synnytys ja se KIPU!

:'(laskettuun aikaan 3 päivää,yöunetkin menneet ja pääkipu senkun kovenee,pelkään niin kauheasti sitä kipua mikä on synnytyksessä.
en ole ennen synnyttänyt mutta olen lukenut synnytys tarinoita ja totushan on että kyllä se sattuu!
olen nyt niin kamalan herkkäkin,miten vaadin kunnolla kipulääkettä kun itken jo ennen kuin saan sanaa suusta?olen ottanut nyt rauhoittavia 1/2-1 päivässä että vähän rauhoitun.
nyt olleet supistelut jo SATTUVAT,ja yritän kamalasti tsempata ettei silmissä sumene ja yritän pysyä "kovana".
äitini sanoi että hänellä ,mummollani jne,synnytykset olleet nopeita ja hyvin minimi kivuliaita ja varmasti minullakin.toivon niin!!

 

ensinnäkin ISO :hug: totta kai jokainen synnyttäjä taatusti pelkää kipua (ja täysin kivuttomia synnytyksiä ei taida olla olemassa...) mutta kipuherkkänä voin sanoa että se synnytyskipu on aivan erilaista kuin mikään muu kipu. mä sain kipulääkettä kun vaan asiasta sanoin, tosi nopeasti ja nopeasti vaikuttikin. avautumisvaihe kaikista pahin oli, kun se kesti tuntikausia. petidiini-niminen lääke vei tajun niin että supistusten välisen ajan nukuin ja keräsin voimia ponnistukseen. sitten sainkin salissa heti epiduraalin ja viimeiseksi kohdunkaulan puudutuksen. ja ihan rehellisesti, se kipu unohtui kun rakkaus lapseen kasvoi.
toivottavasti sulla menee kaikki hyvin. yritä ajatella synnytystä positiivisesti, jokaisella supistuksella on tarkoituksena työntää lasta maailmaan :hug:

 

ei sitä synnytystä tai sitä kipua kannata pelätä.se on tarkoituksenmukaista kun sillä lapsi on aina lähempänä sun syliä =)
minulla pelkästään hyvät muistot itse kivun kokemisesta.alkuun sain petidiinin ja sitten ilokaasua ja epiduraalin.jos nyt saisin valita olisin käyttänyt vaan ilokaasua.

älä jännitä vaan mene synnyttämään avoimin mielin ja älä suunnittele sitä liikaa etukäteen.

 

Mä pelkäsin kans sitä kipua, ja tosi on ettei siihen mikään voi etukäteen valmistaa! Mutta sehän ei tapa, vaan on "hyvää" kipua. Itelläni oli todella kipeät supparit ja tosi lyhyin välein, mutta sen nopeampaan ne siellä tilannetta edistikin =)

Mun ei kipulääkityksiä tarvinnut erikseen pyytää, vaan kätilö huomasi heti kun aloin olla jo niin kipeä että kivunlievityksiä tarvittiin ja alkoi samantien hommata lääkäriä paikalle. Ensiksi otin ilokaasua, epiduraalia odotellessa..ja kyllä mun kohdalla ne kivut unohtui ENNEN kuin lapsi oli edes sylissä; epiduraali kun alkoi vaikuttaa niin sinne unohtui kipu

Loppupelissä synnytys oli mulle todella ylimaallinen kokemus, on uskomatonta miten aika menettää täysin merkityksensä, kuin sitä ei olisikaan. Ja silti se aika LENTÄÄ eteenpäin, se on vain pieni hetki elämässä...Hyvin se menee, kun vaan lähdet avoimin mielin synnyttämään. Tsemppiä koitokseen, se voi olla todella hieno kokemus(kivusta huolimatta!) :hug:

 

En voi puhua kuin omasta puolestani, mutta minullapa ei synnytys sattunutkaan niin paljoa kuin luulin. Olin ihan samanlainen kuin sinä, että pelkäsin. Odotin synnytystä lopussa ihan kauheesti, että sit se olis ohi ja pääsisin pelostani eroon. Mutta kipulääkkeitä minun ei tarvinnut vaatia, niitä suorastaan tuputettiin. Synnytyslääkärikin sanoi, ettei kipua tarvitse tänä päivänä kestää ja et se ei ole synnytyksen tarkoitus.

