Synnytyksestä pelotteleminen!

Millasilla synnytysjutuilla teitä on peloteltu..? Kertokaa.. Meillä odotellaan esikoista ja nyt on jo tullu mm. tämmösiä juttuja:

- se vauva syntyy kuitenkin imukupilla, kun et jaksa ponnistaa, mäkään en jaksanut
- menetät kamalasti verta, mä menetin 2 litraa, oli ihan kamala olo
- joudut hätäsektioon kuoleman kielissä
- kun vauva syntyy niin sillä ei olekaan esim. silmiä ollenkaan tms hurjaa, näin telkkarista semmosen dokumentin, missä oli sellasia lapsia
- repeät totaalisesti alapäästä ja takalistosta synnytyksessä
- vauvalla on kymmenen kertaa napanuora kaulan ympärillä ja se syntyy puolikuolleena

yms.. Nooo oon antanu toisesta korvasta mennä sisään toisesta ulos.. En ymmärrä kyllä, minkä takia pitää kauhujuttuja synnytyksestä kertoa?? Mullakin on sairaalakammo, ja jos alkaisin liikaa pyörittelemään mielessä mitä voi sattua synnytyksessä, niin olisin kohta ihan paskahalvauksessa.. Mutta oon ajatellu etten mieti liikaa..

 

Ei minua kukaan pelotellut. Kamalaa jos on tuollaisia ihmisiä. Itse kyselin toisten kokemuksia niin hyviä kuin vähemmän hyviä muttei kukaan silti pelotellut.

 

Ei mua kukaan pelotellut paitsi anoppi sanoi että et sä sitä kipua kuitenkaan kestä kun sanoin haluavani pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeitä. Mut se ny on vähän persoona muutenkin.

Lähinnä mua lohdutettiin etukäteen että kyllä siitä selviää ja kätilöt on taitavia jne.

Avoimin mielin vaan.

 

Siis ketkä sinua on oikein pelotelleet? Jotkut läheiset vai? Ei minua kukaan pelotellut eikä kyllä kukaan kertonut omista synnytyksistään, jos en erikseen kysellyt. Ihme touhua tuollainen huonojen asioiden "ennustaminen".

 

Ei kukaan pelotellut. Kerrottiin kyllä että se sattuu. Sisko sanoi, että jos ottaa soturiasenteen, sattuu vähemmän. Luulen että en ole yhtä kova soturi mitä hän oli, mutta se auttoi, kun pelkäsin.

 

No sukulaiset, tuttavat, yms hokee tommosia. Oon kyllä antanut mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, enkä edes kunnolla ole kuunnellut kaikkia pelotteluja.
Kuten jo sanoin niin en pidä sairaaloista noin yleensä - inhottaa se että sairaalassa, no, siellä on sairaita ja kuolevia ja kuolleita ihmisiä, sairaalassa haisee sairaalalle, tehdään kaikkia epämukavia juttuja yms. Ja olen synnytystä ajatellut lähinnä niin, että sitten kun on lähdön aika sinne synnärille, niin sitten mennään vaan.. Ja katsotaan miten homma etenee ja millaset kivut on tarviiko lievityksiä jne.. Sukulaiset ja tutuntutut sun muut vaan hokee että OTA HETI KAIKKI EPIDURAALIT YMS, MUUTEN NE KIVUT ON NIIIIN HIRVEET...

 

Ei ne kuolevat oo synnyttävien kaa samalla osastolla. Tietsä yks mun ystävä sanoi, et synnytys meni hyvin, ei kuulemma ollut niin kivulias, oli kotona odotellut monta tuntia rauhassa. Yks puolituttu sanoi, että hänen synnytys oli täysin kivuton, oli kuulemma pyytänyt sitä jumalalta. Oli miten oli, hän ei ollut kokenut sitä huonona ja kivuliaana vaan voimaannuttavana. (Mä koin kyllä kovia kipuja, mutta silti synnytys on ollut mulle myönteinen juttu. Koin että kivut on sitä yksi asiaankuuluva osa)

 

Ei mua kukaan pelotellut. Läheiset, suurperheiden äidit lähinnä rauhoittelivat ja lempeästi kertoivat, että luonto kyllä hoitaa.
Neuvoivat synnyttämään siinä asennossa, mikä itselle tuntuu luontevimmalta eikä automaattisesti siinä epäergonomisessa puoli-istuvassa ja kertoivat myös, että kohtu on lihas joka tekee itse työnsä, eikä tarvitse turhaa ponnistella.
Hyviä neuvoja siis sain, jotka pätivät tavalliseen alatiesynnytykseen.

