiin, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suorittaa kiireinen sektio, sillä sydänäänten laskut olisivat vauvalle liikaa. Mies saisi tulla mukaan leikkaukseen. Saman tien anestesialääkäri kävi tutkimassa minut ja totesi, että leikkaus voitaisiin tehdä puudutuksessa (spinaali + epiduraali), leikkaussalipaita päälle, esilääkitys kitusiin ja minut kärrättiin leikkuriin. Puudutusten laitto ei ottanut kipeää, edelleen jatkuvat supistukset kylläkin - ja pelotti kyllä kovasti vauvan puolesta. Minut siirrettiin leikkauspöydälle ja mies kutsuttiin paikalle. Noin mun rintojen päälle asennettiin sermi, me istuttiin miehen kanssa toisella puolella ja leikkuriväki touhusi toisella puolella. Anestesialääkäri selosti meille leikkauksen kulkua ja rohkaisi meitä hurjasti. Jossain vaiheessa kuului sitten rääkäisy ja meitä onniteltiin juuri syntyneestä pojasta. Kyllä siinä vaiheessa multa pääsi pieni itku sekä onnesta että huojennuksesta. Hetkeksi piti huolestua kun kuulin tilattavan lisähappea, mutta mulle vakuuteltiin ettei mitään syytä huoleen. Lapsivesi oli vihreää ja poika oli niellyt sitä vähän, mutta se saatiin pois imuroimalla ja vauveli oli jo viiden minuutin jälkeen 9 pisteen poika. Saimme ihan hetken seurustella vauvan kanssa, kunnes kätilö vei miehen ja vauvan takaisin synnytyssaliin pesua ja punnituksia varten. Minä jäin leikkuriin parsittavaksi ja vietiin siitä heräämöön. Puoli yhdentoista aikaan perjantai-iltana minut vietiin sitten osastolle, jossa mies ja vauva minua jo odottelivat ja sain vihdoin nyytin viereeni tuhisemaan. Yhteinen taival perheenä alkoi siitä. :heart:
 
25.11 aamulla heräsin ja kävin vessassa ja huomasin että oli vähän tullut verta..säikähdin vähän ja soitin synnärille...sanottiin vaan että ihan rauhassa voin olla kotona..no siitä sitten lähettiin siskon kanssa äidille viettämään pikkuveljen 2 vuotis-synttäreitä...supistuksia tuli mutta ei säännöllisesti..siinä sitten syötiin kakkua ja juotiin kahvia..joskus 5 aikaan supistuksia rupes tulee säännöllisemmin ja koska oli aikasemmin tullu verta niin mentiin sitten äidin ja siskon kanssa tarkistuttamaan tilanne...olin yhdelle sormelle auki...kotiin päin siis lähettiin ja sitten kun kotiin päästiin niin supistukset tuli sitten jo 5 min välein ja sairaalaan sitten lähettiin joskus vähän ennen yhtä...siellä sitten olin 2 sormelle auki ja koska siellä ei ollu muita sillä hetkellä niin pääsin sitten ammeeseen..siellä sitten viihdyin noin 1,5h ja sit en enään pystyny olemaan kun oli sen verran kovat supistukset..sitten kätilö sanoki että nyt puhkastaan kalvot ja sit olinkin täysin auki..sitten sain ponnistaa ja tyttö syntyi 14 min päästä maailmaan..kello oli sillon 4.14..siinä se sitten rinnan päällä tuhisi ja tuntu niin pieneltä..siinä samalla kätilö sitten laittoi 4 tikkiä..ja koko synnytyksen aikana en saanut muuta kuin ilokaasua..ja sekin nousi äkkiä päähän..sitten tyttö punnittiin ja painoa oli 3445g ja 50 cm pitkä..päänympärys oli 34,5..synnytys kesti siis kokonaan n.6 h...ja eilen sit päästiin kotiin..siellä se pikku tyttö nukkuu..
 
Perjantaina päivää ennen laskettua-aikaa kävin neuvolassa eikä merkkiäkään tulevasta synnytyksestä ollut vielä ja uusi aika varattiin heti maanantaille.
Illansuussa supistukset sitten alkoivat ensin heikkoina ja lyhyinä, mutta heti 5-10min välein. Ilta sujui normaalisti kotosalla vaikka olisin halunnut lähteä jo sairaalaan varmuudenvuoksi... :LOL:
Ilta pimeni ja mies meni nukkumaan. Minä en osannut nukkua hetkeäkään. Yöllä kahden maissa soitin sairaalaan ja kerroin että on supistellut neljästä asti 5-10min välein enkä pysty käymään nukkumaan. Pyysivät tulemaan sinne kun kipu yltyy :kieh:

Neljän maissa herätin mieheni ja lähdettiin sairaalaan. En ollut nukkunut edellenkään minuuttiakaan, mutta ei väsyttänytkään.

Sairaalaan tultuamme makasin aikani piuhoissa kun otettiin käyriä..kätilö tutki alapään ja olin vasta 2cm auki. Mielessäni mietin, että tuleeko tästä loppua ikinä, kun 12 tuntia on jo supistellut eikä juurikaan mitään vielä tapahtunut.

Pääsin "odottelu"huoneeseen. Mies istuskeli keinutuolissa hermostuneen oloisena ja minä makasin sängyllä ja yritin nukkua. Supistelut tuntui kuitenkin niin, etten saanut unenpäästä kiinni. Sain jonkun pistoksen käsivarteen ja siitä meni melkein taju :LOL: Tuli siis tokkurainen olo ja unikin maistui sitten aamuun asti.

Aamulla juuri työvuoroon tullut kätilö tutki minut ja totesi olevani 2-3cm auki. Teki mieli huutaa!!!!
Odoteltiin ja odoteltiin...siinä meni sitten lauantai päivä mukavasti :whistle:
Illalla mies lähti kotiin nukkumaan ja lupasi tulla aamulla, mikäli kätilöt eivät jo yöllä hälytä paikalle. Sunnuntai aamu valkeni ja paikat auenneet 3-4cm. Hitaasti ja varmasti, totesi eräs kätilö. Kävin ulkona kävelemässä ja puuskuttelin matkanvarrella tiuhaan...supistukset kovenivat. Iltapäivällä lääkäri päätti käynnistää hitaasti etenevän synnytyksen ja samalla laitettiin epiduraali.

Kuuden tunnin päästä päästiinkin jo tositoimiin. Sain vielä pudenduspuudutuksen ennen ponnistamista, joka oli ah, niin ihana helpotus!!! 54minuutin ponnistuksen jälkeen terve tyttö syntyi ja olin maailman onnellisin. Esikoinen syntyi vkolla 40+1.


:heart: :heart: :heart:

Kuopus....vuosi ja 4 kuukautta myöhemmin...

Supistuksia oli kestänyt jo pari kuukautta melkein päivittäin. Pieniä ja kivuttomia sellaisia. Viimeisellä lääkärikäynnillä vkolla 37 lääkäri totesi että kohdunkaula on pehmennyt ja lyhentynyt 3cm:stä 1cm:n ja sanoi että lapsi voi syntyi päivänä minä hyvänsä.

Minä hihkuin jo innolla että kohta se lapsi syntyy ja odotin niin tapahtuvankin viimeistään parin viikon sisällä.

Laskettupäivä oli maanantaina...ja elettiin tiistai-iltaa kun mielessäni ajattelin, että ensi yönä tulee lähtö. En edes uskaltanut sanoa sitä ääneen miehelleni, koska mies oli sanonut jo viikon niin joka ilta.

Kävin nukkumaan ja yöllä heräsin normaalille vessareissulle. Kömmin takasin sänkyyn ja etsin hyvää asentoa. Jalkovälistä valui jotakin..ajattelin mielessäni että enhän mä nyt voi ku***a housuun!!! Juoksin vessaan ja märkä vana seurasi perässä

:LOL:

Menin herättämään mieheni ja sanoin, että nyt se lähtö sitten tuli. Mies soitti siskolleen joka tuli meille esikoista vahtimaan ja me kruisailtiin sairaalaan. Mies oli hermostunut ja minä tyynen rauhallinen.

Sairaalassa kätilö tuli vastaan ovella ja muistan sanoneeni sille, että taitaa olla synnytys käynnissä. Kätilö katsoi markiä housujani ja totesi, että siltä näyttää. Käyriä otettiin hetkisen aikaa ja siirryttiin synnytyssaliin.

