Suuri kaipaus jää,elämä tuntuu niin epäreilulta! :'(

Status
Viestiketju on suljettu.
Osanottoni pienokaisen menehtymisestä. :'(
Mie oon surullinen ja kyyneleet tuli silmiin siun puolesta.

Voimia paljon ja halauksia. :hug: :hug:
 
Viimeksi muokattu:
Deleted member 70007
Voi ei, tiedän tuon tunteen, ja kun se tulee, se murskaa koko maailman pieniksi säröiksi :hug:
Minä olen menettänyt vauvan kohtuun, ja saanut keskenmenon neljän lapsettomuusvuoden jälkeen.
Pieni tyttäreni syntyi viikolla 28+5, pienenä ja heikkona. Nyt hän on kuitenkin jo kasvanut. Samalla tyttärellä epäiltiin 85% erittäin vakavaa sydänvikaa, jota ei välttämättä voi 'korjata' leikkauksellaan. Sitä ei kuitenkaan ollut. Vaikka koko raskauden olin valmis menettämään lapseni, ja suppareiden vahvistuessa sanoin pienokaiselle jo hyvästit, sillä olin satavarma, että vakavan sydänvian takia hän ei selviä. Kerroin, että hän on kuitenkin rakas ja hänellä on paikka sydämessäni ikuisesti.

Elämä on niin epäreilua. Arvo Ylppö elää satavuotiaaksi, kun sinun vauvasi ei kuukauttakaan. :'(
Jaksuja ja voimia surutyöhön :hug:
Lapsen menettäminen on hirveintä, mitä voi tapahtua.
 
Osanotto suureen suruunne. :'( :'(
:hug:

"Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin."
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä