synnytys ja se KIPU!

Onnea sulle synnytykseen! Nykyään hyvät kipulääkitykset, jotka auttavat paljon. Kivutonta synnyttäminen tuskin ei ole, mutta kipu on laadultaan niin erilaista kun mikä muu kipu tahansa.Selviät hienosti, ei paniikkia.
Supistukset mullakin olleet kaikista kivuliaimpia avautumisvaiheessa.Mutta muuten kaksi synnytystäni ovat olleet ihan erilaiset.Jälkimmäinen ns. helppo juttu ja nopea. Sain spinaalin, se oli mulle hyvä.

Mulla jäi huonot kokemukset ekan synnyttämisen jälkeen henkilökunnan toilailujen takia sekä komplikaatioista mitä tuli matkan varrella ja pelkäsin seuraavaa synnytystä sen takia. Mutta nyt kaksi erilaista synnytystä kokeneena voisin taas synnyttää.(tyttö nyt 2,5kk).

Muista vaatia rohkeasti ja sanoa miltä susta tuntuu.Ja älä anna kivun päästä suureksi vaan pyydät lääkettä kun siltä tuntuu.

Tsemppiä, älä turhaan pelkää, kohta sulla oma pieni nyytti tuhisemassa kainalossa!!!

 

Sattuuhan se, mutta kipu on ihan erilaista kuin mikään muu kipu. Positiivinen asenne, rauhallinen mieli ja tieto siitä että vauva on pian sylissä auttavat varmasti.

Olet saattanut synnyttää jo... miten meni??

 

Tule sit kertomaan miten meni, kun olet synnyttänyt ... joohan?

 

symmutin kaksi vuotta sitten KHKS:ssa. Olin etukäteen sopinut lääkärin kanssa ja mun papereihin kirjattiin, että synnytys tehdään niin kivuttomaksi kuin mahdollista. Niinpä kun saavuin supistuksissa sairaalaan (vielä varsin pienissä supistuksissa), niin heti tuikattiin Petidi'ä reiteem ja kipu loppui siihen. sitten ennen kuin Petidinin vaikutus lakkasi ja olin siis vielä täysin kivuton, tuli lääkäri laittamaan epiduraalin ja jätetttiin kipupumppu. Ennen kuin kipu alkoi tuntua yhtään, epiduraalia lisättiin kipupumpun kautta kaksi kertaa. ennen ponnistamista laitettiin paraservikaalipuudutus kohdunsuulle ja ponnistaminenkaan ei sattunut. Ainoa missä vähän tuntui, oli kun vauvan pää oli puoliksi ulkona, mutta sekään ei ollut paha. Sikäli oli huono, että tehokkaan kipulääkityksen ansiosta en tuntenut supistuksia ja seurasin koko ajan supistuskäyrää, jonka mukaan osasin ponnistaa. Synnytykseni oli siis täysin kivuton. Nyt olen menossa kuukauden päästä uudelleen synnyttämään ja samanlainen sopimus ollaan taas tekemässä. Rankat kipulääkkeet ei vaikuttanut mitenkään vauvaan, syntyi 10 pisteeen vauvana. Toivuin tosi nopeasti, kun paikat ei ollut kipeinä, en revennyt yhtään eikä välilihan leikkausta tarvittu. Vauva oli ihan normaalikokoinen, ja minä itse pienikokoinen.

 

voi ku pääsis noin kivutta :'(

 

Herää kysymys.. Että minkälaista se kipu sitten oikein on? Mä en ainakaan jaksa oottaa että pääsee ite oikeasti kokemaan sen, ennenhän sitä ei tiedä ennenkun on ite kokenut.. Itellä myös jossain vaiheessa pelkäsin kipuja, mutta järki vei voiton, miks sairastaa tulevaa tautia. Ja kaikki sehän vain auttaa vauvaa tulemaan ulos. Voisko luonnollisempaa asiaa ollakaan.
Tsemppia hurjasti :flower:

 

Ja kun jokaisella synnytyskipu on erilaista. Just yks nainen sanoi mulle, et hänestä tuntui kuin synnytyksessä olisi ollut mahatauti. Itse en tuntenut mahatautikipua vaan jotain ihan muuta.

Ja kaikkihan sitä synnytystä jännittää. Itse vaan tajusin sen et synnytys on vain muutama hassu tunti elämästä. Ja se kipu just auttaa sen vauvan maailmaan. Ja kun tää muutama tunti on kulunut, on elämässä uusi ihminen.