Kello oli kaksi yöllä. Mies kömmähti salin nurkassa olevalle sängylle ja minä istuskelin nojatuolissa ja puuskutin. Mies nukahti ja minä pyysin viiden aikaan ilokaasua. Hengittelin sitä aamuun seitsemään asti ja pyysin saada jotain "vahvempaa". Kätilö passitti minut suihkuun ja lotrasinkin melkein tunnin :LOL:

Kahdeksan aikaan pyysin epiduraalin, mutta anestesialääkärit oli kaikki varattuja kun aamun leikkaukset oli alkanut joten lääkäri laittoi kohdunkaulanpuudutuksen, joka sattui pirusti! Lääkäri totesi vaan tylysti, että "ei tämä niin paljon luulis sattuvan kun synnytys"...

Puudutus ei auttanut yhtään ja ysiltä hoonosoomi-anestesialääkäri tuli ja laittoi epiduraalin. Käskin mieheni aamukahville, että ei täällä kuitenkaan mitään ennen iltapäivä kolmea tapahdu. Sanoin, että istu ihan rauhassa, ei tarvitse kiirehtiä.

Jäin yksin saliin ja tasan kello 10 soitin kelloa ja kätilö tuli mieheni kanssa samalla oven avauksella. Sanoin, että taitaa tulla kakka :LOL: ja nauroin...
Kätilö tutki alapään ja sanoi, että lapsi sieltä tulee, eikä kakka :LOL:
Sain luvan ponnistaa, mutta eipä ponnistuttanutkaan enää! Puolituntia odoteltiin ja sitten tuli tunne, että nyt se lapsi tulee. Ponnistin...ja ponnistin...ja ponnistin...ja 7min ponnituksen jälkeen syntyi terve tyttö :heart:

Kylläpä se kävi helposti, ajattelin! Kuopus syntyi vko:lla 40+2

 
Alkuperäinen kirjoittaja Minttu mamma:
.
Tyttö syntyi 00.35 kasvotarjonnassa ja sai 10 pistettä. Ponnistaminen kesti 35min. Synnytyksen kokonaiskestoa ei merkitty mihinkään papereihin.
Kaikki oli hyvin, pieni epparihaava tehtiin, lapsivesi oli kirkasta ja vauva oli kaunis ja hyvän värinen heti syntyessään
.

Anteeksi kommenttini, mutta tuskin lapsesi syntyi kasvotarjonnassa, jos olet ensisynnyttäjä. Ehkä saattoi syntyä avosuisessa tarjonnassa, mutta olen 100 % varma että voit unohtaa sen kasvotarjonnan. Uudelleensynnyttäjällä se voisi olla mahdollista , mutta ei ensisynnyttäjällä! Kasvotarjonta tarkoittaa sitä että kasvot syntyy ensimmäisenä. Avosuinen tarjonta taas sitä että lapsi syntyy kasvot ylöspäin, kun suurin osa lapsista syntyy takaraivotarjonnassa eli kasvot alaspäin.
 
Tässä mun tarinani joka sopii erinomaisesti synnytyspelkoisille! :D

Elettiin perjantai iltaa 30.11 klo: 22.00 rv 37+5 olo oli ihan normaali ollut koko päivän ja siinä katselin sohvalla telkkua ja vaihdoin asentoa ja samalla tunsin poksahduksen ja luulin että toukka siellä potkas mua häntäluuhun...nousin ylös vessaan ja huomasin että hittovieköön, multa meni lapsivedet!! :eek: siinä sitten miehelle sanoin kädet täristen että nyt tais tulla lähtö.
Syötiin ja pakattiin sairaalakassi ja mies vei vielä koirat ulos.

Sairaalassa oltiin n klo: 23.00 ja menin käyrille, lapsivettä tuli mutta ei supistuksia ja olo oli mitä mahtavin. Puolen yön aikaan alkoi tuleen supistuksia mutta ne ei ollu mitään pahoja mutta tulivat heti tosi säännöllisinä. Mies kuitenkin passitettiin vielä kotiin,ensikertalaisilla kun kuulemma kestää kauan.

Supistukset jatkuu ja istuskelin pallon päällä. Vähän teki kipeetä mutta ei edelleenkään niin paljoo että mitään kipulääkettä pitäis saada. Klo: 03.30 pääsin taas käyrälle ja kohdunsuu oli 2cm auki, sillon pyysin jotain kipulääkettä,lähinnä ajattelin jotain suun kautta otettavaa tms eli kipu ei ollu paha. Pääsin sitten kuitenkin jo synnytys saliin ja soitin samalla miehelle että lähtee tuleen sairaalaan.

Salissa oltiin ja pallon päällä olin jonkin aikaa kunnes siirryin kyljelleni sängylle käyrälle. Siinä sitten puhuin että voisin sen epiduraalin ottaa kohta niinkun varmuuden vuoksi jos kohta alkaa sattuun...Kokoajan odotin vaan että kohta sattuu,kohta sattuu.. :D Epiduraali valmistelut alko pikkuhiljaa oleen valmiit ja mä sitten supistuksen tullessa tunsin jo vähän ponnistamisen tarvetta josta kerroin kätilölle. Tehtiin sisätutkimus josta selvis että epiduraalia ei enään kerkee antaan,olen jo lähes täysin auki! Se tuli pienenä järkytyksenä. Sovittiin sitten että saan kohdunkaulan puudutteen...no seuraava suppari tuli ja vei senkin mahdollisuuden mennessään. Nyt oli jo pakko ponnistaa ja sainkin siihen luvan. Oi että sitä helpotuksen tunnetta kun sai ponnistaa ja huomasin että hei, eihän tää satu ollenkaan! :) Siinä sitten 30min ponnistamisen jälkeen 1.12.2007 klo: 06.07 oli tyttö maailmassa. :heart: :heart: Ja ihan oikeesti koko synnytys ei sattunu ollenkaan,suppari oli kun voimakkaat kuukautis kivut,ei sen pahempia. Kovasti sain kehuja kuinka tehokkaat ja hyvät supparit mulla oli. Episotomia tehtiin ja sen ompelu muutamassakohtaa sattu enemmän kun itse synnytys. Mutta sitäkään ei kannata pelätä,ihan hyvin puudutettiin kuitenkin. Synnytys kesti kokonaisuudessaan 6h. Tytön mitat: Pituus 49cm, paino 3220g, pipo 34cm.
 
