I
itku
Vieras
Poikamme syntyi vajaa 3 viikkoa sitten ja synnytys oli todella hankala, repesin pahasti ja imukupilla jouduttiin auttamaan. Ensimmäiset 3 päivää en päässyt hoitamaan vauvaa, koska se joutui toiselle osastolle tarkkailtavaksi kun veriarvoissa oli jotain häikkäää... Kaikki oli kuitenkin lopulta hyvin vauvalla. Kun pääsimme kotiin, sain kohtutulehduksen.
Eli mitenkään helposti ei kyllä alkanut, mutta nyt on kaikki hyvin. Nyt mietin että enkai vaan ole saanut jotain synnytyksen jälkeistä masennusta vai onko tämä vaan normaalia väsymystä yms?
Itken melkein joka päivä jostain syystä, välillä vauva on minusta ärsyttävä vaikka rakastankin sitä. Mutta jotenkin kuvittelin että on erilaista.. Että tuntisi pelkästään hirveästi iloa ja rakkautta vauvaa kohtaan. Mutta monesti kun se itkee kauan tai herää yöllä heti uudestaan kun olen saanut sen nukkumaan, niin meinaan hermostua. En siis tosiaankaan tekisi mitään vauvalle mutta saatan itsekseni esim päästää jonkun ruman sanan kun menen hakemaan vauvan syliin takaisin sängystään ja minua alkaa ärsyttää.
Oma lapsuuteni ennen vanhempien eroa oli sellaista, että jouduin kuuntelemaan heidän riitelyään. Sitä en ikinä vauvalle haluaisi, mutta kerran korotin ääntäni miehelleni vauvan ollessa samassa huoneessa. En huutanut, mutta vihaisesti sanoin jotain. Koko ajan tuntuu hermot kiristyvän ja väsyttää. Aina kun vauva päivälläkin herää, toivoisin että se rupeaisi pian nukkumaan uudestaan, pelkään että teen jotain väärin sen kanssa tai että se rupeaa itkemään enkä osaa auttaa. Kun se nukkuu, tiedän että se on tyytyväinen. Imetyskään ei suju kovin hyvin kun ei tule tarpeeksi maitoa. Mies toki myös hoitaa vauvaa jonkin verran, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin minä, ja kohta palaa takaisin töihin. Ja mielestäni hän olisi voinut vähän enemmän osallistua kotitöihin.. Yöllä se olen enimmäkseen minä joka hoidan vauvaa.
On jotenkin sellainen olo että olen huono äiti. Onko tämä ihan normaalia?
Eli mitenkään helposti ei kyllä alkanut, mutta nyt on kaikki hyvin. Nyt mietin että enkai vaan ole saanut jotain synnytyksen jälkeistä masennusta vai onko tämä vaan normaalia väsymystä yms?
Itken melkein joka päivä jostain syystä, välillä vauva on minusta ärsyttävä vaikka rakastankin sitä. Mutta jotenkin kuvittelin että on erilaista.. Että tuntisi pelkästään hirveästi iloa ja rakkautta vauvaa kohtaan. Mutta monesti kun se itkee kauan tai herää yöllä heti uudestaan kun olen saanut sen nukkumaan, niin meinaan hermostua. En siis tosiaankaan tekisi mitään vauvalle mutta saatan itsekseni esim päästää jonkun ruman sanan kun menen hakemaan vauvan syliin takaisin sängystään ja minua alkaa ärsyttää.
Oma lapsuuteni ennen vanhempien eroa oli sellaista, että jouduin kuuntelemaan heidän riitelyään. Sitä en ikinä vauvalle haluaisi, mutta kerran korotin ääntäni miehelleni vauvan ollessa samassa huoneessa. En huutanut, mutta vihaisesti sanoin jotain. Koko ajan tuntuu hermot kiristyvän ja väsyttää. Aina kun vauva päivälläkin herää, toivoisin että se rupeaisi pian nukkumaan uudestaan, pelkään että teen jotain väärin sen kanssa tai että se rupeaa itkemään enkä osaa auttaa. Kun se nukkuu, tiedän että se on tyytyväinen. Imetyskään ei suju kovin hyvin kun ei tule tarpeeksi maitoa. Mies toki myös hoitaa vauvaa jonkin verran, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin minä, ja kohta palaa takaisin töihin. Ja mielestäni hän olisi voinut vähän enemmän osallistua kotitöihin.. Yöllä se olen enimmäkseen minä joka hoidan vauvaa.
On jotenkin sellainen olo että olen huono äiti. Onko tämä ihan normaalia?
Tsemppiä,et oo ainut ja sun tunteet on ihan luonnollisia.
