Suuri niskatusvotus > ennuste ja lopputulos! Sekä Turner-raskauksien epätoivoa, iloa, surua ja suurta rakkautta lasta kohtaan!
- Viestiketjun aloittaja huolesta harmaa
- Ensimmäinen viesti
Kontrolli oli eilen ja meillä oli aivan ihana lääkäri (Stefan Vedranovitz) joka on ollut meillä aikaisemminkin (jo edellisesä pahassa turvotus tapauksessa). Hän teki ultran ja totesi että vauva kasvaa hyvin (paino arvio oli n.1400g ja vk 30), kaikki rakenteet olivat normaalit. Halusi ottaa vielä kuvan sydämmestä opetuskäyttöön (hän opettaa Naisten klinikalla) koska se näytti niin hyvältä !!! Aah mitä tekstiä, olisin voinut pussata häntä kesken ultran... Totesi lopuksi myös ettei ole mitään syytä jatkaa kontrollia eteenpäin, koska kaikki rakenteet ym. ovat jo valmiit ja nyt vauva vaan kasvaa.
Jotenkin tuli mielettömän helpottunut olo. Onhan se hienoa että konrolloidaan koko raskaus, mutta jotenkin se pitää jatkuvassa epävarmuudessa. Varsinkin kun suurin osa minua ja sikiötä tutkineista lääkäreistä on ollut tosi pessimistisen oloisisa.
Nukuin viime yönö kuin tukki, johtuu varmaan tästä. Nyt yritän jatkuvista flunssistani huolimatta NAUTTIA näistä viimeisistä kymmenestä viikosta. La on 8.5
Toivon todella paljon että teillä on sama tilanne. Kerro kuulumisenne ja koita jaksaa. Hyvät viikon loput !!
Jotenkin tuli mielettömän helpottunut olo. Onhan se hienoa että konrolloidaan koko raskaus, mutta jotenkin se pitää jatkuvassa epävarmuudessa. Varsinkin kun suurin osa minua ja sikiötä tutkineista lääkäreistä on ollut tosi pessimistisen oloisisa.
Nukuin viime yönö kuin tukki, johtuu varmaan tästä. Nyt yritän jatkuvista flunssistani huolimatta NAUTTIA näistä viimeisistä kymmenestä viikosta. La on 8.5
Toivon todella paljon että teillä on sama tilanne. Kerro kuulumisenne ja koita jaksaa. Hyvät viikon loput !!
Kontrollin kontrollissa käyty ja edelleenkään mitään poikkeavaa ei löytynyt. Sydämen rakenteet näytti normaalilta eli ainakin pahimmat viat pitäisi olla poissuljettu. Ja vauva oli kasvanut ihan hyvin (~685g vk24). Nyt ilmeisesti aloitetaan sitten minusta johtuvat kontrollit (verenpaine ja mahd. diabetes). Näköjään pääsee näihin ultriin ihan loppuun asti.
Ihana lukea hyvät uutisenne. Ymmärtääkseni kaikki lapsen rakenteet (ja myös mahdolliset rakennevia) ovat jo kehittyneet valmiiksi näillä viikoilla ja kaikki pahimmat pitäisi olla pois suljettu. Toivottavasti voit itse hyvin oppuun asti. Itse olen ollut jatkuvasti (noin 6-7 viikon välein pahassa flunssa kuumeessa. Nyt kun olen taas terve ja aloitin työt huomaan kuinka väsyn helposti ja supistelee. Yritän ottaa iisisti.
Mulla ei ole enään kontrolleja, ainoastaan ehkä jotain kun menen pelkopolille. Olen ilmoittanut neuvolaan haluavani sinne. Edellinen synnytykseni oli tosi vaikea ja välissä on tuo raskauden keskeytys. Voikaa kummatkin hyvin ja kerro kuulumisianne. Lueskelen näitä palstoja aina kun aikaa on ja yritän myös kirjoittaa (jos jotain sanottavaa on). Hyvät viikonloput
Mulla ei ole enään kontrolleja, ainoastaan ehkä jotain kun menen pelkopolille. Olen ilmoittanut neuvolaan haluavani sinne. Edellinen synnytykseni oli tosi vaikea ja välissä on tuo raskauden keskeytys. Voikaa kummatkin hyvin ja kerro kuulumisianne. Lueskelen näitä palstoja aina kun aikaa on ja yritän myös kirjoittaa (jos jotain sanottavaa on). Hyvät viikonloput
Kenellekään en samaa toivoisi, mutta mahtaako tällä haavaa olla ketään odottavaa piinailijaa, joka kamppailisi sikiön niskaturvotuksen kanssa?
Meillä np-ultrassa todettiin reilusti niska (ja koko kehon) turvotusta, kuitenkin kromosomit oli normaalit mutta turvotus lisääntynyt. Nyt sitten piinaillaan taas 2,5 viikkoa ennen seuraavaa ultraa. Tunteet heittelee kuin vuoristorata ja välillä todella kaipaisi vertaistukea, kun on niin synkkiä hetkiä ja seuraavassa taas toiveita herättelee. En oikein tiedä minkä puoleen kääntyisin, kun tuolla kk-ketjuissakaan en viitsi asiasta uikuttaa...siellä niin eri kuviot kun mietitään vaan vaunujen väriä ja äippäpakkauksen ottamista...
Ollapa itsekkin huoleton odottelija ja nauttisi tästä tilasta jatkuvan pelon ja kauhunsekaisen hysterian sijaan...huokaus. :ashamed:
Meillä np-ultrassa todettiin reilusti niska (ja koko kehon) turvotusta, kuitenkin kromosomit oli normaalit mutta turvotus lisääntynyt. Nyt sitten piinaillaan taas 2,5 viikkoa ennen seuraavaa ultraa. Tunteet heittelee kuin vuoristorata ja välillä todella kaipaisi vertaistukea, kun on niin synkkiä hetkiä ja seuraavassa taas toiveita herättelee. En oikein tiedä minkä puoleen kääntyisin, kun tuolla kk-ketjuissakaan en viitsi asiasta uikuttaa...siellä niin eri kuviot kun mietitään vaan vaunujen väriä ja äippäpakkauksen ottamista...
Ollapa itsekkin huoleton odottelija ja nauttisi tästä tilasta jatkuvan pelon ja kauhunsekaisen hysterian sijaan...huokaus. :ashamed:
Meillä oli myös tuota turvotusta alussa aika reilusti (4,55mm). Kromosomit myös normaalit. Nyt ollaan jo loppusuoralla rv36+ eikä vauvasta ole toistaiseksi löytynyt mitään mikä selittäisi tuon alun turvotuksen. Vaikka alku oli tosi synkkää, olen jo toiveikkaampi. Samoissa tunnelmissa tuli pyörittyä silloin viikkotolkulla. Eihän tässä ole vielä mikään varmaa, mutta olen hyväksynyt sen. Jos lapsella on jotain ongelmaa, sitä hoidetaan ja yritetään elää sen kanssa parhaamme mukaan. Ei se elämä siihen lopu. SUUREMPI todennäköisyys kuitenkin on, että lapsi syntyy terveenä. Jaksa vaan uskoa, että kaikki vielä muuttuu paremmaksi.
Meille syntyi viime torstaina terve poika, 3485kg ja 49cm. Synnytys meni tosi hyvin vaikkakin imukuppi tuli ja lapsi oli kakannut lapsiveteen. Eli meillä tuo niskaturvotus oli "pelkää" aineenvaihdunta häiriötä tms.
Hyvää loppu odotusta sinulle ja toivotaan että olette samassa "junassa" eli että tuo turvotus on vain olut hetkellistä.
Caribbee: En tiedä kuinka suuri turvotus teillä oli mutta olen aikaisemmin kirjoittanut paljon samasta aiheesta kun teillä. Meillä oli edellisessä raskaudessa yli 8mm tyrvotus joka oli myös kehossa. Sain lääkäreiltä tuolloin hieman lukuja selviytymis mahdollisuuksista. Meillä ne olivat 10-15% riippumatta kromosomien puhtaudesta. En halua masentaa kerron vain saamamme faktat.
En tiedä missä asutte mutta suosittelen Helsingissä yksityistä Femeda lääkäri asemaan ja Bruno Cacciatorea joka tekee 4D ultria + hän on todella hyvä. Kävimme hänellä yksityisessä rakenne ultrassa viikolla 19 + jotain ja häneltä tuli ensimmäisenä tuo kommentti "terve lapsi tulossa". Rakenne ultranhan jälkeen rakenteet ovat jo valmiina eivätkä ne siitä pahemmin muutu.
KOITA JAKSAA, tiedän todella mitä olet käymässä läpi ja se ei ole helppoa.
Hyvää loppu odotusta sinulle ja toivotaan että olette samassa "junassa" eli että tuo turvotus on vain olut hetkellistä.
Caribbee: En tiedä kuinka suuri turvotus teillä oli mutta olen aikaisemmin kirjoittanut paljon samasta aiheesta kun teillä. Meillä oli edellisessä raskaudessa yli 8mm tyrvotus joka oli myös kehossa. Sain lääkäreiltä tuolloin hieman lukuja selviytymis mahdollisuuksista. Meillä ne olivat 10-15% riippumatta kromosomien puhtaudesta. En halua masentaa kerron vain saamamme faktat.
En tiedä missä asutte mutta suosittelen Helsingissä yksityistä Femeda lääkäri asemaan ja Bruno Cacciatorea joka tekee 4D ultria + hän on todella hyvä. Kävimme hänellä yksityisessä rakenne ultrassa viikolla 19 + jotain ja häneltä tuli ensimmäisenä tuo kommentti "terve lapsi tulossa". Rakenne ultranhan jälkeen rakenteet ovat jo valmiina eivätkä ne siitä pahemmin muutu.
KOITA JAKSAA, tiedän todella mitä olet käymässä läpi ja se ei ole helppoa.
Ihanaa, että teillä kaikki päättyi onnellisesti. Täällä ei hymyilyä mikään voi estää, niin hienolta tuntuu teidän puolesta. Nauti nyt pienestä pojasta ja vauva-arjesta kun huolet on vihdoin takana. Mahtavaa, täytyy vielä sanoa
p.s. täällä kärsitään tästä loppuraskauden unettomuudesta taas...
p.s. täällä kärsitään tästä loppuraskauden unettomuudesta taas...
Ihana kuulla teidän pienestä terveestä pojasta! Suuret onnittelut ja vilpittömät vauva-arjen toivotukset! :hug:
Olenkin kyllä sinunkin taivalta seurannut ja mahtavaa, että näiden synkkienkin tarinoiden joukosta löytyy myös näitä kultahippusia.
Meillä turvotusta oli 6,4 mm.
Seuraavaa ultraa pelkään jo nyt niin kauheasti, että jo ajatuksesta voisin oksentaa. Se on niin lopullisen tuntuista, koska silloin saamme tuomion. Varsinkin jos turvotus ei ole vähentynyt...kunhan pieni jaksaisi siellä!!!!! :heart: :heart:
Täytyykin miettiä tuota suosittelemaasi Femedaa. Olitko muuten missä kontrollissa sitten? Naistenklinikalla??
Ihania vauvantuoksuisia päiviä ja kiva, jos joku tännekin silloin tällöin kirjoittelee. Kun tuntuu olo niin yksinäiseltä välillä. Kuuluuko odottajiin, keskenmenoryhmäläisiin vai keihin?!
caribbee kauhusta kankeana + pieni rv 13+5 (noin...)
Olenkin kyllä sinunkin taivalta seurannut ja mahtavaa, että näiden synkkienkin tarinoiden joukosta löytyy myös näitä kultahippusia.
Meillä turvotusta oli 6,4 mm.