Meille syntyi \"Jooseppi\" 10.9. (RV 40+4). Paikkana oli TYKS. Painoa pojalla oli 3430g ja pituutta 53cm.
Mulla oli perjantaina 7.9. aika äitipolille, kun epäilin lapsiveden tihuttelevan jo torstaina. Testitikku värjäytyikin ja mut siirrettiin osastolle. Sanottiin, ettei ilman vauvaa sitten enää lähdetä kotiin ja että lauantaina 8.9. käynnistävät, jos ei itsestään synnytys ala. Lauantaina lääkäri tutki tilanteen. Kaulaa jäljellä 2cm ja suu auki noin 1cm. Kalvot tallella! Otti uudestaan testitikun, joka ei tällä kertaa värjäytynytkään! Niinpä..Kiitos ja hei..Pääsin kotiin siis lauantaina. Oli tosi outo olo, kun oltiin miehen kanssa jo varauduttu, että synnytys käynnistettäisiin, mutta mä tulinkin vielä kotiin!
Sunnuntaina 9.9. puolen päivän maissa multa sitten meni lapsivedet komeasti keittiön lattialle. Supituksia ei ollut, joten rauhassa odoteltiin pesukone loppuun ja ilmottelin vanhemmille, että se onkin menoa vasta nyt. Siskolle myös soitin. He olivat perjantaina syntyneen vauvan kanssa juuri lähdössä Tyksistä kotiin. Matkalla vaan heiluteltiin, kun tultiin vastakkain :LOL:
Tyksissä mut otettiin taas osastolle, koska supistukset oli niin pieniä ja epäsäännöllisiä. Kohdunsuun tilanne sama kuin lauantaina. Lähdettiin miehen kanssa salaa kävelemään Tyksin ympäristöön. Käveltiin joku pari tuntia ja supistukset muuttui. Niitä tuli 4 minuutin välein klo 16 alkaen. Kipu säteili selkään ja mies hieroi kaurapussilla. Liikkuminen helpotti kipua, joten vaeltelin ympäri osastoa ja nojasin seinään supistusten aikana. Tätä jatkus klo 23 asti, jolloin meidät ohjattiin synnytyssaliin. Taas tutkittiin kohdunsuun tilanne..ei muutosta! Aloin olla jo ihan puhki, koska olin viimeksi nukkunut yli kolme tuntia putkeen joskus alkuviikosta! |O Kaurapussit oli edelleen kova sana! Suihkussakin kävin muutamia kertoja, mutta se ei kauheesti tuntunut auttavan. Kätilö huomasi mun väsymyksen ja antoi joitain kipulääkettä, minkä avulla sain mentyä sänkyyn ja kaurapussien kanssa torkahdettua hetkeksi. Mieskin sai oman sängyn mun viereen =) Kymmenen maissa aamulla pyysin ilokaasua, kun kivut oli kauheat. Samalla tutkittiin kohdunsuun tilanne: kaulaa jäljellä 2cm ja auki 2cm :headwall: Itku tuli, olin niin epätoivoinen! Päättivät antaa suoneen oksitosiinia, jos lähtis kunnolla käyntiin. Ja lähtihän se. Supistukset voimistui ja ilokaasua kului. Onneksi osasin alusta asti ottaa sitä kunnolla (en ymmärrä, mitä varten siitä on niin kauheesti höpötetty, että olis vaikeeta ottaa..). Yhdeltä pyysin epiduraalin, vaikka olin ajatellut synnyttäväni ilman sitä. Lääkärin tulo kesti melkein tunnin. Mulle laitettiin aguarakkuloita, mutta niiden vaikutus kesti mulla vartin ja laittaminen sattui melkein enemmän kuin supistukset. Siinä vaiheessa mulla on itseltä mennyt muisti, oli niin hel..tilliset kivut. Mies on kertonut syöttäneensä mulle jogurttia supistusten välillä =) Epiduraali mulle laitettiin kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla kokeiltiin normaalin lääkityksen lisäksi jotain vielä vahvempaa lääkettä. Ei auttanut..Olin itkenyt kunnolla ja mies sanoi, ettei ollut itselläänkään itku kaukana, kun oli niin avuton olo katsella mun taisteluja kipujen kanssa. Kuuden maissa olin kertonut, että pakko ponnistaa..Ponnistin ja ponnistin..Luulin, etten jaksa ja kerroinkin sen, mutta kätilö kertoi tietävänsä, että jaksan ja niinhän mä jaksoinkin ;) Kello 18.37 meille syntyi pieni poika ja mä unohdin kaikki kivut! En edes kunnolla huomannut istukan tuloa, niin keskittynyt olin pienokaiseen :heart: Jälkeenpäin kuulin, että paikalle oli hälytetty lastenlääkärikin, koska pikkuisen sydänäänet oli alkaneet heiketä. Vähän oli lääkäri joutunut imukupilla auttamaan pojan tuloa, mutta kaikki meni onneksi hyvin! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja suzyco:
Tässä mun tarinani joka sopii erinomaisesti synnytyspelkoisille! :D



Salissa oltiin ja pallon päällä olin jonkin aikaa kunnes siirryin kyljelleni sängylle käyrälle. Siinä sitten puhuin että voisin sen epiduraalin ottaa kohta niinkun varmuuden vuoksi jos kohta alkaa sattuun...Kokoajan odotin vaan että kohta sattuu,kohta sattuu.. :D Epiduraali valmistelut alko pikkuhiljaa oleen valmiit ja mä sitten supistuksen tullessa tunsin jo vähän ponnistamisen tarvetta josta kerroin kätilölle. Tehtiin sisätutkimus josta selvis että epiduraalia ei enään kerkee antaan,olen jo lähes täysin auki! Se tuli pienenä järkytyksenä. Sovittiin sitten että saan kohdunkaulan puudutteen...no seuraava suppari tuli ja vei senkin mahdollisuuden mennessään. Nyt oli jo pakko ponnistaa ja sainkin siihen luvan. Oi että sitä helpotuksen tunnetta kun sai ponnistaa ja huomasin että hei, eihän tää satu ollenkaan! :) Siinä sitten 30min ponnistamisen jälkeen 1.12.2007 klo: 06.07 oli tyttö maailmassa. :heart: :heart: Ja ihan oikeesti koko synnytys ei sattunu ollenkaan,suppari oli kun voimakkaat kuukautis kivut,ei sen pahempia. Kovasti sain kehuja kuinka tehokkaat ja hyvät supparit mulla oli. Episotomia tehtiin ja sen ompelu muutamassakohtaa sattu enemmän kun itse synnytys. Mutta sitäkään ei kannata pelätä,ihan hyvin puudutettiin kuitenkin. Synnytys kesti kokonaisuudessaan 6h. Tytön mitat: Pituus 49cm, paino 3220g, pipo 34cm.
Uhh, kiitos tällasista tarinoista ja tällaisia lisää
:attn:
 
Tämmönen oli tämä neljäs synnytys.. IKIMUISTOINEN....

Sunnuntai 3.2.2008 koko päivän menkkamaisia kipuja ja limavuotoa. Aamupäivällä vähän peittoja heiluteltiin ja lenkkeiltiin, iltapäivän/alkuillan aikana kivut muuttuvat epäsäännöllisiksi supistuksi.
17.30 supistukset muuttuvat kivuliaiksi ja säännöllisiksi n.10 välein
18.40 kova kipu ala vatsalla, menen vessaan ja lorahtaa pönttöön kirkasta verta, soitan Kysiin ja saan ohjeeksi tilata heti ambulanssin.
19.00 Ambulanssi saapuu ja kaksi PALOMIESTÄ seisoo ovella ei ollut hoitoyksikkö paikan päällä. Matka alkaa kohti Kysiä. ensimmäisessä liikenne ympyrässä n 5km kotoa kuuluu KOPS ja minua sattuu päähän.. hyllyltä putoaa HOITOLAUKKU päähäni jonka palomies on unohtanut kiinnitää, AUTS!
n.19.10 supistukset tulevat 4min välein ja ovat lähes sietämättömiä.. Palomiehet hätääntyvät matkaa jäljellä n.70km. Soittavat KYSIIn josta lähetetään vastaan ambulanssi jossa hoitoyksikkö.
n.20 km ennen Kuopiota ambulanssi kaartaa levikkeelle tien varteen jossa vaihtuu miehistö uusi kuski ja sairaanhoitaja , matka jatkuu pillit ulvoen pääsemme Kysiin.
Kätilö toteaa ettei istukka ole irronnut ja vauva voi hyvin (veri tulee todennäköisesti katkenneesta suonesta)
21.20 saan spinalipuudutuksen ja supistukset lakkaavat.. tipalla annetaan vauhtia ja puudutus loppuu kun seinään tunnin kuluttua KIPU on SIETÄMÄTÖN!!!!!!
Ilokaasua tarjotaan vedän henkäyksen ja yöks oksennan.. lääkäri puhkaisee kalvot...
n.23.10 lääkäri laittaa kohdunkaulalle puudutteen ja samalla alkaa ponnistuttaa..
23.25 kolmella ponnistuksella syntyy SININEN ELOTON tyttö napanuora kaulan ympäri. hätääntynyttä toimintaa.. ja kohta parkaisu.. KAIKKI OK! Lopputulos Neiti 3475g ja 50 cm pipo 36cm!

 
Kerronpas minäkin tarinani kun on näitä niin mukava lueskella tässä raskauden ensi huumassa