Jotkut ikätoverit kyllä heittivät jotain läppää tyyliin "Siellä se Ciervo sitten huutaa täysillä", joista minä tietysti vaan sisuunnuin, enkä uhallakaan korottanut ääntä koko synnytyksen aikana.
Yksi vanhempi ystävätär sanoi raskauden aikana myös, että rupean loppuvaiheessa sitten vaappumaan, enkä tietystikään voinut sitten vaappua, vaan kivuliaasti kävelin suorassa ja jalat yhdessä.

 

Muakaan ei peloteltu. Päinvastoin. No sen verran palstalta luin, että sairaalaan pitää lähteä vasta sitten kun on niin kovat kivut että makaa lattialla puukauha hampaiden välissä, sit vasta on tosi kyseessä.

Ja siis minähän sitten menin sairaalaan vasta monen tunnin päästä supistusten alusta, kuvittelin ettei tässä vielä kuitenkaan ole tosi kyseessä kun ei tarvi sitä kauhaakaan purra. Olin sitten kuitenkin jo 8 senttiä auki.... vikat sentit meni hyvin ilokaasun voimalla, ponnistusvaihe oli se mikä sattui mutta ehkä siksi että jääräpäänä en ottanut kivunlievityksiä vaan se osio meni luomuna. Toisilla sekin osa on vaan helpottava tunne, ei kivulias. Epiduraalit yms kyllä kuulemma vie kivut sitten jo hyvinkin tehokkaasti.

Että tsemppiä vaan, omalla painollaan se menee ja turha murehtia etukäteen. Koita ajatella supistuskipua positiivisena = jokainen supistus vie askeleen lähemmäs teidän vauvaa. Pysy liikkeellä niin kauan kuin mahdollista, hengittele. Ja jos alkaa tuntua liikaa kipuja niin ettet kestä tai kroppa alkaa menemään lukkoon, niin kivunlievityksiä on aina saatavilla ja niitä saa käyttää. Näillä neuvoin minä pärjäsin ihan hyvin. Jos tulee jotain ongelmia vauvan tai sinun tilan suhteen, meillä on onneksi täällä Suomessa ihan huipputason hoitoa saatavilla ja henkilökuntaa ympärillä.

 

Siis eihän nuo mitä sinulle on kerrottu ole mitään pelottelua. Ihan normaalia elämää, normaaleja synnytyksiä. Ehkä yksi tuhannesta synnytyksestä on sellainen, ettei lapsivesikään kastele paikkoja, mies silittää otsaa kun nainen ponnistaa kaksi kertaa.

Jos sää vaikka juttelet jonkun kanssa joka harrastaa juoksua, nii eihän hänkään vaan hehkuta ja kehu miten ihanaa se on. Kyllä siinä kerrotaan myös niitä kurjia puolia, ja oikein hyvän ystävän kanssa kun jutteler asiasta, nii kerrotaa myös miten se paskahätä voi yllättää, siis sielä lenkillä.

 

[QUOTE="jjjjj";30594331]Siis eihän nuo mitä sinulle on kerrottu ole mitään pelottelua. Ihan normaalia elämää, normaaleja synnytyksiä. Ehkä yksi tuhannesta synnytyksestä on sellainen, ettei lapsivesikään kastele paikkoja, mies silittää otsaa kun nainen ponnistaa kaksi kertaa.

Jos sää vaikka juttelet jonkun kanssa joka harrastaa juoksua, nii eihän hänkään vaan hehkuta ja kehu miten ihanaa se on. Kyllä siinä kerrotaan myös niitä kurjia puolia, ja oikein hyvän ystävän kanssa kun jutteler asiasta, nii kerrotaa myös miten se paskahätä voi yllättää, siis sielä lenkillä.[/QUOTE]

No ei kyllä varmasti suurin osa synnytyksistä ole ap:n aloituksen kuvauksen kaltaisia, niin ettäkö niitä nyt ihan normina kannattaisi toiselle kuvailla. Iso osa noista oli niitä hätätilanteita, suurin osa synnytyksistä menee ihan hyvin ilman ongelmia.

