synnytykseen valmistautuminen

Siis mitä? Päätit kuukautta etukäteen, että kävelet?

Minä oikeastaan päätin sen jo vuosia aiemmin

Mitä outoa tuossa on? Kyllä kannattaa ajoissa miettiä, mikä tuntuu itselle parhaalta tavalta synnyttää. Eihän se sitä tarkoita, että joka ikinen toive,päätös ja "olis kiva, että..." -tyyppinen ajatus toteutuu, mutta noin kokonaisuuden kannalta kuitenkin se, että tietää, mikä on itselle synnyttäjänä tärkeää, auttaa löytämään synnytyksen aikanakin siinä hetkessä itselle parhaan tavan.

Esim. itse en halunnut synnyttää sängyllä enkä halunnut epiduraalia tai muita puudutteita, vaan halusin synnyttää pystyasennossa (tai vedessä) ja käyttää luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä. Koska kerroin tämän kätilöille jo etukäteen, he osasivat tukea minua oikealla tavalla ja tarjota toiveitteni mukaisia asioita. Itselläni oli myös parempi olo, kun vaikutin itse asioihin enkä vaan ollut - kärjistetysti - sairaalan toimenpiteiden tahdoton kohde.

 

Valmistauduin. Hyötyä oli ja ei. Valmistautumatta synnytys jossakin asioissa olisi mennyt toisin. Osin helpotti oloa, toisaalta taas kivunlievityksen puuttumisen takia ekassa synnytyksessä synnytys jopa pitkittyi.

 

Totta kai synnytykseen kannattaa valmentautua. Itselleni ainakin oikeanlainen hengitystekniikka oli todella toimiva kipua vastaan. Toki avoin mieli on tärkeää: jos kaikki ei menekään normaalisti, täytyy toimia tilantee mukaan. Lanoliinia (edim purelan) kannattaa laittaa nänneihin jo synnärille mennessä ja rasvata muutenkin sillä nännejä imetyksen alussa. Sitä ei tarvi pestä pois, ja se suojaa tottumattomia nännejä ihon rikkoutumiselta.

 

Eli menit tilanteen mukaan. Kuka tässä on puhunut, että pitää lahnana makoilla?

Ei olekaan, vaan minulle se oli tärkeää jo etukäteen, että en tule tekemään niin. Tässä lienee nyt vähän epäselvyyttä siinä, mitä tarkoittaa "tilanteen mukaan meneminen". Ainahan kaikki menevät tilanteen mukaan, mutta ei se minun tapauksessani todellakaan tarkoittanut sitä, että "ei kannata valmistautua - synnytys menee aina niinkuin menee". Pikemminkin se tarkoitti sitä, että kannattaa valmistautua, koska se vaikuttaa omalta osaltaan siihen, miten synnytys menee - ja mitä paremmin on valmistautunut, sitä todennäköisemmin se menee sillä lailla, mikä tuntuu itsestä hyvältä.

 

No empä ihmettele enää miksi sitä annetaan hätäsektioon joutuneille äideile mahdollisuutta terapiaan kun niin itkettää ettei päässy ameeseen lillumaan vaikka se oli siinä suunnitelmassa kirjotettuna.

 

Valmistauduin. Hyötyä oli ja ei. Valmistautumatta synnytys jossakin asioissa olisi mennyt toisin. Osin helpotti oloa, toisaalta taas kivunlievityksen puuttumisen takia ekassa synnytyksessä synnytys jopa pitkittyi.

Se on kyllä totta, että jos ei käytä mitään kivunlievitystä, keho voi ikään kuin krampata. Outoa, ettei kätilö tarjonnut mitään luonnonmukaisiakaan vaihtoehtoja (jos kerran et ilmeisesti lääkkeellistä halunnut).

