Suututteko koskaan vauvalle?

No kun oman ruuan lämmittää mikrossa nälkäisenä kuudetta kertaa niin alkaa pikkasen ärsyttämään, mutta ei suuttuminen kohdistu niinkään vauvaan vaan tilanteeseen (miksi täällä ei ole ketään muuta hoitamassa tota kun minä syön).

 

On joskus suututtanut kun vauva oli tosi itkuinen ekan pari kuukautta, ei kuitenkaan niin että vauvalle olisin vihainen vaan sille tilanteelle ja väsymykselle, turhautumista se kai on.
Joskus olen kyllästyneellä äänensävyllä kysynyt, että mitä nyt taas.
Jos rupesi oikeasti ärsyttämään se jatkuva huuto, vaihdettiin hytkytysvuoroa miehen kanssa tai jos olin yksin, laskin vauvan sängylle, hengitin hetken ja otin takaisin syliin. Sääliksi mua kuitenkin eniten kävi ja pari kertaa muistan itsekin itkeneeni vauvaa hytkytellessä.

Näinpä juuri, ihan kuin omalta näppikseltäni tuo teksti. Joskus tuollaisia tilanteita tosiaan tuli, onneksi harvemmin, mutta joskus kuitenkin.

 

Oikeastaan ainoa mikä ärsyttää on huuto. Ei vauva vaan se huuto, on kuin nauloja tungettaisiin korviin, ja varsinkin jos tämä tapahtuu monta kertaa yössä mennen lopuksi sellaiseksi vinkuänkykiukutteluksi. Kyllä sen tietää ettei vaavi tahallaan mutta jos ärtyy niin ärtyy. Aina sitä yrittää itseään hillitä mutta onpa parit "turpa kiinni saatana"- huudahduksetkin tullut kajautettua kun max ½ tunnin välein olet hyppinyt sängystä kahdestatoista asti ja nyt kello olisi viisi.

 

Muutaman ensimmäisen kuukauden itkin aina yöllä, kun vauva huusi koliikkia. Oli kyllä raskasta aikaa, onneksi neiti 6kk on nykyään "neiti aurinkoinen", enää ei itke yhtään.

 

En muista että olisin koskaan suuttunut.
Sittenkun lapsi oli isompi, silloin kyllä olen suuttunut välillä.