Ja sitten tuo sinun kuvailemasi tilanne... mies silittää otsaa ja kaksi ponnistusta, ei eritteitä. No, se onkin varmaan taas se toinen ääripää. Suurin osa synnytyksistä on varmasti sieltä välimaastosta, ei kumpaakaan kuvailluista.

 

Ainoa mikä mulla tällä hetkellä huolettaa oikeasti jonkun verran on se että vauva ei oo vielä kääntynyt. On sillä aikaa kääntyä, mutta jos ei seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä oo kääntyny, niin sitten kuulemma kokeilevat kääntää pää alaspäin..
Ja sairaaloista en pidä siksi että lapsuudessani vietin niissä liikaa aikaa silloin olleen sairauden takia. Ei ne kuolevat yms ole samalla osastolla mutta sama rakennus kuitenkin.

 

[QUOTE="jjjjj";30594331]Siis eihän nuo mitä sinulle on kerrottu ole mitään pelottelua. Ihan normaalia elämää, normaaleja synnytyksiä. Ehkä yksi tuhannesta synnytyksestä on sellainen, ettei lapsivesikään kastele paikkoja, mies silittää otsaa kun nainen ponnistaa kaksi kertaa.

Jos sää vaikka juttelet jonkun kanssa joka harrastaa juoksua, nii eihän hänkään vaan hehkuta ja kehu miten ihanaa se on. Kyllä siinä kerrotaan myös niitä kurjia puolia, ja oikein hyvän ystävän kanssa kun jutteler asiasta, nii kerrotaa myös miten se paskahätä voi yllättää, siis sielä lenkillä.[/QUOTE]

Noi ap:n ranskalaisilla viivoilla luettelemat asiat eivät ole mitään "normaaleja synnytyksiä", vaan marginaalitapauksia.
Reilusti ylivoimaisella enemmistöllä synnyttäjistä ei tule pahoja repeämiä, eikä synnytyksessä tai sen jälkeen ole komplikaatioita äidillä eikä vauvalla.

 

Ainoa mikä mulla tällä hetkellä huolettaa oikeasti jonkun verran on se että vauva ei oo vielä kääntynyt. On sillä aikaa kääntyä, mutta jos ei seuraavaan neuvolakäyntiin mennessä oo kääntyny, niin sitten kuulemma kokeilevat kääntää pää alaspäin..
Ja sairaaloista en pidä siksi että lapsuudessani vietin niissä liikaa aikaa silloin olleen sairauden takia. Ei ne kuolevat yms ole samalla osastolla mutta sama rakennus kuitenkin.

Luultavasti kääntyy vielä itsekseen, kun kerta aikaakin on, mutta jos ei käänny millään, niin tekevät suunnitellun sektion.
Siinä on toki hieman suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä, mutta pääosin suunnitellut sektiotkin menevät hyvin.
Tärkeintä on, että luotat itseesi ja siihen, että luonto hoitaa ja jos ei hoida, niin osaava ja luotettava hoitohenkilökunta hoitaa.

Suurin osa synnytyksistä menee hyvin, oli synnytystapa sitten sektio tai alatie.

 

Noi ap:n ranskalaisilla viivoilla luettelemat asiat eivät ole mitään "normaaleja synnytyksiä", vaan marginaalitapauksia.
Reilusti ylivoimaisella enemmistöllä synnyttäjistä ei tule pahoja repeämiä, eikä synnytyksessä tai sen jälkeen ole komplikaatioita äidillä eikä vauvalla.

No sinä ehkä kuulut siihen marginaaliryhmään, tai olet jo tarpeeksi vanha ja maailmaa nähnyt, että sinulla on tuttuja joilla ei ole ollut mitään ongelmia.
Itse en tunne yhtäkään jolla ei olis ollut mitään ongelmia raskausaikana. Vähintää suonta vetää, on liitoskipuja jne. Eikä se imukuppikaan ole yhtää sen harvinaisempi. Ja joo, ei minullakaan tullut repeämiä, minut leikattiin. Onko äitejä joilla ei ole ollut edes alkavaa rintatulehdusta? Hemoglobiini laskenut raskauden aikana, tullut virtsatietulehdus, hiiva, kuivumaa. Maito noussut hitaasti, lapsi ollut keltainen. Mies ollut asiallinen koko synnytyksen ajan. Kaikki halutut kipuläkkeet on annettu ajallaan ja kätilökin on ollut ihana.

Oikeesti ei mitään ongelmia?? Waude
No 1/1000 niin kuin sanoin.

Mun mielestä noi nyt vaan on "asiaan kuuluvia" asioita.

 

Luultavasti kääntyy vielä itsekseen, kun kerta aikaakin on, mutta jos ei käänny millään, niin tekevät suunnitellun sektion.
Siinä on toki hieman suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä, mutta pääosin suunnitellut sektiotkin menevät hyvin.
Tärkeintä on, että luotat itseesi ja siihen, että luonto hoitaa ja jos ei hoida, niin osaava ja luotettava hoitohenkilökunta hoitaa.

Suurin osa synnytyksistä menee hyvin, oli synnytystapa sitten sektio tai alatie.

Juu olen lukenut että suunniteltu sektio on kyllä turvallinen.. Mutta mieluisinta olisi jos voisi synnyttää alakautta. Kuitenkin leikkaus on aina leikkaus ja siinä on isommat riskit, pitempi toipuminen yms. Minua ei ole ikinä leikattu niin aika hurja ajatus. Mutta saa nähdä miten menee, kunhan nyt saadaan lopulta vauva turvallisesti maailmaan ja itselläkin menisi ok.

 

[QUOTE="jjjjj";30594376]No sinä ehkä kuulut siihen marginaaliryhmään, tai olet jo tarpeeksi vanha ja maailmaa nähnyt, että sinulla on tuttuja joilla ei ole ollut mitään ongelmia.
Itse en tunne yhtäkään jolla ei olis ollut mitään ongelmia raskausaikana. Vähintää suonta vetää, on liitoskipuja jne. Eikä se imukuppikaan ole yhtää sen harvinaisempi. Ja joo, ei minullakaan tullut repeämiä, minut leikattiin. Onko äitejä joilla ei ole ollut edes alkavaa rintatulehdusta? Hemoglobiini laskenut raskauden aikana, tullut virtsatietulehdus, hiiva, kuivumaa. Maito noussut hitaasti, lapsi ollut keltainen. Mies ollut asiallinen koko synnytyksen ajan. Kaikki halutut kipuläkkeet on annettu ajallaan ja kätilökin on ollut ihana.

Oikeesti ei mitään ongelmia?? Waude
No 1/1000 niin kuin sanoin.

Mun mielestä noi nyt vaan on "asiaan kuuluvia" asioita.[/QUOTE]


No mulla oli liitoskipuja joskus puolivälissä. Ei ole ollut närästystä, ei turvotusta, ei selkäkipuja, ei raskausarpia, hemoglobiini pysynyt hyvissä lukemissa, ei virtsatulehduksia/hiivaa/limakalvojen kuivumista, ei pahoinvointia.. Ainoat, mitä on, niin liitoskipuja aiemmin ja muutama kivuliaampi harjoitussupistus, pari suonenvetoa yöllä. Eli helposti mennyt tähän asti..

 

liitoskivut rinnastat imukuppisynnytykseen? Ei herranjestas. Aika loukkaus niitä kohtaan, joilla on ollut vaikea imukuppisynnytys ja vauva on meinannut esim kuolla hapenpuutteeseen... En myöskään puhuisi samassa yhteydessä kokemastani rintatulehduksesta, kun toinen kertoo että vauvansa syntyi ilman silmiä... "ne vaan kuuluu asiaan". Juu EI.

asioita voi myös kertoa monella tapaa. Esim:

Tapa 1
" minulla oli synnytyskomplikaatio, kun lapsi tarttui hartioistaan kiinni ja paikalle piti kutsua lääkäri. Väliliha leikattiin ja vauva avitettiin ulos imukupilla. Oli kivuliasta. Tämä on harvinaista"

Tapa 2
" minun lapsi juuttui pollastaan kiinni ja se piti leikata ja repiä ulos ja persekin repesi ja SULLE KÄY VARMASTI näin myös kun tuosta sun vauvastakin on povattu noin isoa ja oot niin hoikka".

