:hug: . Toivottavasti löydät vertaistukea, luulisin sitä syvan sivuilta löytyvän. Toivon suojelusenkeleitä sinulle ja vaavillesi.
Hei whatever...tiedän tunteen - olen jostain syystä myös pysytellyt pitkään pois tältä palstalta ihan vain sen takia, että tuntuu vaikealta lukea muiden ahdistuksesta, kun omassakin on välillä tekemistä ihan liikaakin.Alkuperäinen kirjoittaja whatever:ahdistaa sydänpolikäynnillä kaikki oli taas ok ja vauva voi hienosti. vaikka kuinka koitan olla sillä asenteella ettei kannata surra etukäteen niin alkanu vaan ahistamaan se leikkaus, pyörii mielessä ja välillä on sellanen tunne että vauva siihen kuolee :'(
kiitos tuollaset höpö höpö -kommentit on ikäviä, mutta toisaalta, mitä sitä osais itse toiselle tällasessa tilanteessa sanoa jos ei itse ois kokenu eli kai sillä hyvää tarkoitetaan loppupeleissä kuitenkin.. tällähetkellä pähkäilen hulluna että kuka uskaltaa alkaa kummiksi meidän pojalle kun tuntuu ettei kukaan halua vauvan sydänviasta kuullakaan :/ toinen mikä ahdistaa, on pelko siitä että vauva joutuu sairaalahoitoon ennen leikkausta ja joudutaan olemaan erossa :'(Alkuperäinen kirjoittaja KatiHai:Hei whatever...tiedän tunteen - olen jostain syystä myös pysytellyt pitkään pois tältä palstalta ihan vain sen takia, että tuntuu vaikealta lukea muiden ahdistuksesta, kun omassakin on välillä tekemistä ihan liikaakin.Alkuperäinen kirjoittaja whatever:ahdistaa sydänpolikäynnillä kaikki oli taas ok ja vauva voi hienosti. vaikka kuinka koitan olla sillä asenteella ettei kannata surra etukäteen niin alkanu vaan ahistamaan se leikkaus, pyörii mielessä ja välillä on sellanen tunne että vauva siihen kuolee :'(
Meillä on kotona kaksospoika, 3,5kk - ja tähän astisissa tutkimuksissa AS on jäänyt kohtalaiselle tasolle ja paineet läpän alueella(?) jopa laskeneet. Siitä huolimatta suru omassa sydämessä säilyy. Viimeksi tänään, kun poika ei meinannut nukahtaa millään vaan hänellä oli kamalasti asiaa juteltavana ja naureskeltavana, multa tuli itku. Tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta, että pientä sydäntä koetellaan niin kovin.
Lapsen kuoleman pelkääminen varmaan kuuluu asiaan - itse olen sen ääneen muutamalle ystävälleni sanonut ja vastaukseksi olen saanut vain "höpö-höpö" -kommentteja. Tekisi mieli kirkua, että laittakaapa omalle kohdallenne, niin saattaisitte ottaa sen pelon / surun vastaan eri tavalla. Mutta onneksi täällä on ainakin ihmisiä, jotka tietävät, mitä kaikkea me äidit ja isät käymme läpi.
Toivotan sinulle ja lapsellesi valtavasti voimia ja toivon, että maailma kohtelee teitä hyvin. Ja yritä muistaa (mitä hoen itselleni joka ainoa päivä, kun itku nousee kurkkuun), että NYT ON KAIKKI HYVIN. SITTEN ITKETÄÄN, KUN / JOS ON AIHETTA! Se toimii välillä...välillä ei.
