Olen kahden lapsen isä. Reilu vuosi sitten tuli mokattua ja pahasti. Olin ravintossa kaveriporukalla ja suutelin humalassa entuudestaan tuntematonta naista. Olimme istumassa iltaa ja menimme pöytää, missä istui pari naista. Siinä sitten rupateltiin ja käytiin läpi perhe-elämää. En esittänyt mitään sinkkua vaan kerroin rehellisesti kuka olen ja miten noin muuten menee. Jotenkin loppuillasta jutut kävivät yhä henkilökohtaisemmiksi ja yks kaks huomasin suutelevani pöydässä istuvaa naista. En tiedä kummalta aloite tuli, molemmilta yhtä aikaa. Mitään muuta ei tapahtunut, lähdin siitä sitten hoipertelemaan kotiin. Sen koomin en ole naisesta kuullut.
Tapaus on vaivannut minua kohta pian vuoden. En ole kertonut siitä vaimolleni. Monta kertaa olen miettinyt, että olisi pitänyt kertoa heti saman tien. En vain jotenkin pystynyt. Asia vaivaa minua melkein päivittäin. Parisuhteemme on kunnossa. Rakastan vaimoani yli kaiken ja siksi tämä tapaus ärsyttääkin aivan suunnattomasti yhä edelleen. Olen pettänyt hänen luottamuksensa ja saanut tästä tapauksesta inhottavan salaisuuden. Olen yrittänyt ajatella tätä tilannetta järjen avulla. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja tästä tapuksesta kertominen vain aiheuttaisi mielipahaa vaimolleni. Syy miksi kertoisin olisi, että haluaisin vain helpottaa omaa oloani. Jotenkin olen miettinyt, että tämä salailu ja asian vatvominen yksin, on nyt sitten se rangaistus tästä ääliömäisyydestä. Kovin kovalta vain tuntuu rangaistus. Tuntuu kuin pää hajoaisi tämän typerän asian kanssa.
Toisaalta olen myös ajatellut, että tämä suudelma ei muuta sitä mikä olen. Jos olisin pettänyt esimerkiksi seksillä vaimoani, siitä olisi pakko kertoa. Olisin tällaisen episodin jälkeen yksinkertaisesti eri ihminen kuin miksi itseäni luulen. Olisin eri ihminen kuin minä vaimoni minua pitää ja tämä asia olisi silloin pakko selvittää. Suutelu on vähän eri asia.
Miksi sitten suutelin? En tiedä. Olen yrittänyt miettiä sitäkin pääni puhki. Olen aina ollut aika flirtti ja puhelias naisten kanssa. Nyt sitten meni överiksi. Ennen lapsen syntymää kävimme aina yhdessä baarissa, eikä mitään ongelmia ollut. Nyt kun piti mennä yksi ja juoda, piti sitten törttöillä.
En tiedä, miksi edes kirjoitin tämän vuodatuksen tänne palstalle. Tuntuu siltä, että vaimolle on pakko kertoa, koska tämä asia rassaa itseäni aivan älyttömästi. Silti tiedän, ettei kertomisesta ole mitään hyötyä kuin itselleni. Parisuhteen se ajaa kriisiin ja aiheuttaa paljon mielipahaa. Olen jotenkin yrittänyt ajatella, että asia pitäisi nyt unohtaa ja ottaa opiksi. Vastaavaa sekoilua ei ole kyllä tämän tapauksen jälkeen sattunut. Eikä taatusti satukkaan.
Ehkä pohjimmainen kysymys tässä on, miksi suutelin? Onko suhteemme kunnossa? Tiedän, että se on. Pystymme juttelemaan avoimesti kaikista asioista ja arki sujuu. Mutta sitten on tämä yksi saatanan asia. Mun moka. En tiedä, mitä kommentia tästä asiasta teiltä nyt oikeasti haen. Anteeksiantoa pitäisi varmasti hakea omalta vaimolta tai jeesukselta. Oli vain pakko avautua.
Tapaus on vaivannut minua kohta pian vuoden. En ole kertonut siitä vaimolleni. Monta kertaa olen miettinyt, että olisi pitänyt kertoa heti saman tien. En vain jotenkin pystynyt. Asia vaivaa minua melkein päivittäin. Parisuhteemme on kunnossa. Rakastan vaimoani yli kaiken ja siksi tämä tapaus ärsyttääkin aivan suunnattomasti yhä edelleen. Olen pettänyt hänen luottamuksensa ja saanut tästä tapauksesta inhottavan salaisuuden. Olen yrittänyt ajatella tätä tilannetta järjen avulla. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja tästä tapuksesta kertominen vain aiheuttaisi mielipahaa vaimolleni. Syy miksi kertoisin olisi, että haluaisin vain helpottaa omaa oloani. Jotenkin olen miettinyt, että tämä salailu ja asian vatvominen yksin, on nyt sitten se rangaistus tästä ääliömäisyydestä. Kovin kovalta vain tuntuu rangaistus. Tuntuu kuin pää hajoaisi tämän typerän asian kanssa.
Toisaalta olen myös ajatellut, että tämä suudelma ei muuta sitä mikä olen. Jos olisin pettänyt esimerkiksi seksillä vaimoani, siitä olisi pakko kertoa. Olisin tällaisen episodin jälkeen yksinkertaisesti eri ihminen kuin miksi itseäni luulen. Olisin eri ihminen kuin minä vaimoni minua pitää ja tämä asia olisi silloin pakko selvittää. Suutelu on vähän eri asia.
Miksi sitten suutelin? En tiedä. Olen yrittänyt miettiä sitäkin pääni puhki. Olen aina ollut aika flirtti ja puhelias naisten kanssa. Nyt sitten meni överiksi. Ennen lapsen syntymää kävimme aina yhdessä baarissa, eikä mitään ongelmia ollut. Nyt kun piti mennä yksi ja juoda, piti sitten törttöillä.
En tiedä, miksi edes kirjoitin tämän vuodatuksen tänne palstalle. Tuntuu siltä, että vaimolle on pakko kertoa, koska tämä asia rassaa itseäni aivan älyttömästi. Silti tiedän, ettei kertomisesta ole mitään hyötyä kuin itselleni. Parisuhteen se ajaa kriisiin ja aiheuttaa paljon mielipahaa. Olen jotenkin yrittänyt ajatella, että asia pitäisi nyt unohtaa ja ottaa opiksi. Vastaavaa sekoilua ei ole kyllä tämän tapauksen jälkeen sattunut. Eikä taatusti satukkaan.
Ehkä pohjimmainen kysymys tässä on, miksi suutelin? Onko suhteemme kunnossa? Tiedän, että se on. Pystymme juttelemaan avoimesti kaikista asioista ja arki sujuu. Mutta sitten on tämä yksi saatanan asia. Mun moka. En tiedä, mitä kommentia tästä asiasta teiltä nyt oikeasti haen. Anteeksiantoa pitäisi varmasti hakea omalta vaimolta tai jeesukselta. Oli vain pakko avautua.