Kun olin auki 3cm (aukee tosi nopeeta) sain epiduraalin ja se oli päällä loppuun asti. Ja tänä aikana ei tunne siis yhtään mitään. Ja minulla kesti synnytys neljätoista tuntia eikä ollu paha. Ei tänä päivänä kipua tartte pelätä.

Älä usko pelottelijoita. Naiset ovat piruja. Jos jollakin on ollu kauhee synnytys, niin se taatusti tullaan kertomaan muille naisille ja varsinkin ensisynnyttäjille. Mua peloteltiin jopa vauva-ajasta, et se on ihan kauheeta. Naiset on piruja.

Ja kyllä uskoisin sulla olevan nopee synnytys jos suvussa on sitä. Ihan totta, älä pelkää. Me ollaan etuoikeutettuja kun saadaan synnyttää tänä päivänä. Luota henkilökuntaan siellä, ne osaa hommansa.

 

Ja vielä voin sanoa, et kaikkein pahinta mulla oli raskaudessa ja synnytyksessä se oma pelko... turha pelko. Minä ihan tärisin synnytyksessä ja itkin että pelottaa.. ihan turhaan. Kaikki meni tosi hyvin. Kun seuraavaksi teen lapsen, toivon etten pelkää. Se esti minua nauttimasta. Olin lopussa jo niin hysteerinen, et olin varma et vauvalla on Downin syndrooma. Kehittelin tällaisia juttuja. Ja kun vauva syntyi, se oli maailman kaunein lapsi... pieni kultani. :heart:

 

\

nyt olleet supistelut jo SATTUVAT,ja yritän kamalasti tsempata ettei silmissä sumene ja yritän pysyä "kovana".
äitini sanoi että hänellä ,mummollani jne,synnytykset olleet nopeita ja hyvin minimi kivuliaita ja varmasti minullakin.toivon niin!!

Kokeile lämmintä (kuumaa) suihkua tai kylpyä! Mulla suihku auttaa uskomattoman hvyin kipuihin. Kotona voit seisoa tai istua suihkussa niin kauan kuin hyvältä tuntuu, myös synnytyssalissa on yleensä mahdollisuus päästä suihkuun.

Yritä pitää itsesi rentona, mieluummin kuin pysä kovana keinolla millä hyvänsä. Etsi hyvä asento ja anna silmissä sumeta supistuksen ajan ja vaikka hoe "aaaaaaaauuuuuu" tms. luontevalta tuntuvaa ääntä. Itse kärvistelin supisten kanssa auton takapenkillä ja oikeasti tuntui helpottavan kun jupisin ääneen, että "sattUUUUUUU...."

:hug: :hug: Tsemppiä synnytykseen!

 

Heippa,

Täällä monet ovatkin jo antaneet hyviä vinkkejä ja neuvoja! Tsemppiä ihan aluksi! Hyvin se menee!

Kuten sinulla ja varmaan miltei jokaisella - niin minullakin oli hirveä pelko. Olin jo valmistautunut että otan "koko cocktailin"... Mutta mutta luonto teki tehtävänsä yllättävän nopeasti enkä ehtinyt muuta "hörppiä" kun ilokaasua. Sekään ei oikeastaan auttanut kipuun, mutta kun sai pitää maskia niin se auttoi - siis ihan vain psykologisessa mielessä että sai puristaa niin kovaa kun lähti..

Itse olin harjoitellut vaikka mitä rentoutumiskeinoja, mutta sitten itse touhussa kaikki unohtui.

Jos vain jotain yrität muistaa ja pyydä miestäsi (jos hän on mukana synnytyksessä) muistuttamaan että RENTOUTA LEUKAA! Se nimittäin rentouttaa myös kohdunlihaksia!!