Sairaalassa saa olla luojan kiitos mukana lapsen kanssa. meillä paljon lapset ollu sairaalassa eikä koskaan ole heitä sinne tarvinnut yksin jättää. Isä on ollu poissa töistä ja sit toinen on ollu sairaalassa ja toinen muiden kans kotona..Alkuperäinen kirjoittaja whatever:kiitos tuollaset höpö höpö -kommentit on ikäviä, mutta toisaalta, mitä sitä osais itse toiselle tällasessa tilanteessa sanoa jos ei itse ois kokenu eli kai sillä hyvää tarkoitetaan loppupeleissä kuitenkin.. tällähetkellä pähkäilen hulluna että kuka uskaltaa alkaa kummiksi meidän pojalle kun tuntuu ettei kukaan halua vauvan sydänviasta kuullakaan :/ toinen mikä ahdistaa, on pelko siitä että vauva joutuu sairaalahoitoon ennen leikkausta ja joudutaan olemaan erossa :'(Alkuperäinen kirjoittaja KatiHai:Hei whatever...tiedän tunteen - olen jostain syystä myös pysytellyt pitkään pois tältä palstalta ihan vain sen takia, että tuntuu vaikealta lukea muiden ahdistuksesta, kun omassakin on välillä tekemistä ihan liikaakin.Alkuperäinen kirjoittaja whatever:ahdistaa sydänpolikäynnillä kaikki oli taas ok ja vauva voi hienosti. vaikka kuinka koitan olla sillä asenteella ettei kannata surra etukäteen niin alkanu vaan ahistamaan se leikkaus, pyörii mielessä ja välillä on sellanen tunne että vauva siihen kuolee :'(
Meillä on kotona kaksospoika, 3,5kk - ja tähän astisissa tutkimuksissa AS on jäänyt kohtalaiselle tasolle ja paineet läpän alueella(?) jopa laskeneet. Siitä huolimatta suru omassa sydämessä säilyy. Viimeksi tänään, kun poika ei meinannut nukahtaa millään vaan hänellä oli kamalasti asiaa juteltavana ja naureskeltavana, multa tuli itku. Tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta, että pientä sydäntä koetellaan niin kovin.
Lapsen kuoleman pelkääminen varmaan kuuluu asiaan - itse olen sen ääneen muutamalle ystävälleni sanonut ja vastaukseksi olen saanut vain "höpö-höpö" -kommentteja. Tekisi mieli kirkua, että laittakaapa omalle kohdallenne, niin saattaisitte ottaa sen pelon / surun vastaan eri tavalla. Mutta onneksi täällä on ainakin ihmisiä, jotka tietävät, mitä kaikkea me äidit ja isät käymme läpi.
Toivotan sinulle ja lapsellesi valtavasti voimia ja toivon, että maailma kohtelee teitä hyvin. Ja yritä muistaa (mitä hoen itselleni joka ainoa päivä, kun itku nousee kurkkuun), että NYT ON KAIKKI HYVIN. SITTEN ITKETÄÄN, KUN / JOS ON AIHETTA! Se toimii välillä...välillä ei.
Alkuperäinen kirjoittaja viiviliina:Alkuperäinen kirjoittaja whatever:Alkuperäinen kirjoittaja KatiHai:tuolla oysin teholla ainakin oli kellonajat millon sai olla ja meillä kun tää pikkumies ei suostu nukkumaan ku vieressä, oma sänky on käyttämättömänä kun siinä maistuu unet vaan noin 15min kerrallaan, päiväsaikaan nukkuu ulkona ta sit sylissä (melkoinen lellikki )Alkuperäinen kirjoittaja whatever:Sairaalassa saa olla luojan kiitos mukana lapsen kanssa. meillä paljon lapset ollu sairaalassa eikä koskaan ole heitä sinne tarvinnut yksin jättää. Isä on ollu poissa töistä ja sit toinen on ollu sairaalassa ja toinen muiden kans kotona..
juu, täytyy vaan toivoa, että se leikkaus tulee sitten nopeasti kun on tarve ettei tarvi pitkään sairaalassa makuuttaa. toivotaan että teidän pieni säästyisi leikkaukselta kokonaanAlkuperäinen kirjoittaja viiviliina:whatever:
Joo, teholla ei saa olla yötä.."onneksi" lapset on on teholla yleensä aikas uneliata ja lääkittyjä niin nukkuvat. aika nopeesti teholta siirretään lastenosastolle ja siellä saa sitten olla lapsen tykönä.
Onhan se rankka ajatus et lapsen joutuu "hylkäämään", itsekkin sitä nieleksin että jos ja kun meidän pojalle se sydänleikkaus on varmaa.. mutta mutta..Koitan olla miettimättä. Meillä mahdollinen leikkaus on vuoden päästä mikäli oireet ei pahene tai jos käänne tapahtuu niin poju selviää ilman leikkuutta..