Eka on oman kokemuksen jakamista, toinen toisen tarpeetonta pelottelua.

 

[QUOTE="jjjjj";30594376]No sinä ehkä kuulut siihen marginaaliryhmään, tai olet jo tarpeeksi vanha ja maailmaa nähnyt, että sinulla on tuttuja joilla ei ole ollut mitään ongelmia.
Itse en tunne yhtäkään jolla ei olis ollut mitään ongelmia raskausaikana. Vähintää suonta vetää, on liitoskipuja jne. Eikä se imukuppikaan ole yhtää sen harvinaisempi. Ja joo, ei minullakaan tullut repeämiä, minut leikattiin. Onko äitejä joilla ei ole ollut edes alkavaa rintatulehdusta? Hemoglobiini laskenut raskauden aikana, tullut virtsatietulehdus, hiiva, kuivumaa. Maito noussut hitaasti, lapsi ollut keltainen. Mies ollut asiallinen koko synnytyksen ajan. Kaikki halutut kipuläkkeet on annettu ajallaan ja kätilökin on ollut ihana.

Oikeesti ei mitään ongelmia?? Waude
No 1/1000 niin kuin sanoin.

Mun mielestä noi nyt vaan on "asiaan kuuluvia" asioita.[/QUOTE]

Lue uudelleen ap:n aloitusviesti, siinä ei puhuttu mitään rintatulehduksista, hiivasta tai hemoglobiinin laskusta, jotka toki ovatkin aika "peruskauraa".
Miksi vedät nyt mukaan noi mainitsemasi asiat, mistä ei aikaisemmin ollut mitään puhetta? Kai ymmärrät, että rintatulehdus ja hiiva kuuluvat aikalailla eri kategoriaan, kuin synnytyskomplikaatiot ja jopa elinikäiset vaivat niistä johtuen?

Ap:n aloitusviestissä ranskalaisilla viivoilla luettelemat asiat ovat marginaalia, ihan tilastollisestikin.
Ja kyllä, tunnen aika montakin naista, joilla ei ole tullut yhtään mitään komplikaatioita eikä edes hiivaa tai pukamia.
Hemoglobiinin lasku ja siitä seuraava väsymys taitaa olla todella yleinen raskausajan "vaiva".

 

Terveellä nuorella/nuorehkolla naisella (optimaalisessa biologisessa lisääntymisiässä olevalla siis) ei yleensä tule mitään suurempia vaivoja raskausaikana eikä komplikaatioita synnytyksessä tai sen jälkeen.

 

Vaietkoon ne joilla on ollut muutakin kuin nilkkojen turvotusta

 

Vaietkoon ne joilla on ollut muutakin kuin nilkkojen turvotusta - ja keskusteltavaa jää? Keskustelijoiksi jää?

 

[QUOTE="jjjj";30594416]Vaietkoon ne joilla on ollut muutakin kuin nilkkojen turvotusta - ja keskusteltavaa jää? Keskustelijoiksi jää?[/QUOTE]



En mä sitä kieltänyt, etteikö kaikenlaista vaivaa voi olla ja jopa noita ap:n mainitsemia vakaviakin - marginaalissa.
Synnytyksissähän jopa kuoleekin porukkaa, mutta en silti näe pointtia sellaisessa, että ruvetaan pelottelemaan odottavaa äitiä noilla marginaalikauheuksilla vain siksi, että niin VOI käydä ja jopa niin, että se olisi kovin todennäköistäkin (mitä se ei siis ole).

 

Oikeestiko te tunnette synnyttäneitä joilla kaikki, kaikki on sujunut kuin kauniissa ja rohkeissa?

 

Kun käskettiin vaikenemaan, jos on ollut muutakin kuin nilkkojen turvotusta... Mutta onnea aloittajan kääntöyritykseen, jos ei vauva itse sitä ennen käänny. Ja vielä isommin onnea itse koitokseen synnytystavasta riippumatta.