Seuraavaa ultraa pelkään jo nyt niin kauheasti, että jo ajatuksesta voisin oksentaa. Se on niin lopullisen tuntuista, koska silloin saamme tuomion. Varsinkin jos turvotus ei ole vähentynyt...kunhan pieni jaksaisi siellä!!!!! :heart: :heart:
Täytyykin miettiä tuota suosittelemaasi Femedaa. Olitko muuten missä kontrollissa sitten? Naistenklinikalla??
Ihania vauvantuoksuisia päiviä ja kiva, jos joku tännekin silloin tällöin kirjoittelee. Kun tuntuu olo niin yksinäiseltä välillä. Kuuluuko odottajiin, keskenmenoryhmäläisiin vai keihin?!
caribbee kauhusta kankeana + pieni rv 13+5 (noin...)
Kiitos Kiritär. Kyllä moni ongelma tuntuu pieneltä kun pitää tätä tuhisevaa kääröä sylissä (mm, tulehtununeet epistomia haavat...) Laita viestiä minule miten teillä menee / kun vauva on syntynyt. Hyvää kevättä ja kesää
Caribbee: Olin kummassakin raskaudessani Naistenklinikalla Sty:ssä (sikiötutkimusyksikössä) seurannassa. Edellisessä raskaudessani jossa turvotusta oli tosiaan 8.2mm ja sitä oli myös keholla, minulle sanottiin että toivoa olisi jos kromosomit ovat ok ja turvotus olisi hähempänä kuutta (kuten teillä). En tosiaankaan halua valaa turhaa toivoa mutta koita jaksaa. Pahinta on odotus ja se ainoastaan selventää asioita.
Harkitkaa sitä Femedaa jossain vaiheessa (yli 15 vk). En ennään muista mikä oli selviytymisprosentti tuolla 6.4% turvotuksella. Parempi se oli huomattavasti kun 10-15% joten pää kylmänä (se on lähes mahdodonta). Tiedän miltä tuntuu kun onnellinen odotus kääntyy pitkäksi painajaiseksi. Sain muuten nuo luvut lääkäri Stefan Vedranovitsilta Sty:stä (loistava tyyppi). Inhottavinta tuolla STY:ssä oli kun aina oli eri lääkäri tutkimassa ja homma tuntui niin kliiniseltä. Ketän ei kiinnostanut miltä sinusta tuntui.
Caribbee: Olin kummassakin raskaudessani Naistenklinikalla Sty:ssä (sikiötutkimusyksikössä) seurannassa. Edellisessä raskaudessani jossa turvotusta oli tosiaan 8.2mm ja sitä oli myös keholla, minulle sanottiin että toivoa olisi jos kromosomit ovat ok ja turvotus olisi hähempänä kuutta (kuten teillä). En tosiaankaan halua valaa turhaa toivoa mutta koita jaksaa. Pahinta on odotus ja se ainoastaan selventää asioita.
Harkitkaa sitä Femedaa jossain vaiheessa (yli 15 vk). En ennään muista mikä oli selviytymisprosentti tuolla 6.4% turvotuksella. Parempi se oli huomattavasti kun 10-15% joten pää kylmänä (se on lähes mahdodonta). Tiedän miltä tuntuu kun onnellinen odotus kääntyy pitkäksi painajaiseksi. Sain muuten nuo luvut lääkäri Stefan Vedranovitsilta Sty:stä (loistava tyyppi). Inhottavinta tuolla STY:ssä oli kun aina oli eri lääkäri tutkimassa ja homma tuntui niin kliiniseltä. Ketän ei kiinnostanut miltä sinusta tuntui.
Hymiöt tulevat jos ennen loppusulkua on ä tai ö viimeisenä kirjaimena. Hymiön voi välttää jättämällä välilyönti ennen sulkumerkkiä.
