SYNNYTYS: Meinasitko pyörtyä kivusta?

[Miten sen olisi voinut estää?]

Mua kiinnostaisi tietää, onko yleistäkin, että synnytyksessä alkaa kivun vuoksi jo melkein taju mennä?

Onko kokemuksia omasta synnytyksestä, jossa olet meinannut pyörtyä kivusta?

Itselläni on takana yksi synnytys, joten ei ole toista, mihin verrata.
Mulla käynnistys ja tippa. Muistan maanneeni sängyllä, kun epiduraalia laitettiin, ja se kesti ja kesti, kun supistuksia tuli jatkuvasti. Siinä sängyllä kipu oli niin kovaa, että muistan sen ajan vain hämärästi. Luulen, että meinasin useaan otteeseen pyörtyä kivusta. Epiduraalin laiton jälkeen sopersin "auttaako tämä ihan oikeasti?" ja mulle vaan naurettiin. Kun mittasivat verenpainetta ekan kerran heti epiduraalin laiton jälkeen, mulla pyöri vaan silmät päässä.

Aion synnyttää joskus uudestaan ja haluaisin tietää, onko jotain syytä, miksi kipu tuntui niin kovalta, että taju meinasi lähteä?
Olisiko pitänyt päästää jotain ääntä /olisiko valittaminen auttanut sietämään kipua paremmin?? Itse kun keskityin pelkkään hengittämiseen, enkä tainnut kertaakaan sanoa ääneen, että "ai ai aiiii" tms.

 

[vieras]

Jos sie et hengittänyt oikein,eikä aivot saanu tarpeeksi happea...

 

[Lilith Le Mort]

En meinannut pyörtyä. Yksi synnytys on ollut.

 

[ap]

Jos sie et hengittänyt oikein,eikä aivot saanu tarpeeksi happea...

Kuinka olisi sitten pitänyt hengittää? Pyrin hengittämään syvään ja normaalisti. En pidättänyt hengitystä enkä haukkonut happeakaan.

 

[Kirsikka]

En ole meinannut pyörtyä minään 5tenä kertana.

 

[mt]

Mielestäni meinasin. en kylläkään ole koskaan pyörtynyt, joten en oikeasti tiedä oliko se lähelläkään, mutta siltä se tuntui suihkussa ilman kipulääkkeitä, oli pakko tulla pois.

 

[ei]

En meinannut. Pirun kipeää kyllä teki lopussa ja olin ihan valkoinen. Mieskin värin häviämistä kasvoiltani kauhisteli.

 

[en]

no en nyt meinannut pyörtyä, mutta ponnistusvaiheen lopussa oli kyllä aika sumuinen jakso, josta ei paljon itsellä muistikuvaa...

 

[mt]

mä hengitin tosi syvään ja yritin nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Uloshengityksellä tuli ääntäkin, aika paljonkin vissiin (itsellä vähän hämärät muistikuvat), mutta tyytyväinen olen hengitykseeni, ja kun keskityin siihen ei aina muistanut niin keskittyä siihen kipuun.

 

[jees]

tammikuussa sain viidennen ja tämä syntyi vain ilokaasun ja karjunnan avulla. Osan aikaa olin kyllä jotenkin "tiedoton" mistään ympärillä tapahtuvasta.

 

[abcdefghijk1]

En meinannut. Pirun kipeää kyllä teki lopussa ja olin ihan valkoinen. Mieskin värin häviämistä kasvoiltani kauhisteli.

Sama juttu. Kätilö ihan huolestui jo kun olin ihan valkoinen. En edes jaksanut valittaa siitä kivusta kun sattui niin paljon. Viimeisessä synnytyksessä kätilö käytännössä teki päätöksen epiduraalista kun itse olin jo niin pihalla sen kivun takia. Mutta en mä kyllä pyörtyä meinannut kertaakaan.

 

[aamuntorkku]

En meinannu pyörtyä (miehellä se varmaan oli lähempänä )
Mutta mies jännitti kuulemma, milloin mun päästäni katkeaa suoni

 

[joo]

Meinasin, tai käsittääkseni kyllä pyörryinkin, mutta virkosin nopeasti takaisin. Nauha vaan on poikki moneen otteeseen...

Toisessa synnytyksessä ei ollut samaa ongelmaa. En kyllä itse toiminut mitenkään eri tavalla myöskään. Eka synnytys tosin oli käynnistetty ja toinen spontaani.

 

[Marsipaanipossu]

Meinasin, kunnes sain epiduraalin. Sit helpotti.

 

[as if]

Yhdessä synnytyksessä pyörryinkin pari kertaa, kipu vaan meni niin yli että taju lähti. Kipulääkkeet (epiduraali) ei toiminut lainkaan ja muutenkin oli jotain häikkää, tärisinkin kuin missäkin horkassa. :x

 

[Ncm]

Pysyin liikkeessä niin pitkään kuin mahdollista. Esikoisesta makasin vikat kaksi tuntia ja kuopuksesta vikat 50 minuuttia. Heijaaminen ja leuan rentouttaminen oikeasti edesauttoivat nopeampaa synnytystä omalla kohdallani kuopusta saadessa. En tarvinnut edes mitään kipulääkkeitä.

 

[ap]

Meinasin, tai käsittääkseni kyllä pyörryinkin, mutta virkosin nopeasti takaisin. Nauha vaan on poikki moneen otteeseen...

Toisessa synnytyksessä ei ollut samaa ongelmaa. En kyllä itse toiminut mitenkään eri tavalla myöskään. Eka synnytys tosin oli käynnistetty ja toinen spontaani.

Hyvä kuulla tällainen kokemus. Käynnistettiinkö eka sulla yliaikaisuuden vuoksi? Millä viikolla toinen syntyi, jos oli kerran spontaani?

 

[NewYork]

ponnistusvaiheessa oli hetkiä et meinas taju lähteä muttei kivun takia. lähinnä sen takii ku en ollut syönyt pitkään aikaan ja vertakin tuli luovutettua aimo annos.. (ehkä ilokaasullakin oli jotain osuutta asiaan ) =)

 

[mie]

En meninnut pyörtyä. Kaks synnytystä takana, kummassakin ainoa kivulievitys ilokaasu. Mulla on kyllä aika korkea kipukynnyskin.
Katsotaan miten tämän kolmannen kanssa sitten syyskuussa käy

 

[Empuuu]

Meinasin, kunnes sain epiduraalin. Sit helpotti.

Näin kans mulla. Hyi sitä kipua. :x Oli todella rajut supistukset, varmaan siksi kun käynnistettiin synnytys.

 

[joo]

Meinasin, tai käsittääkseni kyllä pyörryinkin, mutta virkosin nopeasti takaisin. Nauha vaan on poikki moneen otteeseen...

Toisessa synnytyksessä ei ollut samaa ongelmaa. En kyllä itse toiminut mitenkään eri tavalla myöskään. Eka synnytys tosin oli käynnistetty ja toinen spontaani.

Hyvä kuulla tällainen kokemus. Käynnistettiinkö eka sulla yliaikaisuuden vuoksi? Millä viikolla toinen syntyi, jos oli kerran spontaani?

Eka käynnistettiin rv38+1 - 38+3 epäkypsästä tilanteesta cytoteceilla kohdunsuulle rv38+0 tapahtuneen vesien menon vuoksi. Toka syntyi 39+5.

 

[meah]

Olen kuullut huhuja, että tuo käynnistys tekisi monesti synnytyksestä "rajumman", usein nopeammankin, voisko se olla yksi syy?

Mä en ole yhdessäkään synnytyksessä ollut edes lähellä pyörtymistä. Mutta toka tuli kyllä helkkarin nopeasti, mitään puudutusta en ehtinyt saada (jos ei lämmintä kauratyynyä lasketa) ja se oli kieltämättä aivan helvettiä koko homma noihin muihin verrattuna, jos nyt synnyttäminen koskaan mitään lystiä on muutenkaan.
Ainoa hyvä asia siinä touhussa oli se, että se oli tosiaan nopeasti ohi.

Mulla tosin on myös käsittääkseni melko korkea kipukynnys, mutta jos olisi pidemmäksi venynyt niin olisi voinut jo olla tajun lähtökin lähellä.

 

[Lilii lisänimetön]

Olen pyörtynyt tatuoinnin teon ja viisauden hampaan poiston jälkeen, samoin kuullessani keskenmenosta. Synnytyksessä ei ollut lähelläkään.

 

[Katriina]

Mun mielestä kipu oli koko ajan ihan "siedettävä".

 

[g]

En ollut lähellekään pyörtymispistettä, vaikka kipu oli kyllä saakelinmoinen.
Epäilen että silloin on hengitystekniikassa jtn vialla jos pyörtyy.