Menin LA kontrolliin raskaus-diabeteksen takia.Pääsin suoraan lääkärille joka ultrasi ja arvioi kooksi 4.4-4.5 kg ja toivotti tervemenoa synnytyssaliin.Soittelin sitten miehen paikalle ja esikoisen hoitajalle että voi kestää pojan kotiin haku pikkaisen ;) Onneksi hoitajalle ei ollut menoja.
Klo 12 puhkaistiin kalvot ja se sattu ihan hirveästi |O Sitten vaan odottelemaan supistuksia.Luettiin lehtiä,kuunneltiin radiota ja jutusteltiin,pieniä supistuksia tuli välillä mutta ei pahoja.Salissa ravasi yli innokas kätilö harjoittelija kyselemässä eikä jo laitettais jotain puudutusta :D Puoli viiden aikaan lopulta supistukset alkoi ihan yht`äkkiä voimistua ja kokeilin ilokaasua mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.Kätilö ehdotti kohdunkaulanpuudutetta,joka sitten laitettiinkin mutta se ei auttanut ollenkaan,tuntui kun supistukset olisi vaan voimistunut tuosta.Aloin olla niin kipeä etten pystynyt puhumaan.Supistus käyrä näytti supistusten tehoksi n.20-30 (jos nyt oikein näitä lukuja muistan ;) ) Kätilö vaan intti miehelle ettei nuo voi mitenkään avata kun sen mittarin pitäisi mennä yli 70 että olisi hyötyä.No siinä kärvisteltiin ja pyysin epiduraalia.Kätilö laittoi lääkärin hakuun.Kätilö hääri jotain siinä huoneessa ja voivotteli ettet voi olla noin kipeä koska noin laimeita supistuksia.Mies lopulta hermostui ja sanoi että eikä tilannetta voisi edes tarkistaa.Kätilö sitten kurkkasi alapäähän ja 9 cm auki,eipä enää kerkiä epiduraalia laittamaan,samassa lääkäri asteli saliin sisään,Kätilö totesi vaan ettei täällä enää puudutuksia tarvita ruvetaan kohta ponnistamaaan. Mulla oli jo voimat ihan loppu ja hoin vaan etten jaksa ja mies ja kätilö yritti tsempata ettei sitä vauvaa voi sinne mahaanikaan jättää.Puolen tunnin ponnistuksen jälkeen syntyi ihana tyttö 54cm ja 4485 kg,että aika tarkkaan meni lääkärin koko arvio ;) Kun kätilö sanoi että onnea tyttö syntyi,minä vaan hoin ettei se voi tyttö olla :D koska luulin koko raskauden että siellä poika asustaa mutta iloksi se sitten muuttui kun mies ja kätilö intti että tyttö se on ja ihana neitokainen onkin :heart:

Nyt innolla jo odottelen että pääsisin synnyttämään kolmannen vauvelin joka juuri on näyttäytynyt testissä plussana :heart: :D
 
Tässä meidän tyttösen syntymästä pieni kertomus.

Menin rv 40+1 sairaalaan ja jäin sinne yöksi, aamulla ruvettiin käynnisteleen tableteilla. Sain niitä neljän tunnin välein ja vasta 12 tuntia myöhemmin meni lapsivesi. Siitä alko ihan helvetilliset kivut, mut vietiin pyörätuolilla synnytyssaliin ku olin jo niin kipee! Salissa sain ilokaasua joka ei ihan hirveesti auttanu, lähinnä olin pienes sieväs mikä hävetti tietysti! Olin etukäteen miettiny että tuskin mä mitää epiduraalia tarvin, mä oon niin kova jätkä mutta niinhän siinä kävi että melkein polvillani rukoilin sitä! Epiduraalin sain ja sen jälkeen nukahdin siihen pöydälle, heräsin kahden jälkeen yöllä kun kätilö juoksi saliin ja soitti puhelimella leikkaussalin valmiiksi, tytön sydänäänet rupes laskeen. Ääniä yritettiin palauttaa mutta mitään ei tapahtunu joten mut kiidätettiin leikkaukseen. Terve tyttö syntyi joka nyt jo puolitoistavuotias vesseli! :heart:

Ikinä en oo niin lujaa pelänny mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Esikoiselle ollaan mietitty leikkikaveria mutta "hiukan" arveluttaa tuo synnytys.
 
Tässä kuopukseni synnytys:
Rv42+0. Käynnitykseen synnärille. Kohdunkaula pehmeä ja kahdelle sormelle auki. Cytotecejä pitkin päivää laiteltiin, supistuksia tuli muttei kipeitä. Kun koko päivänä ei kipeitä supistuksia tullut mulle annettiin unilääkettä ja supituksia lopettava lääke että sain nukuttua yön kunnolla. Seuraavana aamuna (rv42+1) laitettiin taas cytotecejä. Eikä mitään tapahtunut. Kaksi senttiä auki. Kahdeltatoista vaihtui päivystävä lääkäri (oli siis sunnuntai) ja hän päätti puhkaista kalvot. Vettä tuli ja tuli ja tuli, sitä oli yhteensä noin kolme litraa! Sen jälkeen aloivat supistukset tuntumaan. Kahdelta aloin hengittelemään ilokaasua mikä auttoi jonkun verran, lähinnä teki olon "pöhnäiseksi". Kolmelta kätilö tuli lääkärin kanssa laittamaan spinaalia (en ollut sitä edes pyytänyt!). Olin sen verran kipeä että sen sitten halusin. Seitsemän senttiä auki. Se auttoi heti. Puoli neljän aikaan olin 10 senttiä auki, muttei tuntunut ponnistamista. Ponnistelin vähän niinkuin harjoitellen kunnes kätilö sanoi että punaisia hiuksia näkyy! 10 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi iso tyttö (56cm ja 4850g). Istukka hetken päästä ulos ja tikkaus (vanha repeämä aukesi uudestaan). Välipalaa ja suihkuun. Ihana olo! :heart:
 
meidän esikoinen syntyi rv 42+0, supistuksia alkoi kuitenkin tuleen alle 15 min välein jo rv 41+4 ja sen jälkeen siihen että poika syntyi, en nukkunut kuin pikku pätkiä 30minx3) salissa nukuin petidiinin voimalla 2h. olin siis ponnistus vaiheessa aivan kuitti ja ponnistus kesti 1h 12 min ja imukupilla piti auttaa poika maailmaan. mitat oli 4230g ja 53 cm pipo 37,5cm. väliliha leikattiin, se puudutettiin kun sanoin ajoissa että puuduttakaa jos joutuu leikkaan.

mentiin 3.30 aamuyöstä synnärille ja oli 4cm auki, päästiin heti saliin. sain kätilöltä kehuja siitä kuinka kestin supistukset. jotkut ovat ilmeisesti jo tässä vaiheessa tosi kipeitä. 7 aikaan aamulla aloin veteleen ilokaasua ja pärjäsinki sillä koko päivän. 18 aikaan illalla olin vielä 5 cm auki, aloin olleen itkusen väsyny jo siinä vaiheessa ja kätilö ehdotti petidiiniä ja "uhkaili" osastolle siirtämisellä. no mieski lähti kotiin nukkumaan siinä vaiheessa. nukuin 19-21 ja heräsin siihen että alko oleen hankala olo. Supistuksiin oli alkanu tulla enemmän kipua, 21.30 soitin kelloa että oon jo tosi kipeä tarttis saada jotain. kätilö kävi sohaseen minut käyrille ja sano vaan että yövuorolainen sitte tutkii... itkin kivusta ja olisin kovasti tarvinnu miehen vierelle. menin jälkikäteen vähä paniikkiin kun ne kivut tuliki sitte niin kovina kun olin niin vähällä päässy siihen asti. 22.30 olin jo aivan poikki ja soitin kelloa että eikö nyt joku vois tulla. sitte yövuorolainen (sama joka otti edellisenä yönä minut vastaan) tuli ja tutki niin olin 9,5 cm auki eikä mitään enää voinu saada.

kätilö puhkas tässä vaiheessa kalvot, ja kohta alkoki kroppa ponnistaan (minulla ei ollu voimia enää paljoo auttaa asiassa. kiva kun olin siinä saanu ilmastoinnin kautta kuunnella kun toisissa saleissa huudettiin, kiljuttiin ja karjuttiin. alko hiukka pelottaan ja soitinki sitte miehelle että nyt olis hyvä aika tulla jos aijot keritä.

olin ponnistellu jo jonki aikaa synnytystuolissa kun mies sitte tuli (asutaan 37 km päässä synnäriltä, miehen oli pitäny vielä käydä elukatki ruokkiin :LOL:

mies joutu pitään toista jalkaa ja kätilö piti toista, siellä oli vähä kiirettä niin ei muut henkilökunnasta ehtiny mukaan.

ponnistus vaihe tuntu alapäässä lähinnä kiristykseltä ja pistelyltä. olisko paikat turtunu kun olin niin kauan ponnistelemassa. kyllä piti karjua ja lujaa, taitaa sitä olla vähä alkukantasessa tilassa synnyttäessään :LOL: :LOL:

poika oli urakasta huolimatta pisteillä 9-10-10

eikä jääny muuta hampaankoloon kuin se että olisivat voineet jossain vaiheessa alkaa jouduttaan synnytystä. olin siis salissa 21 tuntia plus tikkaukset ja imetykset päälle.

menetin kovasti verta ja pääsis 1,5 vrk päästä vasta suihkuun kun just pysyin tolpillaan. vertaki mulle tiputettiin 2 pussia. mutta loppu hyvin kaikki hyvin
 
Mun kertomukset (aika pitkät kun kirotin nää toista palstaa varten aikanaan)

Poika rv 36+5

Elikkäs 4..6. pe yönä klo 23.15 meni lapsivedet pari tuntia sekstailun jälkeen. Oltiin molemmat menty jo nukkuun, kun ukon piti mennä aamulla kuudeks töihin. Epäröin hetken, mutta vettä valui koko ajan ja lopulta herätin ukon. Kysyin lähteekö se viemään mua sairaalaan, vai pyydänkö jonkun muun ettei tarvi turhan takia valvoa jos hälytys on väärä. Se halus lähteä mukaan, sanoi ettei pystyis nukkuun kuitenkaan. Soitin siis Vammalaan ja hetken epäröinnin jälkeen (vähäisten viikkojen vuoks) ne pyysi käymään siellä.

