syksyllä -07 hoidot aloittavat

:wave:

Saataisiinko tästä pino aikaan, vai onko tällä ajankohdalle jo omaa pinoa, olisi kiva päästä samaan pinoon sellaisten kanssa, jolla asia vasta aluillaan ja tälle syksylle osuu vaikka eka käynti polilla? Jännitettäisiin yhdessä hoitojen alkua ja etenemistä.
 
:wave:

eli toista lasta ollaan miehen kanssa odoteltu jo monta vuotta. Nyt vihdoin saimme itseämme niskasta kiinni ja kävimme tutkimuksissa... tulos; ei lapsia ilman rankkoja hoitoja. Ylihuomenna olemme menossa ensi kertaa lapsettomuuspolille. Jännittää mitä siellä tapahtuu... toivottavasti ei tarvitse sen enempää enää tutkia vaan päästään suoraan icsi-jonoon (se on siis ainoa meille sopiva hoitomuoto). Niin, ja me olemme ainakin vielä tässä vaiheessa julkisella puolella, entäs te mussu?
 
:wave:

Kiva, kun tulit pinoon, toivotaan muitakin aktiivisia mukaan. Niitä odotellessa...

Me ollaan julkisella, ei olla (vielä ) edes mietitty yksityistä. Onnea teille ensimmäiseen käyntiin ja muista kertoa, mitä siellä tapahtui ja miten asia etenee teillä. Minkä ikäinen teillä muuten on esikoinen, meillä aloitti tänä vuonna esikoulun (niin iso jo, miten se aika rientääkin! :'( )
 
Eiköhän tänne ajan myötä lisääkin väkeä kerry...

Meillä esikoinen aloitti juuri koulutaipaleen... ja kyllä, aika rientää todella nopeasti!! Tilanteestamme sen verran, että lapsettomuuden syy on miehessäni eikä tilanne ole mitenkään parannettavissa. Ikää rupeaa kyllä olemaan jo sen verran, että eniten ehkä ylihuomisessa jännittää kuulla jonon pituus. Ollaan miehen kanssa sovittu, että jos on vuosi tai kauemmin, niin revimme rahat yksityiseen.

Tietääkö kukaan läheisistänne tilanteestanne? Me olemme kyllä ympäripyöreästi kertoneet, mutta jotenkin tuntuu siltä, että asia ei ole mennyt jakeluun. Kenellekään tutuistamme lapsenteko ei ole ollut ongelma, ja tuntuu, etteivät he halua (tai osaa) puhua kanssamme asiasta... surullista... tuntee olevansa jotenkin niiiiiiin yksin.

Ensi kertaan!


:wave:
 
Täällä myös yksi.. Yritystä on takana "vasta" vajaa vuosi, mutta sitäkin raskaampi.. pettymyksiä paljon.. Teroja söin 4kk ja tänään kävimme ekaa kertaa yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Minä olen 19v., mies 28v. Olemme naimisissa.. Mies antoi siemennestenäytteen ja ensi viikolla soitan tuloksista. Toivottavasti miehessä ei ole vikaa.. Minä epäilen, että en ovuloi ollenkaan, toivottavasti ei olisi mitään vakavampaa ja saisi vaikka clomeilla sen ihanan esikoisen aluilleen :) Muutamme nyt viikon sisällä isompaan, on jo vauvalle oma huone.. Kirjoitin jo tuonne vauvakuumepuolelle, mutta laitan tähänkin (kopsaan siis suoraan)..

"Veimme aamulla siemennestenäytteen klinikalle, ensi viikon tiistaina soitan tuloksista.. Toivottavasti vika olisi ainoastaan minun ovuloimattomuus, ettei ole minussa vakavampaa tai miehessä jotain vikaa.. Miestä pelottaa todella paljon :ashamed: Enpä viime syksynä ajatellut, että vajaan vuoden päästä astelen yksityisen lapsettomuusklinikan käytävillä.. :'( Ja minä hupsu tilasin vauvalehden 49e/vuosi, vaikka vauvalehden sivulla olisi ollut 39e.. :/ Mutta tässä saa pussilakanasetin kaupanpäälle, kun netistä olisi saanut vain kantoliinan.. Vuoden tilaus, jospa niille tiedoille olisi muutakin hyötyä kuin ammattia ajatellen.. Nyt on todella väsynyt olo.. Jotenkin lapsettomuus (vaikka ei voikaan vielä virallisesti siitä puhua) tuli konkreettiseksi, kun sinne asteli.. On todella epänaisellinen olo.. :'("
 
täällä ilmottautuu kans yksi mukaan.. ollaan kumpikin 22vee ja naimissa ollaan oltu vuoden päivät. lasta ollaan nyt yritetty joku 3vuotta (ellei jo neljättä mene..) kesäkuussa marssittiin yksityisen puolel testaamaan et mikä vikana ja miehellä todettiin simppojen alentuneen pahasti.. sieltä sit laitettiin lähetteet julkisel puolel kun ei meinannu rahat riittää.. ja eka aika olis 1.10. nyt sit sitä kuumeisesti odotellaan!
 
Ollaan molemmat 28 vuotiaita ja naimisissa. Nyt on sitten vuosi tullut yritystä täyteen. Kävimme yksityisellä ensikäynnillä n.kk sitten. Miehen simpat kunnossa. Multa otettiin joitain verikokeita loppukierrosta, jotka olivat kunnossa sekä mulle tehtiin myös munatorvien aukiolotutkimus, jossa myöskin kaikki kunnossa. Seuraavaksi multa otetaan progesteroni arvo joka kertoo siis sen, että ovuloinko. Ja jos en tässä kierrossa raskaudu niin seuraavasta kierrosta aloitan syömään clomeja.

Hilma, me emme ole kertoneet kenellekkään tästä asiasta. Tiedän että suuri osa sukulaisista ja tuttavista odottavat meiltä vauva-uutisia. Ja ne läheisimmät sukulaiset jollain tapaa tiedostavat, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Mutta emme ole ajatelleet ottavamme asiaa puheeksi. Ehkä siinä vaiheessa kun ja jos joudumme isoihin hoitoihin niin voimme ehkä asiasta mainita.
 
:wave:

Tehän elätte jännää aikaa, kun on vielä alussa tutkimukset, toivotaan paljon plussatuulia mukaan, ettet pitkään täällä kärvistele, vaan matkaat odottavien puolelle

Miten Hilmalla meni eka käynti, eikö se ollut tänään?

 
Lisäsin sinutkin jo listaan, vaikka ei kyllä harmaisnta aavistusta, mitä tietoja tuollaiseen listaan "kuuluu" laittaa.

Se on kyllä kumma, miten paljon sukulaiset, ystävät ja muut vauva-asioita utelevat, vaikka on varmasti kaikilla tiedossa, että ei lapsi aina niin vain tule. Mullakin yksi lapsettomuudesta vuosia kärsinyt kaveri kerran sanoi, että koska heillekin tuli vauva, luomuna, kun olivat yritystauolla, niin meillekin ihan varmasti voi niin käydä (luomu) - joo, mahikset moiseen on ihan 0%, että eipä paljon lohduttanut. Olisi luullut edes vastaavassa tilanteessa olleen ymmärtävän, että se ei aina ole niin helppoa.

(.) Mies on tällä hetkellä vähän innostuneempi (vai onko se vain alistunut kohtaloonsa joutua hoitoihin, kun vaimo sitä on kärttänyt vuosia :saint: ), vaikka hän ei kyllä asiasta puhele juuri koskaan - enkä viitsi painostaa nyt, kun hoitoihin jo lupautui, eipä tässä ekaa aikaa odotellessa paljon ole puhumista asiasta (paitsi se, että voisin purkautua jännityksessäni/malttamattomuudessani, mutta sitävarten on tämän palsta ja ne harvat kaverit, jotka tietävät), miehen mukaan katsotaan, mitä lääkäri sitten sanoo mahdollisuuksista saada terve vauva; kannattaako edes yrittää hoitoa. Tällä hetkellä luovutetut ei ole vaihtoehto, adoptiota saatetaan harkita - ollaan jo kerran oltu aloittamassa neuvontaa, mutta pupu meni pöksyyn ennen ekaa aikaa, nyt oli vaihtoehdot, että katsotaan lääkehoito tai aloitetaan adoptio prosessi nyt syksyllä ja minun toive oli, että katsotaan lääkehoito, niin ei tarvi sitten 20v kuluttua katua, ettei edes selvitetty mahdollisuuksia. Adoptio on mietinnässä sitten, kun tämä asia selviää suuntaan tai toiseen. Onhan meillä tuo esikoinen tuossa, joka on miehellenikin kuin oma, joten lapsi on koettu jo - jotenkin minä kaipaan kuitenkin sitä toista/yhteistä lasta, joka sitten olisi esikoisellekin seurana myöhemmässä elämässä - lapsuudessa noistahan ei toisilleen seuraa olisi, kun ikäero olisi vähintään 7 vuotta, jolloin vanhempi olisi vauvalle aina "aikuinen", ehkä joskun vauvan ollessa yli 20v, heillä alkaisi ikäero "pienentyä".
 