 

Ei olekaan, vaan minulle se oli tärkeää jo etukäteen, että en tule tekemään niin. Tässä lienee nyt vähän epäselvyyttä siinä, mitä tarkoittaa "tilanteen mukaan meneminen". Ainahan kaikki menevät tilanteen mukaan, mutta ei se minun tapauksessani todellakaan tarkoittanut sitä, että "ei kannata valmistautua - synnytys menee aina niinkuin menee". Pikemminkin se tarkoitti sitä, että kannattaa valmistautua, koska se vaikuttaa omalta osaltaan siihen, miten synnytys menee - ja mitä paremmin on valmistautunut, sitä todennäköisemmin se menee sillä lailla, mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Tossa mennään tilanteen mukaan, turha sitä on etukäteen miettiä.

 

No empä ihmettele enää miksi sitä annetaan hätäsektioon joutuneille äideile mahdollisuutta terapiaan kun niin itkettää ettei päässy ameeseen lillumaan vaikka se oli siinä suunnitelmassa kirjotettuna.

Eli sä et sitten tajunnut mitä kirjoitin, vai?

 

Eli sä et sitten tajunnut mitä kirjoitin, vai?

Ja sinä et tajua mitä minä kirjoitan...pattitilanne

 

Ja sinä et tajua mitä minä kirjoitan...pattitilanne

Yritän tajuta. Kirjoitat koko ajan, että ei kannata miettiä etukäteen - mutta jos ei mieti etukäteen, niin miten voi synnytyksessäkään tietää, mitä haluaa - jos ei ehkä edes tiedä olemassa olevista vaihtoehdoista? Jos ei ole yhtään valmistautunut, voi synnytyskipu tulla jopa shokkina,johon ei osaa reagoida mitenkään. On tutkimuksia, joiden mukaan valmistautuminen vähentää lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta.

Kärjistetysti - jos ei mieti eikä valmistaudu ollenkaan, ajautuu helpommin sängylle makaamaan ja toivoo kokovartalopuudutuksen. Niinhän se elokuvissakin menee. Joillekin se sopii, mutta kaikille ei - ja silloin olisi parempi, että ne (joille sopii mieluummin jokin muu tapa) olisivat ottaneet asioista selvää voidakseen arvioida itselleen sopivat vaihtoehdot. Tai edes kokeilla erilaisia.

 

Se on kyllä totta, että jos ei käytä mitään kivunlievitystä, keho voi ikään kuin krampata. Outoa, ettei kätilö tarjonnut mitään luonnonmukaisiakaan vaihtoehtoja (jos kerran et ilmeisesti lääkkeellistä halunnut).

Sanotaanko että varmasti keskityin ja olin liiankin hyvin valmistautunut kipuun, harjoitellut hengityksen avulla rentotumista ym. En ehkä tarpeeksi hyvin pystynyt näyttämään/kertomaan kivusta.

Toisessa synnytys taas ei ollut juuri ollenkaan kivulias ja valmistauduin siihen ehkä vähän turhankin kauan kotona. Lapsi syntyi vajaa tunti sen jälkeen kun saavuimme synnärille. Olin muuten valmistautunut että haluan kivunlievitystä, mahdollisesti ammeeseen kun en sitä voinut ekassa synnytyksessä käyttää, mutta mitään ei ehtinyt toteuttaa kun jo ponnistusvaihe alkoi.

 

No empä ihmettele enää miksi sitä annetaan hätäsektioon joutuneille äideile mahdollisuutta terapiaan kun niin itkettää ettei päässy ameeseen lillumaan vaikka se oli siinä suunnitelmassa kirjotettuna.

Kyllä se vain on niin, että hätäsektiossa itkettää jokin aivan muu, kuin ammeessa lillumattomuus ja poikkeamat suunnitelmista.

