Tänään oli eka käynti polilla. Ja jäi enemmän, kuin hyvä ja positiivinen mieli. Meillä kävi tuuri ja saatiin tyksin kehutuin lääkäri - eikä muuten ole turhaan kehuttu mies! Lääkäri oli selvittänyt loistavasti sairauden taustat/tiesi siitä valmiiksi paljon (erittäin positiivista, harva lääkärikään tietää yhtään mitään ja hän tiesi paljon) ja hän oli sitä mieltä, että "tämä on ihan iisi homma" =)
=)
Eli vastoin ensi suunnitelmia, hoito alkaa heti. Miehellä siittiöitä ei ollut (ihan) nollaa %, mutta normaali-käytössä ollut lääke kuulemma toimii e-pillereiden tavoin. Nyt vaihtuu lääke (pregnyl) ja sitä pistellään 2xvk, lokakuussa verikoe, että nähdään vaikutus ja joulukuussa uus simppatesti, jos verikoe ok, alkuvuodesta aletaan odotella raskautta ja ovista bongailla jos simppatesti silloin ok
.
Ja, mikä parasta, koska kyseessä on sairaudenhoito, saadaan lääkkeet täysin korvattavina (tähän asti ei ole saatu, mutta lääkäri tekee lausunnon ja jatkossa normaali lääkekin on täysin korvattava
).
Ja sitten vielä: mun ei tarvi tässä vaiheessa mennäkään edes tuubien aukiolotutkimukseen, kun on syytä olettaa, että auki ovat ja, kun tänään alakautta ( :x ) tehty ultrauskaan ei tuonut mitään epäilyksiä mistään "viasta" mun suhteeni ja sitä paitsi lääkäri sanoi, että jos nyt tutkitaan varmuuden vuoksi, voi ne saman teorian mukaan umpeutua ennen, kuin simpat löytää oikean osoitteen, joten ensi keväänä tutkitaan, jos mitään ei ala tapahtua.
Mies, joka pari päivää sitten oli sitä mieltä, että jokatapauksessa lääkkeet aloitetaan tammikuussa, ei lääkärillä ollessa puhunut vastoin lääkärin ehdottamaan aikataulua (joka yllätti nopeudellaan mutkin) ja vielä kotona mainitsi, että eka satsi pitää sitten tällä viikolla hakea, ja sitten, kun on virallinen kela-päätös (=suoraan saa korvaukset apteekissa), haetaan isompi satsi - ja hän myös laski, että lomalla tarvii ottaa mukaan 2 annosta ja varmisti, että maasta viennissä ei pitäisi olla ongelmia
Nyt melkein jo pessimisti nostaa päätään: mikä menee vikaan, kun nyt kuulostaa jo liian hyvältä :/ .
Demi Muita tsempatessa omakin mieli piristyy ja selkiytyy ja tässä on vuosien saatossa jo niin hyväksynyt tämän "ongelman" plus nähnyt sen "positiivisetkin" puolet ja tajunnut sen, että ainakin mun elämässä mies tärkeintä ja rakkainta maailamssa (ja esikoinen, tietty), en vaihtaisi parisuhdettani vauvaan, mutta lisäksi vauva saisi tulla enemmän, kuin mielellään - ja täällä voi puhua sekä tuntea vapaasti - voitte olla varmoja, että näin laajasti en kerro meidän ongelmista/omista tunteistani kenellekään, on niin helppo anonyyminä kirjoitaa teidän kanssa, jotka koette samoja tunteita. Tämä pino on mulle jo nyt todella tärkeä henkireikä,
kiitos siitä teille kaikille! Varmasti jossain vaiheessa voi olla hyvinkin mielenkiintoista tavata oikeastikin - samassa veneessähä tässä ollaan.
:hug: