Surullinen tarina kuinka uskollinen koira voi olla isäntäväelleen :(

Surullinen tarina. Silloinkun meille ensimmäinen lapsi syntyi niin moni kysyi että mihinkäs te nyt koirat laitatte. Outoa että ensimmäisenä oletetaan että kun lapsi tulee niin eläimet väistyköön
Ja välillä on saanut venyä äärimmilleen, mutta koska koirien ja lasten "hierarkiassa" (älkää takertuko tuohon sanaan ) ei ole koskaan mitään ongelmia ollut, niin ajan koirille olen kavanut vaikka kiven alta. Meillä tämä toimii hyvin, onneksi :heart:

 

missä tilanteessa se koiran muualla antaminen on sit hyväksyttävää? esim erot on niin yksilöllisiä että vaikka itse ei koiraa jättäisi eronkaan tulessa niin toiselle sen koiran pitäminen siinä tilanteessa olisi mahdotonta. eläimiä ei siis missään nimessä pidä ottaa jos ei aio siitä kunnolla huolehtia, mutta eikö sekin ole huolehtimista että antaa eläimen parempaan kotiin jos ei itse enää pysty pitämään eläintä niin kuin pitäisi?

Mä olen tätä jonkuverran miettiny. Et jos minun mies ei pystyis tota meidän koiraa huolehtiin niin ja jos se jäis ihan täysin minun vastuulle niin minun varmaan olis pakko siittä luopua.

Näin on, sama homma. Jos meille tulisi ero, meidän ois molempien pakko luopua koirista, se on ihan fakta. Mies tekee sellaisia työpäiviä että koirat ois käytännöllisesti katsoen aina yksin, ja mulle taas jäisi kolme lasta ja todennäköisesti muutto kerrostalo asuntoon... Joten ei mitään mahdollisuuksia pitää vielä koiria siinä sivussa. Musta ois parempi, että koirat pääsisi uusiin, hyviin koteihin.

 

mä olen sitä mieltä, edelleen, että tottakai jos syynä on joku onnettomuus, sairas lapsi, oma sairaus tms. on asia ihan eri. mutta jos koira toimii vaan ennen lapsia harjoituskappaleena, on se musta väärin, ja näiden ihmisten haluaisin ajattelevan koiran kanssa elämistä jopa sen 15 vuoden ajan. eikä mun mielestä aikakaan mikään selitys ole, tai siis sen puute.
meillä koiran olemassaoloaikana (reilu vuoteen), on keretty kokemaan jo mm; miehen sairastuminen syöpään, muutto, työpaikanvaihdos, miehen jalan murtuminen pahasti.. ja aina on kuitenkin koira asiallisesti hoidettu.

 

mä olen sitä mieltä, edelleen, että tottakai jos syynä on joku onnettomuus, sairas lapsi, oma sairaus tms. on asia ihan eri. mutta jos koira toimii vaan ennen lapsia harjoituskappaleena, on se musta väärin, ja näiden ihmisten haluaisin ajattelevan koiran kanssa elämistä jopa sen 15 vuoden ajan. eikä mun mielestä aikakaan mikään selitys ole, tai siis sen puute.
meillä koiran olemassaoloaikana (reilu vuoteen), on keretty kokemaan jo mm; miehen sairastuminen syöpään, muutto, työpaikanvaihdos, miehen jalan murtuminen pahasti.. ja aina on kuitenkin koira asiallisesti hoidettu.

Eli ootko sä sitä mieltä että ei oo väliä, vaikka koira joutus olemaan vaikka 16 tuntia putkeen yksin kotona ilman ulkoilutusta ja ruokaa, kunhan vanha koti säilyy??
Mä mietin tätä nyt vaan sen kannalta, että miten meidän koirien kävis ero tilanteessa.
Musta tälläinen ajatusmalli on ihan äärimmäisen huolestuttava, paljon huolestuttavampi kuin se että koirat joutuisivat vaihtamaan isäntäväkeä..

 

ja niin, lisään nyt vielä, että lapsia meillä ei vielä ole. Mutta sen tiedän, jossei mitään ylitsepääsemätöntä (allergia, ongelmia koiran ja vauvan yhteiselon suhteen) estettä ilmene, ei meiltä koira lähde sen takia. Aika on varmasti usein kortilla, niinkuin jo nytkin, mutta se kaikki on sen arvoista, että sitä aikaa tosiaan revitään vaikka sieltä kiven alta!

 

mä olen sitä mieltä, edelleen, että tottakai jos syynä on joku onnettomuus, sairas lapsi, oma sairaus tms. on asia ihan eri. mutta jos koira toimii vaan ennen lapsia harjoituskappaleena, on se musta väärin, ja näiden ihmisten haluaisin ajattelevan koiran kanssa elämistä jopa sen 15 vuoden ajan. eikä mun mielestä aikakaan mikään selitys ole, tai siis sen puute.
meillä koiran olemassaoloaikana (reilu vuoteen), on keretty kokemaan jo mm; miehen sairastuminen syöpään, muutto, työpaikanvaihdos, miehen jalan murtuminen pahasti.. ja aina on kuitenkin koira asiallisesti hoidettu.

Eli ootko sä sitä mieltä että ei oo väliä, vaikka koira joutus olemaan vaikka 16 tuntia putkeen yksin kotona ilman ulkoilutusta ja ruokaa, kunhan vanha koti säilyy??
Mä mietin tätä nyt vaan sen kannalta, että miten meidän koirien kävis ero tilanteessa.
Musta tälläinen ajatusmalli on ihan äärimmäisen huolestuttava, paljon huolestuttavampi kuin se että koirat joutuisivat vaihtamaan isäntäväkeä..

no en tietenkään ole sitä mieltä. mulle koira on vaan niin tärkeä, että se menee jopa työn edelle.. näin. eli hoitaisin asiat niin, ettei sen tarvisi 16tuntia olla yksin.

 

:'( surullinen tarina tosiaan. Ihan tuli itku.

 

mä olen sitä mieltä, edelleen, että tottakai jos syynä on joku onnettomuus, sairas lapsi, oma sairaus tms. on asia ihan eri. mutta jos koira toimii vaan ennen lapsia harjoituskappaleena, on se musta väärin, ja näiden ihmisten haluaisin ajattelevan koiran kanssa elämistä jopa sen 15 vuoden ajan. eikä mun mielestä aikakaan mikään selitys ole, tai siis sen puute.
meillä koiran olemassaoloaikana (reilu vuoteen), on keretty kokemaan jo mm; miehen sairastuminen syöpään, muutto, työpaikanvaihdos, miehen jalan murtuminen pahasti.. ja aina on kuitenkin koira asiallisesti hoidettu.

Eli ootko sä sitä mieltä että ei oo väliä, vaikka koira joutus olemaan vaikka 16 tuntia putkeen yksin kotona ilman ulkoilutusta ja ruokaa, kunhan vanha koti säilyy??
Mä mietin tätä nyt vaan sen kannalta, että miten meidän koirien kävis ero tilanteessa.
Musta tälläinen ajatusmalli on ihan äärimmäisen huolestuttava, paljon huolestuttavampi kuin se että koirat joutuisivat vaihtamaan isäntäväkeä..

no en tietenkään ole sitä mieltä. mulle koira on vaan niin tärkeä, että se menee jopa työn edelle.. näin. eli hoitaisin asiat niin, ettei sen tarvisi 16tuntia olla yksin.

ja lisäykseks vielä, että en mä ole mollannut ketään kuka koirasta luopuu. vaan kertonut oman mielipiteen asiasta, ja miten MINÄ asiat hoitaisin!

 

olen itse joskus
tämän samaisen tänne laittanut mutta eipä ketään kiinnostanut ottaa kantaa tässä näätte ja itkemättä en voi tätä lukea

 

Voi ressukkaa. :'(

Itsellä kauhea koira/kissakuume, mutta tiedän, ettei ole vielä aika lemmikille. Sitten vasta kun on isompi asunto ja lapsi vähän isompi.

 

Kylläpä oli surullinen tarina, täytyy ihan mennä paijaa tuota meidän pientä kisulia.

 

:'( olipa surullinen juttu. Voi pientä koira parkaa.

 

Siis kamalaa niin uskollinen koira voikin olla niin kamalaa viaton pikku koira<'3

 

:'( :'( Itku tuli.. Voi ei.. Mä vollotan ihan täysillä nyt.. Katon tota meidän ihanaa vanhaa pystäriä samalla ja rakastan tuota karvaista palleroa niin täysillä :heart:

Mua niin v*tuttaa tuollaiset idiootit vastuuttomat p*skat et kylmästi vaan pois kun uutta tulee tilalle.. :'(

Oliko alkup. omistaja vastuuton kun etsi koiralleen uutta kotia?Mielestäni ei ollut.Parempi etsiä uusi vastuullinen koti kuin viedä esim piikille.Surullinen loppu oli kirjoituksessa.Ei varmasti alkup. omistajakaan halunnut, että koiralle kävisi noin.Tuskinpa osasi ajatella, että koira karkaisi uudelta omistajaltaan.