 

[QUOTE="pii";30395179]Kyllä minä ainakin pystyin vaikuttamaan synnytykseeni. Esimerkiksi ponnistusasennolla oli aika iso merkitys. Samoin sillä, etten suostunut makaamaan sängyssä, vaan halusin liikkua ja liike edisti avautumista.
Synnytys menee miten menee, mutta ei siinä tarvitse olla pelkkänä vapaamatkustajana vaan synnyttäjä voi (ja olisi ihan suotavaakin) uhrata muutoman ajatuksen synnytykselleen ja tehdä selväksi itselleen (ja miksei myös kätilöille) mitä synnytykseltään haluaa.[/QUOTE]

Itse halusin liikkua, olla koko ajan pystyssä, hengitellä, heijailla, hymistä ja hurista ja huokailla säännöllisiä ja kipeitä supistuksia pois. Molemmissa synnytyksissä homma tyssäsi neljään senttiin ja noin 40 tunnin junnaamisen jälkeen asiaan puututtiin lääkkeellisesti. Ja kas, epiduraalilla ja sängyssä makaamalla synnytys eteni ja pääsi maaliin saakka. Kuopuksesta meni 2h siitä, kun sain epiduraalin, että oli vauva rinnan päällä.

 

Ekassa menin vähän virran vietävänä, en sillä tavalla ajatellut synnytystä etukäteen. Ja ihan tyytyväinen olen, kun ei tiennyt mitä on tulossa niin en halunnut lukea erikseen siitä lisää ja stressata

Toisen kohdalla hain tietoja asennoista ja tavoista, luin paljon synnytyskertomuksia ja mietin kuinka haluan itse toimia. Valtaosin synnytys meni toiveideni mukaan, jotain pieniä eriäväisyyksiä mutta olen tyytyväinen siihenkin synnytykseen.

Ensimmäisessä tehtiin imukupin takia episiotomia jonka paraneminen kesti pitkään. Toista varten ostin ceridal-öljyn tarkoituksenani hieroa sitä välilihaan. Ekassa kätilö sanoi ennen imukuppitilannetta että väliliha antaa hyvin periksi mutta ajattelin että rasvailu (ihon parempi kunto) auttaisi ainakin paranemisessa jos joudutaan leikkaamaan tmv. No en sitten kovin usein jaksanut rasvailla, silloin tällöin kun muistin tai sain miehen innostettua rasvailuun. Vauhdikkaassa ponnistusvaiheessa tuli pientä repeämää (muutama tikki) mutta "vammat" olivat jo heti alkuun huomattavasti vähemmän kipeät ja paranivat todella nopeasti. En tiedä voiko siitä nyt sitä minun vähäistä rasvailua kuitenkaan kiittää mutta luulen että rasvailu ja välilihan hierominen on (tutkitustikin) ihan hyvää valmistautumista jos vaan jaksaa sitä tehdä. En kuitenkaan ottaisi siitä stressiä, ne erot tutkimustuloksissa ainakin repeämisten suhteen oli aika pienet.

 

Tottakai pystyy ja pitääkin valmistautua! Harmittaa että itsekin ymmärsin asian vasta toisen synnytyksen jälkeen, joka päättyi kiireelliseen sektioon. Ennen kuin synnytys on alkanut, voit vaikuttaa vauvan optimaaliseen asentoon ja sillä ehkä nopeuttaa sekä synnytyksen alkamista että varsinkin synnytyksen kulkua.

Pahinta tästä näkökulmasta on makoilla paljon takakenossa, esim sohvalla telkkaria katsellen...Kyse on ihan fysiikasta siellä synnytyskanavassa. Jotta vauva pääsee laskeutumaan ja asettumaan oikeisiin asemiin, pitäisi istua paljon etukenossa tai olla konttaus-tai kumarrusasennossa. Ihmisethän on luotu poimimaan jotain marjoja tai viljaa tms. eikö?! Mulle parasta oli kattella sitä telkkaria jumppapallon päällä istuen ja samalla siinä pomputellen, joka ilta tunnin pari. Tekee hyvää kipeälle selällekin! Ehdottomasti jumppapallo kannattaa hankkia, se oli synnytyksessäkin (tapahtui muuten sitten viikkoa ennen laskettua ja kesti 4 h) paras kivunlievitys kun sen päälle kumarassa keikuin.