Huomasin tämän listan ja ajattelin liittyä teidän joukkoonne. Itse olen 25-vuotias, mies 30. Meillä ei ole lapsia. Aloitamme hoidot tänä syksynä, ensimmäinen aika lapsettomuuspolille marraskuun alussa. Tällä hetkellä meilä on labralähetteet, että eka kerralla katsellaan sit tuloksia tarkemmin. Miehellä on kaikki ok, minulla lääkäri epäili olevan pco. Mutta näillä eväillä lähdetään hoitoja kohti. Kieltämättä jännittää, pelottaa ja välillä vähän turhauttavaltakin tuntuu.. mutta jospa se tästä.
 
:wave:

...voi, kunpa ei kenenkään tarvitsisi tällaisessa pinossa kärvistellä, mutta elämä on...

Hyvä, että monet ovat lähteneet aikaisin liikkeelle. Meillä meni luvattoman kauan ennen kuin uskalsimme ottaa askeleen kohti tutkimuksia... ja katsokaa ikääni nyt :eek: .

Kävimme tosiaan lapsettomuuspolilla, ja tuloksena siitä "pääsimme" icsi-jonoon. Minulla kierto normaali eikä hormoneissa mitään häikkää. Munatorvien aukiolotukimusta ei tarvitse tehdä, koska sillä ei ole mitään merkitystä ovatko ne auki vai eivät, koska joudumme joka tapauksessa koeputkihedelmöitykseen (miehen simppojen takia, siis). Nyt syksyn aikana mieheltä otetaan vielä jotakin kokeita, mutta lääkäri sanoi, ettei odota löytävänsä mitään erityistä, eikä ainakaan mitään sellaista joka jatkoon vaikuttaisi. Nyt syksy hiljaiseloa, ja polille saa soittaa ensi vuoden alussa, kun menkat alkavat.

Vaikka meillä ei nyt tapahdu mitään, jännään mielelläni täällä teidän kanssanne... ainakin teillä, joilla kyse saattaa olla "vain" esim. ovuloimattomuudesta, saattaa olla hyvät mahdollisuudet raskautua jo pelkästään hormoniavustuksella aika nopeastikin.

Kuulemisiin!
 
Ei me olla kerrottu asiasta julkisesti. Mä olen jutellut vähän siskolle, mut en pysty puhumaan asiasta sillai, et se mun oloa helpottaisi. Miehen kanssakin juttelu on välillä jotenkin vaikeeta, kun tuntuu, etten oikein tiedä, mikä hän sisimmässään ajattelee. Hän on kuitenkin toivonut lasta pidempään kuin minä. Otan asian aina välillä esille ja sitten keskustellaan, mut ei mun mielestä kovin syvällisesti.. Oma äitinikin on ihan mahdoton lapsiasisoissa.. Hän selvästi odottaa lapsenlapsia ja on usein maininnut, että haluaa niitä monta! Uskomatonta! Tekisi mieli aina tuolloin kiljua, että kunhan nyt saataisiin edes yksikin..
Ja on kyllä äärimmäisen rasittavaa, kun kaverit kyselyy jatkuvasti, että milloin tulee lapsia/joko on tulossa.. Kyselyitä on joka ainoa kerta, kun tavataan! Yritän aina vaihtaa puheenaihetta ja todeta vain, että ei ole eikä ihan heti olekaan tulossa. Heillekään ei viitsi kertoa, kun kyseessä on pieni paikkakunta, jossa juorut leviää välittömästi kaikkien tietoisuuteen. Että aika yksinäistä tämä aika on ollut. On siis mukava saada kirjoittaa tänne ja lukea vastaavia kokemuksia omaavien henkilöiden tuntemuksia.
 