Olen tätä pinoa lueskellut tässä kevään mittaan useaan otteeseen sydän pakahtuen surullisten uutisten kohdalla ja riemua tuntien onnellisten tulosten myötä. Itse en läheskään näin rankkaa tilannetta ole kokenut kuin moni täällä, mutta mutkia on ollut minullakin matkassa tässä raskaudessa. Haluan jakaa tännekin kokemukseni, joka tosin vielä on ns. vaiheessa ja lopputulemaa odotellaan vielä loka-marraskuulle. Minulla kyse ei siis ole SUURESTA niskaturvotuksesta, mutta kohonneesta (yli ylärajan olevasta) kuitenkin.
Nt-ultrassa, jonne pahoinvoinnin ja uupumuksen vuoksi menin ajattelematta sitä lainkaan sikiön seulontatutkimuksena, oli rv 11+3 turvotusta hieman alle 3mm. Ikä- ja veriseulaan yhdistettynä yhteisriskiksi nousi 1:40. Kiireenvilkkaa minulle varattiin aika istukkatutkimukseen (johon siis itse heti halusin saadakseni selkoa tilanteesta). Olin kyllä kuin puulla päähän lyöty, kun tosiaan menin ultraan vain varmistamaan tulokkaiden lukumäärää ja/tai kokoa, ja sitten lääkäri alkoikin kutsua spesialistia paikalle..
Etuseinäistukasta piti näytteenoton olla helppoa, mutta niin vain kävi että lähes tunnin maattuani tutkimuspöydällä neula vatsanpeitteiden läpi pistettynä ei näytettä saatu lainkaan. Voi mikä pettymys, pelko ja keskenmenoriskin pohdinta siitä siis tulokseksi vain tulikaan. Istukkanäyteajankohtaa seurasi sitten muutaman viikon odottelu lapsivesipunktioon. Aika monta tuntia vietin netissä lukien, itkien, toivoen, peläten kaikkea mahdollista noina päivinä. Onneksi pahoinvointi alkoi sentään helpottaa siinä vaiheessa ja olo fyysisesti hieman kohentui, vaikka henkisesti olinkin varsin rusentunut.
Lapsivesinäytteen kanssa sitten mietittiinkin, että mistäs se otetaan, kun on se istukka mokoma edessä. Voi vitsiläinen että kirosin monesti ja hartaasti sen muutaman minuutin aikana, kun ultraa pyöriteltiin sopivaa paikkaa etsien. Onneksi aivan alareunasta näytteenotto onnistui, ja sujuikin todella nopeasti ja helposti. Reilu kaksi viikkoa odotusta (ja pohdintaa ja pähkäilyä ja nettisurffailua ja ja ja) siitä vielä seurasi, kunnes, suureksi helpotuksekseni, normaali kromosomisto varmistettiin.
Nyt olo on moninkertaisesti helpottunut, vaikken tiennytkään olevani kovin jännittynyt tutkimustuloksia odottaessani. Rakenneultra parin viikon päästä on seuraava etappi, jossa sitten tarkastellaan sen puolen tilannetta. Huomattavasti kevyemmin mielin kuitenkin pääsen tästä jo jatkamaan. Ja jos jotain voisin muuttaa, kieltäytyisin seulontatutkimuksista kokonaan - rakenneultrassa sitten kyllä ehditään katsomaan, onko huolenaiheita. Olen sanonutkin, että yli kuukausi onnellista odotusta muuttui melkoiseksi huolen aikakaudeksi turvotusuutisen jälkeen.
Minullahan toki tuo riskikään ei suurensuuri ole ollut, ainoastaan 2,5% kromosomisairauteen, mutta ei se helpottanut yhtään tuona tutkimusaikana. Voin vain etäisesti kuvitella mikä tuska ja pelko syntymättömän puolesta on niillä, joilla riski on moninkertainen ja etenkin, jos hoitohenkilökunta antaa ymmärtää ettei toivoa ole. Sydämestäni toivon kaikille kohonneen riskin saaville nopeaa ja todenmukaista tietoa tilanteesta: epätietoisena odottelu on mielestäni ollut kaikkein kauheinta.
Nyt menossa rv 18+2 ja vasta nyt olen alkanut kertomaan raskaudesta muillekin.