Saavuttiin sairaalaan, oltiin hetki käyrillä. Sydänäänet kuului hienosti, mutta supistuksia ei ollut. Vesi oli lapsivettä, ei epäilystäkään. Sovittiin että sunnuntaina klo 8.00 käynnistykseen, jos ei itse käynnisty, sillä kohdun suu oli täysin kii ja napakka! Kotiin lähettivät siksi että kotona on vähemmän bakteereja kun sairaalassa ja siten siis turvallisempi olla.

5.6. Lauantain olin tosi levoton, ei supistuksia ja lapsivettä lorotti koko ajan. Oli kauheaa olla kun ei tiennyt oliko vauvalla kaikki hyvin, jännitti koko ajan! Yritin ottaa rauhallisesti. Valvoin miltei koko seuraavan yön kun lapsivettä vaan tuli ja tuli ja jouduin yhtä mittaa vaihtaan sidettä vessassa ja jännitys kaupan päälle!

6.6. Saavuttiin aamulla ennen kahdeksaa sairaalaan. Olin käyrillä puoli tuntia ja muutama kivuton supistus piirtyi käyrään. Sain ensimmäisen puolikkaan käynnistystabletin suun kautta. Lähetin miehen kotiin että saisi levätä rauhassa, sillä en uskonut mitään tapahtuvan nopeasti ja oikeassa olinkin.
Koko päivän supisteli tabletin saannin jälkeen. Supistukset oli jonkin verran kipeitä, muttei niin ettenkö olis kestänyt. Käyrää otettiin vähän väliä päivän mittaan ja supistuksia tuli koko ajan viiden minuutin välein.
Toinen puolikas käynnistystabletista piti ottaa neljän tunnin päästä ekasta, mutta totesivat siellä että ei anneta kun kerran supistelee koko ajan.
Illalla n. 19.30 alkoi tuleen tosissaan kipeitä supistuksia. Kätilö katsoi tilanteen ja olin sormelle auki just ja just. Olin vähän pettynyt kun oikeasti teki jo kipeetä. Menin suihkuun ja lutrasin siellä melko kauan. Suihku vei melkein kaikki kivut pois ja luulin jo että supistukset loppui kokonaan.
Pääsin huoneeseen takasin ja supistukset oli tosi kipeitä. Aiemmin olin pystynyt oleen sängyllä, mutta kellon tarkasti aina viiden minuutin välein jouduin nouseen sängystä ylös ja nojailin sängynpäätyyn ja liikuttelin lantioo tai kävelin edestakaisin.

N. 23.00 Otettiin käyrää ja olin edelleen vaan sormelle auki, alkoi tulla epätoivoinen olo että kidunko koko yön! Sain kipupiikin takapuoleen ja unitabletin että saisin nukuttua. Hetkittäin sainkin unta mukavasti, mutta taas supistukset voimistuivat. Sain pari lämpöpussia ja ne tuntui hetken aikaa todella ihanilta. Kipu oli ihan kamala ja se oli ihan ympäri lantion. Sain toisen kipupiikin takapuoleen yhden maissa yöllä ja yritin kärvistellä. Teki niin kipeää että itketti ja valitin kovaa (varmaan koko sairaala heräs). Mistään ei tuntunut olevan apua.

03.00 Soitin kätilön paikalle ja sanoin että en oikeasti enää kestä kipua. Pakko oli silti olla käyrillä vartin verran ja oli todella tuskasta, toisaalta taas oli kivaa nähdä kun supistus tuli, sai aina varautua siihen.

03.30 Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen... Kanava oli lyhentynyt 1,5 cm ja olin auki just kahdelle sormelle. Kysyi haluanko epiduraalin tai kohdunkaulan puudutteen ja sanoin epiduraalin. Lähdettiin synnytyssaliin ja soitin miehen paikalle.

04.00 Epiduraali laitettiin, eikä tehnyt yhtään kipeää. Meillä oli ongelmia saada sydänäänten kuuntelulaite vauvan päähän kiinni. Se saatiin, mutta sydänäänet ei piirtynyt ihan maailman parhaiten, tosin vauvan sydänäänet oli silti ihan kunnossa.
Epiduraali alkoi vaikuttaa ja tuli ihanan raukea olo. Nukuin pari tuntia, enkä edes tajunnut että 06.00 joku lisäsi epiduraalia. Nukuin 08.00 asti jolloin sitä lisättiin taas (tän kerran muista). Tässä vaiheessa olin 4 cm auki. Mies lähti soitteleen Säkylään että saako lykkäystä kertauksiin ja viipyi puoli tuntia. Sillä välin mulla alkoi ihan hirveä vapina ja palelin. Multa yritettiin ottaa tulehdusarvojen takia verikoe ja mun kädestä täytyi ylimääräisen henkilön pitää kii kun tärisin niin ettei käsi pysynyt paikallaan!

08.30 Mies tuli takaisin ja oli saanut lykkäyksen! Oli ihan ihmeissään et miks tärisin kauttaaltaan ja huulet sinersi. Multa mitattiin kuume ja se oli jotain 39 astetta. Tärinä johtui siis nopeasta kuumeen noususta. Yritin taas nukkua ja kymmenen maissa heräsin. Olin vieläkin ihan puuduksissa ja sanoin että supistukset ei tee kipeetä mutta jokaisella supistuksella tuntui kun joku olis tullut takapuolesta pihalle. Kätilö katsoi tilanteen ja olin 8 cm auki. Yritin käydä pissalla, mutta mitään ei tullut. Olin tosi heikossa kunnossa ja kuume ei vaan laskenut, joten sovittiin, että menen synnytystuoliin. Mut katetroitiin.

10.00 eteenpäin koko homma on hetkeks ihan pimennossa. Kuume nousi niin että sitä oli 40,3 astetta. Joka supistuksella tuntui että pakko alkaa työntää. Hourin ihan ihme juttuja miehelle metsälenkistä koiran kanssa ja käskin sen mennä heti lenkittään koiraa ja sitten kielsin ettei saakaan kesken synnytyksen. Havahduin itsekin välillä että nyt en puhu ihan järkeviä. Mulla oli parhaimmillaan kuus tippaa kädessä - oli nesteytys, kahta eri antibioottia, kuumeenalennuslääkettä, oksitosiini ja yhdestä en oo ihan varma. En saanut ponnistaa, sillä lääkkeiden piti tippua ensin, että ne vaikuttais vauvaan myös. Vauvan sydämen syke kävi reilusti yli kahdessa sadassa kun mulla oli kuume pahimmillaan.

N. 11.00 Sain luvan ponnistaa. Kätilö joutui työntämään kohdun kaulaa pois vauvan tieltä, sillä sinne oli jäänyt pieni lippa. Teki niin kipeetä ponnistaa! Olin makuuasennossa osittain ja kuumeen vuoks todella voimaton. En meinannut millään jaksaa. Mies juotti mulle koko ajan vettä kun oli taukoa. Hikosin ihan hirveästi ja tärisin osaks. Kätilö nosti mut välillä ihan täysin istuvaan asentoon ja ponnistelin siinä hetken vaikka oli kamalaa. Sanoi että saan vauvan nopeiten oikealle radalle niin. Itse en jaksanut liikahtaakaan, joten mua täytyi koko ajan nostella oikeisiin asentoihin.
Kätilö laittoi märkää liinaa selkää vasten ja mies kasteli aina rättiä otsalle että sai pyyhittyä hikeä pois. Rätti otsalla piti mua vähän järjissään kun vei kylmyyttä pois.
Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta ja huusin aluks ihan törkeen kovaa ja puristin miehen käden melkein rikki. Valitin vaan itkien etten jaksa! Kätilö oli onneks tosi tiukka ja kannustava, kehui koko ajan miten hyvin ponnistin ja neuvoi olemaan hiljaa että saan enemmän voimaa ponnistukseen. Samaten neuvoi työntämään aina käsillä käsipidikkeistä jotka oli sängyssä että saisin silleenkin voimaa lisää. Kätilö painoi välilihaa kuumalla lämpöpussilla ja pikkuhiljaa vauva saatiin maailmaan. Hetki kun vauva vedettiin ulos tuntui niin ihanalta. Kaikki kipu loppui kuin seinään. Vauva oli lämmin ja märkä kun sain sen vatsan päälle. Olo piristyi heti. Kello oli 12.04 vauva kirjattiin syntyneeks. Jälkeiset tulikin nopeasti ja en saanut yhtään repeämää. Jotain pieniä pintanaarmuja jotka kirveli pari päivää pissatessa mutta loppui tosi nopeasti. (Mulla kuume laski heti kun synnytys oli ohi. Vauvalla oli kuumetta 39 astetta heti kun mitattiin, mutta sekin laski puolessa tunnissa ja sen jälkeen oltiin terveitä).