Toinen neuvoni on rentoilu! Itse asiassa kaikki synnytykset on mulla käynnistyneet, kun olen ollut tekemässä jotain kivaa tai vaan rentoutunut tekemättä mitään. Yks syntyi just sellasena viikonloppuna kun ei olis "saanut" syntyä, ja vaan huilailin kotona tekemättä mitään, ettei VAAN käynnistyis .

 

Mä suosittelen myös tuota jumppapalloa, siinä oli hyvä istua liitoskivuissakin. Ja kun synnytyssupistukset alkoivat niin otin sen suihkuunkin mukaan. Hommasin sellaisen isomman ihan tuon raskauden takia, ennestään oli sellainen pieni jonka olin ostanut pituuteni mukaan jumppaamista varten mutta tuo isompi oli parempi ja mukavampi ainakin tuohon käyttöön.

 

Yritän tajuta. Kirjoitat koko ajan, että ei kannata miettiä etukäteen - mutta jos ei mieti etukäteen, niin miten voi synnytyksessäkään tietää, mitä haluaa - jos ei ehkä edes tiedä olemassa olevista vaihtoehdoista? Jos ei ole yhtään valmistautunut, voi synnytyskipu tulla jopa shokkina,johon ei osaa reagoida mitenkään. On tutkimuksia, joiden mukaan valmistautuminen vähentää lääkkeellisen kivunlievityksen tarvetta.

Kärjistetysti - jos ei mieti eikä valmistaudu ollenkaan, ajautuu helpommin sängylle makaamaan ja toivoo kokovartalopuudutuksen. Niinhän se elokuvissakin menee. Joillekin se sopii, mutta kaikille ei - ja silloin olisi parempi, että ne (joille sopii mieluummin jokin muu tapa) olisivat ottaneet asioista selvää voidakseen arvioida itselleen sopivat vaihtoehdot. Tai edes kokeilla erilaisia.

Meidän ainakin piti käydä tutustumassa synnytyssairaalaan joss kerrotiin miten homma hoituu. Eikö teillä ollut tälläistä?
Miten se on valmistautumista? Minä käsitän valmistautumisen niin, että tehdään tyylii minuuttiaikataulu kuinka ja miten homma hoidetaan, sitten itketään kun ei synnytys ollut yhtään sellainen kuin ajatteli. Itketään kun paikat repes, eihän niin pitänyt käydä kerta sitä välilihaa oli niin ahkerasti rasvattu. Itketään kun vauvan pää on soikio imukupista, kerta eihän niin siinä synnytystoiveissa lukenut. Itketään kun ei päästä synnytämään ameeseen koska lapsivesi olikin vihreää, mutta eihän niin pitänyt olla.

Tuollaisten asioiden ajattelu on turhaa, virran mukana kun menee niin pärjää hyvin ja luonto kyllä kertoo mitä tehdä. Turha siinä on alkaa itkemään jos ei asiat mene kuin suunnitteli, parempi olla suunnitelematta.

 

Meidän ainakin piti käydä tutustumassa synnytyssairaalaan joss kerrotiin miten homma hoituu. Eikö teillä ollut tälläistä?

Oli, mutta ei se ainakaan minulle riittäisi synnytykseen valmistautumiseksi, että käyn katsomassa synnytyssairaalan tiloja. Ja miten se sairaala voisi kertoa, miten homma hoituu, jos ei kerran synnyttäjä itsekään saisi asiaa miettiä? Meillä oli myös neuvolan synnytysvalmennus, mutta siinä vaan lueteltiin puudutteet ja mainittiin pari lääkkeetöntä kivunlievitysmenetelmää. Todellakaan ei harjoiteltu mitään. Lisäksi kummassakaan paikassa ei puhuttu mitenkään syvällisemmin eri kivunlievitysmenetelmistä tai synnytysasennoista - jos valmistautumatta ottaa niistä summa mutikassa jonkun, on tuuripeliä, mitä saa. Kun on itse ottanut asioista selvää, osaa arvioida, mikä sopisi itselle.