Hei! Minäkin voisin tänne liittyä keskustelemaan ja elämää pohtimaan. Molemmat olemma miehen kanssa 26 vuotiaita, ja esikoista kovasti toivomme. Meillä on tässä kuussa tullut vuosi yritystä täyteen. Minä olen käynyt yksityisellä gynellä ja todennäköisen pco diagnoosin kanssa ulos marssin. Vielä maanantaina tulee viimeisestä verikokeesta tulokset, mutta näiden tietojen perusteella on kuulemma erittäin todennäköinen. Pari kuukautta gyne lupas meille yrittää clomeilla, mutta sen jälkeen joudutaan julkiselle puolelle lisätutkimuksiin ja muihin hoitoihin.
 
Moi,

Minäkin voisin liittyä teidän porukkaan...eli olen parin viikon päästä 28V ja vuosi alkaa tulemaan yritystä täyteen...ensimmäinen aika on 13.9, joten siitä se "koitos" sitten alkaa...toivoisin että tekisivät aukiolotutkimuksen mahdollisimman pian, joten olisi kiva kuulla kokemuksia mitä teille on ensimmäisellä kerralla tehty ja miten edetään sen jälkeen...onko se aina ne clomit ja sen jälkeen katotaan...ite en haluaisi niitä clomeja rueta syömään ennen kuin ovat tehneet sen aukiolo tutkimuksen...

Kaksi viikkoa pitäisi malttaa odottaa ja jännittää ja sitte ollaan taas viisaampia...niin ja ensimmäinen olisi toiveissa!!!

 
Tähtisilmä79; meillä alkoi ainakin tutkimukset niin, että mut ultrattiin ja tehtiin perinteinen sisätutkimus. Sen jälkeen sain lähetteen labraan, jossa piti käydä kierron tiettyinä päivinä antamassa verinäytteitä, ja samalla, kierron puolivälissä ultrattiin uudelleen, ja katsottiin, että miten munasolu kypsyy. Näiden tietojen perusteella lääkäri sitten pystyi kartoittamaan, että onko kiertoni normaali. Tämän kaiken aikana miehen tehtävä oli hoitaa sperma analysoitavaksi (se olikin jo monilla teillä analysoitu). Seuraavaksi olisi ollut vuorossa aukiolotutkimus, joka kai tehdään ihan rutiinisti aina (meillähän ei sitä sitten tarvinut tehdä). Toivottavasti tästä oli jotain apua... Noista lääkkeistä vielä... jos kierron kanssa on jotain ongelmia (epäsäännölliset, jäävät tulematta yms.), niin lääkäri kai helposti määrää jo jotain, koska sehän kertoo, että kaikki ei mene niinkuin pitäisi. Ja monesti itse asiassa asia korjaantuu sillä ;)

Kertomisesta; me ollaan nyt monen vuoden jälkeen otettu hyvin avoin linja, eli kerromme kaikille mistä kenkä puristaa. Täytyy sanoa, että jotenkin helpottavaa... mutta se mikä sopii jollekin ei välttämättä sovi kaikille. Ymmärrän hyvin teitä, jotka ette halua kenellekään asiasta kertoa... se on niin henkilökohtainen ja kipeä asia :( ...toisaalta joskus ihmiset voivat yllättää, ja tukea löytyykin aivan hämmästyttävältä suunnalta. Toisinaan taas tietenkin käy niin, että sieltä mistä sitä tukea odottaisi, sitä ei saa. Vaikeita asioita....

:wave:
 
Huomenta!
Tähtisilmä: Siitä en tiiä miten yleensä tehdään, mutta kun minulla tuo diagnoosi jo melko selvä, enkä ainakaan tässä kierrossa ovuloinut ollenkaan niin sen takia niillä klomeilla yritetään se ovulaatio saada aikaan. Jos ei nyt näissä tulevissa kahdessa kierrossa tärppää niin sitte varmaan jatkotutkimuksina on se aukiolotutkimus. Yksityisellä täällä ei sitä pysty tekemään.
Minä olen kertonu tästä muutamalle ystävälle sekä nyt viime viikolla omalle äidille. Mies ei ole puhunu tietääkseni kenellekkään.
 