 

\

Herää kysymys.. Että minkälaista se kipu sitten oikein on?

Niinpä, kun ei sitä oikein osaa kuvailla mitenkään =) Toisten mielestä poltot on ainoa oikea, jonkun mielestä muistuttaa tosi voimakkaita menkkakipuja (ainakin alkuvaiheessa), jollain on taas ihan toisenlainen kokemus siitä kivusta.

Itse kaksi synnyttäneenä en edelleenkään osaa kuvata kipua muuten kuin, että sattui kokonaisvaltaisesti lantionseudulle ja jaloista tuntui katoavan voimat. Kipu ei ollut kuitenkaan ollenkaan niin voimakasta ja pahaa kuin etukäteen olin kuvitellut. Siksi minäkin olen sitä mieltä, että etukäteen ei kannata liikaa miettiä pelkkää kipua. Synnytys on kokonaisuus ja vasta tositoimissa näkee ja tuntee millaista kipu on ja millä keinoilla kivuista selviää.

 

Kipu on hyvin henkilökohtainen juttu ja joillakin kipukynnys on paljon korkeampi, kuin muilla. Ensisynnyttäjänä reilu 2v sitten odotettiin miehen kanssa synnytysaliin pääsyä odotustilassa, kun eräästä synnytyshuoneesta kuului koko ajan kamala kiljunta (raastoi melkein korvia). Sanoin miehelle silloin, että mihin helkuttiin oon pääni pistänyt!!! :headwall: Kuitenkin, kun itse pääsin tositoimiin, ei tullut edes "mieleen" huutaa. Toki loppuvaiheen viimeiset supistukset tekivät kipeää, muttei ne ylitsepääsemättömän kipeää tehneet. Ponnistusvaihe oli kuin tanssia (missän ei tuntunut). Mulla supistukset tuntuivat kovina menkkakipuina ja viimeiset mahapolttoina. Ei sitä kipua ja tunnetta kannata etukäteen miettiä/pelätä. Ja kun pääsee tositoimiin, niitä ei osaa enää pelätä

 

Minun on sinulle kerrottava,että kun odotin tytärtäni(esikoinen)ja laskettu aika oli jo mennyt.
Otin pyörän varastosta ja poljin neuvolaan ja aloin pillittämään miten en aijo lastani synnyttää kun pelottaa.
Neuvolasta sanottiin että nyt on enään paha perua...Totta.
No muutama päivä tuon jälkeen aamuyöllä tyttö alkoi ilmoittamaan että nyt tullaan...Ja Ensin ajattelin että en selviä tästä kunnialla loppuun..
Mutta synnytys olikin mulle niin ihana ja melkein kivuton juttu että voisin synnytää muidenkin puolesta.!! :heart:
Se meni niin nopeasti etten kerinnyt edes tajuamaan mitäs tässä nyt tehdään kun jo piti rintaa työntää vauvan suuhun.
Ja tuo synnytys kesti vaivaiset 8h ja joitakin minuuteja päälle.
Mutta MUISTA: kipu ei tapa,ja uskon sinun selviytyvän tuosta hienosti.
Ja Luotat vain itseesi...Niin nujerrat kyllä kivutkin.

Onnea!!!!!!!!!!!!!!!
. :hug: :flower:

 

mullekin synnytys oli positiivinen yllätys ja lapsia onkin sitten syntynyt tiuhaan

 

\

Herää kysymys.. Että minkälaista se kipu sitten oikein on? Mä en ainakaan jaksa oottaa että pääsee ite oikeasti kokemaan sen, ennenhän sitä ei tiedä ennenkun on ite kokenut.. Itellä myös jossain vaiheessa pelkäsin kipuja, mutta järki vei voiton, miks sairastaa tulevaa tautia. Ja kaikki sehän vain auttaa vauvaa tulemaan ulos. Voisko luonnollisempaa asiaa ollakaan.
Tsemppia hurjasti :flower:

Mulla supparit oli just kuin voimakkaita kuukautiskipuja ja ponnistusvaiheessa ei ollut kipua lainkaan, vaan hirvittävä ponnistamisen tarve, eli just niinkuin olis ollu hirveä vessahätä...Yllätyin itekin, kun kätilökin sanoi, ettei ponnistamisvaiheen kipua saa millään kokonaan pois...mutta kylläpä vaan epiduraalilla näköjaan sai. Edes vauvan pään syntyminen ei sattunut.