Hymiöt tulevat jos ennen loppusulkua on ä tai ö viimeisenä kirjaimena. Hymiön voi välttää jättämällä välilyönti ennen sulkumerkkiä.
Olen tätä pinoa lueskellut tässä kevään mittaan useaan otteeseen sydän pakahtuen surullisten uutisten kohdalla ja riemua tuntien onnellisten tulosten myötä. Itse en läheskään näin rankkaa tilannetta ole kokenut kuin moni täällä, mutta mutkia on ollut minullakin matkassa tässä raskaudessa. Haluan jakaa tännekin kokemukseni, joka tosin vielä on ns. vaiheessa ja lopputulemaa odotellaan vielä loka-marraskuulle. Minulla kyse ei siis ole SUURESTA niskaturvotuksesta, mutta kohonneesta (yli ylärajan olevasta) kuitenkin.
Nt-ultrassa, jonne pahoinvoinnin ja uupumuksen vuoksi menin ajattelematta sitä lainkaan sikiön seulontatutkimuksena, oli rv 11+3 turvotusta hieman alle 3mm. Ikä- ja veriseulaan yhdistettynä yhteisriskiksi nousi 1:40. Kiireenvilkkaa minulle varattiin aika istukkatutkimukseen (johon siis itse heti halusin saadakseni selkoa tilanteesta). Olin kyllä kuin puulla päähän lyöty, kun tosiaan menin ultraan vain varmistamaan tulokkaiden lukumäärää ja/tai kokoa, ja sitten lääkäri alkoikin kutsua spesialistia paikalle..
Etuseinäistukasta piti näytteenoton olla helppoa, mutta niin vain kävi että lähes tunnin maattuani tutkimuspöydällä neula vatsanpeitteiden läpi pistettynä ei näytettä saatu lainkaan. Voi mikä pettymys, pelko ja keskenmenoriskin pohdinta siitä siis tulokseksi vain tulikaan. Istukkanäyteajankohtaa seurasi sitten muutaman viikon odottelu lapsivesipunktioon. Aika monta tuntia vietin netissä lukien, itkien, toivoen, peläten kaikkea mahdollista noina päivinä. Onneksi pahoinvointi alkoi sentään helpottaa siinä vaiheessa ja olo fyysisesti hieman kohentui, vaikka henkisesti olinkin varsin rusentunut.
Lapsivesinäytteen kanssa sitten mietittiinkin, että mistäs se otetaan, kun on se istukka mokoma edessä. Voi vitsiläinen että kirosin monesti ja hartaasti sen muutaman minuutin aikana, kun ultraa pyöriteltiin sopivaa paikkaa etsien. Onneksi aivan alareunasta näytteenotto onnistui, ja sujuikin todella nopeasti ja helposti. Reilu kaksi viikkoa odotusta (ja pohdintaa ja pähkäilyä ja nettisurffailua ja ja ja) siitä vielä seurasi, kunnes, suureksi helpotuksekseni, normaali kromosomisto varmistettiin.
Nyt olo on moninkertaisesti helpottunut, vaikken tiennytkään olevani kovin jännittynyt tutkimustuloksia odottaessani. Rakenneultra parin viikon päästä on seuraava etappi, jossa sitten tarkastellaan sen puolen tilannetta. Huomattavasti kevyemmin mielin kuitenkin pääsen tästä jo jatkamaan. Ja jos jotain voisin muuttaa, kieltäytyisin seulontatutkimuksista kokonaan - rakenneultrassa sitten kyllä ehditään katsomaan, onko huolenaiheita. Olen sanonutkin, että yli kuukausi onnellista odotusta muuttui melkoiseksi huolen aikakaudeksi turvotusuutisen jälkeen.
Minullahan toki tuo riskikään ei suurensuuri ole ollut, ainoastaan 2,5% kromosomisairauteen, mutta ei se helpottanut yhtään tuona tutkimusaikana. Voin vain etäisesti kuvitella mikä tuska ja pelko syntymättömän puolesta on niillä, joilla riski on moninkertainen ja etenkin, jos hoitohenkilökunta antaa ymmärtää ettei toivoa ole. Sydämestäni toivon kaikille kohonneen riskin saaville nopeaa ja todenmukaista tietoa tilanteesta: epätietoisena odottelu on mielestäni ollut kaikkein kauheinta.
Nyt menossa rv 18+2 ja vasta nyt olen alkanut kertomaan raskaudesta muillekin.