Tähtisilmä, Meillä tosiaan ekalla kerralla keskusteltiin n. 30 minuuttia lääkärin kanssa erilaisista asioista. Meille oli tullut ennen lääkärikäyntiä kotiin esitietolomakkeet, jotka sitten vietiin täytettyinä sinne. Lääkäri silmäili niitä siinä samalla. Sitten multa otettiin jotkut verikokeet, en muista mitkä kiertopäivä taisi olla silloin kp26. Mieheltä otettiin simppanäyte samantien, olimme osanneet varautua siihen. Sen jälkeen odoteltiin seuraavia kuukautisia ja kp 9 menin munatorvien aukiolotutkimukseen, jossa kaikki oli hyvin. Oikealla oli kasvamassa yksi n. 10mm munarakkula, mutta lääkäri hivenen mietti sitä, että onko se tarpeeksi suuri kiertopäivään nähden. Senpä takia sain seuraavaan kiertoon ne clomit. Toki sain lääkärillä käynnin jälkeen viikon päästä oikeen kauniit kaksi viiva ovulaatiotestiin, jolloin piti varata aika siihen progesterooni arvon mittaamiseen, jossa kävin eilen. Nyt jos tästä kierrosta ei tärpää niin aloitan ne clomit ja sitten pitää käydä siinä seurantaultrassa n. kp 11.

Tässä tulee sellainen olo, että minun ei pitäisi "valittaa" kun takanamme on kuitenkin vasta vuosi kyseistä asiaan. Kun osalla teistä on noinkin pitkä historia tämän vaikean ja sydäntä raastavan asian kanssa. Mutta eikös aina se oma hätä ole se pahin hätä. On sitten aikaa kulunut esim. 1 kk-5vuoteen.

Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!
 
Kiitos kaikille vastauksista!

Tosi kiva kuulla, että mitä tuleman pitää...ei oikein oo osannu kuvitella että mitä kaikkee siihen kuuluu ja tietääpähän nyt valmistautua henkisesti ja fyysisesti :)

Joo, kyllähän se vaan niin on että oli takana sitten kuukausia tai vuosia kuin paljo tahansa niin aina tää asia on inhottava ja vaikee...ja pieni katkeruus mukana et miks tämä meille on niin vaikee ku kaikki ympärillä saa vauvoja ihan tuosta vaan enemmän ja vähemmän tarkotuksella välillä...mut turhaampa sitä rupee miettiin näillä mennään....

Me ei olla vielä puhuttu asiasta kellekään, ainoastaan yks kaveri tietää että vuos sitte oon pillerit jättäny pois ja että on oltu sillä mielellä että tulee jos on tullakseen, mut nyt tää on venyny jo näinkin, joten kumma jos ei kohta rupea kyselemään mitään....

Tsemppiä meille kaikille!!!! :heart:
 
Kivaa, kun tämä pino alkaa olla jo aika aktiivinen, pian ollaankin hoidoissa jo tositoimissa itse kukin, uudet on silti tervetulleita mukaan joukkoon!

Alkuperäinen kirjoittaja Flikka:
Tässä tulee sellainen olo, että minun ei pitäisi "valittaa" kun takanamme on kuitenkin vasta vuosi kyseistä asiaan. Kun osalla teistä on noinkin pitkä historia tämän vaikean ja sydäntä raastavan asian kanssa. Mutta eikös aina se oma hätä ole se pahin hätä. On sitten aikaa kulunut esim. 1 kk-5vuoteen.
Varmaan saman tapainen tunne, kun mulla on se "häpeä" siitä, että on lapsettomuustuskaa, vaikka lapsi jo on, kirjoitinkin siitä jo aiemmin vähän.

Mun mielestä se aika ei enää ole niin tärkeä tekijä silloin, kun puhutaan vuosista, mullakin on sinällään vähän väärin sanottu, että lapsettomuutta 5v, sillä se aika on oltu ilman ehkäisyä TIETÄEN, että mitään EI VOI tapahtua ilman hoitoja, välillä on mietitty, aloitetaanko hoidot nyt/joskus/koskaan tai kokeillaanko adoptiota. Sinällään lapsettomuus on ollut "valittua", kun sille ei ole tehty mitään. Minä olen enemmän kokenut vauvakuumetta, mies ei, joskin hän on tiennyt, ettei lapsia tule ja oli jo ajatukseen tottunut, minä se olen aloittanut puheet, että jos kuitenkin kokeillaan, ettei tarvi sitten isona katua, ettei kokeiltukaan koskaan. Välillä jopa luulin, että voimme elää ilman vauvaa, mutta nyt se olisi kyllä tervetullut, jos on tullakseen, ja yrittää haluan, mutta maailma ei kaadu, vaikka ei tulisikaan - vaikeaa se olisi, mutta ei maailman (eikä suhteen!) loppu.
Keväällä kävimme pitkään (pari vuotta kaikkiaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti) keskustelua siitä, yritetäänkö meille vauvaa ja luulen, että enemmänkin sain väsytysvoiton miehestä (hän olisi kuulemma voinut hyvinkin elää yksi lapsisessa perheessäkin). Toukokuussa "sain luvan" hakea lähetteen polille ja nyt sitten saatiin aika näin syksyn alkuun.