Totta että kannattaa tarkkaan miettiä kun eläimen ottaa että jaksaako, mutta joskus voi arvioida voimavaransa väärin.Turha siitä on syyllistää jos kuitenkin etsii lemmikille uuden kodin.

Vatuutonta on laittaa koira pois lapsen tultua taloon :headwall:

Mutta jos sille koiralle ei ollut enää aikaa? Mistäs me tiedetään millainen elämä sillä perheellä oli. Oisko ollut parempi että koira ois saanu jäädä sinne ja sitä olis laiminlyöty?

 

tosi surullinen en muista olenko koskaan lukenu vastaavaa rauha sille iralle ihanalle koiralle

 

ihmeellinen tarina ja surullinen itkin varmann puolituntia ja ajattelin tuota=(

 

Koskettava oli tarina, joka kuitenkin pisti todella vihaksi!

Koira otettu lapsen korvikkeeksi ja kun sitten oikeasti perheellistytään huomataankin, että hei ei oo aikaa koiralle eikä sen hoidolle ja oikeastaan ahdistaakin sen olemassaolo ja jaloissa pyöriminen. Ihmisten ajattelemattomuus pistää suonen ohimolla kiristymään!

 

:'( :'( Itku tuli.. Voi ei.. Mä vollotan ihan täysillä nyt.. Katon tota meidän ihanaa vanhaa pystäriä samalla ja rakastan tuota karvaista palleroa niin täysillä :heart:

Mua niin v*tuttaa tuollaiset idiootit vastuuttomat p*skat et kylmästi vaan pois kun uutta tulee tilalle.. :'(

Oliko alkup. omistaja vastuuton kun etsi koiralleen uutta kotia?Mielestäni ei ollut.Parempi etsiä uusi vastuullinen koti kuin viedä esim piikille.Surullinen loppu oli kirjoituksessa.Ei varmasti alkup. omistajakaan halunnut, että koiralle kävisi noin.Tuskinpa osasi ajatella, että koira karkaisi uudelta omistajaltaan.

Totta että kannattaa tarkkaan miettiä kun eläimen ottaa että jaksaako, mutta joskus voi arvioida voimavaransa väärin.Turha siitä on syyllistää jos kuitenkin etsii lemmikille uuden kodin.

Vatuutonta on laittaa koira pois lapsen tultua taloon :headwall:

meillä vietiin koira eläinlääkärille lopetettavaksi,ennen kuin vauva tuli taloon.oli vihainen vieraille ihmisille,varsinkin lapsille.asuttiin rivarissa,jossa pieni pala maata,eli ei onnistanut häkki.ja en halunnut koiraa laittaa kiertoon.tai se että se ois tehnyt vauvalle jotakin.

et antaa tulla paskaa niskaan

Mä olen myös vuosia sitten joutunut toimimaan samoin...se ei ollut helppo päätös ja vieläkin muistan sen reissun kuin eilisen.Noh, sitä itteensä sainkin niskaani silloin kun asian täällä kerroin...olis kuulemma eräiden palstalaisten mielestä mut pitänyt lopettaa, eikä koira.Olis kuulemma ollut parempi vaihtoehto niin.

Minusta taas nuo kaksi viimeistä kirjoittajaa lainauksessa ovat olleet ihan vastuullisia, ihan hyvin ymmärrän että jos koira agressiivinen ihmisille ja vauva tulossa niin parempi vaihtoehto on koira lopettaa.

