Synnytyksen jälkeinen masennus?

[kyynel]

Sain vauvan joulun aikoihin ja lapsen isä lopetti yhteydenpidon jo raskausaikana. Minulla on hirveän ikävä edelleen tätä miestä ja olen ihan palasina. Kun katson lasta niin näen vain sen miehen. Lapsi on niin hänen näköisensä. On tosi tyhjä olo. Lapsi on ihana ja parasta mitä mies minulle antoi mutta silti olo on todella apaattinen. En tiedä mitä mies ajattelee lapsestaan.

Olen henkisesti tosi yksin vaikka onkin ystäviä. Tämä on ikuinen päänsisäinen tragediani. Olen surullinen lapsen puolesta jos hän tulee syyttämään minua isättömyydestä.

 

[vieras]

haleja! oletko ollut yhteydessä lapsen isään?

 

[ap]

En ole ollut yhteydessä. Hän ei vastaa sähköposteihin, tekstareihin eikä puheluihin.

 

[ap]

Olen shokissa yhä koska se kuva jonka mies antoi itsestään oli ihan toisenlainen kuin mitä hän nyt osoitti olevansa. Jäi käytetty olo. :/ Mies muuttui raskaudesta kuultuaan hetkessä empaattisesta todella tunnekylmäksi ja etäiseksi.

 

[ap]

Käsittämättömintä on itselleni ymmärtää mitä on tapahtunut koska välimme olivat niin läheiset. Lähellä täydellisyyttä. Luulin löytäneeni maailman ihanimman ihmisen. Ajattelen yhä miestä vain niiden yhteisten kokemusten kautta. Mistäs sitä tietää millainen mies oikeasti saattaakaan olla. Jos hän vain näytteli minulle kilttiä ja luotettavaa?