Meillä meni niin, että eka kerralla vain juttelin TK lääkärin kanssa, hän ei ollut koskaan kuullutkaan meidän sairaudesta, mutta määräsi minut verikokeisiin ja miehen simppa testiin, käytiin ja mienin kuulemaan tuloksia: verikokeet normaalit, simppoja "vähemmän normaalisti". Mutta se lääkäri oli selvittänyt kiitettävästi asiaa ja toisella kertaa tiesi enemmän ja sanoi, että tulos on diagnoosiin nähden oikea ja "hoitojen jälkeen te todennäköisesti tulette saamaan vauvan" =) =) =) . Gynen tutkimusta ei tehty, kun menkat alkoi juuri samana päivänä, mutta kuulemma marraskuussa otettu papa kelpasi vielä paremman puutteessa. Seuraavaksi on luvassa mulla torvien aukiolotutkimus (luulisin, vaikka on ne sen verran raollaan joskus ollu, että yksi lapsi on niillä torvilla syntynyt.) ja miehellä alkaa hormoonihoito, sitten katsotaan miltä alkaa näyttää.
 
Hei! :wave:

Meillä alkaa vasta tutkimukset (tai osittain alkanut jo) nyt syksyllä, mutta haittaako jos silti kirjoittelen tänne?

Täällä ollaan, minä 19v ja mies 23v. Yritystä pikkuisen vajaa vuosi. Sekin tuntuu kamalan pitkältä ajalta, vaikka todellisuudessa se ei ole mitään verrattuna niihin, jotka ovat yrittäneet vuosia. Minulla todettu monirakkulaiset munasarjat ja syön teroja. Progesteronin mittaukseen olen menossa ja mies sperma-analyysiin. Yksityisellä olemme nyt, mutta kun/jos hoitoihin asti joudutaan niin sitten en tiedä onko enää varaa yksityiseen.

Tällähetkellä pelottaa kaikki. :( En osaa suhtautua myönteisesti tulevaan, vaikka gyneni minulle "lupasi", että kyllä meille lapsi saadaan. Huolettaa, että miten taloudellisesti selvitään tästä kaikesta. Mies opiskelee vielä ja minä työttömänä, vasta valmistuneena. Toivottavasti saisin töitä tässä pikapuoliin.

Dreamer-88: Meillä on aikalailla samanlainen tilanne päällä. Minulla myös tunne, etten ovuloi ollenkaan. "Kiva" kumminkin, kun löytyy kohtalotovereita, vaikka tätä ei kenellekkään toivoisi. :)

Tsemppiä kaikille oikein paljon. :heart:
 
Tinttu: Toisaalta helpottavaa, etten ole ainut alle 20v.. Kun olen kuullut kommentteja, että "Kyllä noin nuorella heti onnistuu" jne.. Tulee aikas huono fiilis.. Tässä menkkoja odotellaan vihlovan mahan kanssa.. On jo kp 33/30-32.. Mutta noi 30-32 on kierrot terojen kanssa ja nyt eka kierto ilman teroja.. Ennen teroja kierrot oli 51 ja sitten 86, joka loppui terojen aloitukseen.. Ärsyttää, jos tämäkin kierto lähtee venymään.. Jos tiistaina ei ole alkanut, niin samalla kysyn lääkäriltä mitä tehdä, kun soitan miehen spermakokeen vastauksista.. Jospa määräisi tero+clomi yhdistelmän :)
 
Nati: me käydään väestöliitolla. Mukava kuulla, että pääsette vauhdilla eteenpäin. Menopurista ei mulla oo mitään kokemuksia. Tähän asti ollaan menty ihan luonnonmenetelmillä, mutta tosiaan ensi kierrosta otetaan tuo clomit avuksi kierron 3-7pv yksi tabletti.

