Hienoa Edith! Kiva kuulla, että saitte hyviä uutisia.
Minä olen täällä kotona ihmetellyt ja mietiskellyt, että kaikkeen se ihmismieli sopeutuukin. Kuukausi sitten olin ihan palasina siitä, että kaksospojallamme todettiin aorttaläpän ahtauma ja tänään, kun kontrolliultrassa kerrottiin, että ahtauma on muuttunut lievästä kohtalaiseksi - olin onnesta soikeana, kun ei ollut tapahtunut "mitään sen pahempaa". Käsittämätöntä.
Tällä käynnillä lääkäri selitti myös mahdolliset hoidot (katetroinnin), jos niihin joudutaan eikä sekään kuulostanut niin pahalta kuin olin aiemmin kuvitellut.
Luulen, että tämän asian käsittelemisessä on auttanut se, että meillä on rauhallista kotona - poika syö ja kasvaa ja voi muutenkin hyvin samoin kuin siskonsa, joka on välttynyt näiltä sydänasioilta. Toinen asia, mikä on auttanut paljon on tämä palsta ja teidän kaikkien omat kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin. Ja viimeisenä tulee mieleen omien ystävien asiassa mukana olo - vaikka alkuun kaikki lohdutuksen sanat kaikuivat kuuroille korville on ne nyt alkaneet saada jotain tolkkuakin ja lämmittävät mieltä valtavasti. On ihana tietää, miten paljon rakkautta lapsemme saavat myös ystäviltämme.
Meillä on verenpaineen mittaukset onnistuneet molemmilla kerroilla helposti (poika nyt ~5vkoa), näyttää melkein ettei poika edes huomaa sitä, mutta tiedän, että osastohoidon aikan oli ollut melkein mahdotonta saada paineita mitatuksi. Röntgenistä meillä ei ole vielä kokemusta (paitsi virtsarakon varjoainekuvaus, mikä meni helposti nukkuessa), mutta tuntui kamalalta lukea, miten hankalaa se voi olla. Itkisin itse varmasti myös - kuka sellaista nyt voisi itkemättä katsoa.
Minä olen täällä kotona ihmetellyt ja mietiskellyt, että kaikkeen se ihmismieli sopeutuukin. Kuukausi sitten olin ihan palasina siitä, että kaksospojallamme todettiin aorttaläpän ahtauma ja tänään, kun kontrolliultrassa kerrottiin, että ahtauma on muuttunut lievästä kohtalaiseksi - olin onnesta soikeana, kun ei ollut tapahtunut "mitään sen pahempaa". Käsittämätöntä.
Tällä käynnillä lääkäri selitti myös mahdolliset hoidot (katetroinnin), jos niihin joudutaan eikä sekään kuulostanut niin pahalta kuin olin aiemmin kuvitellut.
Luulen, että tämän asian käsittelemisessä on auttanut se, että meillä on rauhallista kotona - poika syö ja kasvaa ja voi muutenkin hyvin samoin kuin siskonsa, joka on välttynyt näiltä sydänasioilta. Toinen asia, mikä on auttanut paljon on tämä palsta ja teidän kaikkien omat kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin. Ja viimeisenä tulee mieleen omien ystävien asiassa mukana olo - vaikka alkuun kaikki lohdutuksen sanat kaikuivat kuuroille korville on ne nyt alkaneet saada jotain tolkkuakin ja lämmittävät mieltä valtavasti. On ihana tietää, miten paljon rakkautta lapsemme saavat myös ystäviltämme.
Meillä on verenpaineen mittaukset onnistuneet molemmilla kerroilla helposti (poika nyt ~5vkoa), näyttää melkein ettei poika edes huomaa sitä, mutta tiedän, että osastohoidon aikan oli ollut melkein mahdotonta saada paineita mitatuksi. Röntgenistä meillä ei ole vielä kokemusta (paitsi virtsarakon varjoainekuvaus, mikä meni helposti nukkuessa), mutta tuntui kamalalta lukea, miten hankalaa se voi olla. Itkisin itse varmasti myös - kuka sellaista nyt voisi itkemättä katsoa.