Olen tätä pinoa lueskellut tässä kevään mittaan useaan otteeseen sydän pakahtuen surullisten uutisten kohdalla ja riemua tuntien onnellisten tulosten myötä. Itse en läheskään näin rankkaa tilannetta ole kokenut kuin moni täällä, mutta mutkia on ollut minullakin matkassa tässä raskaudessa. Haluan jakaa tännekin kokemukseni, joka tosin vielä on ns. vaiheessa ja lopputulemaa odotellaan vielä loka-marraskuulle. Minulla kyse ei siis ole SUURESTA niskaturvotuksesta, mutta kohonneesta (yli ylärajan olevasta) kuitenkin.
Nt-ultrassa, jonne pahoinvoinnin ja uupumuksen vuoksi menin ajattelematta sitä lainkaan sikiön seulontatutkimuksena, oli rv 11+3 turvotusta hieman alle 3mm. Ikä- ja veriseulaan yhdistettynä yhteisriskiksi nousi 1:40. Kiireenvilkkaa minulle varattiin aika istukkatutkimukseen (johon siis itse heti halusin saadakseni selkoa tilanteesta). Olin kyllä kuin puulla päähän lyöty, kun tosiaan menin ultraan vain varmistamaan tulokkaiden lukumäärää ja/tai kokoa, ja sitten lääkäri alkoikin kutsua spesialistia paikalle..
Etuseinäistukasta piti näytteenoton olla helppoa, mutta niin vain kävi että lähes tunnin maattuani tutkimuspöydällä neula vatsanpeitteiden läpi pistettynä ei näytettä saatu lainkaan. Voi mikä pettymys, pelko ja keskenmenoriskin pohdinta siitä siis tulokseksi vain tulikaan. Istukkanäyteajankohtaa seurasi sitten muutaman viikon odottelu lapsivesipunktioon. Aika monta tuntia vietin netissä lukien, itkien, toivoen, peläten kaikkea mahdollista noina päivinä. Onneksi pahoinvointi alkoi sentään helpottaa siinä vaiheessa ja olo fyysisesti hieman kohentui, vaikka henkisesti olinkin varsin rusentunut.
Lapsivesinäytteen kanssa sitten mietittiinkin, että mistäs se otetaan, kun on se istukka mokoma edessä. Voi vitsiläinen että kirosin monesti ja hartaasti sen muutaman minuutin aikana, kun ultraa pyöriteltiin sopivaa paikkaa etsien. Onneksi aivan alareunasta näytteenotto onnistui, ja sujuikin todella nopeasti ja helposti. Reilu kaksi viikkoa odotusta (ja pohdintaa ja pähkäilyä ja nettisurffailua ja ja ja) siitä vielä seurasi, kunnes, suureksi helpotuksekseni, normaali kromosomisto varmistettiin.
Nyt olo on moninkertaisesti helpottunut, vaikken tiennytkään olevani kovin jännittynyt tutkimustuloksia odottaessani. Rakenneultra parin viikon päästä on seuraava etappi, jossa sitten tarkastellaan sen puolen tilannetta. Huomattavasti kevyemmin mielin kuitenkin pääsen tästä jo jatkamaan. Ja jos jotain voisin muuttaa, kieltäytyisin seulontatutkimuksista kokonaan - rakenneultrassa sitten kyllä ehditään katsomaan, onko huolenaiheita. Olen sanonutkin, että yli kuukausi onnellista odotusta muuttui melkoiseksi huolen aikakaudeksi turvotusuutisen jälkeen.
Minullahan toki tuo riskikään ei suurensuuri ole ollut, ainoastaan 2,5% kromosomisairauteen, mutta ei se helpottanut yhtään tuona tutkimusaikana. Voin vain etäisesti kuvitella mikä tuska ja pelko syntymättömän puolesta on niillä, joilla riski on moninkertainen ja etenkin, jos hoitohenkilökunta antaa ymmärtää ettei toivoa ole. Sydämestäni toivon kaikille kohonneen riskin saaville nopeaa ja todenmukaista tietoa tilanteesta: epätietoisena odottelu on mielestäni ollut kaikkein kauheinta.
Nyt menossa rv 18+2 ja vasta nyt olen alkanut kertomaan raskaudesta muillekin.
Onnittelut FRIVILLE pojasta!
Mulla oli ja meni laskettuaika, se laskettuaika joka olisi ollut, oli aika vaikea.. Odotin että toukokuusta tulee vaikea, ja niinhän se on ollutkin :ashamed:
Kuitenkin, toukokuu sai käänteen, kun olin menossa viettämään alkoholin huuruista iltaa. kp oli 24/26-27, ja jostain syystä tuli sellainen olo että ostan raskaustestin. nauroin vielä ääneen että voiko sitä vauvakuumeisempi enää ollakkaan.. ja tyhmäähän se on siinä vaiheessa testata! Ja päivällä!
itkuhan siinä tuli kun tajusin että mun tulevan illan uudet suunnitelmat siinä testissä oli jo minuutissa!
Nyt sitten jännätään, josko tällä kertaa kaikki sujuisi ja menisi putkeen...
Mulla oli ja meni laskettuaika, se laskettuaika joka olisi ollut, oli aika vaikea.. Odotin että toukokuusta tulee vaikea, ja niinhän se on ollutkin :ashamed:
Kuitenkin, toukokuu sai käänteen, kun olin menossa viettämään alkoholin huuruista iltaa. kp oli 24/26-27, ja jostain syystä tuli sellainen olo että ostan raskaustestin. nauroin vielä ääneen että voiko sitä vauvakuumeisempi enää ollakkaan.. ja tyhmäähän se on siinä vaiheessa testata! Ja päivällä!
itkuhan siinä tuli kun tajusin että mun tulevan illan uudet suunnitelmat siinä testissä oli jo minuutissa!
Nyt sitten jännätään, josko tällä kertaa kaikki sujuisi ja menisi putkeen...
Hei! tulin kertomaan että toivoa on suurillakin niskaturvotuksilla. Itse sain aikanani paljon helpotusta kun luin näitä palstoja, niin tulin itsekin kertomaan hyviä uutisia ja rohkaisua muille jotka tämän vaikean asian kanssa painiskelevat. Elikkä meillä oli marraskuussa nt 5 mm ja riskiluvuksi annettiin 25 %. Istukkabiopsiassa ei näkynyt kromosomimuutoksia eikä myöskään rakenneultrassa mitään häikkää ja terve poika syntyikin viikko sitten. Vaikka kaikki noiden tutkimusten mukaan olikin kunnossa niin kyllä jännitti ja pelotti loppuun saakka. Välissä toivoi että ei syntyis vielä kun ei halunnut tietää tulosta. Mutta nyt siis kaikki hyvin ja uudet jännitykset edessä/päällä. Tsemppiä kaikille! Tiedän miltä tuntuu odottaa niitä tuloksia ja se epävarmuus koko raskausajan.
Täällläkin yritetään mennä positiivisin ajatuksin vaikka koko ajan onkin huoli & pelko persiissä.
Meillä oli seurantaultra, ja viimeksihän perinnöllisyyslääkäri vain sanoi että "synkältä näyttää ja harvemmin noin massiivinen turvotus häviää, lisääntyy vaan".
No paniikista täristen kipusin eilen kuitenkin ultraustuoliin ja purskahdin itkuun kun lääkäri totesi turvotuksen lähes totaalisesti laskeneen.
Vielä kuitenkin liian aikaista rakenteita ja sydänvikoja ym. rakennehäikkiä selvittää eli seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi reilut viisi viikkoa kärvistellä. :/
Normaalia raskausiloa en pysty tuntemaan, ja silti hetkittäin annan itselleni luvan ihailla vauvanvaatteita ja suunnitella ensi joulua... :heart:
Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja elää uskossa &toivossa että kaikki kääntyy hyväksi tämän pelottavan vuoristoratakyydin jälkeen.