Miten se on valmistautumista? Minä käsitän valmistautumisen niin, että tehdään tyylii minuuttiaikataulu kuinka ja miten homma hoidetaan, sitten itketään kun ei synnytys ollut yhtään sellainen kuin ajatteli.
Itketään kun paikat repes, eihän niin pitänyt käydä kerta sitä välilihaa oli niin ahkerasti rasvattu. Itketään kun vauvan pää on soikio imukupista, kerta eihän niin siinä synnytystoiveissa lukenut. Itketään kun ei päästä synnytämään ameeseen koska lapsivesi olikin vihreää, mutta eihän niin pitänyt olla.

Tuollaisten asioiden ajattelu on turhaa, virran mukana kun menee niin pärjää hyvin ja luonto kyllä kertoo mitä tehdä. Turha siinä on alkaa itkemään jos ei asiat mene kuin suunnitteli, parempi olla suunnitelematta.

Luonto ei todellakaan kerro, mitä pitää tehdä. Tai kertoo - jonkin verran. Luonto kertoo, milloin pitää ponnistaa. Mutta luonto ei siinä synnytyshetkellä kerro eri synnytysasentojen hyvistä ja huonoista puolista, ei myöskään luonto anna tarvittavaa tietoa eri kivunlievitysmenetelmistä. Luonto ei esimerkiksi kuiskaa korvaasi, että sellainenkin on olemassa kuin TENS-laite - jos haluat sen, sinun pitää itse olla siitä tietoinen.

Synnytin Haikaranpesässä ja siellä tehtiin kuule ihan synnytyssuunnitelma kätilön kanssa. Siihen kirjattiin ylös synnyttäjän ajatukset ja toiveet, myös ne kivunlievitysmenetelmät ja synnytysasennot, joita oli ajateltu. Tottakai aina voi tulla jokin lääketieteellinen syy, että jotain ei voida toteuttaa, mutta on todennäköisempää, että synnytyskokemus tuntuu hyvältä ja käytetyt menetelmät itselle sopivilta, jos on itse asioista tietoisena kertonut, mitä haluaa. Synnytyssuunnitelman perusteella synnyttäjälle valikoituu myös sopiva kätilö - esim. vesisynnytystä toivovalle sellainen, joka osaa hoitaa vesisynnytyksiä.

Jos minä olisin mennyt virran mukana, olisin todennäköisesti synnyttänyt ihan eri lailla kuin synnytin. Olisin saanut sattumanvaraisen kätilön ja jos en olisi tiennyt vaihtoehdoista, olisin varmaan päätynyt epiduraaliin. Jos en olisi harjoitellut synnytysasentoja, olisi niitä ollut hankalampi lähteä hakemaan siinä kesken ponnistamisen. Jos ei puolisoni olisi harjoitellut hierontaa, hän olisi luultavasti yrittänyt hieroa väärällä tekniikalla. Ja tärkeimpänä kaikesta - ilman tietoa olisin mennyt helpommin paniikkiin.

Jos esimerkiksi ei pääsekään ammeeseen vihreän lapsiveden takia, voi todeta, että asialle ei voi mitään. Onhan se eri asia kuin se, että ei pääse ammeeseen, koska ei itse tajua edes haluta sitä - ja sitten myöhemmin kuulee muilta hienoja kokemuksia vesisynnytyksestä ja huomaa, että jos olisi itse ottanut vähän asioista selvää, olisi saattanut itsekin voida kokea sen. Eivät ne kätilöt tule sitä vesisynnytystä tyrkyttämään, synnyttäjän pitää itse kertoa, mitä toivoo.

 

Mä koitin valmistautua hankkimalla tietoa etukäteen ja osallistuin äitiysjoogatunneille. Ihan erityisen antoisana pidin äitiysjoogan keskustelutilaisuutta jossa äidit kertoivat omista synnytyksistään ja ajatuksistaaan muille ikäänkuin vertaisryhmänä.

