Suunnitelematon raskaus

Te jotka olette tulleet raskaaksi ns vahingossa. "Kehtaatteko" myöntää sitä esim ystävillenne jos he kysyvät?
Minä tulin raskaaksi vahingossa, siis ilman mitään suunnitelmia perheen lisäykstä. Kuopus on nyt vajaan vuoden ja toukuussa syntyy uusi tulokas. Jotku ystävät ovat kysyneet ja minä olen vastannut, ettei pikku kolmosta ole niin suunniteltu, muta odotettu lapsi hän on. Olen saanut tyrmääviä katseita ja vielä tyrmäävimpiä kommentteja. Miksi näin? Mitä pahaa siinä on myöntää? Rakastan kuitenkin lapsia iha yhtä paljon, ei ole siitä kyse.
Tullut vaan paha mieli...

Toivottavasti joku jakaa vastata tai edes saa selvää tästä sepustuksesta...

 

Meillä kävi samalla tavalla,pillereitä söin ja ei ihan vielä tarkotus ollut lasta tehdä.
Itse olen kyllä sanonut että yllätys vauva tää on,mut ihan hyviä suhtautumisia olen saanut ja itse olin kyllä ihan shokissa aluksi (ensimmäinen) mutta nyt kun asiaan on jo ehtinyt tottua niin ihanaahan se on

Jaksamisia Sinulle!

Niina 30+0

 

Meillä on pian 9v kaksoset, 5,5v poika, 3,5v tyttö ja kuopus pian 1v.
Oltiin mietitty ja suunniteltu vielä yhtä lasta, harkittu ja punnittu työtilanteita, pidemmälle elämään kun kuopus kasvaa. No kohtalo tuli peliin ja tulin raskaaksi kirukasta huolimatta. En miettinyt raskauden keskeyttämistä ym, vaikkakin pelotti oma ikä (melkein 40v) ja mies saman ikäinen.
Menihän elämä uusiksi, mutta kaivattu lapsi Leo on.
Sukulaiset kommentoivat kärkkäästi raskautta, vahinko lasta, ylipäätänsä minun ikääni ym. Mutta siinähän kommentoi. Olin itse onnellinen ja se oli kai tärkeintä. Raskaus oli minun ja miehen yhteinen päätös ja kaikki sujui hyvin.
Vaikka ennestään lapsia oli 4, niin moni vanha ystävä hävisi pois. Kai he ajattelivat etten ikinä pääse kotoota mihinkään kun lapsia on niin paljon.

Tämä ei ihan liittynyt aiheeseen, mutta kuitenkin.

 

Mulla oli todellakin täys vahinko, mutta ei mulle ole kukaan sanonu pahasti.

 

Mä en oikeestaan kuulu tähän pinoon, koska raskaus oli suunniteltu ja toivottu. Kuiten kommentoin, koska sain osakseni kyselyitä ja kommentointia.

Me oltiin seurusteltu miehen kanssa vasta 5kk, kun päätettiin antaa lapselle lupa saada alkunsa ja toivottiin mun raskautuvan pian. Jo kuukautta myöhemmin testi näyttikin plussaa ja poika syntyi just ennen juhannusta. (viime vuonna siis) Jo raskausaikana ihmiset jotenkin piti itsestään selvänä, että kyseessä on vahinko... Oltiin päätetty olla kommentoimatta, mut muutin mieleni. Mua ei haittaa, vaikka meidät leimataan hätäsiks, kunhan poikaa ei leimata syyttä suotta vahingoks.

Myös yllätyksenä alkunsa saanut lapsi voi olla ihan yhtä rakastettu kuin tarkoituksella alkunsa saanut. Vahingoksi leimaaminen tuntuu kuiten pahalta, jos asia ei niin ole. Tunnen muutaman ihmisen, joilla raskaus on alkanut vahingossa ja he ihan avoimesti ovat asian myöntäneet... Ei siinä ole mitään häpeämistä, jos kerran lastaan rakastaa ja hänestä huolehtii.

Suoraan kysyminen on joskus aika tökeröä... Eihän yleensä voi varmaks tietää onko aihe arka. Joillakin voi olla pitkäkin yritys takana ja sillon vahingoksi leimaaminen satuttaa. Ja onhan se muutenkin jokaisen oma asia.

 

Meillä kaikki miehen sukulaiset luulee, että meidän lapset on vahinkolapsia. Ensimmäinen syntyi ennen kuin valmistuin ja toinen syntyi keskelle remonttia. Miehen suvussa kun on ollut tapana mennä ensin naimisiin ja "valmistella" vauvan tulo muutenkin. Myös mun äiti kysy ekan vauvan kohdalla et olis se suunniteltu. Meitä ei muiden luulot haittaa. Ollaankin ihan pilalla suunniteltu, että annetaan seuraavankin vauvan myötä puhuttavaa ja myydään ensin vaunut pois nii et kaikki luulee meidän lapsiluvun olevan täynnä ja kerrotaan sitten vähän ajan päästä, että vauva on tulossa.
Ihan älytöntä puuttua toisten asioihin kommentoimalla tollasia! Jokainen vois pitää huolta omista asioistaan! Kyllä se "vahinko" on kuitenkin useimmiten ihan yhtä rakastettu kuin muutkin. Ja jos kertoo avoimesti asiasta, niin munsta on vieraitten tyhmä mennä kommentoimaan. Onnittelis vaan, ihanaahan se on! Tottakai se tutuu ekaks pahalta, mut mietti sit et teidän oma juttuhan se on. Ihan sama mitä muut miettii!

 

Joo, eipähän ollut suunniteltu tämäkään raskaus, mutta ikionnellisia ollaan molemmat niistä punaisista viivoista!
Oon kertonu vaan siskolle ja se suuttu saman tien ku asiasta kerroin ja pitää mua ihan edesvastuuttomana, kun eihän me edes suunniteltu lasta! Niin no täytin viime kuussa 29, mies on 31, asutaan omassa talossa, ollaan molemmat töissä ja yhdessäkin ollaan oltu VASTA 7 onnellista vuotta, joista 3 naimisissa...todella edesvastuutonta tällaiseen tilanteeseen tehdä vahinkolapsi...
Ei sellaisia vahinkolapsia oikeasti edes ole olemassa, kaikki jotka leikkiin ryhtyy tietää mihin ne vehkeet on tarkoitettu...niin kuin minäkin, vaikka me nyt ei oltukaan kalenteriin kirjoitettu, koska lapsi voi tulla, ei se tarkoita, etteikö olis tervetullut. Sitäpaitsi, sillonhan niitä lapsia ei just saa ku etukäteen on suunnitellu ja paniikissa laskee päiviä!
Enpä taida ihan vähään aikaan muille kertoakaan, niin paitsi teille!!!

 

Meillä lapsi sai alkunsa aika pian sen jälkeen, kun tavattiin. Lapsista oli kyllä puhe, mutta mitään suunnitelmia ei tehty. Monen mielestä vahinko, mutta ei meidän mielestä. Raskauden aikana mies sairastui ja saatiin kielto, ettei saa tehdä lasta. Olimme onnellisia, kun tyttö oli saanut alkunsa. Nyt olemme saaneet luvan toiseen lapseen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Voi olla, että meille on tuo tyttö vain tarkoitettu.