Vaikka otsikko onkin kuiva, eikä ollenkaan mediaseksikäs, se kolahti. En mä pyri moralisoimaan. Mä oon yhtä kakka ihminen, kuin kuka tahansa muukin. Me kaikki ollaan. Olen onnellinen etten ollu keksimässä atomipommia. Sen keksijä pohti itsemurhaa. Mun ristit on helpompia kannettaviksi. Äärettömän helppoja. Mun risti ei oo kenenkään seksuaalinen suuntautuneisuus eikä viha. Mulla on omat ristit kannettaviksi. Niissä on tarpeeksi.
Älkää ottako ylimääräisiä asioita elämiinne. Jos otatte, niin kaivakaa ny herran isä, kaikki tieto niistä esiin, ennenko muodostatte mielipiteenne, ja senkin jälkeen, kun saatte uutta, muokatkaa niitä.
Älkää antako moraalinne luisua, kuten aloituksen esimerkeissä. (Voin kirjoittaa niitä lisää.) Siksi, että koette kuuluvanne johonkin hienoon ryhmään, uskotte sokeasti asiaanne, tai mitä vain. (Tos kirjassa on kaikki esimerkit, lainatkaa se!)
Koska tärkein ja viimeinen, viimeisellä tuomiolla tai viimeisellä hetkellä ennen kuolemaanne, olette yksin. Vain sinä, ei mikään idea, aate tai ryhmä. Vain itse olet vastuussa jumalallesi tai itsellesi. Mieti, kuinka aikasi käytät, mille barrikaadeille nouset, ja mihin valheisiin uskot.