Mies leikkasi napanuoran ja otti kuvia kun vauvaa punnittiin ja mitattiin. Olin niin huojentunut että synnytys loppui, mutta silti oli niin onnellinen olo että ajattelin että toinen tehdään ehdottomasti! Halusin jopa nähdä istukan vaikka uhosin etten haluisi.

Rakastuin välittömästi pikku mieheen ja synnytys oli todella ihana ja positiivinen kokemus kaikesta kivusta huolimatta. Kaikki oli vauvan arvosta!

Meidät vietiin osastolle ja saatiin kakkukahvit. Kävin suihkussa itse ja kävelykin sujui heti ihan hyvin, kuten istuminenkin. Oli sellainen olo etten ikinä ollut synnyttänytkään. Soiteltiin kaikki tutut läpi ja vieraita sainkin heti illalla. Kyllä vauvan saanti on ihanaa!

Elikkä tässä suurin piirtein kaikkien vaiheiden kestot:
I vaihe n. 15 h
II vaihe 46 min.
III vaihe 23 min.

Vauvan mitat:
Pituus 47 cm
Paino 2880 g
Pään ympärys 32 cm

Pisteet oli 7-9
------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tyttö rv 40+5

Me oltiin sovittu mun siskon kanssa et se tulee meille lapsenvahdiks lauantaiks et päästään miehen kans jouluostoksille ja saadaan käydä vielä kahdestaan ravintolassa syömässä. Olin naurekellut sitä etukäteen et nyt kun olen innoissani lähdössä sinne ostoksille miehen kans niin varmaan ei päästä sinne asti... Yhdeltätoista laitoin viestiä siskolle et tuun hakeen sitä yhden maissa. Puolkakstoista tuli ensimmäinen sellainen kirpakka supistus josta tajusin heti et jaaha tais jäädä ostokset tekemättä. Odottelin hetken ja sieltä se toinen tuli alle kymmenessä minuutissa. Menin herätteleen miestä kun se oli ollut yövuorossa ja sanoin ettei taideta mennä ostoksille... Siinä se heräili ja supistuksia alkoi tulla jotain 6 minuutin välein. Ne oli kirpakoita mut ihan siedettäviä.

Soitin äidille ja pyysin et ne hakis koiran jossain vaiheessa hoitoon et taitaa olla lähtö edessä ja ne lupas sen ottaa ja siskolle sanoin ettei tarvi tulla. Mies soitti äidilleen ja sanoi et nyt tarttis tulla hoitaan esikoista muttei olis mitään kiirettä...

Mä ajattelin et voisin mennä suihkuun lievittään supistuksia mut kun ne ei olleet niin hirveen kipeitä niin käskin miehen lähteä kauppaan hakeen ruokaa sille ja pojalle pariks päiväks ja samalla hakeen äitinsä. Sanoin meneväni sit vasta suihkuun kun neuvolassa sanoivat et kotona kantsii olla niin pitkään kun vaan kestää.

Mies lähti ja supistukset alkoi olla aika kipeitä ja välit heitteli 3-6 minuuttia. Tuntui et kun käveli niin niitä tuli tiuhempaan ja istuessa helpotti oloa. Mies vaan viipyi ja ajattelin soittaa varmuudeks synnärille et missä vaiheessa pitäis tulla, et meen suihkuun ja jos sit pikkuhiljaa. Kätilö sanoi et kun on kyse toissynnyttäjästä niin kantsii tulla sinne pikkuhiljaa et kyllä mä sielläkin pääsen suihkuun. Ajomatka Vammalaan kestää kuitenkin n. 40 min et on pitkä aika istua autossa jos on kovin kipeä.

Pakkasin sit kamat kasaan ja kävelin edestakasin olohuonetta ja alkoi tehdä aika kipeetä... Soitin miehelle et missä ne viipyy ja ne oli onneks tossa pihassa. Ilmotin et pitäis mennä! Mies ressu ei saanut edes syödyks jännitykseltä...

Ajomatka oli aika tuskaa kun supistukset tiheni matkalle viidestä minsasta ihan kahteen- kolmeen. Päästiin perille sairaalaan ja kun nousin autossa alkoi supistuksia lyödä niin tiiviisti etten meinannut päästä eteenpäin käveleen. Sairaalassa oltiin noin 14.50 ja kun päästiin sisälle tehtiin sisätutkimus ja olin 4cm auki! Olin vaan et oho! Sit käyrälle ja ilokaasua naukkaileen. Epiduraalia pyysin, mut kätilö sanoi ettei sitä varmaan ehdi antaa joten päädyttiin sit et saan kohdunkaulan puudutteen. Ilokaasu oli ihan ok ehkä ekan vartin ajan mut sit supistukset kävi sellaisiks ettei niissä ollut enää väliä ollenkaan. Pääsin sit synnytystuoliin ja laitettiin vauvalle pinni päähän ja oli 7cm auki! Kalvot puhkastiin. Lapsvesi oli vähän vihertävää joten oli sit imu edessä kun vauvan pää olis syntynyt. Sain tässä vaiheessa sen kohdunkaulan puudutteen. Se auttoi vähän mut ei vienyt kipua pois supistusten nopean tulon vuoks.

Alkoi ponnistuttaa ja kätilö kokeili et olin 8cm auki. Vartinssa aukes loput 2cm ja kuten esikoisen synnytyksessä niin tässäkin täytyi kätilön auttaa lippaa pois tieltä et vauva pääsee tuleen ulos. Vimeinen vartti teki tajuttoman kipeetä kun ei saanut ponnistaa vaikka tuntui et olis tarve. Kipu oli muutenkin yllättävän lamaannuttava mut silti muistan sen ihan positiivisena... Ponnistuslupa tuli ja neiti tuli ulos yhdeksässä minuutissa. Kipeetä otti mut kipein vaihe oli se kun en saanut työntää kun vauvan hengitystiet imettiin tyhjäks. Vauva oli ulkona 16.49, eli koko synnytys 11 minuutin jälkeisvaiheen jälkeen kesti vain 5,5tuntia!

Oikein kova ääni neidillä ja rinnalle hamus kahdenkytä minuutin jälkeen... Repeemiä ei tullut ja heti pääsinkin pystyyn kun lupa tuli lähteä synnytyssalista. Eli toipuminen ollut nopeeta... Ihan hyvä et lähdettiin kotoo heti kun soitin sairaalaan. Se puhelimeen vastannut kätilökin kävi nauramassa et mä olisin synnyttänyt autoon jos olisin jäänyt vielä kotiin suihkuun. Aukesin sairaalassa siis 6cm puolessatoista tunnissa!
 