Lisäksi pyydä miestäsi ottamaan jo ihan siihen viereen vettä ja mukin! Oma synnytys oli kuin elokuvista, vaikka nopea (avautuminen 1h) niin ponnistusvaihe venyi 1,5 h -joten hiki virtasi ja vaatteet lensivät pois... Itse aloin kärsiä nestehukasta ja polttojen välissä vaadin vettä koko ajan.

Tärkeintä on kuitenin luottaa kätilöihin ja kuunnella heidän neuvoja! He ovat todella sankareita ja rautasia ammattilaisia!

Koeta vaikka vielä päästä juttelemaan pelostasi jonnekin! Varmaan neuvolasta voivat auttaa sinua.

Tsemppiä ja reipasta mieltä!! Sitten olet yhden suuren kokemuksen rikkaampi - se muuttaa koko elämäsi! :flower:

 

Pysy pystyssä, kävele, heilu, keinuttele, muista että voit ponnistaakin pystyasennossa, laula, sano aaa tai uu tai ooo tai mmm tai mitä vaan mikä tuntuu hyvältä ja just niin kovaa kun ite tykkäät, keinuttele lantiota, nojaa seiniin/sänkyyn tms, roiku miehen kaulassa, laske seinälaattoja ääneen supistusten aikana, muista että yksi supistus kestää vaan 40 sekuntia ja kun supistus loppuu pyydä miestä kertomaan sulle, että nyt muista rentoutua välissä, pyri rentouttamaan suun ja alaleuan seutu ja samalla alapääkin rentoutuu . Tunnustele itse oloasi ja tee sen mukaan mikä susta hyvältä tuntuu. Luota itseesi ja kroppaasi, naisen vartalo on suunniteltu synnyttämään. Älä niele ohjeita kysymättä 'miksi', jos itse haluaisit toimia eri tavalla. Älä häpeä mitään, vaan ota kaikki tunteet ja olot vastaan sellaisina kun ne tulevat, on oikeasti upeaa olla nainen ja synnyttäjä!

Onnea matkaan ja halauksia, synnytys tulee todennäköisesti olemaan yksi elämäsi suurimmista ja hienoimmista tapahtumista.

 

Itsestäni supistukset olivat hurjia, nopea synnytys ilokaasun kanssa, mutta se ponnistusvaihe oli kyllä niin kamala, että kananlihalle tulee, kun lukee jonkun ponnistusvaiheen kestäneen 1,5h

 

Ja minulla taas ei ponnistusvaihe sattunut yhtään vaikka epiduraalin teho loppui. B)

 

Mulle ei ainakaan tepsinyt nämä, että: "älä pelkää, kipu unohtuu, kun lapsi on maailmassa, ajattele mikä on tulos, kyllä yhden päivän kestää sitä tuskaa, luonto järjestää" tms. Pelkäsin ja synnytys oli KIPEÄ, siis ERITTÄIN kipeä ilman kunnollista kivunlievitystä. Mulle oli turha sanoa "älä pelkää", vaan eniten auttoi se, että mun PELKOA ymmärrettiin ja kuunneltiin! Ja myönnettiin TOTUUS.

Sellasta.

 

Minun kohdallani ainakin se synnytyskipu on ollut siedettävää kipua. Olen kolme lasta synnyttänyt ilman puudutuksia, koska jokainen synnytys ollut niin nopea. Sitä kipua ei oikeen voi mihinkään verrata, mutta se tosiaan ainakin minun kohdallani on ollut siedettävämpää kuin etukäteen kuvittelin. Rentoutuminen jos suinkin mahdollista supistusten aikana lieventää kipua, ainakin minulla.

 

Mut oli ainakin ennen ekaa synnytystä onnistuttu "pelottelemaan" niin hyvin, että mä odotin vaan koska se kamaluus alkaa vielä siinä vaiheessa kun kätilö ilmoitti että nyt laitetaan epiduraali, olet tosi kipeä"

Synnytyksen jännittäminen etukäteen on ihan normaalia ja luonnollista! Mulla oli kaksi nopeaa ja helppoa synnytystä takana ja silti 3 jännitti itseasiassa kaikkein eniten ja muistan synnytyksen aikana kokeneeni sen kaikkein kivuliaimpana ja ajatelleeni, että kyllä sitä on hullu kun tätä vielä halus, vaikka mies pisti vastaan. Nyt siitä on 7 kk ja mnä mietin tulisesti, millä sais sen miehen suostumaan vielä kerran :ashamed: . Eli se synnytyskipu on niin erilaista kun mikään muu, se todella unohtuu, niin että jos en muistaisi mitä ajattelin synnytyksen aikana voisin nyt todella väittää, että ei synnytys satu! Paljon tuskallisempi muisto on palovamma kämmenessä!

 

Mä en jostain syystä pelännyt synnytyskipua lainkaan, joten synnytys ei jånnittänyt. Kun supparit alkaa, kannattaa hengitellä rauhallisesti supistuksen aikana. Mulla auttoi hyvin, kun istuin sängyllä jalkapohjat vastakkain ja hengitin tosi syvään...meni monta tuntia, ennenkuin kipu oli sen verran kova että pyysin lääkettä. Salissa ilokaasu auttoi supistuksiin 3 tuntia ja vasta sitten pyysin epiduraalin, mikä vei sitten kaikki kivut...ponnistaminenkaan ei sattunut, tuntui vain se valtava ponnistamisen tarve. Kannattaa ajatella niin, että jokainen supistus on eteenpäin, eikä se tule enää takaisin, eli aina on yksi suppari vähemmän kestettävänä. Ja kipu, jos sitä tuntee, loppuu siihen paikkaan kun vauva on ulkona...sitten itketään vaan onnesta :heart:

 

tsemppiä synnytykseen.... :hug:
Itsellä pahin kipu oli tosiaan ne supistukset mutta kun sain puudutteen en tuntenut mitään epämiellyttävää kipua... Itse synnytys oli minusta kivuton!! Johtuko puudutuksesta vai siitä etten edes muista kipua kun keskityin vaan vauvan ulossaantiin... Minusta synnytys oli ihana kokemus!!!

synnytyksestä nyt 8 viikkoa...

 

kiitos monista vastauksista,voin rehellisesti sanoa että lukiessani noita oloni helpottuu ja synnytys ei tunnu enää niin kauhialta,mutta kyllä se vähän vielä pelottaa,toivon silti että kaikki menee hyvin enkä saa siitä traumoja.. =)

 

Tekee mieli sinulle vielä sanoa, et yritä olla kuuntelematta toisten kauhujuttuja, sulje silmät ja korvat. Synnytys on asia, joista naisten on pakko kertoilla juttujaan. Ja jokaisella meillähän on oma juttumme siitä asiasta. Myös sinulla on pian oma juttu. Älä kuuntele, se voi mennä sinulla eri tavalla.

Ja jos joku pelottelee esim. siitä kivusta, niin en ymmärrä sitäkään sillä ei kivulias synnytyskään ole totuus kaikkien kohdalla. Toivottavasti lähdet pian synnyttämään ja saat hyvän kokemuksen. Jos saat, niin muista lohduttaa synnytystä pelkääviä. Niin mä päätin, jos tästä hyvällä selviän niin tulen lohduttamaan kaikkia pelkääviä.

 

itse monta synnyttäneenä voin sanoa että siihen sairaaseen kipuun ei totu ikinä. \|O \|O \|O Hyi että mä vihaan koko sairasta touhua,niin kuvottavaa että...... :kieh:

 

\

itse monta synnyttäneenä voin sanoa että siihen sairaaseen kipuun ei totu ikinä. \|O \|O \|O Hyi että mä vihaan koko sairasta touhua,niin kuvottavaa että...... :kieh:

joo,oliko tuo nyt ihan tarpeellista laittaa,niin monta positiivista kokemusta tässä ketjussa.ap jos todella peloissaan niin kannattaisi vain kannustaa.

