Itse ainakin voin sanoa ihan ääneen etten voisi kuvitellakkaan että pystyisin rakastamaan vierasta lasta kuin omaani.
Adoptio on tuntunut aina vieraalta omalle kohdalleni, myös silloin kun ensimmäistä yritimme ja ei meinannut tärpätä. Opiskelin silloin lastenhoitoalaa ja ajattelin jos emme saa lapsia niin ainakin työssäni saan olla lasten parissa.
Nyt kun omia on siunaantunut niin se rakkauden tunne heitä kohtaan on jotain niin uskomatonta että en voisi kuvitella että saisin samanlaista tunnetta vieraaseen lapseen. Vaikka rakastan kummialapsiani, sukulaisten lapsia niin tunne ei ole sama kuin omia kohtaan.
Toki sitä varmaan voisi opetella rakastamaan toisen lastakin vaan en itse sellaiseen tilanteeseen halua hakeutua siksipäs työstämme ihan itse omat lapsemme.
Mutta hyvä ap ja muutkin kiihkot harmaat adoptoikaa vaikka kuinka monta lasta jos luulette maailman sillä pelastuvan