esikoinen: puol kuus aamulla meni lapsivesi. meni vessaan ku pissatti ;) ja rupesin vuotaan verta! :( huusin miehelle että äkkiä ambulanssi. ambulanssi tuli varttitunnissa ja verenvuoto alko laantuun itestään. ambulanssin pojat olivat ihan hädissään, eivät oikeen muuta osanneet ku laittaa mut oikeelle kylelle ja pillit päälle. mies lähti ambulanssin kyytiin ja jälkeenpäin nauroi että miksihän sitä mentiin pillit päällä ku oli ihan tyhjät tiet. no 10minsaa meni matkassa ja sairaalassa oli vastassa aika monta ihmistä! leikkaussali oli valmiina ja kikki ihan hädissään. no tilanne katsottiin uudestaan ja ku sitten todettiin ettei hätää mitään niin päätettiin seurata. siis mulla ei ollu supistellu ollenkaan oli vaan vedet menny ja se verenvuoto säikäytti. parituntia oltiin salinpuolella ja sitten kätilö tuli sanoon että laitetaan sut osastolle oottaan ja totes samalla että tuskin se syntyy ennen huomista.
osastolla päivä meni ihan rattoisasti. oli vaan alaselkä kipuja siis tosi laimeita. kiikuskelin päiväsalin puolella ja siännän olin käskeny kotiin. onneksi appiukko oli töissä sillon että mies sai siltä auton lainaan. siis appi on sairaalassa puuseppänä.
noin 16.30 kätilö tuli sanoon että käydään sydänkäyrässä ja katotaan kohdunsuun tilanne. lähdin käveleen tutkimushuoneeseen ku tuli sellanen suppari että jalat meni alta! :D kätilö haki äkkiä pyöratuolin ja juostiin hissille ja toiseen kerrokseen salinpuolelle. soitin miehelle että nyt äkkiä tänne! kohdun suu oli 10cm auki ja supistuksia tuli yhtenään. ponnistuslupaa en saanu eikä kyllä vielä ponnistuttanukkaa. mies tuli onneksi paikalle ja sitten jo ponnistettiin! vauva rukka vaan ei millään meinannu päästä tulemaan... :( olinapanuora 7 kertaa ympäri ja vielä normaalia lyhyempi. no tehtiin välilihan leikkaus ja kätilö avitti napanuoraa pois pijan ympäriltä sitä mukaan ku poikaa rupes näkyyn. ponnistus oli kaikkein kamalinta ku ei millään tahtonu tulla vauva ulos. kivulias se ei silleen ollu. no poika synty klo.17.30. kauon ei kokonaisuudessa menny mutta aika tuntu tosi pitkältä. vauva oli vetässy lapsivettä ja se vietiin pois niin etten nähny nenänpäätäkään. napanuora oli kalvokiinitteinen eli jos synnytys olis käynistyny vaikka muutamaa tuntia myöhemmin niin ois voinu käydä köpelösti! poika syntyi siis rv.36+3 paino 2470g ja pituus 47cm.
vauva oli yön seurannassa ja seuraavana aamuna se sitten tuotiin onneksi vierihoitoon! :heart:

sitte kuopus:eek:li maaliskuun 20 päivä vuonna 2005. sunnuntai aamu. n. klo 05.00 heräsin siihen kun lapsivesi valahti sängylle. herätin miehen ja nousin ylös. samassa rupesi supisteleen ihan tauotta. sanoin miehelle että turha yrittääkkään omalla autolla että soita ambulanssi. ambulanssi tuli 10 minsan päästä ja mulla supisteli ihan jatkuvalla syötöllä! :p ambulanssi henkilökunta suurinpiirein kanto mut ambulansiin ja soittivat samantien sepen paikalle. laitettiin tippa jarrutteleen suppareita mutta siitä ei ollu mitään hyötyä. päätettiin lähteä n7km päähän isolle tehdaspihalle että sepe pääsee helposti lakeutuun. no ei päästy ku pari metriä taaksepäin ku mä sanoin että ei mihinkään se syntyy nyt! sepelle ilmotettiin että ollaan yha samassa paikassa ja että koittaa löytää jonku paikan mahdollisimman läheltä lakeutumiseen. onneksi siinä oli pelto melkein vieressä mihin se sitte laskeutu. mulla työnnätti mutta koitettiin odottaa kätilöä... no ei sitä voi kovin olla ponnistamatta jos ponnistuttaa! :D kätilö kerkesi just siihen mukaan niin että otti lennosta vauvan kiini ku se sitte synty! kunnon luomu synnytys! kokotouhussa pelotti vaan se ku ambulanssiin oltiin unohdettu tuoda imulaitteet mukaan. pelotti että jos tytär ei hengitäkkään niin millä sitte imetään limoja kurkusta. no onneksi kaikki meni ihan nappiin. isäntä oli esikon kans pihalla koko toimituksen ajan ja kävivät sitte katsoon meitä ennenkuin lähdettiin ajaan n.60 kilsaa sairaalaan. KOKO SYNNYTYS LAPSIVEDEN MENOSTA SYNTYMÄÄN KESTI 53 MINSAA!!! :D
sairaalassa sitte mulle laitettiin 1tikki ja vauva pestiin ja punnittiin. 3560g ja 51cm! oli hitusen pöljä olo ku sitte osastolla kattelin sitä pientä nyyttiä... ei oikein tajunnu että missä välissä se oikeen synty! :D kaikki meni niin nopeesti. synnytys toki sattui mutta ei todellakaan niin että ois jääny kammo! voin synnyttää kyllä seuraavan jos semmoinen vielä suodaan, ihan luomulla se saa tulla mutta mielellään kummiskin sairaalassa.
silloin ku me saavuttiin sairaalaan ambulansilla niin se kätilö joka mut siellä vastaan otti niin sanoi nauraen että olipa mukava ku saatiin ihan valmis paketti tänne! oli kuulemma niin ruuhkaa synnärillä että osa odotteli liinavaate varastossa että pääsee saliin! :eek: eipä tarvinnu ainakaa olla siinä ruuhkassa! minutki tikattiin vastaanotto huoneessa sermien takana. että sellainen vauhti synnytys! :heart: :heart:
 
Tällä tavalla syntyi meidän tyttö 3084g ja 51 cm, pipo 33,5 cm.
Illalla 19.30 meni lapsivesi olkkarin lattialla. Soitin synnärille ja käskivät odotella kotona supistuksia, mutta viimeistään aamulla pitää mennä 7.00. Yöllä alkoi supistella 10 min välein ja välillä jopa 5-7 min. 5.00 oltiin synnärillä, kun soitin uudestaan ja kysyin tilanteesta. Mentiin käyrille ja tutki, en ollut kuin 2 sormelle auki. Supistukset ei tehneet tehtäviään riittävästi. Jäin osastolle odottelemaan aamukiertoa. 11.30 supistukset tulivat 5 minsan välein, koska oli tallustellut ulkona ja kiivennyt sairaalan rappusia sekä käytäviä ees taas koko aamun... Lämpöpullolla ja suihkulla lievittelin kipuja ja mies lähti samalla tulemaan sairaalaan 12 aikoihin, kun läksi aamulla kotiin, kun ei voinut osastolle tulla. 14 aikoihin siirryttiin synnytyssaliin, olin auki 3-4 cm. Kylvin ammeessa tunnin ja kärvistelin vielä tunnin ilman lääkkeitä. 16 aikaan laitettiin epiduraali, koska silmissä alkoi mustua supistusten voimasta. Kivut hävisi ja sitten ponnistuksen lähestyessa 20 jälkeen alkoi tunto vähitellen palautua. 20.56 aloin ponnistaa ja 21.14 syntyi meidän tummatukkainen neiti.

Antoivat revetä ihan vähän, joten 2 tikkiä laitettiin. Synnytys oli positiivinen kokemus, vaikka oishan se vähän nopeampi vesien menosta voinut olla. Kestoksi merkattiin 9h 45 min.
Eli ei paha ensisynnyttäjälle.

Nyt alkaa jo olla toipunut olo, hikilenkilläkin jo kävelty vaunujen kanssa. Synnytyksestä on siis kuukausi. Ja ei voi muuta kuin kiittää NKL:n toimintaa, oltiin tosi tyytyväisiä.

 
Raskausviikolla 41+2 kello 23 tuli ensimmäinen kivulias supistus (voisi myös kuvailla sanalla poltto) ja jatkuivat siitä sitten 3-5 minuutin välillä. Kahdelta yöllä lähdettiin synnärille. Synnärin vastaanotossa olin 7cm auki ja päästiin heti saliin. Ilokaasua sain. Vedet meni kello 4.00. Ponnistusvaihe alkoi kello 4.20, joka päätyi imukuppiin ja poika syntyi 4.36. Että melko haipakkaa menoo ekakertalaiseksi.
 
Päätin nostaa tämän ketjun pohjapölyistään, sillä synnytykset ovat kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan varsin kutkuttavaa luettavaa ja varmasti löytyy monia jotka ovat tiedonjanoisia, kuten minäkin :D
 
Esikoisen LA oli 15.2.2008. Sitä päivää olin odottanut, mutta se päivä ja tuleva viikkokin tulivat ja menivät.

Pääsimme yliaikaiskontrolliin rv41+5.
Tuolloin tehtiin tarpeelliset mittaukset ja ultrat. Ja sisätutkimuksen yhteydessä lääkäri sanoi minun olevan jo hyvin auki, joten tervetuloa huomenna käynnistykseen, suoritamme sen kalvojenpuhkaisulla.