 

\

\

itse monta synnyttäneenä voin sanoa että siihen sairaaseen kipuun ei totu ikinä. \|O \|O \|O Hyi että mä vihaan koko sairasta touhua,niin kuvottavaa että...... :kieh:

joo,oliko tuo nyt ihan tarpeellista laittaa,niin monta positiivista kokemusta tässä ketjussa.ap jos todella peloissaan niin kannattaisi vain kannustaa.

Eikös ole hyvä että saa todellisen kuvan, eikä siloitellun.... Kova on järkytys, jos kaikki vakuuttaa, että sen kyllä kestää ja se unohtuu heti, ja sitten niin ei käykään.

 

\

\

\

itse monta synnyttäneenä voin sanoa että siihen sairaaseen kipuun ei totu ikinä. \|O \|O \|O Hyi että mä vihaan koko sairasta touhua,niin kuvottavaa että...... :kieh:

joo,oliko tuo nyt ihan tarpeellista laittaa,niin monta positiivista kokemusta tässä ketjussa.ap jos todella peloissaan niin kannattaisi vain kannustaa.

Eikös ole hyvä että saa todellisen kuvan, eikä siloitellun.... Kova on järkytys, jos kaikki vakuuttaa, että sen kyllä kestää ja se unohtuu heti, ja sitten niin ei käykään.

Siis todella tarpeellista on kuulla myös tällaisia totuuksia, koska ei kaikilla synnytys suju kuin kakalla käyminen.

 

Mulla synnytys meni toisin kuin olisin odottanut. Pelkäsin ponnistusvaihetta ihan hirveästi.. No se olikin suht. helppo eikä niin kivulias vaikka kestikin yli tunnin. Avautumisvaihe minulla oli taasen aivan kamala ennen epiduraalin saantia. Ja siinäkin kesti KAUAN. Minulla tuon avautumisvaiheen kipuisuus varmasti johtui osakseen käynnistyksestä. Tsemppiä. Lopputulos on kuitenkin upea ja itsekkin toivuin tosi nopeasti synnytyksestä. Rullatuolilla mentiin vuodeosastolle.

 

Tuli sellainen mieleen, että voisit etukäteen puhua tukihenkilön (mikäli sellainen tulossa mukaan synnytykseen), että hän voisi tavallaan puhua puolestasi. Eli sinä itkunsekaisesti sopertaen hänelle sanot haluavasi puudutusta ja hän sitten "selkokielellä" sanoo siitä kätilölle =) Ei ainakaan tarvitsisi jännittää sitä että saako sanottua yhtään mitään. Ja mainitse tuosta synnyttämään mennessäsi.

 

\

\

\

itse monta synnyttäneenä voin sanoa että siihen sairaaseen kipuun ei totu ikinä. \|O \|O \|O Hyi että mä vihaan koko sairasta touhua,niin kuvottavaa että...... :kieh:

joo,oliko tuo nyt ihan tarpeellista laittaa,niin monta positiivista kokemusta tässä ketjussa.ap jos todella peloissaan niin kannattaisi vain kannustaa.

Eikös ole hyvä että saa todellisen kuvan, eikä siloitellun.... Kova on järkytys, jos kaikki vakuuttaa, että sen kyllä kestää ja se unohtuu heti, ja sitten niin ei käykään.

Eiköhän ne pelot saa alkunsa juuri tällaisista tarinoista, että luulisin ap:n niitä tarpeeksi kuulleen ilman että täällä vielä erikseen kerrotaan

Mun mielestä näitä on tosiaan turhaa enää laittaa, tosiaan se kannustaminen on tällaisissa ketjuissa paikallaan. Jos ei ole hyvää sanottavaa niin ei kannata sanoa mitään.