Mutta meillä on lähipiirissä tapaus, jossa lasten tultua annettiin ensin yksi koira pois pitovaikeuksien vuoksi. Koira ei ollut agressiivinen, eivät vaan jaksaneet vauva-arkea nuoren koiran kanssa pyörittää. Meni aikaa noin puolisen vuotta ja olin ihan järkyttynyt, kun kuulin että heillä on taas uusi koira. Ja eipäs mennytkään kuin vuoden päivät niin, perheen äiti valitteli että koira pitää antaa eteenpäin kotiin jossa sen kanssa jaksetaan enemmän harrastaa. Tämäkin koira lähti kiertoon. Ja sitten vuoden kuluttua otettiin taas uusi koira, joka heillä nyt on ollut pari vuotta. Nyt sitten pitisi kuulemma saada sille toinen koira kaveriksi. Onneksi pariskunnan mies on sen verran järjissään että on sanonut että uusia koiria taloon tulee vain hänen kuolleen ruumiinsa yli, toivottavasti jaksaa pitää päänsä. Kauhistuttaa ajatella että sitten taas itketään kuinka on raskasta ja taas koirille etsitään uutta kotia.

Okei, tiedän että vauva-ajan raskaus voi tulla yllätyksenä ihmisille ja silloin voi olla ihan ok luopua koirasta jos sille on hyvä koti tiedossa jne. Mutta se, että sama virhe toistetaan useaan kertaan on ihan silkkaa idiotismia ja itsekkyyttä. Koirat on joo kivoja mutta niitä pitää jaksaa hoitaa, silloinkin kun ei huvita!

 

:'( :'(
itku tuli...
ja omia karvapallojani rutistan...
koira on monen vuoden hankinta..vaikka niiden elämä onkin niin kamalan lyhyt verrattuna ihmisiin....

 

Surullinen tarina, mutta hieman tarkoitushakuinen. Ensin koiralle oli ilo, onnia ja autuus päästä uudelle omistajalle, ja sitten uusi omistaja olikin pahinta helvettiä mitä koiralle voi koskaan sattua - ja vain siksi, että koira pääsi karkuteille (olisi voinut karata esim. hoitopaikasta tai mökiltä vanhalta omistajaltaankin) ja joutui matkalla tappeluun.

Uuden omistajan etsiminen ei MILLÄÄN tavalla liittynyt koiran kohtaloon, joka toki oli surullinen.

 

miksei tota rakkia voi vaan kalauttaa vasaralla? hohhoijaa, on maailmassa isompiakin asioita kun joku koira. syöttehän te kidutettuja elukoitakin hyvällä ruokahalulla. naurettavaa tommonen meteli ja itkeminen yhdestä ELUKASTA!

 

:'( :'( :'( ihminen on julmin eläin.

 

. syöttehän te kidutettuja elukoitakin hyvällä ruokahalulla. naurettavaa tommonen meteli ja itkeminen yhdestä ELUKASTA!

Tätä minä myös toisinaan ihmettelen... Kauhee äläpämä jos joku vaikka lopettais koiransa kun sille ei ole aikaa, ja sitten palstalta mennään ruokapöytään hyvällä halulla syömään sitä jauhelihakastiketta tai broiskun koipea...

 

. syöttehän te kidutettuja elukoitakin hyvällä ruokahalulla. naurettavaa tommonen meteli ja itkeminen yhdestä ELUKASTA!

Tätä minä myös toisinaan ihmettelen... Kauhee äläpämä jos joku vaikka lopettais koiransa kun sille ei ole aikaa, ja sitten palstalta mennään ruokapöytään hyvällä halulla syömään sitä jauhelihakastiketta tai broiskun koipea...

Mä en syö. Olen lopettanut lihan syönnin 9-vuotiaana kun en kestänyt morkkista.
Ja tämä tarina sai äärimmäisen pahan olon. Olen tosi herkkis enkä tahallani ainakaan jeesustelija

 

. syöttehän te kidutettuja elukoitakin hyvällä ruokahalulla. naurettavaa tommonen meteli ja itkeminen yhdestä ELUKASTA!

Tätä minä myös toisinaan ihmettelen... Kauhee äläpämä jos joku vaikka lopettais koiransa kun sille ei ole aikaa, ja sitten palstalta mennään ruokapöytään hyvällä halulla syömään sitä jauhelihakastiketta tai broiskun koipea...

Mä en syö. Olen lopettanut lihan syönnin 9-vuotiaana kun en kestänyt morkkista.
Ja tämä tarina sai äärimmäisen pahan olon. Olen tosi herkkis enkä tahallani ainakaan jeesustelija

Useimmat varmaan kuitenkin täällä ovat lihansyöjiä. Ja mä ymmärrän, että tulee paha olo, ei tuo tarina minustakaan mikään kiva ollut, mutta ei niitä omistajia tarvi silti alkaa kivittämään, eivät he sitä koiraa ole rääkänneet.