V
vertaistukea kaipaava
Vieras
En enää synnytyksen jälkeen tunne mitään miestäni kohtaan. Tai siis tottakai tiedän, että yhä edelleen rakastan, mutta tuntuu että hänen olemassaolonsa on tällä hetkellä minulle ihan sama. Sydämeni pyörii vain lapsen ympärillä, eikä se, että mies valittaa tästä lähes päivittäin auta asiaa yhtään. Minun pitäisi kuulemma antaa hänelle enemmän hellyyttä, seksiä ja huomiota. Tottakai hänellä on tähän oikeus, ja yritänkin kaikkeni vaikka sen teenkin usein ihan vaan velvollisuuden tunteesta. Eipä paljon illalla huvita siirtyä "hoitamaan" miestäni, kun olen juuri saanut lapsen nukkumaan ja vihdoinkin saisin olla hetken itsekseni vietettyäni koko päivän vauvan kanssa. Tuntuu ihan kauhealta, miten voin yhtäkkiä olla välittämättä ihmisestä, jota vain pari kuukautta sitten rakastin palavasti enkä pystynyt olemaan sekuntiakaan erossa hänestä tuntematta suunnatonta ikävää.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Ovatko nämä vain ohimeneviä hetkiä hormonihyrryn johdosta, vai mikä minulla oikein on? Miten voisin päästä tilanteesta nopeasti ohi ja saada takaisin entisen intohimoni miestäni kohtaan?!
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Ovatko nämä vain ohimeneviä hetkiä hormonihyrryn johdosta, vai mikä minulla oikein on? Miten voisin päästä tilanteesta nopeasti ohi ja saada takaisin entisen intohimoni miestäni kohtaan?!