Voimia kaikille, jos joku on samassa veneessä!!! :hug:
caribbee ja sisukas pikku sinni 15+3
Meillä oli seurantaultra, ja viimeksihän perinnöllisyyslääkäri vain sanoi että "synkältä näyttää ja harvemmin noin massiivinen turvotus häviää, lisääntyy vaan".
No paniikista täristen kipusin eilen kuitenkin ultraustuoliin ja purskahdin itkuun kun lääkäri totesi turvotuksen lähes totaalisesti laskeneen.
Vielä kuitenkin liian aikaista rakenteita ja sydänvikoja ym. rakennehäikkiä selvittää eli seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi reilut viisi viikkoa kärvistellä. :/
Normaalia raskausiloa en pysty tuntemaan, ja silti hetkittäin annan itselleni luvan ihailla vauvanvaatteita ja suunnitella ensi joulua... :heart:
Ei auta kuin pitää sormet ristissä ja elää uskossa &toivossa että kaikki kääntyy hyväksi tämän pelottavan vuoristoratakyydin jälkeen.
Voimia kaikille, jos joku on samassa veneessä!!! :hug:
caribbee ja sisukas pikku sinni 15+3
Itsekin halusin viimeiseen asti uskoa, että kaikki olisi hyvin, vaikka niskaturvotusta olikin 5mm.
Meillä kävi kuitenkin toisin.
Istukkatutkimukseen mennessäni turvotus oli vain lisääntynyt ja viikon päästä siitä selvisi 21-trisomia. Siitä parin viikon päästä oli turvotusta vieläkin yli 3mm ja näytti, että sikiöllä olisi vielä lisäksi vakava sydänvikakin. Siitä saamme lisätietoja kunhan puoliväliin päästään eli taas muutaman viikon päästä.
On ollut kovin vaikea löytää iloa tähän odotukseen kaiken keskellä. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että olisi ollut parempi jättää se nt-ultrakin väliin, että olisi edes odotusaika ollut huolettomampaa. Itsekään kun en sinne ultraan mitenkään seulontamielessä mennyt, kunhan vain vauvaa katsomaan ja laskettua aikaa varmistamaan.
Onneksi ne korkeatkaan lukemat eivät aina mitään hälyyttävää tarkoita, parempaa onnea muille toivonkin.
Tästäkin on kuitenkin tie vain ylöspäin, vähän kerrallaan...
uunilintu jotain 17...
Meillä kävi kuitenkin toisin.
Istukkatutkimukseen mennessäni turvotus oli vain lisääntynyt ja viikon päästä siitä selvisi 21-trisomia. Siitä parin viikon päästä oli turvotusta vieläkin yli 3mm ja näytti, että sikiöllä olisi vielä lisäksi vakava sydänvikakin. Siitä saamme lisätietoja kunhan puoliväliin päästään eli taas muutaman viikon päästä.
On ollut kovin vaikea löytää iloa tähän odotukseen kaiken keskellä. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että olisi ollut parempi jättää se nt-ultrakin väliin, että olisi edes odotusaika ollut huolettomampaa. Itsekään kun en sinne ultraan mitenkään seulontamielessä mennyt, kunhan vain vauvaa katsomaan ja laskettua aikaa varmistamaan.
Onneksi ne korkeatkaan lukemat eivät aina mitään hälyyttävää tarkoita, parempaa onnea muille toivonkin.
Tästäkin on kuitenkin tie vain ylöspäin, vähän kerrallaan...
uunilintu jotain 17...
Minäkin tulin kertomaan hyviä uutisia, eli meille syntyi myös terve tyttövauva vaikka turvotusta tosiaan oli tuo 4,5mm. Ei vikaa sydämessä eikä muussakaan. Jännitin kyllä ihan loppuun asti vaikkei tutkimuksissa raskausaikana mitään löytynytkään, mutta huoli ei silti kokonaan unohtunut. Eli toivoa on.