Mulla oli selkeä synnytyssuunnitelma etukäteen jopa lääkärin ohjeet ponnistusasennosta - mutta itse synnytyksessa asiat menivätkin toisin. Lapsi päättikin syntyä vauhdilla vaikka onkin esikoinen ja lisäksi vauvan tila heikkeni kesken synnytyksen. Yksikään toiveeni synnytyksen suhteen ei toteutunut, päinvastoin minua vaan käskytettiin ja lapsi haluttiin nopeasti ulos. Mutta koska olin pohtinut asioita omien toiveideni kautta olin riittävästi perehtynyt asioihin ja tajusin mitä tapahtui.

Toiseen synnytykseen lisäisin noiden joogatuntien lisäksi kodin valmistamisen: neuvot siivoamisesta ja pakastimen täyttämisestä olisi kannattanut ottaa vakavasti. Vauvan tulon jälkeen vieraita ramppasi koko ajan, eikä omat voimat riittäneet oikein edes arkiruoan laittamiseen. Mies toki oli apuna, mutta olisin voinut valmistautua tuolta osin paremmin etukäteen.

Imetysasioissa suosittelisin tutustumaan vaihtoehtoihin etukäteen ja lukemaan vaikka jonkun imetysoppaan. Hankinnat kannattaa tehdä vasta kun tietää mitä itse tarvitsee

 

En valmistautunut mitenkään. En stressannut asialla etukäteen.

 

Siis mitä? Päätit kuukautta etukäteen, että kävelet?

Päätin ennen synnytysä, että jos vaan mahdollista (ei joudu olemaan piuhoissa tms) niin haluan liikkua, koska liike edesauttaa avautumista. Ja koska avautumisvaihe ei pitkity, ei koko synnytyskään ole niin pitkä rupeama. Mikä siinä muka on niin ihmeellistä?

 

No empä ihmettele enää miksi sitä annetaan hätäsektioon joutuneille äideile mahdollisuutta terapiaan kun niin itkettää ettei päässy ameeseen lillumaan vaikka se oli siinä suunnitelmassa kirjotettuna.

Minun synnytystoivelistassani on lukenut aina, että haluaisin ammeeseen. En kuitenkaan ole koskaan sinne päässyt. En kuitenkaan ole saanut traumoja, vaan etukäteen olen miettinyt mitä sitten jos ammeeseen ei pääse ja se siitä. Se on nimenomaan sitä valmistautumista.
Amme olisi taatusti ollut todella ihana avautumisvaiheessa, mutta kaikkea ei voi aina saada.

 

[QUOTE="pii";30396623]Päätin ennen synnytysä, että jos vaan mahdollista (ei joudu olemaan piuhoissa tms) niin haluan liikkua, koska liike edesauttaa avautumista. Ja koska avautumisvaihe ei pitkity, ei koko synnytyskään ole niin pitkä rupeama. Mikä siinä muka on niin ihmeellistä?[/QUOTE]

Ihmettelen vaan, että onko se synnytykseen valmistautumista että päättää kävellä, sehän kuuluu asiaan.

 

Ihmettelen vaan, että onko se synnytykseen valmistautumista että päättää kävellä, sehän kuuluu asiaan.

Niin, en mäkään tuota niin valmistautumisena näe. Vaan sellaisena, että mennään tilanteen mukaan ja sillain mikä parhaalta tuntuu.

 

Ihmettelen vaan, että onko se synnytykseen valmistautumista että päättää kävellä, sehän kuuluu asiaan.

Yllättävän moni ei tajua liikkua vaan makaa sängyssä.Toki se voi olla parempi jossain tilanteessa, mutta usein se on kyllä ihan tietämättömyyttä että pysytään paikoillaan. Ja kyllä, päätös liikkua niin pitkään kun mahdollista oli eräs osa synnytykseen valmistautumisesta. Ei tietenkään ainoa asia.

Suurin ongelma tässä ketjussa taitaa olla se, että valmistautuminen synnytykseen on sulle ihan eri asia kun mulle. Mulle se on ollut sitä, että ole miettinyt mitä haluan ja mitä en, mutta silti olen mennyt tilanteen mukaan. Sulle se taas on jotain natsimaista minuutti aikataulun noudattamista, enkä tiedä että kukaan olisi sellaista harrastanut.