Meidän ainakin piti käydä tutustumassa synnytyssairaalaan joss kerrotiin miten homma hoituu. Eikö teillä ollut tälläistä?
Oli, mutta ei se ainakaan minulle riittäisi synnytykseen valmistautumiseksi, että käyn katsomassa synnytyssairaalan tiloja. Ja miten se sairaala voisi kertoa, miten homma hoituu, jos ei kerran synnyttäjä itsekään saisi asiaa miettiä? Meillä oli myös neuvolan synnytysvalmennus, mutta siinä vaan lueteltiin puudutteet ja mainittiin pari lääkkeetöntä kivunlievitysmenetelmää. Todellakaan ei harjoiteltu mitään. Lisäksi kummassakaan paikassa ei puhuttu mitenkään syvällisemmin eri kivunlievitysmenetelmistä tai synnytysasennoista - jos valmistautumatta ottaa niistä summa mutikassa jonkun, on tuuripeliä, mitä saa. Kun on itse ottanut asioista selvää, osaa arvioida, mikä sopisi itselle.
Miten se on valmistautumista? Minä käsitän valmistautumisen niin, että tehdään tyylii minuuttiaikataulu kuinka ja miten homma hoidetaan, sitten itketään kun ei synnytys ollut yhtään sellainen kuin ajatteli.
Itketään kun paikat repes, eihän niin pitänyt käydä kerta sitä välilihaa oli niin ahkerasti rasvattu. Itketään kun vauvan pää on soikio imukupista, kerta eihän niin siinä synnytystoiveissa lukenut. Itketään kun ei päästä synnytämään ameeseen koska lapsivesi olikin vihreää, mutta eihän niin pitänyt olla.
Tuollaisten asioiden ajattelu on turhaa, virran mukana kun menee niin pärjää hyvin ja luonto kyllä kertoo mitä tehdä. Turha siinä on alkaa itkemään jos ei asiat mene kuin suunnitteli, parempi olla suunnitelematta.
Luonto ei todellakaan kerro, mitä pitää tehdä. Tai kertoo - jonkin verran. Luonto kertoo, milloin pitää ponnistaa. Mutta luonto ei siinä synnytyshetkellä kerro eri synnytysasentojen hyvistä ja huonoista puolista, ei myöskään luonto anna tarvittavaa tietoa eri kivunlievitysmenetelmistä. Luonto ei esimerkiksi kuiskaa korvaasi, että sellainenkin on olemassa kuin TENS-laite - jos haluat sen, sinun pitää itse olla siitä tietoinen.
Synnytin Haikaranpesässä ja siellä tehtiin kuule ihan synnytys
suunnitelma kätilön kanssa. Siihen kirjattiin ylös synnyttäjän ajatukset ja toiveet, myös ne kivunlievitysmenetelmät ja synnytysasennot, joita oli ajateltu. Tottakai aina voi tulla jokin lääketieteellinen syy, että jotain ei voida toteuttaa, mutta on todennäköisempää, että synnytyskokemus tuntuu hyvältä ja käytetyt menetelmät itselle sopivilta, jos on itse asioista tietoisena kertonut, mitä haluaa. Synnytyssuunnitelman perusteella synnyttäjälle valikoituu myös sopiva kätilö - esim. vesisynnytystä toivovalle sellainen, joka osaa hoitaa vesisynnytyksiä.
Jos minä olisin mennyt virran mukana, olisin todennäköisesti synnyttänyt ihan eri lailla kuin synnytin. Olisin saanut sattumanvaraisen kätilön ja jos en olisi tiennyt vaihtoehdoista, olisin varmaan päätynyt epiduraaliin. Jos en olisi harjoitellut synnytysasentoja, olisi niitä ollut hankalampi lähteä hakemaan siinä kesken ponnistamisen. Jos ei puolisoni olisi harjoitellut hierontaa, hän olisi luultavasti yrittänyt hieroa väärällä tekniikalla. Ja tärkeimpänä kaikesta - ilman tietoa olisin mennyt helpommin paniikkiin.
Jos esimerkiksi ei pääsekään ammeeseen vihreän lapsiveden takia, voi todeta, että asialle ei voi mitään. Onhan se eri asia kuin se, että ei pääse ammeeseen, koska ei itse tajua edes haluta sitä - ja sitten myöhemmin kuulee muilta hienoja kokemuksia vesisynnytyksestä ja huomaa, että jos olisi itse ottanut vähän asioista selvää, olisi saattanut itsekin voida kokea sen. Eivät ne kätilöt tule sitä vesisynnytystä tyrkyttämään, synnyttäjän pitää itse kertoa, mitä toivoo.