Viimeksi kun kävin lääkärillä mulle tehtiin se aukiolotutkimus ja miehelle kerrottiin simppatestin tulokset(jotka molemmat siis meillä oli kunnossa), niin lääkäri puhui siitä, että raskautuminen on sattumasta kiinni. Sitä itse monesti olenkin miettinyt, että miten meidän kohdalla sattumalla on niinkin huonot kortit. Kun on niitäkin ihmisiä, jotka pelkällä katseella tulevat raskaaksi. Välillä sitä oli katkerampi, mutta nyt hoitojen myötä alkaa taas toivo nostamaan päätään =).

Meille kaikille kovasti tsemppiä tulevaan ja mukavaa alkavaa viikkoa!
 

Täällä yksi lisää. Meillä pikkukakkosta toivottu nyt vuosi (heinä-elokuun vaihteessa tuli vuosi täyteen). Kävin tuossa vajaa pari viikkoa sitten työterveyslääkärillä ja viime viikolla verikokeissa, joiden tulokset pitäisi selvitä huomenna. Tuloksista ainakin progesteroniarvo ja kilpirauhasarvot kiinnostavat. Lääkäri antoi terokuurin, koska minulla on jo kaksi vuotta tiputellut ennen kuukautisia. En sitä kuuria vielä hakenut kuitenkaan, koska minulla on varattu yksityiselle gynelle aika 13.9. Ajattelin, että saan nuo verikokeen tulokset varmasti siihen mennessä ja silloin on mahdollinen ovulaatiokin edessä, joten hän pystyy ehkä sanomaan missä mennään ja katson mitä hän ehdottaa hoidoiksi, samoja terolutejako vai jotain muuta.

Väestöliitosta tilasin esitteitä, mutta en ole vielä sinne varannut aikaa, katson ensin mitä gyne sanoo. Meillä kun on matkaa tuonne väestöliittoon kumminkin jonkin verran niin katson ensin voiko gyne auttaa. Tosin ikä (34v) alkaa jo painamaan päälle...ei kauhean kauaa enää viitsi vitkastella.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
 
Tervetuloa uudet, listaan teidät jo lisäsin! Eiköhän joukkoomme mahdu kaikki, jotka itsensä tänne sopivaksi tuntevat ja hoidot on jossainmäärin alkamassa pikkuhiljaa, tai tuntevat hoidon ja tukijoukon tarpeessa olevansa.

Kivaa, että osalla jo etenee asiat ja on lääke- yms. kokeilut jo menossa. Kohta kai päästään porukassa jännäämään ekoja piinapäiviäkin, eikö?

Me ollaan hoidossa TYKS:issä, vaikka ei ihan lähellä asutakaan. Tiistaina on se eka aika, jännittää jo, vaikka tuossa siipan kanssa puhuttiin, että ei varmaan ennen tammikuuta aloiteta semmoisia lääkkeitä tms. jotka voi saada lääkekaton piikkiin, tässä on varmaan ensin jotain tutkimuksia ja voi olla, että julkisella venyy tuo aikataulu joka tapauksessa niin, ettei mitään tapahdu ennen ensi vuotta.

Jännää, miten voi 3kk tuntua pitkältä ajalta, kun ajattelee, että sitten "vasta" hoidot voisi toden teolla alkaa, vaikka tässä on vuosia jo oltu ilman... Vaan lyhyt aika se on ja sitä ennen keretään käymään lomamatkallakin ja olemaan joulut ja kaikki muu semmoinen, että eiköhän se nopeaan mene; Meneehän???
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hilma71:
Seuraavaksi olisi ollut vuorossa aukiolotutkimus, joka kai tehdään ihan rutiinisti aina (meillähän ei sitä sitten tarvinut tehdä).
Miksi teillä ei sitä tehty? Mulla on kaverilla kaksi lasta ja miehellä simpoissa vikaa ja silti testattiin, kun ei kuitenkaan voi olla varma, ettei naisessa olisi "vikaa", samoin mulle ilmeisesti ko. tutkimus tehdään, vaikka yksi luomulapsi on ja nyt ongelmana on simpat. Veri- yms. kokeet meillä molemmilla on ollut normaalit, että ei ole ollut mitään syytä epäillä mitään. Onkohan tämä varmuudeksi tutkiminen ihan tyksin oma tapa, vai ihan yleistä? Vähän hassulta tuntuu, jos kaikki tutkitaan varmuuden vuoksi, sillä silloinhan tutkimusjono pitenee turhaa....
 

Yhteistyössä