Ystäväni oli viikkoa aiemmin ollut myös ya-kontrollissa ja lääkärin kovakouraisuus sai synnytyksen käyntiin. Odotin samaa tulosta, mutta ei.

Rv41+6 klo 15.00 saavuimme Kätilöopistolle. Meidät ohjattiin Haikaranpesään, olin ihan onneissani tästä paikasta. Huoneet olivat suuremmat, kuin normaali synnytys huoneet ja muutenkin oli mukavampi fiilis koko paikassa.

Lääkäri tuli puhkomaan kalvot klo15.45.

Supistukset alkoivat klo17.00, mutta eivät sen tunnin aikana koventuneet juurikaan, sain siis tehostetipan ja sitten alkoi rytistä.

Istuin kiikkutuolissa ja kiristelin hampaita. Heijasin itseäni sängyllä ja pakotin itseni liikkumaan.

Lopulta klo.21.00 kätilö ehdotti epiduraalia, otin sen mielelläni vastaan.
Anestesia lääkäri tulikin 10min kuluttua ja varmaan noin klo 21.30 oli puudute laitettu. Hiljalleen alkoi tuntua taas inhimilliseltä elo :D

Hieman jälkeen kello 22.00 käskin miestä mennä keittämään kahvia ja hän totteli.
Sitten alkoi ilkeä sivuoire puudutteesta, vatsan kutina...nama kurtussa vain toistelin, että mukavampaa kutina on, kuin kipu.

Klo 22.30 join sitten kahvia rauhassa ja pyysinkin toista kupillista.
Menin käymään vessassa ja äkkiä alkoi tuntua varsin ilkeältä alakerrassa. Vaapuin sängylle ja sitten alkoi ponnistuttamaan.

En maininnut ensin mitään, mutta kun kätilö itse tuli huoneeseen klo22.55 en enää kyennyt olla ponnistamatta, kun vatsa teki sen ihan yrittämättäkin.
kätilöllä tuli kiire ja äkkiä huoneeseen tuli nuori kätilö kirjaamaan vaiheita ylös.
klo23.05 sain luvan alkaa ponnistaa ja klo 23.19 poika syntyi.

Kätilö naureskeli pojan päälle...se oli täysin pyöreä, hän kun oli tullut niin pikaisesti, ettei pää ollut ehtinytkään muotoutua mitenkään suipoksi, kuten yleensä. :D

Jälkeiset syntyivät hetken päästä.

Kaiken kaikkiaan synnytys oli käynnistyksestä ja tehostetipasta huolimatta varsin kestettävä, toki oli siinä hetken epätoivon pilkahdus ennen puudutetta, mutta siitäkin jäin henkiin.

Poika painoi syntyessään 3484g ja oli 50cm pitkä.

Synnytys kesti ilman jälkeisiä 6h ja niiden kanssa n6,5h.

Nyt odotan kakkosta ja toivoisin, että tulisi ihan omatoimisesti, sillä itsekseen alkanut synnytys on aina mukavampi vaihtoehto kivun kannalta, kuin käynnistetty, vaikken kipua pelkääkkään enään esikon jälkeen, niin en samanlaista toivo kuitenkaan =)
 
Viikkoja 41 +3 .

Nukkumaan mennessäni arvasin että yöllä tulee lähtö synnyttämään..Hassua "purputusta" tuntui paria tuntia aiemmin jolloin odottelin mitä tapahtuu. Puoli kaksi puhkesi kalvot ja lapsivesi meni. Herätin mieheni ja lähdimme Naisten klinikalle. Pääsin heti saliin ja supistuksia tuli vain harvakeltaan...

Minulla oli kamala synnytypelko aiemmista synnytyksistä.
v. 1985, poika 3,1 kg, vko lla 37, Kätilöopisto. Kivulias 27 h synnytys. Ei lääkitystä.

v. 1990 , poika 4,2 kg, vko lla 42, käynnistys, Kivulias 4 h ,rytinällä syntynyt. Kätilön mielestä en tarvinnut kivunlievitystä. Istukan väkisin irrotusyritystä pari tuntia ja verenhukan takia leikkausaliin käsin irroitettavaksi nukutuksessa. Komplikaationa tulehdus yms. Ilokaasulla meni.

v. 1995 , poika vkolla 40 , 3,8 kg, sovittu käynnistys synnytyspelon takia Jorvissa. Oxetoonitippaa ja epiduraalipuudutus kahdella lisäannoksella. 6 h. Positiivinen kokemus, vain loppuvaihe ponnistuksineen sattui.

...31.5.2009 sii synnytyssalissa Naisten klinikalla, sain epiduraalipuudutuksen neljän maissa. Kivut hävisivät ja pelasimme mieheni kanssa korttia pari tuntia ja kätilö laittoi lisäannoksen puudutetta ja oxetoonitipan minkä jälkeen supistukset tulivat parin minuutin välein. Itse en kipua tuntenut vaa kätilö kertoi. Painon tunnettä lähinnä alapäässä muttei kipua .Puoli kahdeksalta kätilö sanoi että saan halutessani vielä lisää epiduraalipuudutusta ponnistuvaihetta varten ja ettei hän ymmärrä miksi synnytyksen pitäsi sattua kun kipu voidaan nykyään hyvin poistaa. Lisäannos vielä ja soitin vielä tulevalle kummille puoli yhdeksältä ja kätilö sanoi että kun lopetan puhelun voi isä valmistautua näkemään "tyttärensä ". Ultran mukaan oli tyttö tulossa. Yhdekaän minuutin ponnistus ja tyttö oli maailmassa. TÄYSIN KIVUTON KOKEMUS!

Terve tyttö, 3818 g, 52 cm.:)

Tyttö nukkuu ilta yhdeksästä aamu yhdeksään ,syöden pikaisesti neljän maissa. Herää silloinkin omassa sängysään ja hissukseen tuhisee. Tyytyväinen, iloinen , hymyilevä ja virkeä vauva. Vanhempi kätilö sanoi että kun helppo synnytys, vauva ei ole stressaantunut ja sen takia on niin tyytyväinen ....

Naapurisalissa äiti huusi ja haukkui miehensä lisäksi kätilön ja lääkärin, kiroili ja kirkui. Vauvan synnyttyä , vauva huusi puoli tuntia tauotta ja sama jatkui osastolla. Ei ollut halunnut kivunlievitystä...
 
42+0 aloitettiin käynnistys, ja kohdunsuulla ei mitään muutoksia. Sairaalassa 3 vuorokautta käynnisteltiin, jolloin käyrille piirtyi supistuksia, mutta kohdunsuu ei avautunut kunnolla. 3. päivän aamuna lääkäri sanoi minulle melkein vihaisen kuuloisesti "Kyllä tämä vauva nyt pitää saada syntymään". Ajattelin, että ihanko totta? HAH! Vihdoin 4. päivänä supistukset alkoivat tuntumaan kivuliailta ja saatiin sen verran kohdunsuuta avautumaan (yhdelle sormelle?), että päästiin puhkaisemaan kalvot synnytyssalissa. Tämän jälkeen oksitosiinitipan avulla yritettiin 20 h ajan "pusertaa" vauvaa ulos, kivunhoitona epiduraali ja lopuksi sen tilalle spinaali. Vauva väärässä tarjonnassa eikä laskeutunut ollenkaan, joten tehtiin kiireellinen sektio, sillä vaikka kohdunsuu oli saatu 10 cm auki, niin pidemmälle synnytys ei edistynyt. Minä ravinnotta 2 vrk sektiouhan takia, sokeritipassa kädet täristen, nukkumatta kivuttomien supistuksien vuoksi monta yötä, virtsakatetroituna vuodepotilaana synnytssalissa.

Syntyi terve, ihana vauva! Kokemus oli kuitenkin väsyttävä, kivulias ja hieman epätoivoisen tuntuinen, kun koin, etten saa vauvaa millään syntymään. Enkä saanutkaan :LOL: ilman puukkoa! Yliaikaisuuden vuoksi oli tietenkin jo lääketieteelliset perusteet käynnistää, mutta ajattelin kyllä, että voi niitä äitejä, jotka vaativat käynnistyksen vain, jos hieman "hankala nukkua, vatsa iso, närästää tms" ja joutuvat tuohon tilanteeseen. Lääkäreiden mukaan juuri käynnistyksissä useammin tulee noita tarjontavirheitä ja pysähtyneitä synnytyksiä. Toki usein käynnistetyt synnytykset sujuvat hyvin ja nopeastikin!
 

Yhteistyössä