Synnytyksen jälkeinen masennus?

[masentunutko?]

Mistä sen tunnistaa? Mistä tiedän, olenko masentunut vai onko tämä vain normaali reagointia? Meillä ollut paljon ikävää elämässä: yhden lapsen vakava sairaus, miehen sairaus, miehen vanhempien kuolemat lyhyen ajan sisällä, itselläni aiemmin keskivaikea masennus. Nyt vauva on 3 kk ja hänen kanssaan menee tosi hienosti. Rauhallinen, iloinen vauva, hyväntuulinen. Sen sijaan isosiskon kanssa menee heikosti. Joudun hänelle usein huutamaan, kun hän repii vauvaa ja on kovasti mustasukkainen. Tänään aamulla nostin vauvaa sitteristä, takertui vauvan jalkoihin. Itselläni oli huono asento (selkä kipuilee), joten huusin ihan raivona, että nyt irti siitä. Mies siinä takana nauroi. Sanoi, että aina te mesuatte jahuudatte. Kuinka paljon perheissä oikein huudetaan? Mies on nyt työttömänä ja kokoajan kotona. Sekin rasittaa. Paljon on isosiskon ja tämän sairaan (joka on välillä pitkiä aikoja laitoksess) kanssa...
Nukun ihan hyvin. Syönkin hyvin. Mikään ei kauheesti kiinnosta. VAuvasta kyllä iloitsen ja lapsistani. Mutta huudan paljon ja itkettää usein. Joskus ajattelen myös, että lapsille sattuu jotain... Äh. Sekava juttu. Lähetänpä kuitenkn.

 

[ok]

Kuulostat masentuneelta. Kyllähän isot elämän iskutkin voi masennusta aiheuttaa, sulla on kaikennäköistä takana ja se painaa. Mun mielestä kannattaa hakea apua. Millaista apua toivoisit?

 

[masentunutko?]

Kävin aiemmin terapiassa. Ehkä mun täytyy uudestaan ottaa yhteyttä terapeuttiin. Jospa hän auttaisi määrittämään, onko tämä nyt masennusta vai vain ohimenevää.

 

[ok]

Kävin aiemmin terapiassa. Ehkä mun täytyy uudestaan ottaa yhteyttä terapeuttiin. Jospa hän auttaisi määrittämään, onko tämä nyt masennusta vai vain ohimenevää.

Tee se, kannattaa kokeilla ainankin!

 

[Eestlanna Savanna]

Ei vältämättä edes masennus, vaan väsymys, ehkä sun pitää olla jossain muallakin kuin kotona, kotona järki lähtee, jos on kokoajan

 

[Eestlanna Savanna]

ja on vaikea olla ihminen joka ei reagoi mihinkään, ihan normaalia reagoita eri tavalla kaikeen ja kun sulla oli vaikka mitä takana, se on ihan ymmärettävä, tuskin pillereita tarvit

 

[ap]

Joo ehdottomasti en aloita mitään masennuslääkitystä, vaikka sitä ensimmäisenä ollaankin tarjoamassa. Lääkkeet ei ole minun juttu. Liikun paljon, syön hyvin ja uni maistuu eli perusasiat on ihan kunnossa. Mutta kyllä mä nyt soitan sille entiselle terapeutilleni.

Ja sekin on totta, että pitäs olla välillä muualla kuin kotona. Toi ukon pärstäkin on alkanut kyrsiä. Hänen arvostelunsa ja olemuksensa.

 

[Eestlanna Savanna]

Joo ehdottomasti en aloita mitään masennuslääkitystä, vaikka sitä ensimmäisenä ollaankin tarjoamassa. Lääkkeet ei ole minun juttu. Liikun paljon, syön hyvin ja uni maistuu eli perusasiat on ihan kunnossa. Mutta kyllä mä nyt soitan sille entiselle terapeutilleni.

Ja sekin on totta, että pitäs olla välillä muualla kuin kotona. Toi ukon pärstäkin on alkanut kyrsiä. Hänen arvostelunsa ja olemuksensa.

On se totta, että jopa pareille pitää olla edes välillä erossa, mekin riidelemme kokoajan jos olemme kotona paljon, käy ulkona, viihtellä, löytä harrastusta. Tsemppiä